Tag Archives: ennaltaehkäisy

Nuorten väkivalta ei synny tyhjästä

Kirjoittaja: Jessica Montonen

Nuorten tekemä väkivalta on noussut viime vuosina näkyvästi esiin mediassa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa. Erityisesti nuorten väliset pahoinpitelyt ja ryöstörikokset ovat herättäneet huolta. Keskustelussa huomio kohdistuu usein itse tekoihin, mutta vähemmän siihen, mitkä tekijät voivat johtaa väkivaltaiseen käyttäytymiseen. Sosiaalialan näkökulmasta ilmiön taustalla olevien syiden ymmärtäminen on tärkeää, jotta väkivaltaa voidaan ehkäistä tehokkaasti.

Väkivalta koskettaa vain osaa nuorista

Haapakankaan ja Kaakisen (2023) mukaan nuorten väkivaltarikollisuus on lisääntynyt 2020-luvun alussa, erityisesti ryöstörikosten osalta. Samalla tutkimukset osoittavat, että suurin osa nuorista ei syyllisty väkivaltarikoksiin. Rikokset näyttävät kasaantuvan suhteellisen pienelle joukolle nuoria, joilla on usein useita samanaikaisia hyvinvoinnin haasteita. (Oikeusministeriö 2024, 26—29).

Nuorten väkivaltaa ei voida selittää yhdellä tekijällä. Taustalla voi olla esimerkiksi mielenterveyden haasteita, turvattomia kasvuolosuhteita, päihteiden käyttöä, koulunkäynnin vaikeuksia tai puutteita sosiaalisissa suhteissa. Tutkimusten mukaan väkivaltainen käyttäytyminen liittyy usein kasaantuneeseen pahoinvointiin eikä pelkästään yksittäisiin valintoihin tai huonoon käytökseen. (THL 2026; Kaakinen & Näsi 2021, 21—21).

Seuraukset ulottuvat yksilöä laajemmalle

Väkivallan vaikutukset eivät rajoitu vain tekohetkeen. Uhrille väkivalta voi aiheuttaa fyysisiä vammoja, pelkoa ja pitkäkestoisia psyykkisiä seurauksia. Myös tekijän elämä voi muuttua merkittävästi rikoskierteen, syrjäytymisriskin tai rikosoikeudellisten seuraamusten vuoksi. (THL 2026; Huha 2021, 9). Lisäksi väkivalta koskettaa läheisiä, kouluja, palvelujärjestelmää ja koko yhteiskuntaa. Nuorten väkivallan aiheuttamat kustannukset eivät ole pelkästään taloudellisia, vaan ne näkyvät myös heikentyneenä turvallisuuden tunteena ja hyvinvointina. Siksi ilmiöön puuttuminen on tärkeää sekä yksilön että yhteiskunnan näkökulmasta. (Oikeusministeriö 2024, 22—23).

Ratkaisuja löytyy ennaltaehkäisystä

Tutkimusten mukaan tehokkaimmat keinot ehkäistä nuorten väkivaltaa liittyvät varhaiseen tukeen ja ongelmien tunnistamiseen. Turvalliset aikuiset, toimivat mielenterveyspalvelut, harrastusmahdollisuudet sekä moniammatillinen yhteistyö voivat vähentää väkivallan riskitekijöitä merkittävästi. (THL 2026; Oikeusministeriö 2024, 20—22).

Myös sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten rooli on merkittävä. Nuorten kohtaaminen, luottamuksellisen vuorovaikutussuhteen rakentaminen sekä oikea-aikaisen tuen tarjoaminen voivat ehkäistä ongelmien syvenemistä. Tutkimuksissa on korostettu, että väkivallan ehkäisyssä tarvitaan sekä yksilöön kohdistuvia että rakenteellisia toimenpiteitä. (Barnahus 2026).

Nuorten väkivalta ei synny tyhjästä, eikä sitä voida ratkaista yksittäisillä toimenpiteillä. Ilmiön ehkäiseminen edellyttää pitkäjänteistä työtä, jossa nuoria tuetaan ajoissa ja heidän hyvinvointinsa nähdään yhteisenä vastuuna. Kun keskitymme pelkkien seurausten sijaan myös ilmiön taustalla oleviin syihin, voimme rakentaa turvallisempaa tulevaisuutta nuorille ja koko yhteiskunnalle.

Kirjoittaja

Kirjoittaja on sosionomiopiskelija Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa ja työskentelee lastensuojelussa.

Lähteet

Barnahus. 2026. Barnahus-hanke 2019—2026. Päivitetty: 18.5.2026. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://barnahus.fi/barnahus-hanke-2019-2025/ [viitattu 4.6.2026].

Haapakangas, K. & Kaakinen, M. Tilastokeskus. 2023. Mitä tuoreimmat tilastot kertovat nuorten väkivaltarikollisuudesta? WWW-dokumentti. Päivitetty 9.6.2023. Saatavissa: https://stat.fi/tietotrendit/artikkelit/2023/mita-tuoreimmat-tilastot-kertovat-nuorten-vakivalta-rikollisuudesta [viitattu 4.6.2026].

Huha, M. 2021. Nuori ja väkivalta: Väkivaltaista käyttäytymistä selittävät tekijät. Kasvatus-psykologian kandidaatintyö. Kasvatustieteiden tiedekunta. Oulun yliopisto. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202103271516 [viitattu 4.6.2026].


Kaakkinen, M & Näsi, M. 2021. Nuorten rikoskäyttäytyminen ja uhrikokemukset 2020. Hel-singin yliopisto. Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti. Katsauksia 47/2021. WWW-dokumentti. Saatavissa: http://hdl.handle.net/10138/326622 [viitattu 4.6.2026].

Oikeusministeriö. 2024. Toimenpideohjelma nuoriso- ja jengirikollisuuden ehkäisemiseksi ja torjumiseksi vuosille 2024—2027. Oikeusministeriön julkaisuja, mietintöjä ja lausuntoja 2024:12. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://oikeusministerio.fi/hanke?tun-nus=OM083:00/2023 [viitattu 4.6.2026].

THL. 2026. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Nuorten välisen väkivallan ehkäisy ja tunnis-taminen. WWW-dokumentti. Päivitetty: 5.5.2026. Saatavissa: https://thl.fi/ohjeita-ammatti-laisille/nuorten-valisen-vakivallan-ehkaisy-ja-tunnistaminen [viitattu 4.6.2026].

Miten iäkäs läheisesi voi?

Kirjoittaja: Helena Rinneaho

Iäkkäiden ihmisten yksinäisyys on ollut vahvasti median otsikoissa viime vuosina. Se on valtakunnallinen sosiaalinen ongelma, josta tuskin koskaan päästään eroon. Mielestäni on huolestuttavaa, että yhteiskuntamme arvokkaat jäsenet, iäkkäät ihmiset, viettävät päivänsä yksin kotona, vailla sosiaalista kanssakäymistä tai aktiviteettia.

Kotona asuvien iäkkäiden kokema yksinäisyys

Kangassalon ja Teerin teettämässä tutkimuksessa (2017, 284) iäkkäät kuvailevat yksinäisyyttä kielteisenä tunteena, joka aina välillä vain tulee. Se nähdään ikääntymiseen kuuluvana asiana, joka tulee sosiaalisten suhteiden vähenemisen myötä.

Entä jos yksinäisyyden tunne on normi, jonka kanssa luultavasti jokainen meistä joutuu vanhuudessaan elämään? Kun itse kuvittelen vanhoja päiviäni, siihen ei kuulu yksinäisyys. Kuvittelen sen viisauden täyteisenä, hauraana aikana, jolloin saan nauttia viimeisistä vuosistani tehden mielekkäitä asioita rakkaiden ympäröimänä, toimintakyvyn rajoissa tietenkin.

Iäkkäät toivovat arkeensa lisää sosiaalisia kanssakäymisiä, kohtaamisia ja toimintaa. Arjessa he viettävät paljon aikaa yksin, mikä lisää yksinäisyyden tunnetta. Päivät kuluvat yksin kotona, televisiota katsellen ja radiota kuunnellen. Joillekin ainoa ihmiskontakti päivässä on esimerkiksi ateriapalvelun työntekijä tai puhelu läheisen kanssa. Tähän toivottaisiin muutosta, esimerkiksi ulkoiluseuraa tai keskustelukaveria. Yksinäisyyteen toivotaan apua ja tukea ulkopuolelta, esimerkiksi läheisiltä tai vapaaehtoistyöltä. (Kangassalo & Teeri 2017, 285–286.)

Kuvan lähde: Pixabay

Yksinäisyyden ehkäisy

Yksinäisyyteen tulisi vastata ennaltaehkäisevästi ja varhaisen puuttumisen palveluilla. Hännisen tutkielmassa (2020, 47) käy ilmi, että yksinäisille ihmisille tällaisia palveluita tuottaa lähinnä kolmas sektori ja seurakunta. Palveluita voivat olla esimerkiksi ystävätoiminta tai erilaiset keskusteluryhmät. Suhtautuminen tällaiseen toimintaan on hyvin vaihtelevaa. Pitkään yksin olleella iäkkäällä voi olla valtava kynnys osallistua keskusteluryhmään tuntemattomien kanssa. (Hänninen 2020, 47–48.)

Kangassalon ja Teerin (2017, 283) artikkelista käy ilmi, että iäkkäät kokevat luontevammaksi osallistua toimintaan toisen ihmisen kanssa kuin yksin. Gerontologisen sosiaalityön nykyresurssit ovat valitettavasti niin huonot, ettei saattaminen tai ryhmään osallistuminen iäkkään kanssa ole mahdollista. Kolmannen sektorin palveluita ei tuoteta kotiin juuri lainkaan, joten liikuntarajoitteinen, kotona asuva iäkäs jää helposti palvelun ulkopuolelle. (Hänninen 2020, 46–48.)

Ehdottomana haasteena näen sen, ettei yksinäisyyttä ennaltaehkäiseviä palveluja tuoda juurikaan kotiin (Hänninen 2020, 48). Tämä on mielestäni huolestuttavaa, koska yleinen tavoite on, että ihminen pystyisi elämään mahdollisimman pitkään kotona.

Iäkkäiden yksinäisyys ja sen ennaltaehkäisy on asia, johon pitäisi ehdottomasti kiinnittää vielä enemmän huomiota. Toivon, että jokainen pysähtyisi osaltaan miettimään, voiko itse tehdä asialle jotain. Vapaaehtoistoimintaan liittyminen on tehty nykyaikana helpoksi. Kirjoittamalla Googleen ”vapaaehtoistyö”, tuloksiin tulee lukuisia eri järjestöjä, joiden sivujen kautta voi ilmoittautua ja hakea vapaaehtoistyöhön.

Lisäksi omia lähellä olevia iäkkäitä ei tule unohtaa. Puhelu isovanhemmalle tai vanhemmalle, vie omasta elämästä vain pienen hetken, mutta voi auttaa iäkästä ihmistä selviytymään omastaan.

Lähteet

Hänninen, V. 2020. Sosiaaliset ongelmat ja niihin vastaamisen keinot gerontologisessa sosiaalityössä. Tampereen yliopisto. Yhteiskuntatieteiden tiedekunta. Pro gradu -tutkielma. PDF-dokumentti. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202004294490 [viitattu 22.4.2021].

Kangassalo, R. & Teeri, S. 2017. Yksinäisyys kotona asuvien iäkkäiden elämässä. Gerontologia 31 (4), 278–290. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://doi.org/10.23989/gerontologia.63106 [viitattu 22.4.2021].

Kirjoittaja

Kirjoittaja Helena Rinneaho on ensimmäisen vuoden sosionomiopiskelija Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa.