Tag Archives: mielenterveys

Nuorten mielenterveyskriisiin tarvitaan ratkaisuja

Kirjoittaja: Joonas Moilanen

Suomalaisten nuorten mielenterveyden tila on huolestuttavalla mallilla. Yhä useampi nuori kamppailee mielenterveyden haasteiden kanssa. Psykiatriset osastot ovat täynnä eikä psykoterapeutteja ole riittävästi. Hoitoon pääseminen on vaikeaa, jolloin ennaltaehkäisyn merkitys korostuu. Monissa nuorten mielenterveyttä kuvaavissa indikaattoreissa on niin Suomessa kuin kansainvälisestikin raportoitu negatiivista kehitystä (Kiviruusu & Aalto-Setälä 2023, 1).

Terveydenhuolto, oppilaitokset, sosiaalihuolto, nuorisotoimi ja neuvolapalvelut tukevat mielenterveyden kanssa vauvasta varhaisaikuisuuteen saakka. Nämä palveluntarjoajat eivät kuitenkaan riitä auttamaan nuoria riittävästi. Palvelut eivät ole sellaisenaan riittäviä purkamaan kriisiä, joten kenttää on kehitettävä. Taysin nuorisopsykiatrian vastuualuejohtaja Riittakerttu Kaltiala kuvailee nuorilla ilmenevän yksinäisyyttä, syrjäytymistä ja mielenterveyden häiriöitä. Kaltiala painottaa keskustelemaan siitä, miksi perheet, koulut ja yhteisöt ovat epäonnistuneet tehtävässään taata jokaiselle nuorelle tasapainoinen aikuisuus (Tays 2020).

Millaisista haasteista on kyse ja mikä niiden laajuus on?

Mielenterveyden häiriöistä etenkin masennus- ja ahdistushäiriöt ovat yleistyneet. Näiden lisäksi tyttöjen kokemat mielenterveyshäiriöt kuten syömishäiriöt ovat lisääntyneet. (Kiviruusu & Aalto-Setälä 2023, 1). THL:n mukaan vakavia itsemurha-ajatuksia on nuorista 10–15 prosentilla, ja jopa joka viides nuori viiltelee itseään ilman itsemurhatarkoitusta (Marttunen ym. 2013). Nämä ovat pysäyttäviä lukemia, joihin tarvitaan muutosta. Haasteiden yleisyydestä tiedetään ainakin sen verran, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuonna 2020 tekemän tilastoraportin mukaan joka viides 18–22-vuotias oli ollut vuonna 2020 vuoden sisällä yhteydessä terveydenhuoltoon mielenterveyden haasteiden vuoksi. Muussa tutkimuksessa on arvioitu, että 15–25 prosentilla nuorista voidaan todeta olevan jokin mielenterveydellinen häiriö, ja 10–15 prosentilla on häiriön vuoksi alentunut toimintakyky (Forsell 2022). Alentunut toimintakyky kuormittaa sosiaalialan palvelujärjestelmää pidemmässä juoksussa vielä enemmän, kun tilannetta ei hoideta ajoissa. Haasteet ovat siis mittavia ja vaativat rankkoja toimenpiteitä.

Mitä asialle voidaan tehdä?

Nuorten mielenterveyden haasteita tarkasteltaessa ennaltaehkäisy korostuu. Monesti mielenterveyden haasteiden oireet alkavat 12–14 vuoden iässä, mutta niitä on vaikea tunnistaa, jolloin hoitoon hakeudutaan myöhemmin. Oikea-aikaisesti kohdennettu apu mahdollistaisi nuorten paremman kiinnittymisen yhteiskuntaan ja työelämään, mikä puolestaan parantaisi nuoren omaa toimintakykyä (Hedman ym. 2021, 2). Sen lisäksi, että apua saataisiin oikeaan aikaan, tarvitaan kuitenkin myös enemmän auttajia.

Viime aikoina on puhuttu siitä, että psykoterapeuttikoulutuksesta pitäisi tulla ilmainen, mikä edesauttaisi mielenterveyspalveluja. Lisäksi tarvitaan palveluita. Tästä hyvänä esimerkkinä Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueella Pohteella on vuonna 2023 aloittanut toimintansa syömishäiriöyksikkö, joka vastaa koko hyvinvointialueen syömishäiriöpotilaiden tarpeesta. Olennaisia tavoitteita yksikön perustamisessa on koulutuksen ja tuen tarjoaminen perusterveydenhuollon henkilöstölle sekä syömishäiriöiden pahenemisen ennaltaehkäisy (STT). Tällaista palvelujen kehittämistä Suomessa tarvitaan lisää sen lisäksi, että tekijöitä olisi tarpeeksi ja haasteet saataisiin näkyväksi.

Kirjoittaja

Kirjoittaja Joonas Moilanen on sosionomiopiskelija Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulusta.

Lähteet

Forsell, M. 2022. Lasten ja nuorten mielenterveysperusteinen tutkimus ja hoito 2020: Lähes joka viidennellä 18–22-vuotiaalla oli mielenterveyteen liittyvä käynti julkisessa terveydenhuollossa vuonna 2020. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022060342738 [viitattu 22.11.2023].

Hedman, J., Vastamäki, M. & Joffe, G. 2018. Nuorten mielenterveyspalvelut – määrä, tarjonta ja kohdentuminen Uudenmaan alueella. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti, 55(1). PDF-dokumentti. Saatavissa: https://doi.org/10.23990/sa.69221 [viitattu 22.11.2023].

Kiviruusu, O. & Aalto-Setälä, T. 2023. Lasten ja nuorten mielenterveysoireilu ei näytä laantumisen merkkejä. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti, 60(2). PDF-dokumentti. Saatavissa: https://doi.org/10.23990/sa.129680 [viitattu 22.11.2023].

Marttunen, M., Huurre, T., Strandholm, T. & Viialainen, R. 2013. Nuorten mielenterveyshäiriöt: Opas nuorten parissa työskenteleville aikuisille. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-245-647-2 [viitattu 22.11.2023].

Nuorten mielenterveyspalveluiden kehittämistyö edistyy Pohteella. 2023. STT Viestintäpalvelut Oy. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://www.sttinfo.fi/tiedote/69994988/nuorten-mielenterveyspalveluiden-kehittamistyo-edistyy-pohteella?publisherId=69817636&lang=fi [viitattu 22.11.2023].

Tays. 2020. Nuorten mielenterveyshäiriöiden kasvu on hätähuuto yhteikunnan muutoksesta. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://www.tays.fi/fi-FI/Nuorten_mielenterveyden_hairioiden_kasvu [viitattu 22.11.2023].

Mielenterveystyö ei vielä vastaa kysyntää

Kirjoittaja: Maisa Kerttula

Ihmisten fyysinen terveys ja hoitomuodot ovat edistyneet paljon viime vuosikymmenien aikana, mutta mielenterveyden muutoksissa ei ole valitettavasti tapahtunut samaa muutosta. Mielenterveyden ongelmat eivät ole vain yhdellä ratkaisulla hoidettavissa, vaan ne ovat usein monen eri tekijän ja ongelman summa. Tilastot kertovat karuja totuuksia siitä, kuinka laaja ongelma on ja ainakin tällä hetkellä näyttää siltä, että tilanne ei ole lähivuosina helpottamassa, päinvastoin.

Aikuisista 20-25% sairastaa mielenterveyden häiriöitä vuosittain ja kustannuksiksi on arvioitu Suomen osalta 11 miljardia euroa vuodessa! Sanotaan, että kysyvä saa apua, mutta miten voidaan parhaiten auttaa, jos sairastunut on kyvytön kysymään, jonot palveluihin ovat liian pitkät tai resursseja ei ole riittävään apuun? (Mieli 2021; THL 2023.) 

Hoidon saatavuuden epäoikeudenmukaisuus 

Hallitus julkaisi vuoden 2020 alussa mielenterveysstrategian, jonka tarkoituksena on turvata mielenterveystyön tavoitteellisuus ja jatkuvuus. Hoitoa varmasti saakin, mutta minkälaista, milloin ja miten tehokasta, voi riippua suuresti elintasosta. Mielenterveyspalvelut tarjoavat lääkäri- ja sairaanhoitajakäyntejä apua tarvitsevalle, mutta nämä eivät kuitenkaan ole itsessään riittävä ratkaisu ongelmaan. Lääkkeellinen hoito voi toimia ensiapuna ja mahdollistaa mielenterveysongelmista kärsivän jaksamisen jonottaessa jatkohoitoa, jota ei kuitenkaan valitettavan usein ole saatavilla oikea-aikaisesti. (THL 2023.) 

Psykoterapia hoitona on tehokasta mielenterveysongelmissa, ja se edistää kuntoutusta. Vuonna 2011 Kelan harkinnanvarainen psykoterapia muuttui lakisääteiseksi kuntoutuspsykoterapiaksi. Teoriassa siis kaikki hyvin, mutta käytännössä kaikkea muuta. Vuosien 2011-2017 välillä kuntoutuspsykoterapiaa saaneiden määrä kaksinkertaistui. (Kela 2018.) Kelan myöntämiä psykoterapeutteja ei ole tarpeeksi ja itsekustannettuna monellakaan ei ole siihen varaa. Ja vaikka sattuisit löytämään itsellesi psykoterapeutin Kelan tukemana, ei korvaus kata koko käyntiä. Jäljelle jäävä summa voi olla liian suuri maksettavaksi, sillä mielenterveyden ongelmat ovat korostuneet pienituloisten ja köyhemmän väestön keskuudessa. (Kela 2023.) 

Psykiatrian erikoislääkäri Jyrki Korkeilan (2015) mukaan psykoterapiapalveluita käyttävät ovat useiden tutkimusten mukaan muuta väestöä korkeammin koulutettuja eivätkä usein edes kärsi diagnosoidusta psykiatrisesta häiriöstä. Jo tämä itsessään kertoo hoidon epäoikeudenmukaisuuden trendin: jos olet hyvin toimeentuleva, sinulla on myös varaa saada apua nopeammin. Pienituloisemman väestön keskuudessa hoidon saaminen on pitkän odotuksen takana ja ongelmat kasaantuvat. Ennaltaehkäisevän työn tärkeys korostuu, mutta kuinka sitä toteutettaisiin tehokkaasti ja oikea-aikaisesti? 

Hoitopolun todellisuus 

Ihmisen sairastuessa mielenterveyden häiriöön eli psykiatriseen häiriöön hoitopolku suunnitellaan aina tapauskohtaisesti ja yksilöllisesti. Tietoa hakiessa esimerkiksi Mielenterveystalon sivuilla on lueteltu monia eri vaihtoehtoja, joilla apua voi saada mielenterveyspalveluiden, menetelmien ja hoitomuotojen kautta (Mielenterveystalo).  

Oman läheiseni sairastuttua mielenterveyden häiriöön melkeinpä kaikki nämä palvelut ja menetelmät loistivat poissaolollaan. Tarjottiin lääkärikäyntiä, joka määräsi lääkkeitä pitkillä sivuvaikutuslistoilla, joihin kuului muun muassa itsetuhoisen käytöksen riskin kasvaminen. Tarjottiin säännöllistä käyntiä sairaanhoitajan vastaanotolla, jolla ei todellisuudessa ole tarpeenmukaista osaamista ongelmien kohtaamiseen ja purkamiseen keskustelun kautta. Siinä se. Omaisia ei otettu mukaan hoitopolkuun ja potilaalta vaadittiin kohtuutonta oma-aloitteisuutta ja aktiivisuutta psyykkiseen kuntoon nähden. Terapiatiedusteluun vastattiin, että henkisen kunnon täytyy olla parempi terapian läpikäymiseen.  

Voiko siis olla, että ihmisen täytyy olla tarpeeksi varakas tai itseohjautuva ja aktiivinen tarpeenmukaista apua saadakseen? Luulen, että vain pieni osa todellisuudessa mielenterveyden häiriöitä sairastavista kuuluu tähän porukkaan. Tästä voi johtua myös se, että vain puolet sairastuneista aikuisista saa tarvitsemaansa hoitoa. (Mieli 2021.) 

Ennaltaehkäisyn tärkeys 

Etsivä vanhustyö ja etsivä nuorisotyö ovat jo laajalle levinneet työkäytännöt, mutta ehkäisevä mielenterveystyö ei vielä toteudu valtakunnallisesti. Mielenterveysongelmat voivat kehittyä vähitellen pitkän ajan kuluessa eikä psyykkisen kunnon heikkenemistä itse huomata. Varhaista tukea ja ennaltaehkäisevää työtä ohjaava etsivä työ voisi auttaa useamman avun piiriin tunnistaen avuntarpeessa olevat mielenterveyden häiriöille altistuneet tai jo sairastuneet ihmiset. Sanna Marinin hallitusohjelmassa on kirjaus mielenterveyslainsäädännön uudistamisesta. Tähän kuuluu muun muassa mielenterveyspalvelujen saatavuuden parantaminen ja laadun kehittäminen sekä etsivän työn määrittely sosiaalihuollon lakisääteiseksi tehtäväksi. Nähtäväksi jää, mitä seuraava hallitus saa aikaan mielenterveystyön ja sen hoitovelan purkamisen suhteen. (Talentia 2022; HE 197/2022.) 

Lähteet

HE 197/2022. Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi sosiaalihuoltolain ja terveydenhuoltolain muuttamisesta sekä niihin liittyviksi laeiksi. 

Kela 2018. Kelan kuntoutuspsykoterapiassa olevien määrä on kaksinkertaistunut 2010-luvulla. Tilastokatsaus. Tilasto- ja tietovarastoryhmä. Verkkojulkaisu. Saatavissa: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/231801/Kelan_kuntoutuspsykoterapiassa_olevien_maara_on_kaksinkertaistunut_2010-luvulla.pdf?sequence=3 [viitattu 29.3.2023]. 

Kela 2023. Korvauksen määrä. Verkkojulkaisu. Saatavissa: https://www.kela.fi/kuntoutuspsykoterapia-korvauksen-maara [viitattu 29.3.2023]. Päivitetty 23.2.2023. 

Korkeila, J. 2015. Psykoterapian vaikuttavuus mielenterveydenhäiriössä. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, artikkelin tunnus: nix02191 (050.064). Verkkolehti. Saatavissa: https://www.kaypahoito.fi/nix02191 [viitattu 29.3.2023]. 

Mielenterveystalo. Mielenterveyspalvelut. Verkkojulkaisu. Saatavissa: https://www.mielenterveystalo.fi/fi/mielenterveyspalvelut [viitattu 29.3.2023]. 

Mieli 2021. Tilastotietoa mielenterveydestä. Verkkojulkaisu. Saatavissa: https://mieli.fi/yhteiskunta/mielenterveys-suomessa/tilastotietoa-mielenterveydesta/ [viitattu 29.3.2023]. Päivitetty 16.12.2021. 

Talentia 2022. Talentian lausunto sosiaali- ja terveysvaliokunnalle. Verkkojulkaisu. Saatavissa: https://www.talentia.fi/wp-content/uploads/2022/10/talentia-ry-lausunto-he-197_2022-1.pdf [viitattu 2.4.2023]. 

THL, Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos 2023. Mielenterveyshäiriöt. Verkkojulkaisu. Saatavissa: https://thl.fi/fi/web/mielenterveys/mielenterveyshairiot [viitattu 29.3.2023]. Päivitetty 28.3.2023. 

Kirjoittaja

Maisa Kerttula on sosionomiopiskelija Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa. 

Olemme huolissamme lastensuojelun lapsista ja nuorista

Kirjoittajat: Eerika Hakala, Roosa Mäkeläinen, Veera Partanen ja Jenni Rosvall

Tässä blogissa otamme kantaa lastensuojelulaitoksiin sijoitettujen lasten ja nuorten mielenterveysongelmiin ja niiden hoitamiseen. Teimme aiheesta ruohonjuurisarjakuvan, jolla otamme kantaa taideaktivismin kautta. Ruohonjuurisarjakuvan tärkein tehtävä on välittää tietoa.

Lastensuojelun asiakkailla ilmenevät mielenterveydenongelmat ovat yleistyneet. 13 – 17-vuotiaista sijoitetuista lapsista joka toinen on nuorisopsykiatrian asiakkaana. Viime vuosina psykiatrisen hoidon väheneminen ja sairaanhoitopiirien alhaiset resurssit ovat hankaloittaneet nuorten avun saamista. Nykyään pitkäaikaiset hoitojaksot ovat jäänet lyhyiksi. Lyhyen jakson jälkeen, lasten vakavistakin mielenterveysongelmista huolimatta, heidät lähetetään takaisin lastensuojelulaitokseen. Näin ollen heidän hoitonsa tulee halvemmaksi kuin sairaalassa. Pia Eriksonin mukaan lastensuojelun yksi tärkeimmistä kehittämisen kohteista on lasten mielenterveydenongelmista johtuvan hoidon lisääminen (Laitinen 2021). Sijoitettujen nuorten mielenterveysongelmiin on vaikea saada pitkäaikaista apua, jota monet tarvitsisivat. Psykiatrinen osastohoito ja pitkäaikainen kuntouttava psykiatrinen hoito ovat viime vuosina vähentyneet, ja hoito-osastoja on lakkautettu. (Laitinen 2021.)

Meidän mielestämme lasten ja nuorten mielenterveyden hoitamiseen tulisi panostaa, etenkin lastensuojelunuorten kohdalla, koska yleensä heidän elämässään on tapahtunut isoja asioita, joista olisi hyvä päästä keskustelemaan. Jokainen lapsi ja nuori tulisi ottaa vastaan yksilöinä ja heille pitäisi olla mahdollista tarjota pitkäkestoinen hoitosuhde. Varhaisessa vaiheessa mielenterveysongelmiin puuttumisella ja ennaltaehkäisevällä toiminnalla voitaisiin ehkäistä lasten ja nuorten syrjäytymistä ja yleistä pahaa oloa. Esimerkiksi koulu- ja opiskeluympäristössä ennaltaehkäisevää toimintaa olisi helpoin toteuttaa. Niissä voitaisiin puhua enemmän mielenterveyden tärkeydestä ja antaa arkielämään työkaluja hyvinvoinnin ylläpitämiseen. Koulun lisäksi laitoksissa olisi hyvä muistuttaa myös netin kautta saatavasta avusta, esimerkiksi chat-kanavista, sovelluksista ja mielenterveyspalveluiden puhelinnumeroista.

Ruohonjuurisarjakuva on hyvä taideaktivismimenetelmä, sillä sen tarkoitus on tuoda tietoa sanattomasti, jolloin yhteistä kieltä tai lukutaitoa ei tarvita. Tämän ansioista sarjakuvaa voi hyödyntää monien eri asiakasryhmien kanssa työskenneltäessä, esimerkiksi maahanmuuttajien ja vammaisten kanssa. Huomasimme harjoitteluissamme, kuinka kuvilla on iso merkitys kommunikaatiossa. Esimerkiksi vammaistyössä päivä kuvitetaan asiakkaille, mikä on verrattavissa ruohonjuurisarjakuvaan. Ymmärtääkseen kuvan tarkoitusta, kuvaa ei tarvitse selittää tekstillä. Omassa sarjakuvassamme käytimme paljon tekstiä, joten se ei ole paras mahdollinen esimerkki ruohonjuurisarjakuvasta, mutta sekin soveltuu tiedon välittämiseen ja taideaktivismin esille tuomiseen.

Lähteet

Laitinen, J. 2021. Sijaishuollon lapset eivät aina saa apua mielenterveyden ongelmiin. Talentia. Verkkolehti. Saatavissa: https://www.talentia-lehti.fi/sijaishuollon-lapset-eivat-aina-saa-apua-mielenterveyden-ongelmiin/?fbclid=IwAR2LKePL9mXkCV-zRtzbCZQYxJW6WaWh_CYr8YR1qU0Dmq3NOjaQypcZqXE [viitattu 30.5.2021].

Kirjoittajat

Kirjoittajat Eerika Hakala, Roosa Mäkeläinen, Veera Partanen ja Jenni Rosvall ovat ensimmäisen vuoden sosionomiopiskelijoita Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu XAMK:sta.

Vertaistuen merkitys masennuskuntoutujille

Kirjoittaja: Katri Kuosmanen

Masennus on suurin yksittäinen syy työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiseen, selviää Eläketurvakeskuksen (2019) tilastosta. Tämä tarkoittaa valtavaa määrää inhimillistä kärsimystä sekä merkittävää haastetta kansantaloudelle. Mielenterveyspalveluja on saatavilla aivan liian vähän samalla, kun ihmisten ongelmat monimutkaistuvassa maailmassa vain lisääntyvät. Mielenterveyden keskusliiton (2019) julkaiseman mielenterveysbarometrin luvut ovat synkkiä. Mielenterveyden ammattilaisista 91 % kokee, että avuntarvitsijat eivät saa riittävästi mielenterveyspalveluja. Ammattilaisista 94 % kokee, että psykiatriseen hoitoon ei pääse jonottamatta. Mikä on vertaistuen rooli masennuskuntoutujien palveluvalikoimassa?

Vertaistuen mahdollisuudet

Masentuneen kokemusmaailmaa kuvaavat ulkopuolisuus, merkityksettömyys, toivottomuus ja osattomuus. Vertaisuuteen perustuvan kuntoutusmuodon on osoitettu parantavan masennuksesta kärsivien elämänlaatua erityisesti voimaantumisen, itsetunnon, työ- ja toimintakyvyn ja psyykkisen oireilun osa-alueilla (Tuulio-Henriksson ym. 2015, 67). Vertaistukitoimintaan osallistuva sekä saa, että antaa apua. Hän saa osakseen ensiarvoisen tärkeää ymmärrystä ja on tärkeä tuki toisille avuntarvitsijoille. Tämä vahvistaa hänen toimijuuttaan, osallisuuttaan ja merkityksellisyyttään.

Masennus itsessään eristää yksilön ympäröivistä yhteisöistä. Lisäksi mielenterveysongelmiin liittyvä stigma voi vaikeuttaa ongelmasta puhumista ja avun hakemista. Vertaistoimintaan osallistuneet masennuskuntoutujat ovat kokeneet häpeän oman masennuksen ympäriltä hävinneen ja asenteen omaa masennusta kohtaan muuttuneen ryhmätoiminnan ansiosta (Tuulio-Henriksson ym. 2015, 64.) On helpottavaa kohdata toinen ihminen, joka kokee samanlaisia tunteita ja painii samanlaisten ongelmien kanssa kuin itse. Toinen voi sanoittaa omat epämääräiset ja sekavat tuntemukset kouriintuntuvasti. Kun pystyy puhumaan ongelmastaan vertaisille, voi rohkaistua kertomaan siitä myös muille.

Masennuksen aiheuttama häpeä ja sosiaalinen eristäytyminen voivat estää tuen hakemisen ryhmämuotoisista tukitoimista. Ryhmässä toimiminen voi olla hankalaa esimerkiksi sosiaalisten tilanteiden pelon takia. Se, millaiseksi ryhmän vuorovaikutus ja jäsenten roolit muodostuvat, vaikuttaa vastavuoroisen tukisuhteen syntymiseen. Onkin hyvä, että vertaistukea on tarjolla monimuotoisesti ja -kanavaisesti. Kaksikin ihmistä riittää toisilleen vertaisiksi, ja tukea voi saada myös verkon välityksellä. Internetistä vertaistukea hakevat, erityisesti masennuksesta ja ahdistuksesta kärsivät, arvostavat anonymiteettiä eikä nimettömänä esiintymisellä ole merkittävää vaikutusta vertaistuen hyvinvointivaikutuksiin (Taskinen 2017, 59–60).

Tukimuoto muiden rinnalle

Ihminen on sosiaalinen olento. Silti yhteiskunnassamme vallitsee yksilökeskeisyys ja itsepärjäämisen kulttuuri. Vertaistuen voimaannuttavia vaikutuksia tulisikin hyödyntää niin yhteisöllisyyden vahvistajana kuin erilaisten elämän haasteiden tukimuotona. Synnytyksen kokenut on paras keskustelukumppani ensimmäistä synnytystään jännittävälle, ja alkoholistit saavat samaistumisen kokemuksia AA-kerhoissa. Tuleeko masentunut täysin ymmärretyksi vasta kohdatessaan toisen samasta ongelmasta kärsivän?

Vertaistuki ei ole ammatillisen hoidon korvaaja, mutta se voisi olla matalan kynnyksen tukimuoto vertaansa vailla. Ammatillisesti ohjattunakin vertaistukitoiminta vie vain vähän yhteiskunnan resursseja. Ihmisten toisilleen tarjoamalla avulla ei voida korjata palveluiden saatavuusongelmaa, mutta se voisi olla hyödyllistä niin hoitoon pääsyä jonottaville, hoidon piirissä oleville muiden palveluiden ohella kuin vasta mielen pulmia aprikoiville.

Lähteet

Eläketurvakeskus. 2019. Työkyvyttömyyseläkkeelle siirrytään yhä useammin masennuksen vuoksi. WWW-dokumentti. Julkaistu 4.4.2019. Saatavissa: https://www.etk.fi/ajankohtaista/tyokyvyttomyyselakkeelle-siirrytaan-yha-useammin-masennuksen-vuoksi/ [viitattu 15.6.2021].

Mielenterveyden keskusliitto. 2019. Mielenterveysbarometri 2019. Helsinki: Mielenterveyden keskusliitto. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://www.mtkl.fi/toimintamme/julkaisut/mielenterveysbarometri2019/ [viitattu 14.5.2021].

Taskinen, S. 2017. Vertaistuki verkossa. Kuinka internet-välitteistä tukea käytetään? Itä-Suomen yliopisto. Yhteiskuntatieteiden tiedekunta. Pro gradu -tutkielma. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://erepo.uef.fi/bitstream/handle/123456789/18326/urn_nbn_fi_uef-20170840.pdf [viitattu 14.5.2021].

Tuulio-Henriksson, A., Appelqvist-Schmidlechner, K. & Salmelainen, U. 2015. AMI-kuntoutus Ryhmäpainotteinen kuntoutusmalli työelämässä oleville masennuskuntoutujille. Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 138. Kelan tutkimusosasto. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/156631/Tutkimuksia138.pdf?sequence=26&isAllowed=y [viitattu 14.5.2021].

Kirjoittaja

Kirjoittaja Katri Kuosmanen on ensimmäisen vuoden sosionomiopiskelija Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa.

Mielen taakkojen keventämisestä

Kirjoittaja: Katja Saikkonen

Elämme maassa, jossa jokaisella on mahdollisuus saavuttaa omalla sinnikkyydellään lähes mitä vain. Olemme katajainen, taipumaton ja tutkimusten (Helliwell ym. 2021) mukaan jopa maailman onnellisin kansa. Jo pienestä pitäen moni vanhempi voi toivoa lapsensa kasvavan itsenäiseksi, osallistuvaksi, pohdiskelevaksi ja menestyväksi tulevaisuuden tekijäksi. Tähän ennalta suunniteltuun elämän käsikirjoitukseen voi kuitenkin tulla myös sellaisia tapahtumia, joita kukaan tuskin siihen olisi lapsuudessaan kirjoittanut.

Tästä ennalta suunnittelemattomasta elämänkulusta kertoo Mielen tasapainoa -kolumnisarjassa nimimerkki ”Kaisa” (2021, 28). Hän muistuttaa, ettei kukaan lapsena haaveile tulevansa isona mielenterveyskuntoutujaksi tai, kuten hän itse itseään kuvailee, hulluksi (”Kaisa” 2021, 28). Joistakin kuitenkin tulee. Eläketurvakeskuksen vuoden 2020 Suomen työeläkkeensaajat -tilaston mukaan kolmannes kaikista työkyvyttömyyseläkkeistä on myönnetty mielenterveysperusteisesti (Eläketurvakeskus 2021). Mitä nuorempi ikäluokka on kyseessä, sitä suurempi on mielenterveydenhäiriöiden mukaan myönnettyjen työkyvyttömyyseläkkeiden prosentuaalinen osuus. Alle 35-vuotiaista 77 % oli saanut työkyvyttömyyseläkepäätöksensä mielenterveysperusteisesti ja 35–44 -vuotiaistakin 55 % (Eläketurvakeskus 2021).

Nykyään käytetty ilmaus mielenterveyskuntoutuja on paljon toiveita herättävämpi kuin mielisairas. Kuntoutuja on oletusarvoisesti matkalla kuntoutumiseen ja lopulta taas ”normaaliin” elämään. Sairas taas viittaa olotilaan, jossa ihminen kärsii sairaudesta ja sen elämää hankaloittavista oireista. Kuntoutuminen sinänsä on ihanteellinen tavoite, ja sitä varmasti moni mielenterveysongelmien kanssa painiva toivookin. Julkisuudessa puhutaan nykyään kiitettävästi mielenterveysongelmista, niiden kanssa elämisestä ja kuntoutumisesta. Myös netti on täynnä niin virallisia kuin epävirallisiakin ohjeistuksia siitä, kuinka tukea omaa henkistä hyvinvointiaan ja mielenterveyttään. Julkisuuden henkilöiden selviytymistarinoita lukiessa ja mielenterveyden kättä (kuvaus siitä, mistä mielenterveys koostuu) tuijottaessa voi tuntua, että eihän se nyt niin kamalaa ehkä olekaan –  jos omakin mieli sattuisi joskus järkkymään. Siitä vaan terapiaa ja lääkettä, ja kohta taas voi normaali elämä jatkua. Mutta aina se ei menekään näin.

Toisenlainen totuus tulee esiin niiden mielenterveyskuntoutujien suusta, jotka kätkeytyvät noiden aiemmin mainittujen prosenttilukujen taakse. Heidän kokemuksiaan on kuullut pro gradu -tutkielmassaan Katri Tuomi (2014). Tuomen (2014, 69) haastattelemien mielenterveyskuntoutujien mukaan yksi kuntoutumista hankaloittava tekijä on vaikeus saada tarvitsemaansa hoitoa. Todellisuudessa ei vain kävellä lääkärille ja sieltä resepti kourassa terapiaan. Lisäksi Tuomen (2014) haastattelemat mielenterveyskuntoutujat olivat työkyvyttömyyseläkkeellä eli he oletettavasti tarvitsisivat laadukasta ja monipuolista tukea kuntoutuakseen.

Myös nimimerkki Kaisa (2021, 28) kertoo oman kokemuksensa kautta mielenterveyskuntoutujan arjen olevan ajoittain kaukana julkisuuden selviytymistarinoista. Silloin, kun oma toimintakyky on sillä tasolla, että ruokavalio koostuu einespizzoista ja ainoa huvi on tupakointi, kuten Kaisa (2021, 28) asian ilmaisee, voi havaita mielenterveyden järkkymisen vaikuttavan elämään aika tavalla. Saatamme yksipuolisesti kuulla niitä tarinoita, joissa ongelmat on selätetty ja ihminen on palannut takaisin yhteiskunnan osallistuvaksi jäseneksi. Voi vain pohtia, minkälaisen lisätaakan nämä sinänsä hyvää tarkoittavat ja mielenterveyshäiriöiden leimaa vähentävät tarinat tuovat niille, joille jo hampaiden lankaus aamuisin on suuri voimainkoetus.

Empatia on kykyä asettua toisen ihmisen asemaan. Empatia näyttelee tärkeää osaa kaikissa ihmissuhteissamme. Sitä toivoisi nimimerkki ”Kaisa” (2021, 28) löytyvän kaikille mielenterveytensä kanssa kipuileville, ei vain selviytyjille. Tuomi (2014, 76) nostaa esiin mielestäni tärkeän näkökohdan siitä, voisiko yksilö päästä tasavertaisesti osalliseksi yhteiskuntaamme muuten kuin työn tai opiskelun kautta. Voisimmeko nähdä toisten auttamisen tai ystävänä ja läheisenä olemisen työn kanssa yhtä tärkeinä osallisuuden muotoina (Tuomi 2014, 76)? Mielenterveyskuntoutujan tai työkyvyttömyyseläkeläisen lisätaakkaa tällainen ajattelu voisi ainakin keventää.

Lähteet

Eläketurvakeskus. 2021. Suomen työeläkkeensaajat. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://www.etk.fi/tutkimus-tilastot-ja-ennusteet/tilastot/tyoelakkeensaajat/ [viitattu 22.4.2021].

Helliwell, J.F., Layard, R., Sachs, J.D., De Neve J-E., Aknin L.B. & Wang, S. (toim.) 2021. World Happiness Report 2021. New York: Sustainable Development Solutions Network. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://worldhappiness.report/ [viitattu 17.5.2021].

”Kaisa”. 2021. Hullu mielenterveyskuntoutuja. Alueviesti 9/2021, 28.

Tuomi, K. 2014. ”Et sä voi sanoo kellekään tän ikäsenä, et mä oon eläkkeellä” Mielenterveyden häiriön vuoksi työkyvyttömyyseläkkeellä olevien nuorten aikuisten identiteetti ja toimijuus. Tampereen yliopisto. Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö. Pro gradu -tutkielma. PDF-dokumentti. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201410222237 [viitattu 22.4.2021].

Kirjoittaja

Kirjoittaja Katja Saikkonen on ensimmäisen vuoden sosionomiopiskelija Xamkissa.