Tag Archives: itsenäistyminen

Tiesitkö, että jälkihuollon ikärajaa on nostettu?

Kirjoittaja: Janika Pylvänäinen

Jälkihuolto on nuoren pitkäaikaisen avohuollon tai sijaishuollon päättymisen jälkeistä taloudellista, terveydellistä, konkreettista ja psykososiaalista tukea. Sosiaalihuolto on vastuussa siitä, että jälkihuoltoa on mahdollisuutta saada tarpeeksi tarpeisiin nähden. Jälkihuollon tavoitteena on tarjota moniammatillista palvelukokonaisuutta, joka tukee nuoren aikuistumista ja itsenäistymistä sekä vahvistaa nuorta yksilönä ja itsenäisenä toimijana aikuisuuden alkutaipaleella. Tämä vähentää nuoren syrjäytymisriskiä sekä ylisukupolvista huono-osaisuutta. Jälkihuolto on yksi tärkeimmistä, ellei jopa tärkein osa nuoren huolenpidon ketjua. Hyvin hoidetulla jälkihuollolla on vaikutus siihen, millainen yhteiskunnan jäsen nuoresta kasvaa. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2021.)

1.1.2020 alkaen jälkihuollossa tuli voimaan merkittävä uudistus, jossa jälkihuollon päättymisen ikärajaa nostettiin 21 ikävuodesta 25 ikävuoteen. Tämä on mielestäni hieno uudistus, sillä harva juuri täysi-ikäinen nuori on valmis täysin itsenäiseen elämään. Puhumattakaan siitä, että itsenäistyminen tapahtuisi sijaishuollosta.

Lastensuojelun piirissä elävien lasten olosuhteet ja tulevaisuus on vähän väliä puheenaiheena. Syystäkin, sillä onhan lastensuojelun avo-, sijais- ja jälkihuollon piirissä ollut yhteensä 71 786 asiakasta vuonna 2019 (Lastensuojelun vaativan sijaishuollon uudistamistyöryhmä 2020, 35). Millaiselta aikuisuus voi näyttää, jos lapsuus on ollut turvatonta ja nuori on joutunut sijoitetuksi nuorisokotiin? Heillähän on enemmän kuormittavia tekijöitä, henkisesti ja fyysisesti. Heillä on suuremmat, monimutkaisemmat haasteet ja ongelmat kuin perheessä asuvilla nuorilla. (Lastensuojelun vaativan sijaishuollon uudistamistyöryhmä 2020, 16–18)

Suurin osa sijoituksista kodin ulkopuolelle tapahtuu vanhemman ja sosiaalityöntekijän yhteispäätöksellä ajatellen lapsen parasta, turvallisuutta ja tulevaisuutta. Sijoitettujen lasten ja nuorten taustalla voi olla useita eri tekijöitä, voi olla taloudellisia ongelmia johtuen vanhempien kouluttamattomuudesta, pitkäaikaisesta työttömyydestä, yksinhuoltajuudesta, mielenterveysongelmista tai muusta sairastumisesta. Lapsen kotioloissa voi ilmetä väkivaltaa sekä fyysistä että henkistä, päihteiden käyttöä ja mahdollisesti perheriitoja tai avioeroa. Nämä ongelmat kasaantuneina yhteen ovat yleisimpiä kodin ulkopuolelle tehtävän pitkäaikaisen sijoituksen syitä; syitä, joihin lapsi ei itse voi vaikuttaa, mutta saattaa reagoida vahvasti kasvaessaan. (Ristikari ym. 2018, 17, 75–83.)

Sijoitettuina olleilla nuorilla on suuria riskejä tulevaisuudessa, jotka voivat johtaa syrjäytymiseen nuorella iällä. Näitä riskejä ovat esimerkiksi köyhyys, suurempi todennäköisyys huume- ja päihderiippuvuuksiin sekä ajautuminen rikolliseen toimintaan. Sijoitetuilla nuorilla on aikuisiällä psyykkisen oireilun ja mielenterveyden häiriöiden lisäksi yleisimmin pitkäaikaissairauksia, joihin myönnetään kuntoutusta sekä työkyvyttömyyseläkepäätöksiä yhä useampia. (Ristikari ym. 2018, 57–65.) Sijoitetuilla nuorilla on myös opiskelussa sekä työelämään astumisessa enemmän haasteista ja hankaluuksia, ja alle puolet sijoitetuista nuorista suorittaa toisen asteen tutkinnon loppuun (Lastensuojelun vaativan sijaishuollon uudistamistyöryhmä 2020, 14). Vakavin eroavaisuus kodin ulkopuolelle sijoitetuilla ja perheessä asuvilla nuorilla aikuisilla ovat tämänhetkiset kuolleisuusluvut. Sijoitetuilla ilmenee huomattavasti enemmän kuolleisuutta tapaturmien, itsemurhan ja muiden väkivaltaisten syiden johdosta. (Ristikari ym. 2018, 57–65, 126.)

Näiden edellä mainittujen asioiden johdosta mielestäni on erittäin tärkeää, että sosiaalihuolto panostaa lasten ja nuorten jälkihuoltoon. Jälkihuollon ikärajan nostaminen voi tulevaisuudessa helpottaa nuorten aikuistumista. Tämän ansiosta voidaan mahdollisesti välttyä sijoitettujen nuorten syrjäytymiseltä ja heistä kasvaisi mahdollisimman tasapainoisia ja terveitä aikuisia. Paranevatko tilastot tulevaisuudessa vai eivät? Siitä toivon mukaan saamme tuloksia vuosien varrella.

Lähteet

Lastensuojelun vaativan sijaishuollon uudistamistyöryhmä. 2020. Lastensuojelun vaativan sijaishuollon uudistamistyöryhmän loppuraportti. Sosiaali- ja terveysministeriö. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162414/STM_2020_28_rap.pdf [viitattu 21.5.2021]

Ristikari, T. Keski-Säntti, M. Sutela, E. Haapakorva, P.  Kiilakoski, T. Pekkarinen, E. Kääriälä, A. Aaltonen, M. Huotari, T. Merikukka, M. Salo, J. Juutinen, A. Pesonen-Smith, A & Gissler, M. 2018. Suomi lasten kasvuympäristönä. Kahdeksantoista vuoden seuranta vuonna 1997 syntyneistä. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/137104/URN_ISBN_978-952-343-152-2.pdf?sequence=1&isAllowed=y [viitattu 21.5.2021]

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2021. Lastensuojelun käsikirja. WWW-Dokumentti. Saatavissa: https://thl.fi/fi/web/lastensuojelun-kasikirja [viitattu 3.5.2021] 

Kirjoittaja

Kirjoittaja Janika Pylvänäinen on ensimmäisen vuoden sosionomiopiskelija Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulusta.

Osallisuudesta eväitä elämään

Kirjoittajat: Eveliina Mannila ja Milla Mäiseli

Haastattelimme opintoihimme liittyen lastenkodissa työskentelevää sosionomia, ja hän nosti esiin työnsä tärkeimmäksi kehittämiskohteeksi lasten ja nuorten osallisuuden lisäämisen. Tästä muotoutui blogikirjoituksemme aihe liittyen osallisuuteen sijaishuollossa ja sen antamiin valmiuksiin nuorten itsenäistymiseen.

Mitä laki sanoo osallisuudesta?

Lastensuojelulaissa (13.4.2007/417) määrätään lapsen osallisuudesta. Lain mukaan lasta tulee kuulla häntä itseään koskevassa lastensuojeluasiassa, jos se ei ole haitaksi tai vaaraksi hänelle itselleen tai hänen läheisilleen. Lapsen mielipide ja toivomukset tulee ottaa huomioon hänen ikänsä ja kehitystasonsa huomioiden. Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta (8.4.1983/361) ohjeistaa myös, että sijaishuollon tehtävänä on kasvattaa lasta vastuullisuuteen ja aikuisuuteen sekä edistää ja tukea lapsen itsenäistymistä.

Millaiset valmiudet osallisuus ja itseään koskevien päätösten tekoon osallistuminen antaa nuorten itsenäistymiseen? Tähän kysymykseen lähdimme etsimään vastauksia.

Millaiset eväät itsenäistymiseen tarjotaan sijaishuollossa?

Leinosen (2017) pro gradu -tutkielman mukaan sijaishuollossa olevien nuorten osallisuus on hyvin vajavaista, erityisesti itsenäistymiseen liittyen. Merkittävä vaikutus nuorten osallisuuden mahdollistajana ja nuorten itsenäistymiseen liittyvien taitojen valmentamisessa on nimenomaan sijaishuoltopaikalla.

Nuoret saavat Lahtisen (2017) mukaan hyvin vaikuttaa jatko-opintojen ja sijaishuollon jälkeisen asuinpaikan valintaan. He kaipaavat kuitenkin enemmän tietoa vaihtoehdoista. Nuoret pitivät työntekijöiden antamaa tietoa hyvin koulu- ja työkeskeisenä.  Esimerkiksi eräs nuori koki tulleensa täysin torpatuksi, kun hän suunnitteli koulukodin jälkeen pitävänsä pari välivuotta totutellen koulukodin ulkopuoliseen elämään. Ohjaajan mielestä hänen olisi ollut parempi hakeutua suoraan jatkokoulutukseen. (Lahtinen 2017.)

Nuoret nostivat Lahtisen (2017) haastatteluissa esiin käytännön työ- ja harrastuskokeilujen järjestämisen sekä koulukodin ulkopuolella vietetyn ajan parhaina tapoina lisätä osallisuutta tukevaa tulevaisuuden suunnittelua. Nuorilla oli myös pelkoa siitä, onko heillä riittävästi taitoja siviilielämään koulukotielämän jälkeen.

Millaisia eväitä nuoret kaipaavat itsenäiseen elämään?

Nuoret toivat esille haluavansa tietoa ja käytännön neuvoja liittyen raha-asioihin ja ihmissuhteisiin. Lahtisen haastattelemilla nuorilla oli tunne, etteivät he saa riittävästi ohjausta ja opetusta tulevaisuutta varten ajan puutteen vuoksi. Tässä esimerkkinä erään nuoren kokemus: ”Mut kerran ku mä olin yksin tääl ja muut oli lomil ja tääl oli kaks ohjaajaa ni katottiin netis tuntikausii kaikkii asumisjuttuja ja koulujuttuja.” (Lahtinen 2017.) Juuri tällaista kiireetöntä keskustelua nuoret kaipaavat.

Lähteet

Lahtinen, H. 2017. Nuorten kokemukset osallisuuden ja kuulluksi tulemisen toteutumisesta koulukodin arjessa. Turun yliopisto. Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta. Pro gradu -tutkielma. PDF-dokumentti. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201708047866 [viitattu 7.5.2021].

Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 8.4.1983/361

Lastensuojelulaki 13.4.2007/417 

Leinonen, P. 2017. Nuorten kokemuksia osallisuudesta ja suunnitelmallisesta sosiaalityöstä sijaishuollon aikana. Lapin yliopisto. Yhteiskuntatieteiden tiedekunta. Pro gradu -tutkielma. PDF-dokumentti. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201703101092 [viitattu 6.5.2021]. 

Kirjoittajat

Kirjoittajat Eveliina Mannila ja Milla Mäiseli opiskelevat Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa sosionomeiksi ensimmäistä vuotta.