Author Archives: Hirvonen Johanna

ADHD jää liian usein väärinymmärretyksi – tunnistetaanko sosiaalipalveluissa tuen tarve ajoissa?

Kirjoittaja: Monica Lepistö

ADHD:stä puhutaan nykyään enemmän kuin ennen, mutta saavatko ADHD-oireiset ihmiset tarpeeksi ajoissa tukea? Tässä kirjoituksessa tarkastelen, millaisia puutteita sosiaalialan palveluissa edelleen on ja mitä voitaisiin kehittää. Mielestäni ADHD:n kohdalla olisi tärkeää lisätä ymmärrystä siitä, että kyse ei ole mielenkiinnon puutteesta tai laiskuudesta. Oikeanlaisella tuella moni pystyy löytämään itselleen toimivia keinoja arkeen omia vahvuuksiaan hyödyntäen.

ADHD:tä usein ajatellaan vain ylivilkkaudeksi tai keskittymisongelmiksi, vaikka vaikutukset voivat näkyä paljon laajemmin ihmisen arjessa. Oireet voivat vaikeuttaa esimerkiksi opiskelua, työn tekemistä, ihmissuhteita sekä arjen suunnittelua ja ajanhallintaa. Moni voi kohdata tilanteita, joissa omia haasteita ei ymmärretä tai niitä tulkitaan väärin (Käypähoito 2025).

ADHD näkyy arjessa monella tavalla

ADHD voi laajemminkin vaikuttaa esimerkiksi arjenhallintaan, ajankäyttöön, tunteiden säätelyyn sekä siihen, kuinka helposti asioihin pystyy keskittymään tai asioita tekemään. Toisilla oireet näkyvät enemmän levottomuutena ja impulsiivisuutena, kun taas toisilla haasteet voivat näkyä esimerkiksi unohteluna tai vaikeutena saada tehtäviä loppuun.

ADHD voi näkyä jo lapsuudessa, mutta kaikilla sitä ei tunnisteta ajoissa. Osa saa diagnoosin vasta aikuisena ja on voinut kokea jo vuosien saatossa hankaluuksia arjessa. Tämä voi vaikuttaa esimerkiksi itsetuntoon, opiskeluun tai työelämässä pärjäämiseen.

Neuro-oireiselle olisi tärkeää saada tukea mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, jos arjessa huomataan toistuvia haasteita esimerkiksi keskittymisessä tai toiminnassa. Tällöin olisi suositeltavaa pohtia tilannetta ennen kuin ongelmat kasvavat. ADHD:n arviointi ei kuitenkaan perustu vain yksittäisiin oireisiin, vaan siinä kartoitetaan kokonaistilannetta. (Käypähoito 2025; Nepsos 2022-2024.)

Miksi ADHD:n kohdalla tarvitaan palveluiden kehittämistä?

Tieto ADHD:stä on lisääntynyt, mutta palvelut Suomessa eivät ole yhdenvertaisia. Palveluiden saatavuudessa voi olla suuria eroja. Toiset saavat tukea nopeasti, kun taas toisilla tutkimuksiin tai palvelutarpeen arviointiin pääsy voi kestää. Paveluun pääsyn pitkittyminen voi lisätä kuormitusta sekä asiakkaalle että hänen läheisilleen. Tutkimuksissa on noussut esiin, että palvelujärjestelmä voi tuntua monimutkaiselta erityisesti silloin, kun ihminen tarvitsee samanaikaisesti tukea useasta eri paikasta. (Nepsos 2022-2024). Tämän vuoksi olisi tärkeää, että palveluissa nähtäisiin ihminen kokonaisuutena eikä vain yksittäisten oireiden kautta. (Nepsos 2022-2024).

Sosiaalialalla tarvitaan enemmän neuro-osaamista

Mielestäni yksi tärkeimmistä kehittämiskohteista sosiaalialalla olisi ADHD:n ja muiden neuropsykiatristen haasteiden parempi ymmärtäminen. Kaikilla ammattilaisilla ei välttämättä ole riittävästi tietoa siitä, miten ADHD voi vaikuttaa arjen toimintakykyyn. On todennäköisempää, että ammattilainen tulkitsee esimerkiksi asiakkaan motivaation ja sitoutumattomuuden väärin. Tutkimuksissa on nostettu esiin tarve lisätä ammattilaisten osaamista sekä vahvistaa yhteistyötä eri palveluiden välillä. (Nepsos 2022-2024).

Mitä voitaisiin tehdä paremmin?

Yksi tärkeä kehittämiskohde olisi matalan kynnyksen tuki ja palveluiden selkeyttäminen. ADHD-oireinen henkilö voi hyötyä esimerkiksi konkreettisesta ohjauksesta, selkeästä vuorovaikutuksesta ja pitkäjänteisestä tuesta. Lisäksi olisi tärkeää, että tutkimuksiin ja palveluihin pääsy tapahtuisi riittävän ajoissa. Näin ongelmat eivät ehtisi kasautua. Varhainen tuki voisi ehkäistä myöhempiä mielenterveyden haasteita, syrjäytymistä ja koulutuksen keskeytymistä. (Nepsos 2022-2024).

Kirjoittaja

Monica Lepistö on sosionomiopiskelija Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa.

Lähteet

Käypähoito. 2025. ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö) WWW-dokumentti. Saatavissa: https://www.kaypahoito.fi/hoi50061?utm_source=chatgpt.com#s1 [viitattu 18.5.2026]

Nepsos. 2022-2024. Neuropsykiatrisesti oireilevat nuoret palvelujen pyörteissä – sosiaalityön, nuorisopsykiatrian ja erityispedagogiikan yhteistutkimus. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://sites.utu.fi/sote/wp-content/uploads/sites/53/2025/02/NEPSOS-Politiikkasuositukset-final.pdf [viitattu 27.5.2026]

Nuorten väkivalta ei synny tyhjästä

Kirjoittaja: Jessica Montonen

Nuorten tekemä väkivalta on noussut viime vuosina näkyvästi esiin mediassa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa. Erityisesti nuorten väliset pahoinpitelyt ja ryöstörikokset ovat herättäneet huolta. Keskustelussa huomio kohdistuu usein itse tekoihin, mutta vähemmän siihen, mitkä tekijät voivat johtaa väkivaltaiseen käyttäytymiseen. Sosiaalialan näkökulmasta ilmiön taustalla olevien syiden ymmärtäminen on tärkeää, jotta väkivaltaa voidaan ehkäistä tehokkaasti.

Väkivalta koskettaa vain osaa nuorista

Haapakankaan ja Kaakisen (2023) mukaan nuorten väkivaltarikollisuus on lisääntynyt 2020-luvun alussa, erityisesti ryöstörikosten osalta. Samalla tutkimukset osoittavat, että suurin osa nuorista ei syyllisty väkivaltarikoksiin. Rikokset näyttävät kasaantuvan suhteellisen pienelle joukolle nuoria, joilla on usein useita samanaikaisia hyvinvoinnin haasteita. (Oikeusministeriö 2024, 26—29).

Nuorten väkivaltaa ei voida selittää yhdellä tekijällä. Taustalla voi olla esimerkiksi mielenterveyden haasteita, turvattomia kasvuolosuhteita, päihteiden käyttöä, koulunkäynnin vaikeuksia tai puutteita sosiaalisissa suhteissa. Tutkimusten mukaan väkivaltainen käyttäytyminen liittyy usein kasaantuneeseen pahoinvointiin eikä pelkästään yksittäisiin valintoihin tai huonoon käytökseen. (THL 2026; Kaakinen & Näsi 2021, 21—21).

Seuraukset ulottuvat yksilöä laajemmalle

Väkivallan vaikutukset eivät rajoitu vain tekohetkeen. Uhrille väkivalta voi aiheuttaa fyysisiä vammoja, pelkoa ja pitkäkestoisia psyykkisiä seurauksia. Myös tekijän elämä voi muuttua merkittävästi rikoskierteen, syrjäytymisriskin tai rikosoikeudellisten seuraamusten vuoksi. (THL 2026; Huha 2021, 9). Lisäksi väkivalta koskettaa läheisiä, kouluja, palvelujärjestelmää ja koko yhteiskuntaa. Nuorten väkivallan aiheuttamat kustannukset eivät ole pelkästään taloudellisia, vaan ne näkyvät myös heikentyneenä turvallisuuden tunteena ja hyvinvointina. Siksi ilmiöön puuttuminen on tärkeää sekä yksilön että yhteiskunnan näkökulmasta. (Oikeusministeriö 2024, 22—23).

Ratkaisuja löytyy ennaltaehkäisystä

Tutkimusten mukaan tehokkaimmat keinot ehkäistä nuorten väkivaltaa liittyvät varhaiseen tukeen ja ongelmien tunnistamiseen. Turvalliset aikuiset, toimivat mielenterveyspalvelut, harrastusmahdollisuudet sekä moniammatillinen yhteistyö voivat vähentää väkivallan riskitekijöitä merkittävästi. (THL 2026; Oikeusministeriö 2024, 20—22).

Myös sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten rooli on merkittävä. Nuorten kohtaaminen, luottamuksellisen vuorovaikutussuhteen rakentaminen sekä oikea-aikaisen tuen tarjoaminen voivat ehkäistä ongelmien syvenemistä. Tutkimuksissa on korostettu, että väkivallan ehkäisyssä tarvitaan sekä yksilöön kohdistuvia että rakenteellisia toimenpiteitä. (Barnahus 2026).

Nuorten väkivalta ei synny tyhjästä, eikä sitä voida ratkaista yksittäisillä toimenpiteillä. Ilmiön ehkäiseminen edellyttää pitkäjänteistä työtä, jossa nuoria tuetaan ajoissa ja heidän hyvinvointinsa nähdään yhteisenä vastuuna. Kun keskitymme pelkkien seurausten sijaan myös ilmiön taustalla oleviin syihin, voimme rakentaa turvallisempaa tulevaisuutta nuorille ja koko yhteiskunnalle.

Kirjoittaja

Kirjoittaja on sosionomiopiskelija Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa ja työskentelee lastensuojelussa.

Lähteet

Barnahus. 2026. Barnahus-hanke 2019—2026. Päivitetty: 18.5.2026. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://barnahus.fi/barnahus-hanke-2019-2025/ [viitattu 4.6.2026].

Haapakangas, K. & Kaakinen, M. Tilastokeskus. 2023. Mitä tuoreimmat tilastot kertovat nuorten väkivaltarikollisuudesta? WWW-dokumentti. Päivitetty 9.6.2023. Saatavissa: https://stat.fi/tietotrendit/artikkelit/2023/mita-tuoreimmat-tilastot-kertovat-nuorten-vakivalta-rikollisuudesta [viitattu 4.6.2026].

Huha, M. 2021. Nuori ja väkivalta: Väkivaltaista käyttäytymistä selittävät tekijät. Kasvatus-psykologian kandidaatintyö. Kasvatustieteiden tiedekunta. Oulun yliopisto. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202103271516 [viitattu 4.6.2026].


Kaakkinen, M & Näsi, M. 2021. Nuorten rikoskäyttäytyminen ja uhrikokemukset 2020. Hel-singin yliopisto. Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti. Katsauksia 47/2021. WWW-dokumentti. Saatavissa: http://hdl.handle.net/10138/326622 [viitattu 4.6.2026].

Oikeusministeriö. 2024. Toimenpideohjelma nuoriso- ja jengirikollisuuden ehkäisemiseksi ja torjumiseksi vuosille 2024—2027. Oikeusministeriön julkaisuja, mietintöjä ja lausuntoja 2024:12. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://oikeusministerio.fi/hanke?tun-nus=OM083:00/2023 [viitattu 4.6.2026].

THL. 2026. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Nuorten välisen väkivallan ehkäisy ja tunnis-taminen. WWW-dokumentti. Päivitetty: 5.5.2026. Saatavissa: https://thl.fi/ohjeita-ammatti-laisille/nuorten-valisen-vakivallan-ehkaisy-ja-tunnistaminen [viitattu 4.6.2026].

Asukaspuistotoiminta perheiden arjen tukena

Kirjoittaja: Minja Juvonen

Kirjoitan tästä aiheesta viimeisimmän työharjoitteluni pohjalta, jossa pääsin toteuttamaan asukaspuistotoimintaa sekä kehittämään varhaiskasvatustoimintaa. Harjoitteluuni sisältyi osittain tiedon tuottamista Kirkkonummen varhaiskasvatuksen laatulupauksien toteuttamisesta, mutta pääasiassa harjoittelu oli konkreettista asiakastyötä perheiden kohtaamisen muodossa sekä erilaisen toiminnan ohjausta perheille.

Harjoittelun myötä huomasin, millainen voimavara asukaspuistotoiminta voi perheille olla, joten tässä kirjoituksessa avaan Kirkkonummen avoimen varhaiskasvatuksen toimintamallia ja sen merkitystä asiakkaille.

Mitä on asukaspuistotoiminta?

Lyhyesti sanottuna työskentelyn ytimessä on perheiden hyvinvoinnin tukeminen ja avoin kohtaaminen. Yksi päivän tavoitteista on tervehtiä jokaista asiakasta päivän aikana – mahdollisuuksien mukaan.

Asukaspuistotoiminta on avointa varhaiskasvatusta, jossa järjestetään aktiviteettejä lapsiperheille, esimerkiksi musiikkia ja liikuntaa sekä sisällä että ulkona. Toimintaan osallistutaan yhdessä oman huoltajan tai muun aikuisen kanssa. Keskeisenä periaatteena asukaspuistossa on kuitenkin se, että paikalle voi saapua oman aikataulun mukaan, eikä toimintaan tarvitse ilmoittautua etukäteen. Puistoon voi saapua myös ihan vain viettämään aikaa ja tapaamaan muita perheitä. (Kirkkonummi.fi s.a.)

Asukaspuistossa työskentelee varhaiskasvatuksen ammattilaisia, joille asiakas voi kertoa omista kuulumisistaan tai vaikka huolenaiheistaan. Asukaspuiston työntekijä voi ohjata perheen esimerkiksi hyvinvointialueen tarjoaman perhetyön piiriin. Asukaspuistot tekevätkin tiivistä yhteistyötä erilaisten perheiden hyvinvointia tukevien tahojen kanssa. Perhetyön lisäksi tällaisia tahoja ovat muun muassa seurakunta, neuvola ja varhaiskasvatuksen kuraattori. (Kirkkonummi.fi s.a).

Perheiden tukeminen asukaspuistossa

Asukaspuisto on auki lähes joka päivä, myös koulujen loma-aikoina. Monet asiakkaat ovat sanoneet, että kun kotona seinät kaatuvat päälle, he voivat aina tulla asukaspuistoon leikkimään. Vanhempi saa vertaistukea asukaspuiston muista vanhemmista ja samalla lapsi saa leikkikavereita muista lapsista.

Varsinkin vauvavuoden aikana neljän seinän sisällä saa itsensä helposti pitkästymään, jolloin asukaspuisto on erinomainen paikka tulla rikkomaan rutiineja ja näkemään muita ihmisiä. Vauvatkin usein viihtyvät heille uusien paikkojen ja lelujen tutkimisen lomassa. Lisäksi joissakin tilanteissa voi olla hankalaa löytää paikkoja, joissa käydä vauvan kanssa; varsinkaan, jos perhettä tai ystäviä ei asu lähellä.

Perheen varhainen tukeminen on erittäin tärkeää, koska sillä voi parhaimmillaan olla hyvinkin pitkäaikaisia positiivisia vaikutuksia. Jo pelkän vuorovaikutussuhteen ylläpitäminen ammattilaisen kanssa voi ennaltaehkäistä stressiä tai muuta arjen haastetta. Etenkin matalan kynnyksen tukipalvelut lapsen varhaisessa iässä voi tukea jaksamisen vaikeuksia sekä lapsella että aikuisella. Esimerkiksi varhainen tuki vauvan uneen tai vanhempien jaksamiseen liittyen hyödyttää vielä pitkään vauva-ajan jälkeenkin. (Turun yliopisto 2021, 35-36.) Asukaspuiston toiminta on virallisesti avointa varhaiskasvatusta. Työssä tehdään myös osittain ennaltaehkäisevää perhetyötä, koska useat asiakkaat avautuvat omista haasteistaan työntekijöille. Harjoitteluni aikana itsekin kuulin usealta perheeltä, kuinka seinät kaatuisivat päälle, jos asukaspuistoa ei olisi.

Kirjoittaja

Kirjoittaja on sosionomiopiskelija Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulusta.

Lähteet

Asukaspuisto Fyyri. s.a. Kirkkonummen kunta. WWW-dokumentti. saatavissa: https://kirkkonummi.fi/asukaspuistot_1/asukaspuisto-fyyri/  [viitattu 27.12.2025]

Asukaspuistot. s.a. Kirkkonummen kunta. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://kirkkonummi.fi/asukaspuistot_1/ [viitattu 26.12.2025]

Lapsiperheiden stressistä. 2021. Turun yliopisto. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://sites.utu.fi/finnbrain/wp-content/uploads/sites/68/2024/01/Lapsiperheiden-stressista.pdf [viitattu 5.1.2025]

Kun kohtaamiselle ei enää ole aikaa

Kirjoittaja: Pirita Tuomi

Aamuvuoro alkaa kiireellä. Päivän aikana asiakkaiden luona käydään nopeasti, siirtymäaikaa on vähän ja aikataulu määrittää työn rytmiä. Oven takana odottaa kuitenkin ihminen, ei pelkkä tehtävälista. Kotihoidossa kiire näkyy yhä useammin siinä, että aikaa aidolle kohtaamiselle jää liian vähän.

Kun työ muuttuu suorittamiseksi

Kotihoidon tarkoituksena on tukea ikääntyneiden turvallista ja arvokasta elämää omassa kodissa. Käytännössä työn arki on kuitenkin muuttunut entistä tehokkuuslähtöisemmäksi. Käyntiaikoja lyhennetään, työntekijöiden toimintaa seurataan tilastojen avulla ja päivän onnistumista arvioidaan usein sen perusteella, kuinka nopeasti käynnit on tehty.

Kiire ei ole uusi ilmiö kotihoidossa, mutta viime vuosina sen vaikutukset ovat näkyneet entistä voimakkaammin. THL:n raporttien mukaan kotihoidon henkilöstö kokee työn kuormituksen ja kiireen lisääntyneen samalla, kun asiakkaiden hoidon tarve on muuttunut aiempaa vaativammaksi (THL 2024).

Työntekijät joutuvat jatkuvasti tasapainoilemaan tehokkuuden ja asiakaslähtöisen kohtaamisen välillä. Usein tilanne on ristiriitainen: asiakkaalla olisi tarve keskustella, mutta työntekijän on siirryttävä nopeasti seuraavaan paikkaan.

Myös SuPerin mukaan kotihoidon työntekijät kokevat, että kiire ja riittämättömät resurssit vaikeuttavat asiakkaiden kiireetöntä ja inhimillistä kohtaamista. Tämä lisää työn eettistä kuormittavuutta ja tunnetta siitä, ettei asiakkaalle pystytä antamaan riittävästi aikaa (SuPer 2025).

Tutkimusten mukaan hyvä vuorovaikutus lisää ikääntyneen turvallisuuden tunnetta, osallisuutta ja hyvinvointia (THL 2023). Kohtaaminen ei siis ole ylimääräinen osa työtä, vaan tärkeä osa laadukasta hoitoa ja huolenpitoa.

Mitä kiire aiheuttaa?

Kiire näkyy erityisesti siinä, mikä jää tekemättä. Keskustelu lyhenee, kuunteleminen jää kesken ja läsnäolo vähenee. Monelle ikääntyneelle kotihoidon käynti voi olla päivän ainoa ihmiskontakti. Silloin pienilläkin asioilla on suuri merkitys: katsekontaktilla, rauhallisella kohtaamisella ja sillä, että asiakas kokee tulevansa aidosti kuulluksi.

Kun kohtaamiseen ei ole riittävästi aikaa, vaikutukset näkyvät myös työntekijöissä. Riittämättömyyden tunne lisääntyy ja työ alkaa kuormittaa eri tavalla kuin ennen. Sosiaali- ja terveysalan työhyvinvointia käsittelevien tutkimusten mukaan jatkuva kiire heikentää työntekijöiden jaksamista ja lisää alan vaihtamisen riskiä (Työterveyslaitos 2022).

Kotihoidon laadussa ei ole kyse vain lääkehoidosta tai päivittäisistä toimenpiteistä. Laatu syntyy myös siitä, millaiseksi kohtaaminen muodostuu. Asiakkaalle merkityksellinen hetki voi olla työntekijälle vain muutaman minuutin pysähtyminen.

Mitä pitäisi muuttaa?

Kotihoidossa olisi tärkeää pohtia, mitä pidämme arvokkaana. Onko tärkeintä ehtiä mahdollisimman nopeasti vai kohdata ihminen hyvin? Tehokkuus ei saisi ohittaa ihmisarvoista kohtaamista.

Kotihoidon kehittämisessä tulisi huomioida paremmin työn todellinen luonne. Työ ei ole pelkkää tehtävien suorittamista, vaan myös vuorovaikutusta, kuuntelemista ja turvallisuuden tunteen luomista. Riittävä henkilöstö, realistiset aikataulut ja työntekijöiden mahdollisuus kiireettömään kohtaamiseen hyödyttäisivät sekä asiakkaita että työntekijöitä.

Kiire voi viedä aikaa, mutta kohtaaminen antaa työlle merkityksen. Siksi kiireettömällä kohtaamisella on väliä.

Kirjoittaja

Kirjoittaja on sosionomi(AMK)-opiskelija Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa ja työskentelee kotihoidossa ikääntyneiden parissa.

Lähteet

SuPer 2025. Kotihoidon hoitajat eettisen kuorman kasvavan taakan alla. Saatavissa: https://www.superliitto.fi/artikkelit/kotihoidon-hoitajat-eettisen-kuorman-kasvavan-taakan-alla/ [viitattu 18.5.2026].

THL 2023. Ikääntyneiden hyvinvointi ja palvelut. Saatavissa: https://thl.fi/data-ja-tilastot/iakkaiden-palvelut [viitattu 18.5.2026].

THL 2024. Kotihoito ja kotihoidon henkilöstö. Saatavissa: https://thl.fi/aiheet/ikaantyminen/palvelut/kotihoito [viitattu 18.5.2026].

Työterveyslaitos 2022. Sosiaali- ja terveysalan työhyvinvointi. Saatavissa: https://www.ttl.fi [viitattu 18.5.2026].

Voutilainen, P. & Löppönen, M. 2016. Hyvä hoito ja hoivan laatu. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Päihderiippuvuus ei tartu, mutta asenne tarttuu

Kirjoittaja: Kaisa Nieminen

Kävelet kadulla päihdeongelmaisen ihmisen ohi. Näetkö siinä ihmisen vai ongelman? Ihminen voi helposti jäädä päihderiippuvuuden varjoon. Haluan nostaa esiin päihdeongelmiin liittyvän stigman ja herättää lukijat pohtimaan, olisiko aika luopua haitallisista ennakkoluuloista.

Päihdeongelmista kärsivät kohtaavat ennakkoluuloja, syrjintää, ja heidät saatetaan esimerkiksi leimata rikollisiksi vain ihmisten ennakkoluulojen perusteella. Päihdeongelmaisia myös syyllistetään helposti sairaudestaan. (Rovamo & Toikko 2018.) Emmehän me muiden sairauksien kohdalla sano ihmiselle, että ”olet aiheuttanut tilanteesi itse, koita pärjätä”.

Kukaan ei omasta tahdostaan valitse päihderiippuvuutta. Päihderiippuvuus on sairaus siinä, missä muutkin. Silloin, kun ihminen on sairastunut riippuvuuteen, on aivoissa tapahtunut muutoksia, jotka vaikeuttavat päihteiden käytön lopettamisen, vaikka ihminen itse sitä haluaisikin. Jos ihminen voisi ”ottaa itseään niskasta kiinni ja ryhdistäytyä”, hän ei olisi silloin sairas.

Moni ajattelee, että riippuvuuden syntymiselle on jokin selkeä riskiraja, vaikka näin ei kuitenkaan ole. Kaksi olutta illassa voi tehdä ihmisen riippuvaiseksi siinä missä isompikin määrä. Alkoholi saa aivot vapauttamaan mielihyvää tuottavaa ainetta, jolloin aivot yhdistävät alkoholin mielihyvään. Pian aivot muuttuvat niin, että ”tavalliset” asiat eivät tunnu enää hyviltä. Normaaliin olotilaan pääseminen vaatii alkoholia. Toisto tekee ihmisen riippuvaiseksi, ei niinkään määrä. (Hyytiä 2018.)

Päihdeongelmiin liittyvä stigma on edelleen vahva (Jurvansuu & Rissanen 2021). Sitä kohdataan kaikkialla. Ennakkoluuloja esiintyy niin tavallisten kansalaisten keskuudessa kuin palvelujärjestelmässä, kuten terveydenhuollossa, sosiaalitoimessa ja poliisissa – juuri siellä, jossa avun pitäisi olla helposti saavutettavissa. Esimerkiksi leimaava puhe, kuten sanan ”juoppo” käyttö, voi lisätä häpeää ja estää avun piiriin hakeutumisen. (Rovamo & Toikko 2019.)

Avun piiriin hakeutumisen esteenä voi olla myös sisäistetty stigma, jolloin ihminen alkaa uskoa ympäristön kielteisiä käsityksiä ja liittää ne osaksi omaa minäkuvaansa. Sisäistetty stigma vaikuttaa ennen kaikkea itsetuntoon aiheuttaen häpeää ja osaamattomuuden tunnetta, jolloin kuntoutumisen mahdollisuudet heikkenevät. (Strand ym. 2023.)

Jokainen ihminen ansaitsee arvostavan ja inhimillisen kohtaamisen. Negatiivisten asenteiden ja ennakkoluulojen vähentämisen eteen on jokaisen meistä tehtävä työtä. Stigmojen vähentäminen on nostettu tärkeäksi aiheeksi myös nuorten huumekuolemien ennaltaehkäisyn suhteen. Alle 25-vuotiaiden nuorten kuolleisuus on huolestuttava ilmiö Suomessa. Päihteiden käyttö on jatkuvassa kasvussa, ja Suomessa huumeisiin kuolee ihmisiä enemmän kuin liikenneonnettomuuksissa. (Kailanto & Viskari 2022.)

Kuka vaan voi sairastua päihdeongelmaan, se voit olla sinä tai sinun lapsesi. Mieti siis tarkkaan, kun seuraavan kerran tarvitset apua, miltä tuntuisi, jos sinut kohdattaisiin ennakkoluulojen kautta ennen kuin ehtisit kertoa itsestäsi mitään. Päihdeongelma ei ole vain yksilön haaste vaan se on myös koko yhteiskunnan asenneongelma.

Inspiraation tekstiin sain instagramissa julkaistavalta @hapealeima-tililtä, jossa stigmaa käsitellään satiirin keinoin. Tilillä havainnollistetaan, miltä kuulostaisi, jos muista sairauksista puhuttaisiin samalla tavalla kuin päihde- ja mielenterveysongelmista.

Kirjoittaja

Kirjoittaja Kaisa Nieminen sosionomi(AMK)-opiskelija Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa.

Lähteet

Hyytiä, P. 2018. Addiktion neurobiologia. Lääketieteellinen aikakausikirja duodecim. WWW-Dokumentti. Saatavissa: https://www.duodecimlehti.fi/duo14556 [Viitattu 31.3.2026].

Jurvansuu, S & Rissanen, P. 2021. Päihteidenkäyttäjiin liittyvä stigma muuttuu hitaasti. PDF-Tiedosto. Saatavissa: https://tiedostot.a- klinikkasaatio.fi/tutkittua/tiimi_3_2021_paihteidenkayttajiin_liittyva_stigma_muuttuu_ hitaasti.pdf [Viitattu 31.3.2026].

Kailanto, S & Viskari, I. 2022. Huumekuolemien ehkäisyn Suomen malli. Suosituksia huumekuolemien ehkäisemiseksi. Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos. Helsinki. WWW- Dokumentti. Saatavissa: https://www.julkari.fi/server/api/core/bitstreams/8e454d6a- b0b4-4cf2-9ece-43fc3a551616/content [Viitattu 31.3.2026.]

Rovamo, E & Toikko, T. 2019. Päihde- ja mielenterveystyöhön kohdistetut negatiiviset asenteet ja assosiatiivinen stigma. Yhteiskuntapolitiikka. WWW- Dokumentti. Saatavissa: https://www.julkari.fi/server/api/core/bitstreams/425de721- 728a-4067-9863-2a3c690f346e/content [Viitattu 31.3.2026].

Strand, T., Ridanpää, S & Kotovirta, E. 2023. Suosituksia mielenterveyteen, päihdeongelmiin ja riippuvuuteen liittyvän stigman ja syrjinnän tunnistamiseen ja vähentämiseen. Kansanterveyden neuvottelukunnan mielenterveys-, päihde- ja riippuvuusasioiden jaosto. Sosiaali- ja terveysministeriö. WWW-Dokumentti. Saatavissa: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/server/api/core/bitstreams/78ea1773- 5a6a-4619-a634-a4713f58a1f4/content [Viitattu 31.3.2026].

Kannustava palaute on hyvinvoivan työryhmän polttoainetta

Kirjoittaja: Mikko Järvinen

Kirjoitan tulevan sosionomin näkökulmasta kannustamisen ja palautteen antamisen merkityksestä työpaikalla. Olen nähnyt monen työkaverini uupuvan sosiaalialalla pitkille sairaslomille saakka. Vaikka säännöllinen positiivinen palaute ei kadottaisikaan lopullisesti kaikkia työuupumustapauksia Suomessa, ainakin kehut toisivat valoa ja hyvää mieltä työyhteisöihin paikoin raskaidenkin työtaakkojen keskelle.

Jos heittäisin ilmaan valkoisen valheen, sanoisin empimättä, että työkaverin tai ylipäätään toisen ihmisen kehuminen on helppoa. Sehän tuottaa toiselle vain hyvää mieltä, eikö? Jos kysyn itseltäni, milloin viimeksi annoin vilpitöntä kannustavaa palautetta kollegoilleni, ei se tainnut ainakaan eilen olla. Miten on mahdollista, että palautteen antaminen ilman kritiikkiäkin voi olla niin vaikeaa?

Kuva 1. Positiivinen palaute tuottaa hyviä asioita.

Mitä palaute ja arvostus merkitsevät?

Sosiaalialan työntekijät tunnistavat varmasti, mitä esimerkiksi asiakasperheen antama positiivinen palaute merkitsee. Kun asiakasperheen vanhempi kertoo kyyneleet silmissään, että perheen elämä on muuttunut paremmaksi – kiitos perhetyöntekijän, kukapa ei kokisi tarkoituksenmukaiseksi tulla seuraavanakin päivänä töihin?

Palautteella on kaksi tarkoitusta: Se näyttää ihmiselle, missä hän on ja pitää hänet oikeassa suunnassa. Kun ihminen saa palautetta, hän tietää oman käyttäytymisensä vaikutukset toisiin ihmisiin. Palaute auttaa näkemään vahvuudet ja haavoittuvuudet sekä toimii työkaluna tavoitteiden saavuttamiseksi. (Ahonen & Lohtaja-Ahonen 2014, 13.)

Arvostus työryhmässä tarkoittaa puolestaan työntekijän kokemusta siitä, että hän on merkityksellinen osa tiimiä. Kun ihminen kokee tulevansa nähdyksi, kuulluksi ja ymmärretyksi omana itsenään, syntyy yhteyttä ja luottamusta. Nämä ovat perusedellytyksiä työlle ja hyvinvoinnille (Mielenterveystalo.)

Kuva: Pixabay.com

Palautteen antaminen tuntuu yllättävän hankalalta

Yhdysvaltalainen Dale Carnegie (2018, 49) kirjoitti jo 1930-luvulla yhdessä maailman tunnetuimmista self-help-teoksista, Miten saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa, että syystä tai toisesta emme anna arvostusta ihmisille, vaikka arvostus on yksi laiminlyödyimmistä hyveistä. Työelämässä kannustus ja myönteiseen keskittyminen olisi varmin tapa lisätä onnistumisia (Ahonen & Lohtaja-Ahonen 2014, 19). Suomalaisia työpaikkoja vaivaa kuitenkin iso arvostusvaje ja puute palautteesta. Epävarmuus ja kiire lisäävät ihmisten kaipuuta palautteelle (Sarkkinen 2017.)

Miksi palautteen antaminen sitten tuntuu, ainakin minusta, usein niin vaikealta? Joissain amerikkalaisissa julkaisuissa suomalainen kulttuuri rinnastetaan aasialaisiin kulttuureihin kasvojen menettämisen pelon näkökulmasta. Suomalaiset pelkäävät ristiriitoja muiden kanssa ja sitä, että toinen loukkaantuu, suuttuu tai hämmentyy. Tämän takia myös palautteen, positiivisenkin, antaminen on meille vaikeaa (Ahonen & Lohtaja-Ahonen 2014, 54.)

Kehuja ei kuitenkaan kannattaisi pitää piilossa, koska myönteinen palaute auttaa ihmistä toimimaan oikein tulevissakin työtehtävissä. Positiivinen palaute antaa työkaverille mentaalista virtaa ja viestin, että hän on ammattitaitoinen osaaja sekä osa työporukkaa (Frisk 2021.)

Kuva: Pixabay.com

Kannustaminen jää piippuun

Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Jari Hakanen on todennut suomalaisten elävän pihtaamisen kulttuurissa, jossa hyvää jaetaan vain pieninä annoksina. Tilalle pitäisi rakentaa raikas anteliaisuuden kulttuuri, ja ehkä helpoin anteliaisuuden tapa on palaute (Sarkkinen 2017.) Työkaverin kannustaminen onkin parhaiden työtiimien yhdistävä tekijä. Parhaat työtiimit nimittäin kehuvat toisiaan huomattavasti useammin kuin moittivat. Muuta ei tarvita kuin jokaisen ilon hetken huomaaminen ja työntekijät, jotka kertovat näistä havainnoistaan ääneen (Ahonen & Lohtaja-Ahonen 2014, 22.)

Voisinko itse toimia huomenna töissä, kuten parhaissa työtiimeissä toimitaan? Kun näen työkaverini kirjanneen hyvin asukkaan luokse tehdyn kotikäynnin, annan vilpitöntä positiivista palautetta laadukkaasta dokumentoinnista. Samalla muistutan kollegaani, että hän on erinomainen työkaveri ja hoitaa työnsä hyvin. Miksi enää ujostelisin tällaista, jonka tiedän tuovan arvokasta työtä tekevälle työtoverilleni hyvän mielen ja tunteen siitä, että häntä arvostetaan?

Kirjoittaja

Mikko Järvinen on Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun avoimen väylän polkuopiskelija, joka päivittää tutkintoaan yhteisöpedagogista sosionomiksi. Järvinen on työskennellyt laaja-alaisesti lastensuojelussa lähes 15 vuotta. Nykyisin Järvinen työskentelee ohjaajana aikuisten mielenterveyskuntoutujien asumispalveluyksikössä Varsinais-Suomessa.

Lähteet

Ahonen R. & Lohtaja-Ahonen, S. 2014. Palaute kuuluu kaikille. 4. painos. Espoo: Human Interest.

Carnegie, D. 2018. Miten saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa? Uudistettu laitos. Suom. R. Mäenpää. Helsinki: WSOY.

Frisk, M. 2021. Palautteen antaminen on paljon enemmän kuin kehuja ja sapiskaa – Näin onnistuu rakentava palaute. Hoitoalan ammattilaisten verkkolehti. Super. WWW-dokumentti. Julkaistu 8.6.2021. Saatavissa: https://www.superlehti.fi/tyoelama/palautteen-antaminen-on-paljon-enemman-kuin-kehuja-ja-sapiskaa-nain-onnistuu-rakentava-palaute/ [viitattu 28.3.2026].

Mielenterveystalo. Palautetietoinen kulttuuri ja työote vahvistavat yhteyttä työyhteisöissä. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://www.mielenterveystalo.fi/fi/tyo/palautetietoinen-kulttuuri-ja-tyoote-vahvistavat-yhteytta-tyoyhteisossa [viitattu 28.3.2026].

Sarkkinen, M. 2017. Palaute on työelämän pienin suuri asia. Työpiste-verkkolehti. Työterveyslaitos. WWW-dokumentti. Julkaistu 20.3.2017. Saatavissa: https://www.ttl.fi/tyopiste/palaute-on-tyoelaman-pienin-suuri-asia [viitattu 28.3.2026].

Vapaaehtoistyön avulla voidaan tukea maahanmuuttaneita työllistymään

Kirjoittaja: Anneli Tanttu

Maahanmuuttaneiden kiinnittyminen ikääntyvään Etelä-Savon maakuntaan on alueen elinvoiman säilyttämisen kannalta tärkeää. Työllistyminen on tärkeä osa maahanmuuttaneen kotoutumisprosessia. Xamkin Juvenian Helper-hankkeessa kehitetään ja pilotoidaan alueelle työnhaun Helper-toimintamallia kouluttamalla työnhaun Helpereitä, jotka tarjoavat maahanmuuttaneille henkilöille kohdennettua yksilöohjausta. Helper-mentorit saavat koulutuksen ja tuetun mallin toimia vapaaehtoisena. YAMK-opinnäytetyössäni tutkin, miten vapaaehtoistoiminnan avulla voidaan tukea maahanmuuttaneiden työllistymistä. Aineistoa varten haastattelin Helper-hankkeen TKI-asiantuntijoita, jotka ovat tehneet maahanmuuttaneiden ohjaustyötä kehittämäänsä Helper-menetelmää pilotoiden. Lisäksi haastattelin Helper-koulutukseen ja -toimintaan osallistuneita Xamkin yhteisöpedagogiopiskelijoita.

Työllistyminen on tärkeää

Työllistyminen on merkittävä asia maahanmuuttaneen henkilön kotoutumisessa. Se on myös merkittävä tekijä yksilön hyvinvoinnin kannalta (Bambra & Eikemo 2009). Maahanmuuttaneiden työllistyminen on valtaväestöön verrattuna heikompaa. (Fornaro 2019.) Toimeentulon lisäksi työllistymisen kautta saadaan mielekästä tekemistä ja sosiaalisia kontakteja. Työn kautta maahanmuuttanut pääsee kiinnittymään sosiaaliseen verkostoon ja tuntee itsensä tarpeelliseksi yhteiskunnan jäseneksi. Työllisyys vaikuttaa positiivisella tavalla myös yksilön terveyteen.

Työllistymisen tukemisen keinot vapaaehtoistyön avulla

Maahanmuuttaneet tarvitsevat yksilöllistä tukea työllistyäkseen. Monesti ammattihenkilöillä ei ole tarpeeksi resursseja tähän. (Hagman ym. 2020, 3.) Vapaaehtoisten tarjoama tuki tuo lisäarvoa virallisen tuen rinnalle. Tutkimustulokseni osoittavat, että vapaaehtoistyön avulla voidaan tukea maahanmuuttaneiden työllistymistä (kuva 1.) vastaamalla heidän yksilöllisiin tarpeisiinsa, mahdollistamalla rakenteita ja resursseja sekä asenteisiin vaikuttamalla.

Kuva 1. Vapaaehtoistyön avulla voidaan tukea maahanmuuttaneiden työllistymistä vastaamalla heidän yksilöllisiin tarpeisiinsa, mahdollistamalla rakenteita ja resursseja sekä asenteisiin vaikuttamalla.

Paikallisen kielitaidon hankkiminen on maahanmuuttaneille tärkeää. Kuuluminen sosiaalisiin verkostoihin sekä suomen kielen taito edistävät Alhasen & Henttosen (2023, 55) mukaan maahan muuttaneiden kotoutumista ja osallisuutta. Haastattelemieni TKI-asiantuntijoiden mukaan varsinkin Etelä-Savossa suomen kielen taito on työllistymisen kannalta merkittävän tärkeää, jopa kynnyskysymys. Ilman riittävää suomen kielen taitoa maahanmuuttanut ei työllisty. Pääkaupunkiseudulla pelkän englanninkielentaitoinen maahanmuuttanut työllistyy helpommin. Alhasen & Henttosen (2023, 55) mukaan maahan muuttavat tarvitsevat nykyistä joustavampia, eri elämäntilanteet huomioivia malleja suomen kielen opiskeluun (Alhanen & Henttonen 2023, 55). Selkosuomen käyttäminen ja selkolukupiirit on havaittu Helper -hankkeessa hyviksi suomen kielen oppimismenetelmiksi. Maahanmuuttaja-asiakkaat tarvitsevat kokonaisvaltaista ohjausta. Aikaa kuluu jo pelkästään tulkkausta käytettäessä, jolloin tapaamiseen käytetty aika tuplaantuu tai vastavuoroisesti käsiteltävien asioiden määrä vähenee. Tällöin tapaamisia tarvitaan enemmän.

Maahanmuuttaneiden työllistymiseen kannattaa Etelä-Savossa panostaa

Maahanmuuttaneiden työttömyyteen liittyy rasismi, syrjintä ja vihapuhe. Syrjintää esiintyy työhönotossa sekä työpaikoilla. Syrjintä työmarkkinoilla on usein tiedostamatonta ja rakenteellista, ja sen poistaminen on vaikeaa. (Larja 2019, 41.) TKI-asiantuntijoiden mukaan työpaikkakäynneillä onkin tärkeää kertoa työnantajille muiden työnantajien onnistuneista kansainvälisistä rekrytoinneista.

Etelä-Savon alueella on paljon asennemuutostyötä tehtävänä, jotta maahanmuuttaneiden työvoimakato ja samalla alueen väestökato saadaan pysäytettyä. Maahanmuuttaneilla on usein korkea työmoraali ja he ovat valmiita sitoutumaan työhön. Maahanmuuttaneet ovat Etelä-Savossa hukattu työvoimaresurssi. Heidän työllistymiseensä kannattaisi, ja olisi mahdollista Etelä-Savon alueella panostaa.

Vapaaehtoistoiminnassa on mahdollisuuksia

Alueilla, joilla kansalaistoiminta on erityisen korkea, maahanmuuttaneet ovat huomattavasti useammin tekemisissä paikallisen väestön kanssa, heillä on suurempi tyytyväisyys elämään ja parempi kielitaito. Paikallinen kansalaistoiminta täydentää tärkeällä tavalla julkisia avustuspalveluja. (Barreto ym. 2022.)

Maahanmuuttaneita voidaan vapaaehtoistyön kautta tukea omatoimisiksi ja työllistymään, jos he ovat motivoituneita siihen. Auttaa voidaan niissä asioissa, joissa asiakas haluaa tulla autetuksi. Jos vapaaehtoistoiminnan, kevyen tuen avulla, saadaan motivoitunutta työvoimaa jäämään Etelä-Savoon ja sitä kautta alueen taloutta kohennettua, on siihen syytä panostaa. Maahanmuuttaneiden sekä paikallisen väestön kohdatessa voi syntyä kaikkia asukkaita palvelevaa yhteisöllisyyden tunnetta, mikä edistää hyvinvointia koko alueella. Vapaaehtoistoiminnan kautta maahanmuuttaneiden työllistymisen tukeminen on matalan kynnyksen kotoutustoimintaa, jossa asiakkaan kohtaaminen, tuen antaminen ja motivaation ylläpitäminen ovat keskeisiä asioita onnistumiselle. Kun saa tukea toiselta ihmiseltä, kokee ettei ole yksin haasteiden äärellä, on mahdollisuus onnistua. Se kannustaa yrittämään vieläkin enemmän.

Kuva 2. Kotoutuminen (Pixabay.com).

Kirjoittaja

Anneli Tanttu. Teksti pohjautuu sosiaali- ja terveysalan Hyvinvoinnin edistämisen koulutusohjelman ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyöhöni (2025): ”Kun saa tukea, on mahdollisuus onnistua – Kokemuksia maahanmuuttaneiden työllistämiseen tähtäävästä kehittämistyöstä”. Opinnäytetyöni toimeksiantaja on Kaakkois-Suomen Ammattikorkeakoulun (Xamk) Juvenia – Nuorisoalan tutkimuskeskuksen Helper -hanke. Opinnäytetyö löytyy Theseus-tietokannasta.

Lähteet

Alhanen, K. ja Henttonen, E. 2023. Maahanmuuttodialogit Moniäänistä keskustelua maahanmuuton arjesta ja politiikasta. Sisäministeriö. 2023:9, Helsinki. E-kirja. Saatavissa: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/10024/164696/1/SM_2023_9.pdf [viitattu 28.5.2024].

Bambra, C., & Eikemo, T. A. 2009. Welfare state regimes, unemployment and health: A comparative study on the relationship between unmeployment and self-reported health in 23 European countries. Research report. Journal of Epiodemiology and Community Health. Saatavissa: https://jech.bmj.com/content/63/2/92 [viitattu 17.7.2024].

Barreto, C., Berbée, P., Gallegos Torres, K., Lange, M., Sommerfeld, K. 2022. The Civic Engagement and Social Integration of Refugees in Germany. Nonprofit policy forum 2022–04, Vol.13 (2), p.161–174. Saatavissa: https://www.degruyter.com/document/doi/10.1515/npf-2022-0015/html [viitattu 28.7.2024].

Fornaro, P. 2019. Maahanmuuttajien yrittäjyys kotoutumisen keinona Suomessa. Teoksessa: Kazi, Villiina & AlitolppaNiitamo, Anne & Kaihovaara, Antti (toim.). Kotoutumisen kokonaiskatsaus 2019: Tutkimusartikkeleita kotoutumisesta. TEM oppaat ja muut julkaisut 2019:10. E-kirja. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö.

Hagman, N. Kanniainen, A. 2020. ”Meillä on nimi, historia ja tulevaisuus.” Hankkeen toimintaympäristön ja kohderyhmän kuvaus. Teoksesta: Asikainen, E. (toim.) 2020. Sivuääniä asiakkaiden, asiakastyötä tekevien ja verkostotoimijoiden näkemyksiä pakolaistaustaisten ohjauksesta. Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Raportteja 2020:9. E-kirja. Saatavissa: https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/178265/Raportteja_29_2020.pdf?sequence=5&isAllowed=y [viitattu 28.5.2024].

Larja. L. 2019. Maahanmuuttajanaiset työmarkkinoilla ja työmarkkinoiden ulkopuolella. Teoksessa Kazi, V., Alitolppa-Niitamo, A. & Kaihovaara, A. (toim.) (2019) Kotoutumisen kokonaiskatsaus. Tutkimusartikkeleita kotoutumisesta. TEM oppaat ja muut julkaisut 2019:10. E-kirja. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö.

Miten kulttuurihyvinvoinnin voisi yhdistää osaksi elintaparyhmätoimintaa?

Kirjoittajat: Heidi Matilainen ja Katja Vähäkuopus

Sosiaali- ja terveysministeriö on nostanut kulttuurihyvinvoinnin osaksi elintapaohjauksen tarkistuslistaa. Tarkistuslista tukee rajapintatyöskentelyä elintapaohjauksen järjestämisessä kuntien, kaupunkien sekä hyvinvointialueiden välillä. (Elintapaohjauksen tarkistuslista 2022.) Pääsimme kulttuurihyvinvoinnin YAMK-opintoihin tehtävässä opinnäytetyössämme testaamaan yhtä elintapaohjauksen keinoa – Luovasti luonnossa ryhmätoimintaa. Opinnäytetyö toimi pilottiryhmänä Kunnan liikuntaneuvonnasta mieliluontoon -hankkeessa, jonka päätoteuttajana oli Oulun Diakonissalaitoksen Säätiö (ODL), Liikuntaklinikka. Tämä blogikirjoitus käsittelee opinnäytetyön käsitteitä ja tuloksia pääpiirteittäin.

Kulttuurihyvinvointi voidaan määritellä hieman eri tavoin riippuen siitä, mistä näkökulmasta asiaa tarkastellaan. Kulttuurihyvinvointia voidaan tarkastella muun muassa ilmiönä, toiminnan kenttänä, alana tai yksilön kokemuksena (Lilja-Viherlampi 2021). Kaikkia olemassa olevia määritelmiä yhdistävänä tekijänä on kuitenkin yksilön oma kokemus hyvinvoinnistaan ja siitä, mitä kulttuuri on.

Kulttuurin ja taiteen yhteys ihmisen hyvinvointiin on koettu merkittäväksi. Kulttuuria ja taidetta voidaankin pitää yhtenä mielen hyvinvointia edistävänä tekijänä. Mielen hyvinvointi on merkittävä osa ihmisen terveyttä ja hyvinvointia. (Positiivinen mielenterveys eli mielen hyvinvointi 2023.) Myös liikunnan ja luonnon hyvinvointivaikutukset ihmiselle on tunnistettu jo tuhansia vuosia sitten (Leppänen & Pajunen 2017, 21.)

Ainolanpuisto, Oulu (Katja Vähäkuopus)

Kulttuurihyvinvointi yhdistettynä liikuntaan, luontoon ja mielen hyvinvoinnin edistämiseen on ihmisen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämistä ja ohjausta myönteisiin elintapoihin. Elintapaohjaus on prosessi, jonka tarkoituksena on tarjota neuvoja ja ohjausta elämäntapamuutosten tekemiseen. (Elintapaohjaus on kunnan ja hyvinvointialueen yhteinen tehtävä 2023.) Kulttuurihyvinvoinnin voi löytää läheltä arjen pienistä asioista: metsän tuoksusta, mäenlaskusta, rauhallisesta kävelystä, lämpimästä auringonnoususta, kevään ensimmäisestä leskenlehdestä, ihanasta konsertista ystävän kanssa, lämpimästä kaakaosta keväthangilla tai romanttisesta elokuvasta.

Millaisia tuloksia saatiin aikaan?

Opinnäytetyössä mitattiin Luovasti luonnossa -ryhmään osallistuneiden mielen hyvinvointia kahden mittarin avulla. Ryhmään osallistui viisi työikäistä henkilöä, neljä naista ja yksi mies, heidän keski-ikänsä oli 42 vuotta. Eniten muutoksia saatiin esille ryhmäläisten mielen hyvinvoinnissa, jota mitattiin alku- ja loppukyselyssä Hopkins Symptom Checklist (HSCL) -kyselylomakkeen masennusta ja ahdistusoireita mittaavan osion avulla ja jokaisella ryhmäkerralla tehtävällä Profile of Moods States (POMS) -kyselyllä. HSCL-kyselyn tarkemmat tulokset on esitetty kuvassa 1 ja POMS-testin tulokset kuvassa 2.

KUVA 1. Mielen hyvinvoinnin keskimääräiset muutokset alku- ja loppukyselyn perusteella (N=5). Vastausvaihtoehdot olivat: 1=ei lainkaan, 2=jonkin verran, 3=melko paljon, 4=erittäin paljon.

”Ryhmästä hyötyivät erityisesti he, jotka liikkuvat terveyden kannalta liian vähän.”

KUVA 2. POMS-kyselyiden tulokset keskiarvoina kuvattuina, kaikki ryhmäkerrat (N=5).

POMS-kyselyn tuloksia arvioitiin 34 kysymyksellä, jotka voitiin luokitella kuuteen eri pääluokkaan. Jokaista tunnetta pystyi arvioimaan asteikolla 0-4 (0=ei yhtään, 1=hieman, 2= kohtalaisesti, 3=melko paljon ja 4=täysin). Pisteet laskettiin pääluokittain yhteen ja ryhmäläisten tuloksista laskettiin keskiarvot, jotka on kuvattu taulukossa 1. Mitä korkeammaksi pistemäärä nousi, sen voimakkaampi tunnetila oli kyseessä.

Taulukko 1. POMS-kyselyn tulosten luokittelu kuuden pääluokan mukaan.

JÄN = jännittyneisyyskokonaisluku kautta 24
MAS = masennuskokonaisluku kautta 28
VIH = vihakokonaisluku kautta 20
TAR = tarmokkuuskokonaisluku kautta 24
VÄS = väsymyskokonaisluku kautta 20
EPÄ = epävarmuuskokonaisluku kautta 20

Ryhmäläisten liikuntakäyttäytyminen muuttui ryhmäkertojen jälkeen niin, että liikkuminen muuttui rennommaksi ja osallistujat löysivät luontoliikunnan uudestaan. Luontosuhteessa tapahtui myös muutoksia, ja ryhmäläiset kertoivat ryhmätoiminnan nostaneen esiin kulttuurimaisemat sekä avartaneen silmiä siitä, mihin kaikkeen voi kiinnittää huomiota luonnossa (äänet, tuoksut, kasvit, eläimet).

Lehteä kantava etana (Vähäkuopus Katja)

Yhden ryhmäläisen kulttuurisuhde muuttui ryhmän aikana. Hän koki kulttuurin merkityksen ja kiinnostavuuden heränneen uudelleen. Ryhmäläiset toivat esille useita ideoita toiminnan kehittämiseen. Kaikki ryhmäläiset kokivat ryhmän hyödylliseksi tai melko hyödylliseksi. Osa oli alkanut oleskella enemmän ulkona. Heidän luonnossa liikkumisensa oli lisääntynyt, ja he olivat kokeneet saavansa enemmän jaksamista itselleen. Osa kertoi, että he olivat jaksaneet lähteä käymään kaupassa kävelyllä; asia, jota ei ollut aiemmin jaksanut tehdä. Osa koki mielen virkistyneen.

Maisema Turkansaaren sillalta, Oulu (Vähäkuopus Katja)

Opinnäytetyömme tulokset eivät ole yleistettävissä, vaan ne kertovat tutkitun ryhmän kokemuksista. Työmme avulla koemme löytäneemme yhden keinon yhdistää kulttuurihyvinvointi osaksi elintapaohjausta. Ryhmästä hyötyivät erityisesti he, jotka liikkuvat terveyden kannalta liian vähän. Liikunnallisesti aktiivisemmat olisivat toivoneet vielä enemmän liikunnallisuutta ryhmään. Kulttuurin ja luontoliikunnan yhdistäminen voi siis olla keino saada vähän liikkuvia liikkumaan. Tämä on tärkeä pitää mielessä sekä tutkia kulttuurin ja liikunnan yhdistämistä lisää. Rohkeat kokeilut voivat synnyttää jotakin uutta!

Kirjoittajat

Heidi Matilainen ja Katja Vähäkuopus ovat Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun kulttuurihyvinvoinnin YAMK-opinnoista valmistuneet opiskelijat.

Opinnäytetyömme herätti valtakunnallista kiinnostusta ja pääsimme esittelemään sen alustavia tutkimustuloksia valtakunnallisille Liikuntalääketieteen päiville syksyllä 2024, jossa teemana oli liikunta ja mielenterveys. Lisäksi hanke, jolle opinnäytetyön teimme, voitti valtakunnallisessa liikuntaneuvonnan seminaarissa Jyväskylässä 1. – 2.4.2025 liikuntaneuvonnan ”huippu malli” -tunnustuksen. Lisätietoa hankkeesta.  

Opinnäytetyömme löytyy Theseus-tietokannasta.

Lähteet

Elintapaohjauksen tarkistuslista. 2022. Sosiaali- ja terveysministeriö. WWW-dokumentti. Saatavissa https://stm.fi/documents/1271139/132877911/ElintapaohjauksenTarkistuslista.pdf/4e07bded-6dd0-61e4-f742-59d03252e998/ElintapaohjauksenTarkistuslista.pdf?t=1662720718208   [viitattu 13.5.2024].

Elintapaohjaus on kunnan ja hyvinvointialueen yhteinen tehtävä. 2023. THL. WWW-dokumentti. Saatavissa https://thl.fi/aiheet/hyvinvoinnin-ja-terveyden-edistamisen-johtaminen/hyvinvointijohtaminen/yhdyspinnat-hyvinvoinnin-ja-terveyden-edistamisessa/elintapaohjaus-on-kunnan-ja-hyvinvointialueen-yhteinen-tehtava   [viitattu 13.5.2024].

Leppänen, M. & Pajunen, A. 2017. Terveysmetsä: tunnista ja koe elvyttävä luonto. Gummerus.

Lilja-Viherlampi, L-M. 2021. Mitä on kulttuurihyvinvointi? WWW-dokumentti. Saatavissa https://www.academia.edu/112990646/Mit%C3%A4_on_kulttuurihyvinvointi  [viitattu 1.6.2024].

Mitä mielen hyvinvointi on? S.a. WWW-dokumentti. Saatavissa https://www.mielenterveystalo.fi/fi/omahoito/mielen-hyvinvoinnin-omahoito-ohjelma/mita-mielen-hyvinvointi  [viitattu 1.6.2024].

Positiivinen mielenterveys eli mielen hyvinvointi. 2023. THL. WWW-dokumentti. Saatavissa https://thl.fi/aiheet/mielenterveys/mielenterveyden-edistaminen/positiivinen-mielenterveys-eli-mielen-hyvinvointi  [viitattu 8.12.2024].

Kuuluuko kaupunki kaikille?

Kirjoittaja: Pipsa Häkkänen

Olen syksyn 2024 aikana seurannut uutisointia Jyväskylän keskustassa häiriötä aiheuttavista asunnottomista ja päihteiden käyttäjistä. Ongelman juurisyy vaikuttaa julkisen keskustelun perusteella olevan heidän näkymisensä katukuvassa. Heidät halutaan pois keskustasta, mutta ei kuitenkaan omaan naapurustoon. Syrjään jääneille, asunnottomille, rahattomille ja päihteitä haitallisesti käyttäville on kaupunkien keskustoissa hyvin vähän oleskelupaikkoja. Keskusta-alueilla on pääosin maksullisia tiloja, joissa myydään tavaraa tai palveluja. Yhteiskunnan tulisi tarjota myös ilmaisia oleskelupaikkoja kaikille.

Päihteiden käyttäjät huomion kohteena Jyväskylässä

YLE uutisoi kuinka Jyväskylässä pääkadun yrittäjät kertovat päihteiden käyttäjien aiheuttavan ongelmia keskustassa. Yhden yrittäjän mukaan päihteitä käyttävät ihmiset rikkovat pulloja kaduille, käyvät virtsalla tuulikaapeissa ja pilaavat tunnelmaa kävelykadulla. (Karjalainen & Hytönen 2024.) Katutyötä tekevän hanketyöntekijän mukaan häiriöt eivät ole niin vakavia kuin julkisuudessa kerrotaan. Hänen mukaansa päihteitä haitallisesti käyttävät pysyttelevät omissa porukoissaan, eivätkä yleensä ole vaaraksi ulkopuolisille. Päihteiden käyttäjiin voi liittyä stigmaa, joka pelottaa tavallista kulkijaa. Päihteitä käyttävät erottuvat katukuvassa ja tavallisuudesta poikkeava käytös voi aiheuttaa paheksuntaa ja pelkoa. Missä näiden ihmisten pitäisi oleskella, jos he eivät saa olla kaupungin keskustassa? Kaupungin pitäisi kuulua kaikille. Kaupungilla ei ole paljon paikkoja asunnottomille ja päihteiden käyttäjille ajan viettämistä varten. Julkisia ja ilmaisia wc-tiloja ei ole.  (Karjalainen & Hytönen 2024.)

Jyväskylässä on juuri perustettu yhteistyössä eri tahojen kanssa neljäksi kuukaudeksi turvallisuusnyrkki poistamaan päihteiden käyttäjien aiheuttamaa pelkoa ja ilmeisesti myös heidän näkyvyyttään katukuvassa. Esimerkiksi pitkään Jyväskylän keskustassa toiminut kahvila on lopettanut toimintansa häiriökäyttäytymisen takia. Turvallisuusnyrkki etsii ratkaisuja turvallisuuden tunteen lisäämiseen konkreettisin toimenpitein keskustan viihtyvyyden lisäämiseksi. Ryhmään kuuluu kiinteistöjen edustaja, kaupungin edustus, hyvinvointialueen edustaja sekä liike-elämän ja poliisin edustajat. (Kakkori 2024.)

Päihteiden käyttäjät ja asunnottomat ympärillämme

Päihteiden haitallinen käyttö näkyy koko ajan enenevässä määrin ympärillämme. Asunnottomat ja päihteitä käyttävät ovat pitkälti tipahtaneet kelkasta myös vaikuttamismahdollisuuksien osalta.  Suomen perustuslain mukaan kaikilla kansalaisilla on oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen (Suomen perustuslaki 2 §).

Kaikilla on tarve olla osa yhteiskuntaa ja myös tarve viettää aikaa omien ystäviensä ja kavereidensa sekä vertaistensa kanssa. Asunnottomille ja päihteitä käyttäville on tarjolla liian vähän oleskelupaikkoja sisätiloissa. Tilat ovat ahtaita ja aukioloajat suppeat. Näissä paikoissa asunnottomilla voi olla ainoa mahdollisuus peseytyä, pestä pyykkiä ja ruokailla pöydän ääressä.

Asunnottomien ja riippuvuuksista kärsivien osallisuus yhteiskuntaan

Asunnottomien ja riippuvuuksista kärsivien osallisuus on vaikeampaa kuin muilla kansalaisilla. Heillä on muuta väestöä heikommat ja rajatummat mahdollisuudet osallistua yhteiskuntaan ja lähiyhteisön toimintaan. Kaikilla tulisi olla mahdollisuus olla mukana yhteiskunnan kehittämisessä omien voimavarojensa mukaisesti. Päihdeongelmista kärsivät ovat myös oikeutettuja olemaan aktiivisia toimijoita yhteiskunnassa. Heillä tulisi olla enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa myös heitä itseään koskevaan päätöksentekoon. (Särkelä 2009, 75.) Olen nähnyt, että kaupungilla liikkuvista asunnottomista ja päihteiden käyttäjistä monet ovat nuoria aikuisia. Jospa me kanssaeläjät miettisimme, miten asunnottomien ja riippuvuuksista kärsivien oikeutta osallisuuteen voisi vahvistaa.

Saavutetaanko kaikkien kaupunki?

Mielenkiinnolla seuraan Jyväskylän turvallisuusnyrkkiä ja ratkaisuja tähän ongelmaan. Mielestäni syrjäytyneille pitäisi järjestää tiloja keskeltä kaupunkia. Kaupunkien keskustojen tyhjiä liiketiloja voisi käyttää hyödyksi ja muokata niistä sopivia. Näille tiloille pitäisi kuitenkin löytää maksaja. Yhdistykset ja säätiöt tekevät varmasti kaikkensa auttaakseen tarvitsevia. Nekin tarvitsevat toimintaansa rahoitusta. Joensuun keskustassa toimii kaikille avoin kohtaamispaikka Kansalaistalo. Talon kahvilassa saa maksaa omien varojensa mukaan. Siellä on mahdollisuus netin käyttöön ja päivän lehtien lukemiseen. Mielestäni myös Jyväskylän keskustaan tarvitaan tällainen paikka, jonne kaikki ovat tervetulleita. Toivon ihmisille enemmän ennakkoluulottomuutta erilaisia ihmisiä kohtaan. Tuskin kukaan suunnittelee elävänsä asunnottomana, köyhänä tai päihdeaddiktina.

Kirjoittaja

Kirjoittaja Pipsa Häkkänen on sosionomiopiskelija Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulusta.

Lähteet

Kakkori, S. 2024. Uusi Turvallisuusnyrkki alkaa ratkoa Jyväskylän keskustan häirikköongelmaa. Keskisuomalainen. WWW-dokumentti. Saatavissa: ksml.fi/paikalliset/8023884 [viitattu 4.12.2024].

Karjalainen, J. & Hytönen, T. 2024. Yrittäjä moitti tuulikaappiin pissaavia päihteiden käyttäjiä – ”Kaupunki kuuluu kaikille”, vastaa päihdetyöntekijä. YLE. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://yle.fi/a/74-20121308 [viitattu 4.12.2024].

Suomen perustuslaki. 11.6.1999/731.

Särkelä, M. 2009. Miten huono-osainen voi olla osallinen? Tarkastelussa päihteidenkäyttäjien, toimeentulotuen saajien, vankien ja asunnottomien osallisuus ja aktiivinen kansalaisuus. Jyväskylän yliopisto. Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos. Pro gradu -tutkielma.  PDF-dokumentti. Saatavissa: https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/21271/URN_NBN_fi_jyu-200907071760.pdf?sequence=1&isAllowed=y [viitattu 2.12.2024]

Opiskelijoiden osallisuus ammatillisessa erityisoppilaitoksessa

Kirjoittajat: Riitta Härkönen ja Minna Nevalainen

Opiskelemme sosiaalialan ylempää AMK-tutkintoa Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa Hyvinvoinnin edistämisen koulutuksessa ja teimme opinnäytetyön Ammattiopisto Spesian opiskelijoiden osallisuudesta. Ammattiopisto Spesia on oppilaitos, joka tarjoaa ammatillista ja valmentavaa koulutusta nuorille ja aikuisille, jotka tarvitsevat yksilöllistä tukea opintoihinsa. Opinnäytetyön tarkoitus oli selvittää Spesian Kotkan, Pieksämäen, Mikkelin ja Jyväskylän toimipaikkojen TUVA-opiskelijoiden, eli tutkintoon valmentavan koulutuksen opiskelijoiden, osallisuuden kokemusta sekä selvittää, mitkä asiat estävät ja mitkä edistävät opiskelijan osallisuutta.

Opinnäytetyö oli tutkimuksellinen kehittämistyö. Kehittämistavoitteena oli parantaa opiskelijoiden osallisuutta heidän omassa koulutusprosessissaan. Aineiston keruumenetelmänä toimivat Webropol-kysely sekä syventävä teemahaastattelu. Tutkimuksesta syntyi kehittämisehdotuksia Ammattiopisto Spesialle tukemaan opiskelijoiden osallisuutta heidän koulutusprosessissaan.

Lähde: Pixabay.com

Osallisuus

 Osallisuus on kuulumista, yhteisöllisyyttä ja vaikuttamista. Samalla osallisuus merkitsee mahdollisuutta osallistua päätöksentekoprosesseihin ja vaikuttaa yhteisössä tehtäviin päätöksiin. Osallisuus on myös aktiivisuutta ja osallistumista, kiinnostusta ympäristöä kohtaan sekä halua ja kykyä vaikuttaa. Osallistumalla ja vaikuttamalla ihminen kokee olevansa osallinen omassa yhteisössään ja yhteiskunnassa. Osallisuus voidaan nähdä myös syrjäytymisen vastakohtana. (Särkelä 2011, 154–155.)

Vaikuttamisella tarkoitetaan mahdollisuutta kertoa oma mielipide niin, että sillä on merkitystä. Nuorten osallisuuden laatukriteereissä mainitaan vapaaehtoisuus, jolloin osallistuminen oman näkemyksen ilmaisuun on nuorille vapaaehtoista ja nuorten mielipiteen ilmaisua tuetaan. Laatukriteereihin sisältyy osallisuuden tasa-arvoisuus ja yhdenvertaisuus, joka tarkoittaa sitä, että jokaisella nuorella on oltava mahdollisuus osallistua riippumatta taustasta tai mielipiteistä. Yksi kriteereistä on merkityksellisyys, jolloin nuorilla on mahdollisuus vaikuttaa asioihin ja palveluihin, jotka ovat heille merkityksellisiä. Tähän kuuluvat myös monipuoliset tavat vaikuttaa. (Osallisuuden osaamiskeskus s.a.)

Opiskelijoiden osallisuutta estävät ja edistävät tekijät

Opinnäytetyömme tulosten mukaan TUVA-opiskelijat kokivat pääosin osallisuutensa todella hyvänä ja kokivat päässeensä vaikuttamaan omiin opintoihinsa haluamallaan tavalla.  Osallisuutta estäviä tekijöitä olivat huoltajien vahvat mielipiteet palavereissa, huono ryhmähenki, hälinä ja kännykkämelu luokkatilassa sekä opettajan ajanpuute ryhmäkoon vuoksi.

Opiskelijan osallisuutta edistävät tekijät.

Opinnäytetyössämme tärkeimpiä osallisuutta vahvistavia tekijöitä olivat tulosten mukaan kuunteleminen ja arvostus, joita opiskelijat toivoivat niin työntekijöiltä kuin myös muilta opiskelijoilta, henkilökunnan tuki mielipiteen esittämiseen, erilaiset vaikutusmahdollisuudet, kuten opiskelijatoiminta ja mahdollisuus vaikuttaa omia opintoja koskeviin päätöksiin sekä auttaminen ja hyvä ryhmähenki. Avainasemassa näiden toteuttamiseen ovat luokanopettajat ja ohjaajat omalla läsnäolollaan ja osallisuutta tukevalla toiminnallaan arjessa.  Jatkotutkimuksena voisi olla toistaa nyt tehty kysely tulevaisuudessa, verrata kyselyiden tuloksia ja arvioida mahdollista osallisuuden kokemuksen muutosta sekä siihen johtaneita syitä.

Kirjoittajat

Riitta Härkönen, opiskelija Hyvinvoinnin edistämisen YAMK-koulutus

Minna Nevalainen, opiskelija Hyvinvoinnin edistämisen YAMK-koulutus

Lähteet

Osallisuuden osaamiskeskus s.a. Nuorten osallisuuden laatukriteerit. Saatavissa: https://nuoretjaosallisuus.fi/laatukriteerit-2/ [viitattu 7.5.2024]. 

Särkelä, R. 2011. Osallisuus, vaikuttamismahdollisuudet ja sosiaalinen kestävyys. Teoksessa Pohjola, A. & Särkelä, R. (toim.) Sosiaalisesti kestävä kehitys. Helsinki: Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry, 144–167.