Author Archives: Hirvonen Johanna

Kirjaamisen etiikka ja asiakaslähtöisyys sosiaalialalla

Kirjoittajat: Riitta Härkönen ja Minna Nevalainen

Kuva: Pixabay.com

Kirjaamisen etiikka ja asiakaslähtöisyys sosiaalialalla on ajankohtainen aihe. Sosiaalialalla kirjaaminen tarkoittaa aina valintojen tekemistä. Kaikkea ei voi eikä ole oleellistakaan kirjata dokumentteihin. Tällöin on syytä miettiä, millä perusteella valintoja tekee. Kun kirjaaja valitsee näkökulman, jonka hän haluaa tuoda esiin, voi jokin toinen asia jäädä pois. Mitä, jos juuri tämä pois rajattu asia on asiakkaan mielestä tärkeää ja oleellista? Kumman näkökulmaa tulisi kirjaamisessa kunnioittaa vai pitäisikö ottaa huomioon molempien näkemys ja onko se aina edes mahdollista? Avainasemassa on sosiaalialan ammattilaisen harkinta ja kokemus omasta alastaan. Kirjattavat päätökset arvioidaan kirjaamishetkellä, ja siihen vaikuttaa aina asiakkaan yksilöllinen tilanne sekä mahdollinen moniammatillinen yhteistyö kirjaamisessa. Tämä vaatii työn suunnitelmallisuutta sekä ymmärrystä siitä, mihin käyttötarkoitukseen kyseiset kirjaukset milloinkin menevät. (Laaksonen ym. 2022, 11; Jokinen ym. 2021, 30–31; Ålander & Soukko 2021.)

Miten tavoitteet kirjataan,

ketä ne palvelevat,

riittääkö nuoren osallistumiseksi ”en tiiä” tai ”haluun nukkuu”?

Kirjaaminen herättää myös muita eettisiä kysymyksiä. Voiko dokumentteihin kirjata asioita, joista ei ole asiakkaan kanssa puhuttu? Mitkä asiat ja arvot vaikuttavat kirjaajan havainnointiin ja sitä kautta kirjaamiseen? Jos tehdään arviota esimerkiksi asiakkaan kodin siisteydestä, onko havainnoijalle tai kirjaajalle selvää, mitkä ovat hänen omat siisteyskäsityksensä, mitkä asiakkaan ja mitä siisteystasoa yhteisesti haetaan. Näkyvätkö lopputuloksessa faktat vai kirjaajan omat henkilökohtaiset arvot ja näkökulmat, joiden pohjalta tehdään kirjauksia, toimenpiteitä ja jopa päätöksiä? Olisi hyvä reflektoida ja puhua näistä asioista työryhmässä sekä käydä eettistä pohdintaa yhdessä, jotta linjaukset pysyvät yhtenäisinä, asia pysyy mielessä ja herättelee pohtimaan omia näkökulmia ja kirjaamiseen vaikuttavia seikkoja. (Heikkinen 2022, 25; Laaksonen ym. 2011, 11–12, 38–39.)

Asiakaslähtöisyys ja asiakasta osallistava kirjaus sosiaalialalla

Kenelle kirjataan? Sosiaalialalla kirjauksia tehdään asiakkaana olevan henkilön asiakirjoihin, mutta myös pyydettäessä tai muusta perustellusta syystä muillekin tahoille. Kirjauksen teksti tulisi aina kohdentaa ihmisille eikä organisaatioille, ja tekstin tulisi olla ymmärrettävää ja selkeää – ei vaikeaselkoista ammattikieltä. Hyvänä ohjeena voisi toimia se, että kirjoittaa asiakkaalle. Silloin tekstistä tulee yleistajuista, ja painopiste on siinä, mitä asiakkaan kanssa on tehty ja puhuttu. Hyvä yleiskieli vähentää väärinymmärrysten mahdollisuutta. Joskus puhekieltä käytettäessä voi toisen hyvää tarkoittava ilmaisu muuttua toisen silmissä päinvastaiseksi. (Laaksonen ym. 2011, 38–39.)

Sosiaalialalla työn ja kirjaamisen tulisi olla läpinäkyvää ja asiakasta osallistavaa esimerkiksi niin, että kirjaukset tehdään yhdessä asiakkaan kanssa. Kirjauksia voi käyttää myös kertauksen välineenä keskusteltaessa, mitä viime kerralla on tehty tai sovittu. Yhdessä asiakkaan kanssa kirjaaminen mahdollistaa molempien näkökulmien esiin tuonnin. Tällöin on helpompi välttyä väärinymmärryksiltä, ja asioiden merkityssisältö tulee ilmi. Yhdessä kirjaaminen kasvattaa luottamussuhdetta. Asiakas on osallisena kirjaamassa käytyä keskustelua tai yhdessä sovittuja asioita ja näkee, mitä työntekijä hänestä järjestelmään kirjaa. Aina tämä ei onnistu ainakaan etukäteen esimerkiksi lastensuojelussa, jos kyseessä on äkillinen tilanne, kuten kiireellinen sijoitus ja huoli lapsen hyvinvoinnista. (Laaksonen ym. 2011, 12, 38–39; Heikkinen 2022, 16–17, 31.)

On tilanteita, jolloin asiakas ei välttämättä ole samaa mieltä työntekijän kanssa esimerkiksi työntekijän havainnoista. Tämä ei kuitenkaan saa estää faktapohjaista kirjaamista ja asioiden näkyväksi tekemistä. Kirjaukset toimivat myös kirjaajan oikeusturvana. Joskus on myös syytä ensin pohtia, miten motivoida asiakasta osallistumaan oman elämänsä päätöksentekoon ja miten toimia niin, ettei osallisuus ole vain ulkoapäin tuleva rakenne vaan oikeasti asiakasta osallistava ja häntä kuunteleva ja toteuttava väline. Vastavuoroinen kommunikaatio toimii perustana, jolle rakentaa ja jonka avulla vahvistaa asiakkaan osallisuutta. (Laaksonen ym. 2011, 12, 38–39; Heikkinen 2022, 16–17, 31.)

Lopuksi

Sosiaalipalveluissa esimerkiksi lastensuojelussa kuulee usein esitettävän kollegalle kirjaamisesta kysymyksiä, kuten “Voinko kirjata tämän näin?” tai “Ymmärtääkö tästä mitä tarkoitan?”. Keskustelu kollegan kanssa on yksi hyvä keino varmistaa, että on kirjannut selkeää ja ymmärrettävää tekstiä. Samalla voi käydä kollegan kanssa eettistä pohdintaa siitä, miten kirjataan. Hyvänä ohjeena muun muassa lastensuojelussa voisi toimia ajatus, että toisella olalla on asiakas ja toisella sosiaalityöntekijä. Silloin tulee aktiivisesti kirjatessa pohdittua, mitä kirjaa ja millä tyylillä. Sosiaalityöntekijän asettamat tavoitteet pysyvät mielessä sekä asiakkaan osallisuutta ja myönteistä kehitystä vahvistava työ ja kirjaus on avainasemassa.

Entä jos asiakas ei halua osallistua kirjaukseen tai tavoitteiden asettamiseen? Tässäkin on syytä kiinnittää huomiota asiakkaan motivointiin ja kirjaamistyyliin. Asiakkaan osallistamisen vahvistaminen positiivisen ajattelun kautta, merkityksellisyys ja yhdessä kirjaaminen voivat auttaa asiakkaan motivoimiseen. Miten kirjaamisella saadaan vahvistettua asiakkaan tai opiskelijan omaa osallisuutta? Miten kirjaamisessa tuodaan esiin asiakkaan tai opiskelijan oma mielipide ja näkemys, etenkin tilanteissa, joissa se poikkeaa työntekijän näkemyksestä? Pystyykö kirjaamisella vaikuttamaan asiakkaan tai opiskelijan motivointiin?

Lähteet

Hautamäki, L. & Hautamäki, T. 2020. Kodin ja koulun yhteistyö Wilman kautta huoltajien kokemana. Turun yliopisto. Opettajankoulutuslaitos. Pro gradu -tutkielma. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://www.utupub.fi/bitstream/handle/10024/149735/Hautamaki_Lotta_Hautamaki_Tuomas_opinnayte.pdf?sequence=1&isAllowed=y [viitattu 6.11.2022].

Heikkinen, A. 2022. Arki, arvot ja etiikka: Sosiaalialan ammattihenkilön eettiset ohjeet. Helsinki: Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia ry. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://talentia.lukusali.fi/#/reader/a6cd4fa0-38d8-11ed-90c9-00155d64030a [viitattu 3.10.2022].

Jokinen, T., Lehmuskoski, A., Louhijoki, H. & Ålander, A. 2021. Kirjaaminen monialaisessa yhteistyössä. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://yhteistyotilat.fi/wiki08/display/JULMOKI?preview=/64433619/64820962/Kirjaaminen%20monialaisessa%20yhteisty%C3%B6ss%C3%A4%20v1.pdf [viitattu 4.11.2022].

Laaksonen, M., Kääriäinen, A., Penttilä, M., Tapola-Haapala, M., Sahala, H., Kärki, J. & Jäppinen, A. 2011. Asiakastyön dokumentointi sosiaalihuollossa. Opastusta asiakastiedon käyttöön ja kirjaamiseen. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/79866/d68ab232-88fc-4478-8c21-91164a177a1a.pdf?sequence=1&isAllowed=y [viitattu 3.10.2022].

Martinviita, H. & Valli, E. 2015. “Tämä on nykyaikaa.” Alakoululaisten huoltajien kokemuksia sähköisin viestintävälinein toteutetusta kodin ja koulun yhteistyöstä. Jyväskylän yliopisto. Opettajankoulutuslaitos. Pro gradu-tutkielma. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/47839/URN%3ANBN%3Afi%3Ajyu-201511253833.pdf?sequence=1&isAllowed=y [viitattu 16.10.2022].

Ålander, A. & Soukko, T. 2021. Tiedolla johtamisen edellytykset syntyvät arjen terveydenhuollossa. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://soteuudistus.fi/web/soteuudistus/-/tiedolla-johtamisen-edellytykset-syntyvat-arjen-terveydenhuollossa [viitattu 4.11.2022].

Kirjoittajat

Riitta Härkönen ja Minna Nevalainen työskentelevät sosiaalialalla toisen asteen erityisoppilaitoksessa ja lastensuojelussa sekä opiskelevat hyvinvoinnin edistämistä (YAMK) Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa.

Digitalisaatio ei saa syrjäyttää – miten pidämme kaikki mukana?

Kirjoittajat: Jenni Haarala, Miia Halttu, Tuula Järvinen, Mira Kuusisto ja Anu Ropponen

Yhteiskunnan teknologinen kehitys on ollut huimaa viime vuosikymmeninä. Digitalisaatio varmasti helpottaa monia asioita elämässä, mutta kolikolla on kääntöpuolensa. Ikäihmiselle tämä saattaa näyttäytyä tuttujen palveluiden siirtymisenä verkkoon. Kun palvelut karkaavat verkkoon, henkilökohtaiset asiointimahdollisuudet voivat heiketä merkittävästi.

Kuva: Microsoft Office 365, Word kuvapankki

Eettisyys tulee ottaa huomioon digitalisoituvissa sosiaali- ja terveyspalveluissa. Terveys ja hyvinvointi ovat ihmisen keskeisiä voimavaroja, joita edistetään erilaisilla menetelmillä. Digiteknologia on näistä yksi. Kuitenkin digiteknologisten ratkaisujen tulee perustua vahvaan arvoperustaan. Digiteknologia ei myöskään saa uhata sosiaalityön perusarvoa niin, että teknologiset ratkaisut estäisivät sosiaalialan työntekijän ja asiakkaan kohtaamisen. Teknologia ei saa aiheuttaa haittaa, tai ainakin haitan tulee olla paljon hyötyä pienempi. (Kivistö 2017.)

Ihmisarvon kunnioituksen ja itsemääräämisoikeuden tulee toteutua teknologian käytössä. Digitalisaatio nostaa uusia eettisiä ulottuvuuksia ratkaistavaksi. Näitä ovat esimerkiksi digitaalisen vapauden mukanaan tuomat tietoturvariskit sekä digitaalinen kuilu palveluiden saatavuudessa. Yksi keskeinen eettinen kysymys on niin kutsuttu digitaalinen syrjäytyminen eli asiakkaiden joutuminen keskenään eriarvoiseen asemaan. (Pohjola ym. 2017.) Eettistä pohdintaa tulisi aina käydä ikäihmisen ja hänen läheistensä kanssa pohtien yhdessä teknologian vaihtoehtoja, riskejä ja seurauksia (Leikas & Launiainen 2016).

Sosiaalityön ammattilaisella tulee olla sellaisia tietoja ja taitoja, joita eettinen ja osaava työskentely digitalisaatiossa edellyttää. Digitaalisten palvelujen ja teknologioiden laajempi käyttöönottaminen vaatii työntekijöiden osaamisen vahvistamista, työtapojen muutosta ja työyhteisössä teknistä tukea. Olisi epäeettistä, jos sosiaalialan ammattilainen suhtautuisi kielteisesti ja ulkoistaisi itsensä digitalisaatiolta. Ammattilaisten tulee toimia niissä ympäristöissä, jotka ovat osa asiakkaiden jokapäiväistä arkea. (Kivistö 2017.)

Digitaalisten palveluiden lisääntyessä asiakastyössä voi työntekijä joutua tekemään ammattieettistä pohdintaa ja valintoja tilanteissa, joissa oma arvomaailma tai osaaminen ovat ristiriidassa asiakkaalle tarjottavien palveluiden kanssa. Organisaation toimintatavat tai poliittinen päätöksenteko on voinut johtaa tilanteeseen, jossa esimerkiksi tiettyjä palveluita voidaan saada vain digi- tai etäpalveluna. Tällä voi olla suurtakin vaikutusta ihmisten hyvinvointiin, ja se voi olla jopa haitaksi ihmisten turvallisuudelle. Sosiaalialan ammattihenkilöiden onkin tuotava esiin heikommassa asemassa olevien ihmisten kohtaamaa digitalisaation aiheuttamaa epätasa-arvoa. (Heikkinen 2022.)

”Sosiaalialan ammattihenkilöiden onkin tuotava esiin heikommassa asemassa olevien ihmisten kohtaamaa digitalisaation aiheuttamaa epätasa-arvoa.”

Asiakaslähtöinen sosiaalihuollon palveluosaaminen digiympäristössä tarkoittaa ammattilaisen tietotaitoa tunnistaa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän taustalla oleva lainsäädäntö. Ammattilaisen tulee tunnistaa ja hallita erilaisia sähköisiä palveluympäristöjä, palvelupolkuja ja niihin liittyviä työvälineitä. Ammattilainen auttaa asiakasta valitsemaan hänelle sopivan palvelun. Ammattihenkilöstön toiminnan tulee pohjautua lakiin sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista (812/2000). Yhteiskunnassa on varmistettava se, että digitalisaatio ei syrjäytä ihmisiä. Digitaalisten palvelujen tarjoamista ohjaa laki (306/2019). Laki määrittää, että jokaisella on yhdenvertainen mahdollisuus käyttää digitaalisia palveluja.

Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla digitalisaatio ei ole itseisarvo vaan mahdollistaja, väline parempaan palveluun, kustannustehokkaampaan ja tuottavampaan toimintaan sekä ennen kaikkea ihmisten parempaan hyvinvointiin ja terveyteen. Digitaalisten palveluiden tulee olla esteettömiä ja helppokäyttöisiä. Palveluja täytyy olla tarjolla yhdenvertaisesti myös silloin, kun digitaalisten palveluiden käyttö ei ole mahdollista. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2016.)

Jokaisen ammattilaisen tulee pohtia eettisiä kysymyksiä, kuten oikeudenmukaisuutta ja ihmisarvoa, toivoa ja elämänuskoa, ja asettua ikääntyneen rooliin siitä näkökulmasta, miten itse toivoisi ikääntyneenä tulevansa kohdelluksi. Nykyiset nuoret, jotka ovat kasvaneet digimaailmassa, pärjäävät ikäihmisinäkin varmasti digitaalisten palveluiden maailmassa. Mutta ennen sitä, meidän täytyy huolehtia riittävistä palveluista ja tuesta tämän päivän ikäihmisille.

Kirjoittajat

Jenni Haarala, Miia Halttu, Tuula Järvinen, Mira Kuusisto ja Anu Ropponen ovat Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun Xamkin Hyvinvoinnin edistäminen -koulutuksen sosionomi(YAMK)-opiskelijoita.

Lähteet

Heikkinen, A. (toim.) 2022. Arki, arvot ja etiikka. Sosiaalialan ammattihenkilön eettiset ohjeet. Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia ry:n julkaisu. WWW-sivusto. Saatavissa: https://talentia.lukusali.fi/#/reader/a6cd4fa0-38d8-11ed-90c9-00155d64030a [viitattu 16.10.2022]. 

Kivistö, M. & Päykkönen, K. (toim.) 2017. Sosiaalityö digitalisaatiossa. PDF- julkaisu. Rovaniemi: Lapin yliopisto. Saatavissa: https://lauda.ulapland.fi/bitstream/handle/10024/63035/Sosiaalityo_digitalisaatiossa_pdfA.pdf?sequence=1&isAllowed=y [viitattu 16.10.2022]. 

Laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta 15.3.306/2019.

Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 22.9.812/2000. 

Leikas, J. & Launiainen, H. (toim.) 2016. Anni ja Onni. Huomaamaton teknologia arjen apuna. Miina Sillanpään Säätiön julkaisusarja B:41. Keuruu: Miina Sillanpään Säätiö.

Pohjola, A. 2017. Sosiaalityöohjautuva digitalisaation kehittäminen. Teoksessa Kivistö, M. & Päykkönen, K. (toim.) Sosiaalityö digitalisaatiossa. PDF- julkaisu. Rovaniemi: Lapin yliopisto, 181–188. Saatavissa: https://lauda.ulapland.fi/bitstream/handle/10024/63035/Sosiaalityo_digitalisaatiossa_pdfA.pdf?sequence=1&isAllowed=y [viitattu 16.10.2022].

Sosiaali- ja terveysministeriö. 2016. Digitalisaatio terveyden ja hyvinvoinnin tukena. Sosiaali- ja terveysministeriön digitalisaatiolinjaukset 2025. Saatavissa: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/75526/JUL2016-5-hallinnonalan-ditalisaation-linjaukset-2025.pdf?sequence=1&isAllowed=y [viitattu 18.10.2022]. 

Nuorten työpajat sote-uudistuksen myrskyn silmässä

Kirjoittaja: Heli Turve

Nuorten työpajatoiminta on murroksessa sote-uudistuksen astuessa voimaan vuoden 2023 alussa. Sote-uudistuksen myötä kuntouttava työtoiminta siirtyy hyvinvointialueiden järjestämisvastuulle eivätkä siten kunnalliset työpajat voi enää tuottaa kuntouttavaa työtoimintaa tai tarjota toimintaa kuntouttavan työtoiminnan sopimuksilla. Tämä voi monessa kunnassa johtaa työpajatoiminnan alasajoon.

Nuorten työpajat ovat perinteisesti tarjonneet valmennusta kuntouttavan työtoiminnan sopimuksilla joko suoraan omilla sopimuksilla tai niin sanotulla kumppanuusmallilla, jossa valmentautuja ohjautuu sotepalveluntuottajan sopimuksilla nuorten työpajalle. Kuntouttavan työtoiminnan sopimusmuutokset vaikuttavat suoraan nuorten työpajojen asiakasmääriin, ja sitä kautta toiminnan jatkuminen on varsinkin pienillä paikkakunnilla uhattuna.

Nuorten työpajat toimivat monilla paikkakunnilla AVI-rahoitteisina hankkeina, jotka ovat saaneet toimintaansa erityisavustusta. AVIn myöntämä eritysavustus on toiminnan kannalta merkittävä tekijä, sillä pelkästään kuntarahoituksella työpajatoimintaa ei pienillä paikkakunnilla pystyttäisi välttämättä tarjoamaan lainkaan.

Nuorten työpajojen ja etsivän nuorisotyön kattojärjestön Into ry:n mukaan Sote-uudistus on heikentämässä nuorten työpajapalveluiden saatavuutta. Lisäksi muutokset TE-palveluissa tuovat omia haasteita nuorten palveluihin työllisyyspalveluiden siirtyessä kuntien hoidettavaksi vuoden 2024 alussa. Heikossa työmarkkina-asemassa olevien työllisyyden edistäminen edellyttää tarpeisiin vastaavia palveluita. Nykyisillä kunnallisilla nuorten työpajoilla toteutettava kuntouttava työtoiminta tarjoaisi tähän hyvät mahdollisuudet (Into ry 2022).

Nuorten työpajojen keskeisin tehtävä on nuorten syrjäytymisen ehkäiseminen ja palveluiden tarjoaminen syrjäytymisvaarassa oleville nuorille ja tätä kautta aktiivisena toimijana toimiminen niin kunnallisella kuin yhteiskunnallisella tasolla.

Sote-uudistus tuo palvelukentälle muutoksia, jotka voivat heikentää kuntalaisten palveluita sosiaali- ja terveyspalveluiden keskittyessä yhä vahvemmin kasvukeskuksiin. Erityisesti nuorille suunnattuja palveluita on pienissä kunnissa entuudestaan vähän tarjolla, minkä vuoksi nuorten työpajojen tarjoamat palvelut alle 29-vuotiaille nuorille ovat merkityksellisiä ja helposti saatavia. Apu, ohjaus ja tuki ovat siellä, missä nuoria kohdataan. Sote-uudistuksen myötä pelkona on, että nuorten palvelut heikkenevät eivätkä nuorten vaikuttamismahdollisuudet omiin palveluihinsa enää toteudu.

Sote-uudistuksen keskellä tulevaisuuden toiminnan turvaamiseksi nuorten työpajoilta vaaditaan aktiivisuutta toiminnan sekä yhteistyön eri muotojen kehittämisessä yhdessä sote-toimijan kanssa. Mikäli työpajojen toimintaa kyetään jatkamaan, nuorten työpajat voivat edelleen tarjota luonnollisen jatkopolun kuntouttavasta työtoiminnasta työkokeiluun nuorten työpajalle. Tavoitteena niin hyvinvointialueella kuin nuorten työpajoilla tulisi olla suunnitelmallinen yhteistyö, jolla tuetaan nuorten polkua kohti opintoja tai työelämää.

Nuorten työpajojen toiminnan turvaamisen tulisi olla sekä hyvinvointialueiden että kuntien yhteinen tavoite. Syrjäytymisen ehkäiseminen on yhteiskunnallisestikin merkittävä tavoite, ja siihen sitoutumisen tulisi olla yhteinen päämäärä. Siksi myös eri sopimusvaihtoehtoja ja toiminnan järjestämistä olisi hyvä pohtia kuntien ja hyvinvointialueiden kesken siten, että nuorille kohdennetut monipuoliset palvelut säilyvät pienissäkin kunnissa vielä vuoden 2023 jälkeen. Keskeistä on nuorisolain mukaisen toiminnan jatkumisen turvaaminen, nuorten osallisuuden tukeminen sekä kunnan roolin selkiyttäminen muutostilanteessa.

Kuva: Heli Turve

Kirjoittaja

Heli Turve on nuorten työpajan työtoiminnan ohjaaja, sosionomi AMK.

Lähteet

Into ry, artikkeli: Ratkaisut kunnallisen työpajatoiminnan turvaamiseksi sote-uudistuksessa, saatavissa: https://www.intory.fi/ajankohtaista/uutiset/into-ratkaisut-kunnallisen-tyopajatoiminnan-turvaamiseksi-sote-uudistuksessa/ (viitattu 02.12.2022).

Toteutuuko yhdenvertaisuus tulevaisuuden perhekeskusten digipalveluissa?

Kirjoittajat: Tarja Liikamaa, Taija Sievinen, Lauri Siiriäinen ja Jenni Tolonen

Sosiaaliala on suuressa murroksessa. Digitaalisten palveluiden lisääntyminen haastaa sekä työntekijöitä että asiakkaita. Vuoden 2023 alussa Suomessa aloittaa 21 hyvinvointialuetta, jotka vastaavat sosiaali- ja terveyspalveluistamme sekä pelastustoimesta (Valtiovarainministeriö 2022). Valtakunnallisessa perhekeskuksien kehitystyössä on kärkeen nostettu digipalvelut, joiden nähdään vahvistavan yhteiskunnan tuottavuutta. (Terveyden ja hyvinvoinninlaitos 2021a). Miten tämä näkyy perhekeskuksien tarjoamissa palveluissa hyvinvointialueilla? Ovatko kansalaiset eriarvoisessa asemassa palveluiden suhteen?

Tarkastelimme neljän eri hyvinvointialueen perhekeskusten sähköisiä palveluita hyvinvointialueiden sähköisten palveluportaalien avulla. Valitut alueet olivat Etelä-Savon, Kymenlaakson, Vantaan ja Keravan sekä Varsinais-Suomen hyvinvointialueet.

Kuva: Pixabay.com

Digipalveluiden kehittäminen

Tekemämme katsauksen perusteella selviää, että hyvinvointialueet ovat hyvin eri tilanteissa sähköisten perhepalveluiden osalta. Esimerkiksi Varsinais-Suomen alueella ollaan vielä alkutekijöissä, kun taas Kymenlaaksossa ja Vantaan Keravan alueella digipalveluja on käytetty jo vuosia. Hyvinvointialueet ovat kehittäneet omia digipalveluitaan alueittain. Tarkastelumme herätti pohtimaan, miksi digipalveluja ei ole luotu valtakunnallisesti yhtenäisemmin? Näin resursseja voitaisiin säästää, ja palveluiden laatu ja saatavuus olisi yhdenmukaisempaa. Hyvänä esimerkkinä valtakunnallisesti yhtenäisestä digipalvelusta on tietojärjestelmä Wilma.

”Miksi digipalveluja ei ole luotu valtakunnallisesti yhtenäisemmin?”

Riskinä eriarvoisuuden lisääntyminen

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (2021b) tutkimuksen mukaan viidennes sähköisten palvelujen käyttäjistä koki tarvitsevansa apua verkkopalvelujen käytössä, eivätkä palvelut olleet heille esteettömiä. Sähköisten palvelujen käytön opastamiseen on valtakunnallisesti panostettu esimerkiksi hankkeiden avulla. Etelä-Savossa Vaikuttava etäpalveluohjaus -pilotissa ja Kouvolan kaupungin Digitaidoilla osalliseksi –hankkeissa on tuotu digiopastusta käyttäjän luokse hyvin tuloksin. (Kouvola.fi 2022).

Toisaalta esimerkiksi maaseudulla sähköiset palvelut voivat olla ainoa vaihtoehto pitkien välimatkojen vuoksi. Ongelmia tosin voi syntyä muun muassa huonojen verkkoyhteyksien vuoksi. Tämä pakottaa kysymään toteutuuko yhdenvertaisuus sähköisissä perhepalveluissa. Tarjonnassa on suuria eroja, eivätkä palvelut ole kaikkien saavutettavissa.

Haavoittuvimmassa asemassa olevia ei ole huomioitu riittävästi sähköisiä palveluja suunniteltaessa, mikä aiheuttaa eriarvoisuutta. Tämä on seikka, johon yhteiskunnassa tulisi panostaa, jotta digitaalisten palveluiden tavoitteet toteutuisivat (Kaihlanen ym. 2022). Parhaimmillaan digipalvelut madaltavat kynnystä hakea apua ja lisäävät tehokkuutta, mutta eivät voi täysin korvata kasvokkain tapahtuvaa palvelua. Digipalveluiden kautta ei pystytä tuottamaan empatiaa samalla tavoin kuin fyysisissä kohtaamisissa, jotka voivat olla esimerkiksi yksinäisille ihmisille hyvin merkittäviä tapahtumia. Sähköisistä palveluista on saatu pääasiassa hyvää palautetta, mutta niissä on näkynyt myös pelko lähipalvelujen vähenemisestä. (Korhonen 2016; Nieminen 2022.)

Kirjoittajat

Sosionomi, kokemusasiantuntija, Tarja Liikamaa, sosionomi, palvelupäällikkö Taija Sievinen, sosionomi, kuraattori Lauri Siiriäinen & sosionomi, projektikoordinaattori Jenni Tolonen opiskelevat Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa hyvinvoinnin edistämisen YAMK-tutkintoa.

Lähteet

Kaihlanen, A., Kouvonen, A., Laukka, E., Heponiemi,T., Safarov, N., Valkonen, P. & Virtanen, L. 2022. Hyvinvointiyhteiskunnan digitaaliset palvelut yhdenvertaisiksi. 9 kriittistä toimenpidettä haavoittuvassa asemassa olevien huomioimiseksi. THL:n julkaisu. Saatavissa: https://www.aka.fi/globalassets/3-stn/1-strateginen-tutkimus/tiedon-kayttajalle/politiikkasuositukset/politiikkasuositukset/22_01_hyvinvointiyhteiskunnan_digitaaliset_palvelut_yhdenvertaisiksi.pdf [viitattu 19.10.2022].

Kouvola.fi. 2022. Digitaidoilla osalliseksi. Saatavissa: https://www.kouvola.fi/kouvolankaupunki/asiointi/digituki/ [viitattu 1.12. 2022]

Korhonen, T. 2016. Itsepalvelu voi vieraannuttaa nuoret ihmisten kohtaamisesta – “Ne ovat kuumottavia tilanteita”. WWW-dokumentti. Päivitetty 31.8.2016. Saatavissa:  https://yle.fi/a/3-9130761 [viitattu 22.10.2022].

Nieminen, M. 2022. Sähköpostihaastattelu. 11.10.2022. Kymsoten vastaava perhekeskuskoordinaattori.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2021a. Sähköisten palveluiden käyttö on lisääntynyt: joka viides asioi sähköisesti sosiaali- tai terveydenhuollossa viime vuonna. Artikkeli. Saatavissa: https://thl.fi/fi/-/sahkoisten-palveluiden-kaytto-on-lisaantynyt-joka-viides-asioi-sahkoisesti-sosiaali-tai-terveydenhuollossa-viime-vuonna [viitattu 16. 10.2022].

Terveyden ja hyvinvoinninlaitos. 2021b. Perhekeskusten kehittäminen LAPE-muutosohjelmassa. Saatavissa: https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/lapsi-ja-perhepalveluiden-muutosohjelma-lape-/perhekeskukset [viitattu 22.10.2022].

Valtiovarainministeriö. 2022. Sote-uudistus. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://vm.fi/sote-uudistus. [Viitattu 22.10.2022].

Kriisistä kriisiin elämisen vaikutukset perheiden talouteen

Kirjoittajat: Hanna-Riikka Ahtiala, Sini Joutjärvi, Noora Niemi ja Karoliina Sorvari

Miten globaalit kriisit, kuten COVID-19-pandemia ja Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan ovat vaikuttaneet erityisesti lapsiperheiden talouteen? Miltä perheiden talous näyttää tällä hetkellä tilastojen valossa ja mitä tulevaisuus mahdollisesti tuo tullessaan?

Globaalit kriisit vaikuttavat lapsiperheiden talouteen ja elämään. Suurimpina kärsijöinä ovat vähävaraiset ja huono-osaiset lapsiperheet. Hiilamon ym. (2022) mukaan viimeaikainen hintojen nousu on nostanut köyhyysastetta 2,5 prosentilla. Ennen COVID-19-pandemiaa Suomessa arvioitiin elävän yli 120 000 lasta vähävaraisissa perheissä, ja määrän arvioidaan nousseen siitä. Osa näistä perheistä tarvitsee apua ruoan ja taloustarvikkeiden ostoon sekä elämän perusasioiden hankkimiseen. (Ahtokivi 2021.)

Toistuvien kriisien aika

Elämme aikaa, jossa ihmiskuntaa koettelee kriisi kriisin perään; COVID-19-pandemia, Ukrainan sota ja viimeisimpänä energiakriisi. Näiden kriisien lisäksi ilmastonmuutos painaa päälle, ja inflaatio on lähtenyt laukalle. Ruoan, polttoaineen ja sähkön hintojen nousun taustalla ovat pitkälti samat syyt.

Matala korkotaso ja COVID-19-pandemian talousvaikutusten hillitsemiseksi ympäri maailmaa käynnistetty elvytyspolitiikka ovat johtaneet raaka-aineiden kysynnän kasvuun, ja samanaikaisesti pandemia on vähentänyt niiden tarjontaa. Kysynnän ja tarjonnan epäsuhta on johtanut hintojen nousuun. Venäjän helmikuussa käynnistämä hyökkäyssota on vaikuttanut haitallisesti erityisesti Euroopassa. Merkittävä osa polttoaineesta ja sähköstä on tuotu Eurooppaan Venäjältä, ja tuonnin vähennyttyä kysynnän ja tarjonnan epäsuhta on pahentunut. Polttoaineiden hinnannousu vaikuttaa suoraan sähkön hintaan, ja polttoaineiden ja sähkön hinnat vaikuttavat suoraan ruoan hintaan kuljetus- ja valmistuskustannusten noustessa.

Kuva: Pixabay.com

Hintojen nousu ja ostovoima

Kriisien myötä ei talouden kehityksestä pystytä tekemään varmoja ennusteita. Sähkön hinnannousun takia tuleva talvi luo kuluttajille paineita pienentää omaa sähkönkulutustaan, ja kulutusta joudutaan säätelemään jopa valtion tasolla. Hyödykkeiden ja energian hinnan arvioitua nopeampi nousu heikentää kotitalouksien ostovoimaa ja vaikuttaa yksilötason kulutustottumuksiin.

COVID-19-pandemian väistyessä palveluiden kulutus lisääntyy, minkä vuoksi yksityinen kulutus hintojen noususta huolimatta kasvaa. Ostovoimaa heikentää myös sosiaalietuuksien hidas kasvu. Myöskään palkat eivät nouse samassa tahdissa.

Velkaantuminen

Suuri osa velkojen määrästä johtuu asuntolainoista. Omistusasumisen ajatellaan tuovan osaltaan vakautta perhe-elämään.   Muita yleisiä velkoja ovat kulutusluotot sekä opinto- ja autolainat. Jotta velkaa myönnetään, joudutaan yleensä osoittamaan maksukyky lainan antajalle. Velanottajalla itsellään on viime kädessä vastuu siitä, että pystyy maksamaan lainan. Työttömyys voi yllättää ja tällöin maksukyky voi vaarantua.  (Takuusäätiö.fi). Globaalit kriisit ovat aiheuttaneet tällaisia maksuvaikeuksia tavallista enemmän myös lapsiperheille.

Tilastot osoittavat lainojen korkotason nousua, mikä johtaa kokonaisuudessaan lainanhoitokulujen kasvuun. Velkaantumistaso on viimeisten vuosien aikana kohonnut, mikä lisää perheiden taloudellista painetta.

Valtion tukitoimet

Hallitus on tehnyt vuodelle 2023 lakiesityksiä pienituloisten perheiden talousmenojen tukemiseen huomioimalla esimerkiksi nousseita asumiskuluja. (Kela 2022). Myös sähkön hinta on huomioitu verotusta helpottamalla. Lisäksi hallitus on tehnyt esityksen sähkötuesta vuodelle 2023.

Joulukuulle 2022 hallitus on tehnyt päätöksen ylimääräisen kertaluontoisen lapsilisän maksamisesta. Lapsiperheiden tukiin on tehty seuraavia lakiesityksiä vuodelle 2023: työttömyysturvaan lapsilisäkorotus, lapsilisän yksinhuoltajakorotus, opintorahan huoltajakorotus ja toimeentulotuen alle 18-vuotiaan perusosan korotus. (Kela 2022.)

Kuva: Pixabay.com

Lopuksi

COVID-19-pandemia kasvatti vähävaraisten suomalaisten lapsiperheiden määrää. Jatkuvat kriisit ovat kurjistaneet perheiden tilanteita edelleen. Kuluttajaliiton (2022) tutkimuksen mukaan 20 % suomalaisista elää jo sellaisessa taloudellisessa ahdingossa, jossa heillä ei ole varaa kustannusten nousuun. Huoli rahojen riittävyydestä aiheuttaa myös psyykkistä kuormitusta.

Tulevaisuus näyttäytyy epävarmana ja pelottavanakin. Vielä ei tiedetä näiden peräkkäisten kriisien vaikutusta lapsiperheiden ja yhteiskuntiemme tulevaisuuteen. Toisaalta tilanteet voivat kääntyä positiiviseen suuntaan nopeastikin. Saarisen (2022) artikkelin mukaan työllisyystilanne ei ole heikentynyt samoin kuin 1990-luvulla. Työllisyysaste on tällä hetkellä noususuunnassa, ja tulevaisuus töiden suhteen näyttää hyvältä.

Ihmiset löytävät vaikeina aikoina voimavaroja läheisistään, ja ihmisten halu auttaa muita on kasvanut. Muiden auttamisen on koettu kriisi- ja häiriötilanteissa auttavan auttajankin jaksamista ja lisäävän voimavaroja. (Valtioneuvosto 2022, 4.)

Kirjoittajat

Hanna-Riikka Ahtiala, Sini Joutjärvi, Noora Niemi ja Karoliina Sorvari ovat Hyvinvoinnin edistämisen YAMK-opiskelijoita, jotka työskentelevät lastensuojelussa, perhetyössä, varhaiskasvatuksessa ja toisella asteella. Blogiteksti on tiivistelmä artikkelista.

Lähteet

Ahtokivi. I. 2021. Korona ajanut lapsiperheitä ahdinkoon – ruoka-avulle kova tarve. www-sivu. Saatavissa:  https://www.verkkouutiset.fi/a/korona-ajanut-lapsiperheita-ahdinkoon-ruoka-avulle-kova-tarve/#6d26ad8f. [viitattu 18.10.2022].  

Hiilamo, A., Korpela, T., Mukkila, S., Mäkinen, L., Ristikari, T & Räsänen, T. 2022. Hintojen nousun vaikutuksia lapsiperheköyhyyteen voidaan lieventää vain vähän lapsilisäjärjestelmän muutoksilla. Kelan tutkimusblogi. www-sivu. Saatavissa: https://tutkimusblogi.kela.fi/arkisto/6774 [viitattu 27.10.2022].

Kela. 2022. Ajankohtaista henkilöasiakkaille. www-sivu. Saatavissa: https://www.kela.fi/ajankohtaista-henkiloasiakkaat [viitattu 20.10.2022]. 

Saarinen, M. 2022. Voiko lama toistua yhtä kauheana kuin 1990-luvulla?. Helsingin Sanomat. Julkaistu 27.7.2022. Päivitetty 29.7.2022 klo 10:01. www-sivu. Saatavissa: https://www.hs.fi/visio/art-2000008952387.html [viitattu 14.11.2022]. 

Takuusäätiö. 2022. Velkaantumisen syyt. www-sivu. Saatavissa:

Velkaantumisen syyt – Takuusäätiö (takuusaatio.fi) [viitattu 4.11.2022].

Valtioneuvosto. 2022. Varautumisosaaminen, yhteisöllisyys ja selkeät toimintasuositukset lisäävät kriisivalmiutta. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://api.hankeikkuna.fi/asiakirjat/2a086d9c-2eef-454c-b430-1a7cc5aff6d9/df72fd3b-a482-4fde-b652-7573b5335a5a/RAPORTTI_20220412130449.pdf [viitattu 14.11.2022].

Miten säilytetään sosiaalialan veto- ja pitovoima?

Kirjoittajat: Kati Klemettilä, Emmi Malin, Mia Roivas, Maarit Viinonen ja Katja Ääpälä

Sosiaaliala on pahassa kriisissä työvoiman riittävyyden suhteen. Kaikki tämän blogitekstin kirjoittajat ovat kokeneet työvoimapulan vaikutuksen omilla työurillaan. Sosiaalialan veto- ja pitovoimaa tulisi kehittää kokonaisuutena huomioiden myös jo alalla työskentelevien näkökulmat. Sosiaalialan imagon tulee olla jatkossakin sellainen, että se houkuttelee uusia tekijöitä alalle.

Kuva: Pixabay.com

Mikä työntekijöitä houkuttaa?

Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentian mukaan palkkasuositus laillistetulle sosionomille, kuntoutuksen ohjaajalle ja geronomille on 3 500 euroa ja vastaavalle ohjaajalle 200 euroa suurempi (Talentia 2021). Palkan tulisi vastata työn vaativuutta. Suositusten mukainen palkkaus nostaa alan arvoa sekä vetovoimaa. Alan veto- ja pitovoimaan vaikuttavat myös muutkin asiat kuin palkkaus.

Palkan lisäksi tärkeitä työhyvinvointia lisääviä ja työpaikan valintaan vaikuttavia tekijöitä ovat työaikojen joustavuus, etätyömahdollisuus ja erilaiset työsuhde-edut. Esimerkkeinä voisi mainita kattavan työterveyshuollon, lounasedut ja työnantajan tarjoaman tuen työntekijän hyvinvoinnin ylläpitämiseksi. Erityisen tärkeä on myös toimiva työnohjaus.

Tulevaisuudessa sosiaalialan veto- ja pitovoiman saavuttamisessa avainasemassa tulevat olemaan työelämän laadun parantaminen ja kehittäminen sekä tehtävärakenteiden uudistaminen.

Hyvä johtaminen saa työntekijät pysymään

Sosiaaliala on tällä hetkellä muutoksessa, organisaatioissa korostuvat muutos- ja tiedolla johtamisen taidot. Esihenkilön tulee arvostaa ja kannustaa työntekijöitä, ja häneltä toivotaan myös substanssiosaamista. Työterveyslaitoksen Krista Pahkin (2017) tiivistää hyvän johtamisen kolmeen k:hon: kysy, kuuntele ja kannusta. Hyvä esihenkilö pyrkii aktiivisesti luomaan avoimen keskustelukulttuurin, jolloin työntekijät uskaltavat tuoda esiin myös epäkohtia ja hankalia asioita. Sillä, miten työntekijät kokevat esihenkilön kuuntelevan, on merkitystä sekä työtyytyväisyyden että organisaation menestymisen kannalta. Pahkin (2017) uskoo, että tulevaisuudessa johtamisesta tulee jaettua ja työnjohdollisesta ajattelusta irtaudutaan: ”tulevaisuuden johtaja on suunnannäyttäjä ja koossapitävä voima”.

Kehittyvä organisaatio osallistaa ja kouluttaa työntekijöitään

Organisaation kehittämisen näkökulmasta muutosten suunnittelussa on hyvä huomioida henkilöstön mukaan ottaminen jo suunnitteluvaiheessa sekä riittävän ajan varaaminen huolelliselle suunnittelulle ja kehittämiselle. Kehittämiseen alusta asti osallistuva henkilöstö ymmärtää taustalla olevat syyt ja perusteet, ja sitä kautta sitoutuu muutokseen.

Sosiaalialan työvoiman riittävyyteen voidaan vastata myös lisäämällä työntekijöiden kouluttautumismahdollisuuksia. Työnantajan koulutusmyönteisyydestä on laaja-alaista hyötyä; työnantaja saa näin tarvitsemaansa osaavaa työvoimaa, ja työntekijä pääsee kehittämään omaa uraansa.

Työn veto- ja pitovoima on lähtökohta työvoiman saatavuudelle

Sosiaalialan työ koetaan merkitykselliseksi. Tämä on voimavara, jonka varaan on hyvä rakentaa, mutta yksistään se ei riitä. Ajattelu tulisi kääntää positiivisten asioiden etsintään: mitä alalla ja työpaikoilla on tarjottavana henkilöstölle? Miten johtaminen palvelisi paremmin arjessa toteutettavaa työtä? Riittävien resurssien turvaaminen mahdollistaa työn tekemisen hyvin, eikä ainoastaan riittävän hyvin. Työn veto- ja pitovoimaa tulee kehittää, sillä se on lähtökohta työvoiman saatavuudelle tulevaisuudessa. (Tevameri 2021, 90–91.) Sosiaalialan imagoa ei ole tarpeellista heikentää tuomalla epäkohtia esiin negatiivisesti, vaikka rakentavaa kritiikkiä on suotava esittää.

Kirjoittajat

Kati Klemettilä, Emmi Malin, Mia Roivas, Maarit Viinonen ja Katja Ääpälä opiskelevat Hyvinvoinnin edistämisen koulutusohjelmassa sosionomi (YAMK) tutkintoa Xamkissa. Kaikilla kirjoittajilla on monipuolista kokemusta eri tehtävistä sosiaalialalla.

Lähteet

Pahkin, K. 2017. Hyvä johtaja kysyy, kuuntelee ja kannustaa. Työterveyslaitos. WWW-dokumentti. Saatavissa: Hyvä johtaja kysyy, kuuntelee ja kannustaa | Työterveyslaitos (ttl.fi) [viitattu 19.10.2022].

Talentia 2021. Sosiaalialan ja varhaiskasvatuksen palkkasuositukset. Saatavissa: https://www.talentia.fi/tyoelamainfo/palkkaus/palkkasuositukset/ [viitattu 16.10.2022].

Tevameri, T. 2021. Katsaus sote-alan työvoimaan. Toimintaympäristön ajankohtaisten muutosten ja pidemmän aikavälin tarkastelua. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö. PDF-dokumentti. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-327-812-7 [viitattu 22.10.2022].

Turvallinen ja hallittu siirtymä hyvinvointialueelle

Kirjoittajat: Miila Anttila, Sara Huttunen ja Anna Vinni

Työntekijän kokema osallisuus vahvistaa resilienssiä ja kykyä selvitä työelämän muutoksista. Osallisuus muutoksessa vahvistaa selviytymiskykyä työssä, lisää vaikuttamisen mahdollisuuksia ja luottamuksen tunnetta.

Kuva: Pixabay.com

Suomen lähihistorian suurimman hallinnollisen muutoksen H-hetki lähestyy: sote-uudistuksen myötä uudet hyvinvointialueet aloittavat toimintansa 1.1.2023. Opiskeluhuollon palvelut siirtyvät kuntien järjestämisvastuulta hyvinvointialueiden toimiksi. Innostuimme tarkastelemaan tulevaa muutosta Kymenlaakson opiskeluhuollon työntekijöiden näkökulmasta. Erityisen kiinnostuneita olimme siitä, millaisia positiivisia vaikutuksia työntekijöiden osallistamisella suunnittelutyöhön voi olla.

Kymenlaaksossa aloitettiin opiskeluhuollon palveluiden yhteiskehittäminen hanketyönä vuoden 2022 alussa. Yhteiskehittämisen tavoitteena on mahdollistaa yhdenvertaiset opiskeluhuollon palvelut kaikille Kymenlaakson oppilaille ja opiskelijoille. Lisäksi pyritään parantamaan palveluiden saatavuutta sekä varmistetaan yhteisöllisen työn säilyminen ensisijaisena opiskeluhuollon muotona. (Opiskeluhuollon uutiskirje 2022.) Erityisesti on pohdittu, mitä kaikkea pitää olla yhteisesti sovittuna ja mitkä asiat tulee olla valmiina, jotta olo olisi turvallinen siirryttäessä tekemään työtä hyvinvointialueella.

Yhteiskehittämisen tueksi on luotu ohjaus- ja projektiryhmät, joissa on määritelty muutostyön tavoitteet, tarpeet ja resurssit sekä arvioitu muutostyön riskit ja laadittu aikataulu kehittämistyölle (Vallenius 2022). Yhteiskehittäminen on ihmisten välistä tavoitteellista yhteistyötä, joka edellyttää tasavertaista osallistumista. Kymenlaakson opiskeluhuollon yhteiskehittämisessä on otettu työntekijät osalliseksi, ja he ovat kokeneet tulleensa kuulluiksi.

Näkemyksemme mukaan työntekijöiden osallisuuden lisääminen yhteiskehittämisessä vahvistaa luottamusta työntekijöiden ja esihenkilöiden välillä. Osallisuuden tavoitteena on antaa työntekijöille vastuuta työn kehittämisestä. Alasoinin (2021, 52) mukaan vahvistamalla henkilöstön osallisuutta uusien asioiden suunnittelussa voidaan lisätä henkilöstön ymmärrystä työnkuvasta osana kokonaisuutta. Osallisuutta lisäämällä voidaan lisätä myös henkilöstön sitoutumista omaan työtehtävään. Vaikutusmahdollisuudet synnyttävät hallinnan tunnetta kehitteillä olevista asioista.

Kehittämistyön ydin on yhdessä tekeminen. Vaativankin haasteen kohtaaminen, ymmärtäminen ja ratkaiseminen onnistuu usein yhdessä. (Järvensivu 2019, 53–54.) Mutta mikä olisi sopiva yhteiskehittämisen muoto asiakkaiden osallisuuden varmistamiseksi? Myös Kymenlaakson yhteiskehittämiseen osallistuvilla ryhmillä on ollut huolta siitä, tulevatko lapset ja perheet kuulluiksi hyvinvointialueiden aloittaessa toimintansa. Unohtuuko opiskeluhuollon asiakkaiden osallisuus organisaatiomuutoksen keskellä?

Työntekijän osallisuus muutoksessa vahvistaa selviytymiskykyä työssä, lisää vaikuttamisen mahdollisuuksia ja luottamuksen tunnetta. Koska asiakaslähtöisyys on opiskeluhuollossa merkityksellinen työtä ohjaava arvo, koemme, että asiakkaiden kuulluksi tuleminen muutostyössä olisi ensiarvoisen tärkeää. Myös Tuurnas ym. (2016, 117) ovat todenneet, että oleellista olisi löytää tasapaino julkisten palveluiden toimintamallien, asiakaslähtöisyyden ja avoimuuden välillä. Näin palveluiden arvo rakentuu asiakkaita varten.

Kirjoittajat

Miila Anttila, koulukuraattori, opiskelija/Hyvinvoinnin edistäminen YAMK,

Sara Huttunen, varhaiskasvatuksen opettaja, opiskelija/Hyvinvoinnin edistäminen YAMK,

Anna Vinni, opiskeluhuollon kuraattori, opiskelija/Hyvinvoinnin edistäminen YAMK

Lähteet

Alasoini, T. 2021. Työntekijöiden muuttuva rooli työelämän kehittämispuheessa. Teoksessa Kettunen, P. (toim.). Työntekijän osallisuus. Mitä se on ja mitä sillä tavoitellaan. Helsinki: Gaudeamus Oy, 38–54.

Järvensivu, T. 2019. Verkostojen johtaminen: opi ja etene yhdessä. Helsinki: Books on Demand.

Opiskeluhuollon uutiskirje. 2022. Kymenlaakson hyvinvointialue. Opiskeluhuolto sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://kymenhva.fi/opiskeluhuolto-sosiaali-ja-terveydenhuollon-uudistuksessa/ [viitattu 12.10.2022].

Tuurnas, S., Kurkela, K. & Rannisto, P. 2016. Osallisuuden monet kasvot. Teoksessa Rannisto, P. & Tienhaara, P. (toim.) Sote-palvelut markkinoilla, tavoitteita, toiveita ja ristiriitoja. Tampere: Tekes, 103–124. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://library.oapen.org/bitstream/handle/20.500.12657/31944/621500.pdf?sequence=1#page=11 [viitattu 9.10.2022].

Vallenius, S. 2022. Opiskeluhuollon kehittäminen. Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskushanke. Muutostyö vuonna 2022. Perhekeskus. PDF-dokumentti.

Avointen ja välityömarkkinoiden yhdistäminen ja sen tarpeellisuus

Kirjoittaja: Teija Bräysy

Työskentelen työvalmentajana ammatillisen kuntoutuksen parissa yksityisen palveluntuottajan palveluksessa. Asiakkaani ovat työikäisiä, ja heillä on työhistoriaa takanaan. Heitä yhdistää osatyökykyisyys, joten heillä on omaan työhönsä aina jokin terveydellinen rajoite – fyysinen tai psyykkinen. Työssäni autan heitä palaamaan takaisin työelämään heidän terveydentilansa mahdollistamiin tehtäviin tai annan valmiuksia palata takaisin avoimille työmarkkinoille. Koen työelämään pääsyn kaikille työikäisille tärkeäksi niin oman kuin yhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta.

Pääministeri Sanna Marinin hallituksen tavoitteena on korottaa työllisyysaste 75 prosenttiin. Tavoite saavutetaan sillä, että lisätään vaikeasti työllistyvien, ikääntyvien, osatyökykyisten, nuorten sekä maahanmuuttajataustaisten osallistumista työmarkkinoille ja helpotetaan heidän työllistymistään. Tavoitteisiin pääseminen vaatii useita ja erilaisia toimenpiteitä. Edellytyksenä kuitenkin on, että työelämä mukautuu ja työn suorittamista joustetaan, jotta ihmiset voivat työskennellä omilla kyvyillään. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2020, 9.)

Kuva: Pixabay.com

Työllistymisen haasteet

Työttömän oma aktiivisuus ei aina riitä työllistymiseen. Alle 30-vuotiaiden nuorten työkokemus voi koostua pelkästään palkattomista harjoitteluista ja työkokeiluista. Heikossa työmarkkina-asemassa olevilla henkilöillä voi olla voimavaroissaan puutteita, jotka näyttäytyvät heidän hyvinvoinnissaan ja toimintakyvyssä ja sitä kautta voivat heijastua työssä pärjäämiseen. Henkilöillä voi olla myös työllistymiseen negatiivisesti vaikuttavaa puutetta osaamisessa, kuten alhainen koulutustausta. Kertyvä työhistoria voi ilman suoritettua tutkintoa jäädä katkonaiseksi ja lyhyeksi. Lisäksi työnhakijoilla voi olla puutteita työnhakutaidoissa sekä kokemattomuutta työllistymisasiakirjojen laadinnassa ja työhaastattelutilanteessa. (SOSTE …, 17–20.)

Sosiaaliturvan ja työvoimapolitiikan tavoitteet

Työttömien kannalta keskeisimmät sosiaaliturvan tavoitteet ovat toimeentulon turvaaminen sekä avoimille työmarkkinoille työllistyminen jo siksi, että työn tekeminen on rahallisesti kannattavaa. Sosiaaliturvan muita tavoitteita ovat sosiaalisen yhteenkuuluvuuden vahvistaminen ja eriarvoisuuden torjuminen ja pienentäminen. (van Gerven 2022, 160.) Työvoimapolitiikassa keskitytään usein vain työmarkkinoihin sekä siellä toimimiseen liittyviin tarpeisiin ja unohdetaan työnhakijan omat tarpeet ja resurssit. Politiikalla pyritään ihmisten nopeaan työllistymiseen. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2020.)

Välityömarkkinoiden rooli

Välityömarkkinat sijaitsevat avointen työmarkkinoiden ja työttömyyden välimaastossa, jossa tuetaan heikossa työmarkkina-asemassa olevia henkilöitä. Erilaisten hankkeiden, sosiaalisten yritysten, säätiöiden, järjestöjen ja työpajojen rooli välityömarkkinoilla on aina ollut merkittävä. Näillä kolmannen sektorin toimijoilla on valtavasti tietoa ja osaamista heikossa työmarkkina-asemassa olevien ihmisten tarpeista. Lisäksi heillä on tietoa vaikeasti työllistyvien, osatyökykyisten, pitkäaikaistyöttömien ja maahanmuuttajien työllisyyspalveluiden ja muiden tukimuotojen tuottamisesta sekä näkemys siitä, mihin tarpeisiin eri toimenpiteillä tulisi pyrkiä. (SOSTE…2019, 4.)

Tavoitteellinen toiminta

Heikossa työmarkkina-asemassa oleville henkilöille, joilla vahvistamisen tarpeita on voimavarojen ja osaamisen puolella, ei TE-palveluilla ole riittävästi tarjolla heidän tarvitsemaansa tukea. TE-palveluiden työmarkkinapalvelut auttavat ihmistä löytämään töitä ja työllistymään, mikä ei niinkään paranna työllistymisedellytyksiä vaan auttaa työllistymisessä. Työllistymisedellytyksien tuki olisi kuitenkin tärkeää juuri välityömarkkinoilla oleville heidän siirtyessä avoimille työmarkkinoille. Onneksi välityömarkkinoilla tarjotaan esimerkiksi yritysyhteistyön kautta räätälöityjäkin työmarkkinapalveluita, joiden lähtökohtana on ihmisten toiminta- ja työkyvyn sekä työelämän vaatimusten yhteensovittaminen. Kun yksilöiden ja yritysten tarpeet huomioidaan ja yhteensovitetaan, saavutetaan pitkäkestoisia työsuhteita. Välityömarkkinoiden rooli yksilön kanssakulkijana kohti avoimia työmarkkinoita on merkittävä, yritysyhteistyön aikana yksilöt itse saavat tarvittavan tuen sekä voimaantuvat saadessaan kuvan omista voimavaroistaan ja osaamisestaan.  Yritykset taas pääsevät käytännössä hyödyntämään välityömarkkinoilla olevien henkilöiden osaamista sekä työpanosta. (SOSTE…2019, 69–81.)

Kuva: Pixabay.com

Kirjoittaja

Kirjoittaja on sosionomi AMK -opiskelija Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa.

Lähteet

Sosiaali- ja terveysministeriö. 2020. Työkykyohjelma 2020–2022: Ohjelma ja hankeopas. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2020:11. PDF-dokumentti. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-9866-7 [viitattu 24.9.2022].

SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry. 2019. VÄLITYÖMARKKINAT JA TARVELÄHTÖISET TYÖLLISYYSPALVELUT. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://www.soste.fi/wp-content/uploads/2020/01/SOSTE-julkaisu-2019-Valityomarkkinat-ja-tarvelahtoiset-tyollisyyspalvelut.pdf [viitattu 24.9.2022].

van Gerven, M., Mesiäislehto, M., Ollonqvist, J., Malava, T., Netta, T. & Saikku, P. 2022. Eri poluilla työllisyyteen: Suomen sosiaaliturvajärjestelmän erityispiirteet ja ongelmakohdat kansainvälisessä vertailussa.  Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:51. E-kirja. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-369-2 [viitattu 27.9.2022].

Yksinasuvien tulevaisuuskuvat

Kirjoittaja: Laura Korkeila

Asun rivitaloyhtiössä, jossa on 13 asuntoa. Näistä viidessä asunnossa asutaan yksin, omani mukaan lukien. Olen heistä ainut, joka elää yksin ilman perhettä. Muilla on aikuistuneet lapset avo- tai avioeron jälkeen ja kaksi elää yksin leskeksi jäämisen seurauksena. Muissa asunnoissa, seitsemässä, asuu pariskunta ja yhdessä huoltaja, jolla on kaksi lasta. Toisin sanoen taloyhtiömme pihalla ei vilise kasapäin lapsiakaan, vaikka perheitä on enemmistö. Taloyhtiömme asuntokunnat kuvastavat hyvin yhteiskuntamme nykytilaa. Lapsia syntyy vähän, mutta yksinasuvia on paljon.

Tilastokeskuksen mukaan yksinasuvia on nyt Suomessa yli 45 % kaikista asuntokunnista. Yli miljoona suomalaista asuu yksin. Nämä lukemat eivät ole pieniä suhteutettuna koko väestöömme. Siltikin yhä edelleen on valloilla käsitys, että yksin asuminen on ihmisen elämässä välivaihe ennen perheellistymistä, avo- tai avioeron jälkeen tai leskeksi jäämisen myötä. Huomattavaa on kuitenkin se, että tämä käsitys on vanhentunut. Yksinasuvien joukossa on iso joukko niitä, joille yksin asuminen on elämäntapa.

Olipa peruste mikä tahansa yksin asumiselle, on yksin asuva täysivaltainen kansalainen joukossamme. Monesti törmään yksinasuvista käsitykseen siitä, että hän on jotenkin erikoinen tai ronkeli. Yksinasuvaa pidetään siis jollain tavoin viallisena, epänormaalina. Hän ei kelpaa puolisoksi tai hän on niin itsenäinen, ettei ota ketään luokseen asumaan. Näitä kommentteja olen saanut itsekin kuulla lukuisia kertoja. Onko kuitenkaan näin? Voisiko kuitenkin olla niin, että kaikkien ihmisten elämän käsikirjoituksessa perhettä tai edes puolisoa ei ole mukana?

Se, miksi suomalainen tyypillisimmillään tarkastelee, yksinasuvan olevan jotenkin erikoinen tai ronkeli, kertoo suomalaisten tarkastelutavasta asioihin. Erikoinen ja ronkeli viittaa ongelmakeskeiseen tarkasteluun. Mitä jos katsoisimme asiaa vähemmän ongelmakeskeisesti, jopa positiivisesti? Mitä hyvää yksin asumisessa on, kun kerran yli miljoona suomalaista tekee sen joka päivä?

Usein sanotaan, että yksinasuva on vapaa. Mistä yksinasuva on vapaa? Yhteisöstä, yhteiskunnasta vai ympäristöstä? Yhteisöjä on muitakin kuin perhe, on naapurit tai ystäväpiiri. Yhteiskunnallisesti katsoen yksinasuvalla on myös veronmaksu-velvollisuus. Sentään vanhanpiian verosta on päästy eroon, luojan kiitos. Yksinasuvalla on tasavertainen velvollisuus ympäristöään kohtaan sen huolehtimisesta ja siistinä pitämisestä. Ilmaan jää siis yhä vaille selkeää vastausta kysymys, mistä yksinasuva on vapaa.  

Yhteiskuntamme nojaa edelleen pitkälti siihen, että perheellistyminen nähdään luonnollisena osana ihmisen elämänkaarta ja poliittiset päätöksenteot perustellaan usein perheiden kautta. Ensi vuonna ovat eduskuntavaalit. Tahtoisin nähdä poliittisten puolueiden uudistuvan ja keskittyvän puheissaan myös meihin yksin-asuviin. Myös meillä on äänivalta, ja meidänkin äänemme on tärkeä.  

Yksinasuvien tulevaisuus on yhteiskunnallisesti tärkeä asia. Onhan meitä yksinasuvia merkittävä osuus kansalaisten joukossa. Opinnäytetyöni tulee tutkimaan yksinasuvien hyvinvoinnin tulevaisuutta ja tulevaisuuskuvia. Tutkimukseni metodologinen tausta on tulevaisuudentutkimuksessa ja aineistokeruumenetelmänä on eläytymismenetelmä. Tutkimukseen osallistuville, tässä tapauksessa yksin-asuville, lähetetään sähköinen Forms-lomake, joka sisältää tutkijan aloittaman kehyskertomuksen. Tutkimukseen vastaajat jatkavat annettua kehyskertomusta omalla kuvailullaan tai tarinallaan. Kehyskertomuksia on tutkimuksessa mukana kaksi, jotka jaetaan tutkimukseen osallistuvien kesken. Kehyskertomukset varioivat siten, että ensimmäinen kertomus käsittelee yksinasuvien positiivista tulevaisuutta ja toinen kertomus yksinasuvien negatiivista tulevaisuutta.  

Tutkimusaineistona tulevat olemaan yksinasuvien kirjoittamat tarinat, joista diskurssi-analyysimenetelmin pyritään löytämään erilaisia diskursseja liittyen yksinasuvien hyvinvoinnin tulevaisuuteen ja tulevaisuuskuviin. Näistä diskursseista on tavoite löytää asioita, jotka antavat eväitä yksinasuviin kohdistuviin yhteiskunnallisiin päätöksiin ja ratkaisuihin. Lisäksi tutkimuksen tarkoituksena on saada esille asioita, jotka liittyvät tulevaisuuden hyvinvointipalveluihin ja niiden kehittämiseen.  

Tutkimus tehdään yhteistyössä Suomen yksinasuvat ry:n kanssa ja opinnäytetyön on tarkoitus valmistua loppuvuodesta 2022. Siihen mennessä on tulevat eduskuntavaalit askeleita lähempänä ja me yksinasuvat odotamme, millaisia poliittisia linjauksia ja yhteiskunnallisia avauksia yksinasuviin liitetään päätöksenteossa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa.  

Tutkimusaineistona tulevat olemaan yksinasuvien kirjoittamat tarinat, joista diskurssianalyysimenetelmin pyritään löytämään erilaisia diskursseja liittyen yksinasuvien hyvinvoinnin tulevaisuuteen ja tulevaisuuskuviin. Näistä diskursseista on tavoite löytää asioita, jotka antavat eväitä yksinasuviin kohdistuviin yhteiskunnallisiin päätöksiin ja ratkaisuihin. Lisäksi tutkimuksen tarkoituksena on saada esille asioita, jotka liittyvät tulevaisuuden hyvinvointipalveluihin ja niiden kehittämiseen.

Kirjoittaja

Kirjoittaja on sosionomi YAMK -opiskelija Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa.

Etsivän nuorisotyöntekijän havaintoja nuorten yksinäisyydestä

Kirjoittaja: Hanna-Riikka Sepponen

Toimin etsivänä nuorisotyöntekijänä Kouvolan kaupungin Nuorisopalveluilla. Arkihavainnoissani sekä kollegoiden kanssa keskusteluissa yksinäisyys valitettavasti näyttelee merkittävää roolia nuorten elämässä. Nuorilla ei välttämättä ole ympärillään sellaisia ihmisiä, joille voisi tai uskaltaisi puhua omista asioista. Kavereita ei ole tai he eivät ole riittävän läheisiä. Myöskään sukulaisia ei haluta kuormittaa oman elämän asioilla. Joillain nuorilla eristäytymisen ja yksinäisyyden malli on saatu lapsuudenkodista. Myös sellaiset nuoret, jotka viettävät aikaa toisten seurassa saattavat kokea ulkopuolisuutta sekä kohtaamattomuutta. (Kouvolan etsivä nuorisotyö 2021.)

Haasteena yksinäisyys ja syrjäytyminen

Valtakunnallisessa käytössä olevassa Sovari – sosiaalisen vahvistumisen mittarissa etsivän nuorisotyön asiakkaina olevat nuoret ja nuoret aikuiset arvioivat palvelun toteutusta ja muutoksia elämäntaidoissaan. Vuoden 2021 Sovari–kysely kokoaa 2 145 nuoren näkemykset etsivästä nuorisotyöstä ja sen vaikutuksista sosiaalisen vahvistumisen näkökulmasta. Tuloksista käy ilmi, että 27 % nuorista on saanut tukea yksinäisyyteen, 26 % tukea kaveri- ja perhesuhteisiin ja 4 % kiusaamiseen liittyen. (Kinnunen 2021.)

Kouvolan etsivän nuorisotyön Sovari-kyselyn tulokset vuodelta 2021 kertovat, että 19 % nuorista on saanut tukea yksinäisyyteen ja 27 % tukea kaveri- ja perhesuhteisiin. Kiusaamiseen liittyvät aiheet eivät viime vuonna nousseet työskentelyyn. (Kinnunen 2021.) Viime vuosi oli ensimmäinen, jolloin yksinäisyyteen liittyvää teemaa kyselyssä käsiteltiin. Tulokset herättävät toiveikkuutta siitä, että etsivässä nuorisotyössä yksinäisyyden teeman parissa työskennellään tosissaan. Miten etsivän nuorisotyön menetelmin nuorten ja nuorten aikuisten yksinäisyyteen voidaan vaikuttaa vielä tehokkaammin?

Etsivän nuorisotyön asiakkailla yksinäisyyden kokemukset ovat yleisempiä kuin samanikäisten nuorten parissa keskimäärin. 15–29-vuotiaat työn, koulutuksen ja harjoittelun ulkopuolella olevat NEET-nuoret kokevat syrjäytymisen olevan ennen kaikkea syrjäytymistä sosiaalisista suhteista. 57 % NEET-nuorista kokee ystävien puutteen syrjäytymisen syyksi. Niiden osuus, joilla ei ole yhtään ystävää, on valtaväestöä suurempi NEET-nuorilla. (Gretschel & Myllyniemi 2017.)

Kohti turvallista vertaisryhmää

Yksinäisyys voi kroonistua. Tällöin siitä muodostuu persoonallisuuspiirre, jonka vuoksi nuori ei kykene hahmottamaan itseään ei-yksinäisenä. Yksinäisyyden tuntemuksia ja sen seurauksia voi olla vaikeaa nähdä itse, jos niihin on tottunut. (Välimäki ym. 2018.) Yksinäisyyden pitkittyessä vaikutukset laajenevat psyykkiseen oireiluun kuten masentuneisuuteen, eristäytyneisyyteen, ahdistuneisuuteen ja itsetuhoisuuteen. Nuoruudessa koettu ulkopuolisuus voi vaikuttaa opiskelu- ja työuralta syrjäytymiseen ja ilmetä viimesijaisten palveluiden lisääntyneenä tarpeena. Näin ollen yksinäisyydellä on yhteiskunnallista turvallisuutta heikentäviä vaikutuksia. (Junttila 2022.)

Tehokkaimpia yksinäisyyden ehkäisyn keinoja ovat sosiaalisten taitojen vahvistaminen ja sosiaalisten mahdollisuuksien lisääminen sekä yhteisöllisyyden vahvistaminen ja kielteisten ajattelumallien käsittely (Junttila 2022).

Etsivä nuorisotyöntekijä on haavoittuvassa asemassa olevien yksinäisten nuorten tuki. Työntekijä luo nuorelle kokemuksia siitä, että hän ei ole yksin asioidensa kanssa. Lisäksi tiivis työskentelysuhde voi vähentää yksinolon kokemusta. Vaikka etsivän nuorisotyön asiakassuhteet voivat olla pitkiä, ne ovat kuitenkin määräaikaisia. Siksi onkin tärkeää tarjota nuorelle mahdollisuuksia kohdata muita nuoria tuetusti ja rakentaa nuorelle positiivisia kokemuksia vertaisryhmässä olosta. Etsivän nuorisotyön painopistettä tulisi mielestäni siirtää enemmän kohdennettuun ryhmätoimintaan ja yhteisöllisten kokemusten tarjoamiseen, yksilötyötä kuitenkaan unohtamatta.

Lähteet

Gretschel, A. & Myllyniemi, S. 2017. Työtä, koulutus- tai harjoittelupaikkaa ilman olevien nuorten käsityksiä tulevaisuudesta, demokratiasta ja julkisista palveluista – Nuorisobarometrin erillisnäyte/aineistonkeruu.  Nuorisotutkimusseura ry. PDF-dokumentti. Päivitetty: 5.12.2017. Saatavissa: https://www.nuorisotutkimusseura.fi/images/hankkeet/nuorisobarometrin-erillisnayte/eriarvoistumistyoryhma_gretschelmyllyniemi_neet_aineistokooste_05122017_nettiin.pdf [viitattu 18.5.2022].

Junttila, N. 2022. Lasten ja nuorten yksinäisyys on lisääntynyt jo pitkään – pandemia on heikentänyt tilannetta entisestään. Blogi. Päivitetty 13.1.2022. Saatavissa: https://www.mustread.fi/artikkelit/lasten-ja-nuorten-yksinaisyys-on-lisaantynyt-jo-pitkaan-pandemia-on-heikentanyt-tilannetta-entisestaan/ [viitattu 18.5.2022].

Kinnunen, R. 2020. Sovari: Etsivän nuorisotyön Sovari 2021 – tulokset: Kouvola. Into – etsivä nuorisotyö ja työpajatoiminta ry. PDF-dokumentti. Päivitetty: 2.5.2022. Saatavissa: https://tpysuomi.sharepoint.com/sites/Sovari/Jaetut%20asiakirjat/Forms/AllItems.aspx?ga=1&id=%2Fsites%2FSovari%2FJaetut%20asiakirjat%2FGeneral%2FSovari%20ENT%202020%2D2021%20tulokset%20organisaatiot%2F132%20Kouvola%2FSovariENT%20TULOS2021%20132%20Kouvola%2Epdf&parent=%2Fsites%2FSovari%2FJaetut%20asiakirjat%2FGeneral%2FSovari%20ENT%202020%2D2021%20tulokset%20organisaatiot%2F132%20Kouvola [viitattu 18.5.2022].

Kouvolan etsivä nuorisotyö. 2021. Nuorten elinolojen raportti 2021: Kouvolan etsivän nuorisotyön havaintoja. PDF-dokumentti. Päivitetty: 4.4.2022. Saatavissa: https://www.nuortenkouvola.fi/wp-content/uploads/sites/4/2022/04/Nuorten-elinolojen-raportti-2021.pdf [viitattu 18.5.2022].

Välimäki, V., Ranta, M., Grönlund, H., Junttila N. & Pessi, A. 2018. Yksin yli opistokaupungissa: opiskelijoiden yksinäisyyskokemukset elämänkulun tutkimusperinteen näkökulmasta. Nuorisotutkimus 36: 3. PDF-dokumentti. Päivitetty: 3.2018. Saatavissa: https://elektra.helsinki.fi/oa/0780-0886/2018/3/yksinyli.pdf [viitattu 18.5.2022].

Kirjoittaja

Kirjoittaja on etsivä nuorisotyöntekijä ja viimeisen vuoden sosionomiopiskelija Xamk Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulusta.