Tag Archives: syrjäytyminen

Nuorten syrjäytymisen ennaltaehkäiseminen

Kirjoittaja: Jevonia Heikkilä

Aurinkoisena kevätaamuna, juodessani kupillisen mustaa kahvia aloin pohtia syrjäytymisen määritelmää ja syrjäytymistä nuorten näkökulmasta tässä epävarmassa, koronapandemian ja Ukrainan sodan sävyttämässä maailmassa. Blogikirjoituksessa käsitellään nuorten syrjäytymistä, sen ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä sekä ennaltaehkäisemisen kannattavuutta.

Syrjäytyneet nuoret

Syrjäytymisellä tarkoitetaan prosessia eli vaiheittain etenevää tapahtumasarjaa, joka voi tapahtua joko hyvin nopeasti tai päinvastoin kestää useiden vuosien ajan. Syrjäytyminen johtaa huono-osaisuuteen, jolla viitataan ihmisten elinoloissa esiintyviin, samanaikaisesti ilmeneviin useisiin puutteisiin. Syrjäytymiseen liittyy samanaikaisesti kyvyttömyyden tunnetta, köyhyyttä sekä eristäytymistä. (Ihalainen & Kettunen 2016, 130.)

Syrjäytymisen kannalta ratkaisevana tekijänä pidetään nuoruutta, sillä siihen liittyy yleensä monia suuria elämänmuutoksia ja siirtymävaiheita, joita ovat esimerkiksi koulutuksen ja työpaikan hankkiminen sekä omaan kotiin muuttaminen. Syrjäytymisen mittaaminen on haastavaa, minkä vuoksi syrjäytyneiden nuorten määrästä ei ole saatavilla tarkkoja tilastotietoja. THL:n vuonna 2020 julkaiseman arvion mukaan Suomessa suunnilleen 14 000‒100 000 syrjäytynyttä nuorta (Eduskunta 2022, 14). Pyykkösen laatiman selvityksen mukaan Suomessa oli vuoden 2021 lopussa noin 64 000 syrjäytynyttä nuorta, iältään 19–28-vuotiaita (Pyykkönen 2023, 18).

Nuorten syrjäytymisen ennaltaehkäisemisen keinot

Syrjäytymisen ennaltaehkäisemisellä viitataan huono-osaisuuden ylisukupolviseen ennaltaehkäisemiseen, huono-osaisuuden varhaiseen tunnistamiseen sekä tukijärjestelmien luomiseen tilanteissa, joissa on poikkeuksellisen suuri syrjäytymisriski (Nordling 2014). Nuorten syrjäytymisen ennaltaehkäisemisessä neuvolat, päiväkodit ja koulut ovat avainasemassa. Niissä työskentelevä henkilöstö voi tukea vanhemmuutta ja lapsiperheitä, tarjota tietoisesti psykososiaalista kehitystä tukevia toimenpiteitä sekä tunnistaa huomattavan osan syrjäytymisvaarassa olevista nuorista. (Marttunen ym. 2014, 144.)

Syrjäytymisvaarassa olevia nuoria yhdistäviä piirteitä ovat syrjään vetäytyvyys, levottomuus sekä haasteet koskien sekä oppimista että sosiaalista vuorovaikutusta. Koulussa oppilaan tai opiskelijan passiivisuus, aloitekyvyttömyys, vetäytyminen, poissaolot ja koulumenestyksen heikentyminen saattavat kieliä orastavasta mielenterveyden häiriöstä, mikä puolestaan kategorioidaan yhdeksi syrjäytymisen riskitekijäksi. (Marttunen ym. 2014, 144.) Nuorten syrjäytymisen ennaltaehkäisemisessä keskeisessä asemassa on myös syrjäytymistä aiheuttavien riskitekijöiden tunnistaminen. Syrjäytymisen riskitekijöitä ovat maahanmuuttajataustaisuus, asunnottomuus, yksin asuminen, vanhempien alhainen koulutustaso, toimeentulotukiasiakkuus, työttömyys sekä päihde- ja mielenterveysongelmat (Eduskunta 2022, 15–16; Myrskylä 2015, 18–22).

Nuorten syrjäytymisen ennaltaehkäisemisen kannalta merkittäviä toimenpiteitä ovat koulutukseen satsaaminen, nuoriin investoiminen sosiaalipolitiikan avulla, nuorten yhteiskuntatakuu sekä kunkin nuoren voimavaroihin soveltuvien toimintamahdollisuuksien selkiyttäminen ja lisääminen. Nuorten yhteiskuntatakuulla tarjotaan jokaiselle alle 25-vuotiaalle nuorelle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle kuntoutus-, työpaja-, harjoittelu-, työ- tai opiskelupaikka viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömyyden alkamisesta. Konkreettisia esimerkkejä nuoren voimavaroihin soveltuvista toimintamahdollisuuksista ovat työssä kouluttautuminen, palvelusetelityö, työpajapaikka sekä palkkatuettu työ. (Palola ym. 2012, 310, 313.)

Edellä mainittujen toimenpiteiden lisäksi keskeisiä nuorten syrjäytymistä ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä ovat muutokseen kannustava, nuorilähtöinen, yksilön toimijuutta edistävä ja tarpeita vastaava palvelujärjestelmä. Palvelujärjestelmään tulisi kuulua koulutuksen, kuntoutuksen, sosiaalitoimen, työhallinnon, terveydenhoidon sekä muiden vastaavien toimijoiden asiantuntemusta. Palvelujärjestelmän tuki- ja palveluverkostossa tulisi myös olla nuorelle määrätty “luottohenkilö”, joka olisi helposti tavoitettavissa esimerkiksi tilanteissa, joissa nuori kokee palvelujärjestelmän haasteelliseksi. Palvelujärjestelmässä sekä työelämän ja koulutuksen rakenteissa kannattaa olla huomattavaa yksilöllistä joustoa sekä syrjäytyneiden että syrjäytymisuhan alla olevien nuorten tilanteissa. (Palola ym. 2012, 313.)

Nuorten syrjäytymisen ennaltaehkäisemisen tärkeys

Nuorten ja laajemmassa mittakaavassa koko väestön syrjäytymisen ennaltaehkäiseminen on kannattavaa, koska syrjäytyminen aiheuttaa huomattavia inhimillisiä kärsimyksiä, tuottaa yhteiskunnalle suuria taloudellisia kustannuksia sekä on yhteydessä niin rikoksen uhriksi joutumiseen, rikollisuuteen syyllistymiseen kuin päihde- ja mielenterveysongelmiin. (Rikoksentorjunta.fi s.a.; Nordling 2014).

Nuorten syrjäytymisen ennaltaehkäisemisen tärkeyttä voidaan perustella myös turvallisuuden näkökulmasta. Syrjäytymisen ja turvallisuuden suhde on kaksisuuntainen; syrjäytyminen aiheuttaa turvallisuusongelmia, joiden kokeminen vastaavasti lisää syrjäytymistä. Syrjäytyminen muodostaa yhden suurimmista uhista Suomen sisäiselle turvallisuudelle. Syrjäytymisriskien merkitys vaikuttaa eri tavoin myös yksilöiden turvallisuuspääoman kehittymiseen. Konkreettisena esimerkkinä yksilön turvallisuuspääoman kehittymisen heikentymisestä voidaan pitää varhaisessa aikuisiässä tapahtuvia tapaturmia, jotka osittain johtuvat päihteiden, kuten huumeiden väärinkäytöstä (Pyykkönen 2023, 11, 18–19.)

Blogikirjoituksen myötä toivoisin, että nuorten syrjäytymiseen sekä sen ennaltaehkäisemiseen puututtaisiin sekä valtakunnallisella että laajemmassa mittakaavassa globaalilla tasolla. Nimittäin mainitsemieni syrjäytymisestä koituvien negatiivisten seurausten vuoksi voidaan todeta, että nuorten syrjäytyminen vaikuttaa hyvin negatiivisesti niin yksilön, yhteisön kuin yhteiskunnankin tasolla. Blogikirjoitukseen vedoten voidaan myös todeta syrjäytymisen ennaltaehkäisemisen olevan taloudellisesti kestävämpää verrattuna rikollisuuden ja työttömyyden torjumiseen, sosiaalietuuksien maksamiseen sekä kalliiden erityisterveydenhuollon palveluiden kustantamiseen.

Lähteet

Eduskunta. 2022. Nuorten syrjäytymisen ehkäisyn palvelurakenne, rahavirrat sekä seurannan haasteet. Eduskunnan tarkastusvaliokunnan julkaisu 1/2022. Helsinki: Tarkastusvaliokunta. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://www.eduskunta.fi/FI/naineduskuntatoimii/julkaisut/Documents/TRVJ_1_2022_Nuorten_syrjaytyminen.pdf [viitattu 28.05.2023].

Ihalainen, J. & Kettunen, T. 2016. Turvaverkko vai trampoliini sosiaaliturvan mahdollisuudet. Helsinki: Sanoma Pro Oy.

Marttunen, M., Haravuori, H. & Santalahti, P. 2014. Lasten ja nuorten mielenterveys ja syrjäytyminen. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 51, 143–145. Verkkolehti. Saatavissa: https://journal.fi/sla/article/view/48317 [viitattu 28.05.2023].

Myrskylä, P. 2015. Toisen asteen koulutuksesta ja työelämästä syrjään jääneet 2000–2013. Teoksessa Määttä, A. & Määttä, M. (toim.) Parempia ratkaisuja koulutuksen ja työn ulkopuolella olevien nuorten tukemiseen. Valtion selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 16/2015. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia, 18–22. PDF-dokumentti. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-197-8 [viitattu 08.06.2023].

Nordling, E. 2014. Syrjäytyminen on ehkäistävissä – elämä raiteilleen, Esa Nordling, THL. YouTube. Videoleike. Julkaistu 1.10.2014. Saatavissa: https://www.youtube.com/watch?v=216Y5cpJiko [viitattu 28.05.2023].

Palola, E. & Hannikainen-Ingman, K. & Karjalainen, V. 2013. Nuorten syrjäytymistä on tutkittava pintaa syvemmin. Yhteiskuntapolitiikka 77, 310–315. Verkkolehti. Saatavissa: https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201209117950 [viitattu 08.06.2023].

Pyykkönen, J. 2023. Syrjäytymisvaarassa olevien lasten ja nuorten turvallisuuspääoman vahvistaminen. Sisäministeriön julkaisuja 2023:11. Helsinki: Sisäministeriö. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/164754/SM_2023_11.pdf?sequence=1&isAllowed=y [viitattu 28.05.2023].

Kirjoittaja

Jevonia Heikkilä on sosionomiopiskelija Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa, XAMK:ssa.

Syrjäyttääkö etäopiskelu ammattikoulunuoren?

Kirjoittaja: Tiina Lepistö

Etäopiskelu on tullut jäädäkseen ja osalle opiskelijoista se on elämäntilanteen kannalta ihanteellinen vaihtoehto. Tänä keväänä kuraattoriharjoittelussani huomasin, että osalle toisen asteen opiskelijoista etäopiskelu voi kuitenkin toimia jopa syrjäyttävänä tekijänä.

Digitaalisilla ratkaisuilla voidaan parhaimmillaan lisätä tasa-arvoa, kun koulutuksen saavutettavuus paranee eikä asuinpaikkakunta rajaa opiskelumahdollisuuksia. Etäopiskelu tuo opiskeluun joustavuutta, kun opiskelu ei sido tiettyyn aikaan tai paikkaan. Digitaalisuuden avulla koulutuksen järjestäjät voivat kehittää ja toteuttaa uudenlaista yhteistyötä, ja resursseja voidaan käyttää tehokkaammin. Toisen asteen koulutuksessa digitalisaatiolla halutaan mm. vahvistaa elinikäistä ja jatkuvaa oppimista sekä nopeuttaa ja yksilöllistää opintopolkuja. (OKM 2022,19,104-105.)

Nuorisolain (21.12.2016/1285) mukaan nuoria ovat alle 29-vuotiaat. Silti 18 vuoden ikä on Suomessa merkittävä rajapyykki. Esimerkiksi opiskelussa se tarkoittaa, että oma vastuu lisääntyy ja tuen määrä vähenee. Etäopiskelu voi aiheuttaa ongelmia varsinkin silloin, jos elämänhallinnassa on haasteita. Kun kotoa ei tarvitse lähteä aamuisin minnekään, elämästä puuttuu rytmi. Sosiaalisten tilanteiden pelko voi kasvaa, kun sosiaalisia kontakteja ei ole, ja vähitellen jo ajatus kotoa poistumisesta saattaa ahdistaa. Yksinäisyys on tuttu ja kipeä tunne monelle etäopiskelijalle.

Osallisuuden kokemuksella on tärkeä merkitys nuoren hyvinvoinnille. Osallisuutta on kokemus siitä, että kuuluu omiin lähiyhteisöihinsä ja yhteiskuntaan ja voi osallistua sosiaaliseen toimintaan myös vapaa-ajalla. Oman vertaisryhmän merkitys on suuri. (THL 2023.) Etäopiskelijan hyvinvoinnin ongelmat voivat kasautua, jos opiskeluryhmä ei tarjoa opiskelijalle riittävää tukea, ryhmäytymistä ei tapahdu eikä opettaja tule kunnolla tutuksi. Tukea ja apua tehtäviin voi olla vaikea pyytää.

Karvi eli Kansallinen koulutuksen arviointikeskus selvitti, miten koronan aiheuttamat poikkeusolot vaikuttivat oppimisen edellytyksiin eri koulutusasteilla tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden näkökulmasta (Goman ym. 2021). Selvitys antaa arvokasta tietoa myös normaaliajan etäopiskelun vaatimuksista ja kehittämisestä.

Etäopiskelun sujuminen vaatii opiskelijalta hyviä oppimis- ja opiskeluvalmiuksia, opiskelutaitoja ja itseohjautuvuutta. Ammatillisessa koulutuksessa opiskelutaitojen puutetta kokivat selvityksen mukaan erityisesti ne opiskelijat, joilla oli ollut paljon haasteita opinnoissa, opiskelumotivaatiossa ja henkisessä jaksamisessa. (Goman ym. 2021,5, 153)

Kun oppimisympäristöt monipuolistuvat, täytyy oppimisen tukeen ja vuorovaikutukseen panostaa ja opiskelijoiden oppimisvalmiuksia ja itseohjautuvuutta vahvistaa. Opiskelijoiden tuen tarpeita tulee tunnistaa paremmin ja vahvistaa niin yksilöllistä tukea kuin opettajien digitaalista ja pedagogista osaamistakin. Lisäksi tulisi kehittää toimintamalleja, joiden avulla voidaan vähentää opiskelijoiden henkistä kuormitusta ja tukea hyvinvointia. (Goman ym. 2021,5.) Mahdollisimman tasa-arvoisten ja yhdenvertaisten opiskelumahdollisuuksien tulee olla kaikkien saatavilla. Digitaalisten ratkaisujen tulisikin olla nykyisiä oppimis- ja opetustapoja tukevia ja täydentäviä, ei niitä korvaavia. (OKM 2022,105.)

Matala koulutus on yksi merkittävimmistä nuoren syrjäytymisen riskitekijöistä (THL 2023). Tästäkin syystä nuorten koulussa viihtymiseen ja siellä pysymiseen tulee panostaa. Etäopiskelu ei ole pelkästään hyvä tai paha asia. Tärkeintä olisi huomioida ne tekijät, jotka vaikuttavat etäopiskelun onnistumiseen tai epäonnistumiseen ja pyrkiä vaikuttamaan niihin.

Lähteet

Goman, J., Huusko, M., Isoaho, K., Lehikko, A., Metsämuuronen, J., Rumpu, N., Seppälä, H., Venäläinen, S. & Åkerlund, C. 2021. Poikkeuksellisten opetusjärjestelyjen vaikutukset tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumiseen eri koulutusasteilla. Osa 3. Kansallisen arvioinnin yhteenveto ja suositukset. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Julkaisut 8:2021. PDF- dokumentti. Saatavissa: https://karvi.fi/wp-content/uploads/2021/04/KARVI_0821.pdf [viitattu 2.5.2023].

Nuorisolaki 21.12.2016/1285.

OKM. 2022. Laadukas toisen asteen koulutus kaikille: Toisen asteen koulutuksen yhteistyön ja järjestäjärakenteen kehittämishankkeen loppuraportti. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2022:31. PDF- dokumentti. Saatavissa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-796-3. [viitattu 5.5.2023].

THL. 2023. Nuorten syrjäytymisen ehkäisy. WWW- dokumentti. Päivitetty 11.4.2023. Saatavissa: https://thl.fi/fi/web/lapset-nuoret-ja-perheet/hyvinvointi-ja-terveys/nuorten-syrjaytymisen-ehkaisy#neet [viitattu 5.5.2023].

Kirjoittaja

Tiina Lepistö