Tag Archives: sosiaaliala

Vaikuttamista sarjakuvan voimin

Kirjoittajat: Leena Iskanius, Tanja Hämäläinen, Karoliina Puikkonen ja Annika Seppänen

Saimme ohjaus ja osallisuus -opintojakson aikana tehtäväksemme toteuttaa taideaktivismikokeilun. Ennen taideaktivismikokeilua perehdyimme, millaisia aiheita ja ilmiöitä sosiaalialalla tällä hetkellä käsitellään.

Kokoonnuimme ryhmämme kesken ja luimme Talentia-lehdestä löytyviä artikkeleita. Keskustelimme eri aiheista, jotka tulivat ilmi lukemissamme artikkeleissa, joista valitsimme yhdessä meidän mielestämme ajankohtaisen ja tärkeän aiheen. Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ovat yhteiskunnassamme paljon puhuttuja asioita, joiden edistämiseksi on pyritty tekemään viime vuosina paljon. Aate ihmisten yhdenvertaisuudesta riippumatta esimerkiksi ihonväristä, seksuaalisuudesta, sukupuolesta tai vaikka varallisuudesta, on saanut huomattavan jalansijan.

Aiheen valittuamme päädyimme tekemään siitä sarjakuvan. Selasimme yhdessä valmiita sarjakuvapohjia samalla keskustellen aiheesta ja siitä, kuinka tahdomme tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden tuoda esille sarjakuvan kautta. Päädyimme tuomaan asian esille humoristisella tavalla.

Soveltaminen käytäntöön

Kukaan meistä ei soveltanut taideaktivismimenetelmää harjoittelussaan. Menetelmää voisi soveltaa työelämässä esimerkiksi antamalla valmiin, tyhjän sarjakuvapohjan ja aiheen asiakkaalle. Meidän sanoittama sarjakuva voisi toimia esimerkkinä siitä, kuinka tärkeitä aiheita voi käsitellä luovuuden ja huumorin keinoin. Sarjakuva voi olla täysin tyhjä, jolloin asiakas voi myös piirtää hahmot itse. Tässä voi tulla esiin asiakkaan ajatusmaailmaa myös piirtämisen keinoin. Esimerkiksi se, mitä asiakas pitää erilaisuutena. Vaihtoehtoisesti sarjakuvassa voi olla valmiit hahmot ja puhekuplat, johon yhdessä asiakkaan kanssa voi sanoittaa sarjakuvan.

Toinen soveltamistapa voisi olla, että sarjakuvaa tutkittaisiin yhdessä asiakkaan kanssa. Millä tavoin juoni muuttuisi, jos hahmot vastaisivatkin eri tavoin? Minkä viestin sarjakuva välittää? Menetelmät toimivat sekä yksilöille että ryhmille. Yksi keino käyttää sarjakuvaa ryhmässä on “minuuttisarjakuva”. Yksi sarjakuva siis kiertää koko ryhmällä ja jokaisella on minuutti aikaa täydentää sitä. Valmis sarjakuva esillä ollessaan herättää ajatuksia aiheesta.

Sosiaalinen vaikuttaminen taideaktivismin keinoin

Mielestämme taideaktivismi on todella monipuolinen sekä osallistava tapa vaikuttaa moneen eri asiaan. Taiteen eri lajien kautta pystytään tuomaan esiin kulttuurisia ja sosiaalisia epäkohtia kehittäen samalla kriittistä ja reflektiivistä ajattelua aiheisiin liittyen. Taideaktivismilla voidaan haastaa yksilöitä tarkastelemaan yhteiskunnan epäkohtia sekä tutkimaan ja tunnistamaan mahdollisia vaihtoehtoja, joiden avulla voisimme epäkohtaan tai ongelmaan vaikuttaa. Vaikuttaminen voi myös olla osallistavaa toimintaa, jonka avulla luodaan samalla yhteenkuuluvuuden tunnetta, vähennetään sosiaalista eristyneisyyttä sekä rohkaistaan kansalaisia pohtimaan ja tuomaan omia näkökulmiaan esille. (Laitinen 2017.)

Lähteet

Laitinen, L. 2017. Näkökulmia taiteen ja kulttuurin sosiaalisen hyvinvoinnin vaikutuksista. WWW-dokumentti. Julkaistu 21.10.2017. Saatavissa: https://www.sitra.fi/artikkelit/nakokulmia-taiteen-ja-kulttuurin-sosiaalisen-hyvinvoinnin-vaikutuksiin/ [viitattu 26.5.2021].

Kirjoittajat

Kirjoittajat Leena Iskanius, Tanja Hämäläinen, Karoliina Puikkonen ja Annika Seppänen ovat Xamkin sosionomiopiskelijoita.

Hyvä, paha some ja nuorten ulkonäköpaineet

Kirjoittaja: Heidi Hokkanen

Nyky-yhteiskunnassa nuorten ja myös nuorten aikuisten elämä ja arki useimmiten pyörii sosiaalisen median ympärillä. Kavereihin pidetään yhteyttä useiden sovellusten avulla viestien, kuvien ja videoiden kautta sekä omasta elämästä jaetaan enemmän tai vähemmän materiaalia muille ihmisille sosiaalisen median välityksellä. Samalla aukeaa mahdollisuus nähdä itse muiden elämää, josta valitettavasti näytetään useimmiten vain ne parhaat palat. Sosiaalisen median luoma käsitys tavoittelemisen arvoisesta elämästä ja ulkonäöstä luo eittämättä paineita kasvuiässä oleville nuorille.  

On tutkittu, että ulkonäköpaineiden ja sosiaalisen median tekijöiden väliltä löytyy yhteys. Nuoret kokevat ristiriitaa siitä, että sosiaalisessa mediassa ihannoidaan laihoja ja lihaksikkaita, mutta kuitenkin annetaan olettaa, että kaikkien tulisi olla oma itsensä (Saarinen 2018, 48).  Julkaisujen teema ja luonne oli myös yhteydessä ulkonäköpaineiden kokemiseen. Yhteys ulkonäköpaineisiin löydettiin terveyteen, kuntoiluun ja ulkonäköön liittyvissä julkaisuissa, ja kyseisten teemojen sisältöjen epärealistisuus ja epätodennäköisyys aiheuttivat erityisesti paineita. (Heljälä & Hirvensalo 2018, 64.) Tutkimuksessa huomattiin myös, että sosiaalisen median käyttömäärän aktiivisuus oli yhteydessä sosiaalisesta mediasta koettuun ulkonäköpaineeseen (Heljälä & Hirvensalo 2018, 62). 

Nuoret kertovat sosiaalisesta mediasta löytyvän sekä positiivisia, että negatiivisia asioita. Nuoret kokevat sosiaalisen median olevan hyvä tiedonlähde, ja sen avulla on mahdollista oppia uutta, löytää uusia näkökulmia ja kehittyä. Yhteydenpidon kavereihin, perheeseen ja sukulaisiin nuoret kokevat helppona ja nopeana sosiaalisen median kautta, nuorten mielestä sosiaalinen media vähensi myös yksinäisyyden tunnetta, ja nuoret kokivat myös itsetunnon kohoamista positiivisten kommenttien ja tykkäysten kautta. (Saarinen 2018, 64.)

Kuitenkin sosiaalinen media koetaan koukuttavana asiana, joka vie liikaa aikaa. Nuoret kuvaavat sosiaalisen median olevan haitaksi sekä fyysiselle kunnolle että unelle. Nuoret kokevat sosiaalisen median vääristävän omaa minäkuvaa sekä luovan riittämättömyyden tunnetta ja laskevan mielialaa. Median luoma paine luo myös oman elämän vertailua muiden elämään. (Saarinen 2018, 66–67.)

Sosiaaliala ja sosiaalinen media

Sosiaalinen media on koko ajan kasvava alusta, jota on alettu hyödyntämään enemmän myös sosiaalialalla, ja siinä on mielestäni niin sanottu ”iskun paikka”. Sosiaalialalla, etenkin nuorten parissa työskentelevillä työntekijöillä on hyvä tila pyrkiä osoittamaan ja näyttämään elämää niin, ettei se tule sosiaalisen median filttereiden, kuvanmuokkausohjelmien ja tarkan seulonnan lävitse ja pyrkiä ohjaamaan nuoria mediakriittisyyteen ja armollisuuteen itseä kohtaan. Sosiaalialan yrityksillä ja työntekijöillä on hyvä mahdollisuus luoda myös informoivaa, tukevaa ja kannustavampaa materiaalia sosiaaliseen mediaan. 

Sosiaalinen media on hyvä renki, sieltä löytyy paljon hyvää niin oppimiseen kuin vaikka inspiroitumiseen, mutta se on huono isäntä, jos sosiaalinen media alkaa viedä aikaa tärkeämmiltä asioilta, kuten fyysiseltä hyvinvoinnilta, ihmissuhteilta tai alkaa luoda itselle stressiä ja paineita elämästä ja ulkonäöstä.  

Lähteet

Heljälä, F. & Hirvensalo, S. 2018. Sosiaalisen median yhteisöpalveluiden käytön yhteys kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisten ulkonäköpaineisiin. Turun yliopisto. Opettajankoulutuslaitos. Pro gradu -tutkielma. PDF-dokumentti. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018042418387 [viitattu 20.4.] 

Saarinen, J. 2018. 15–17-vuotiaat nuoret sosiaalisessa mediassa. Helsingin yliopisto. Kasvatustieteellinen tiedekunta. Pro gradu -tutkielma. PDF-dokumentti. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201806132645 [viitattu 20.4.] 

Kirjoittaja

Kirjoittaja Heidi Hokkanen on ensimmäisen vuoden sosionomiopiskelija Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa.

Keisarilla ei ole vaatteita. Tutkiva työote sosiaalialalla haastaa ajattelemaan.

Johanna Hirvonen

Mihin sosionomi tarvitsee työssään tutkivaa otetta? Vaikka mihin ja lähes jatkuvasti. Sen sijaan, että alan listata ranskalaisin viivoin esimerkkejä, lähestyn asiaa käänteisesti. Miten sosionomi työskentelee ilman tutkivaa otetta? Esimerkiksi opettelemalla työpaikan käytännöt ja rutiinit ilman työnsä reflektiivistä tarkastelua ja toistamalla kuuliaisesti opittuja käytäntöjä. Tällainen työntekijä pitäisi asioiden ihmettelyä, kysymistä ja näkökulmien esittämistä kiusallisina ja kielteisinä. Tällaisen työntekijän motto voisi olla jotakin tyyliin ”eipä kysellä turhia, tehdään niin kuin on neuvottu ja ennenkin tehty.” Millaista tämänkaltainen työn tekeminen olisi, olisiko se tekijällekään motivoivaa?

Uskallanko ajatella itse?

Kaikki, jotka tuntevat H.C. Andersenin sadun keisarin uusista vaatteista, voivat sadun kautta ymmärtää, että tutkiva ote maailmaan ei ole itsestään selvää. Tutkiva ote maailmaan voi itse asiassa taantua kasvaessamme lapsesta aikuiseksi. Mitä enemmän opimme ja sisäistämme yhteisöä koossa pitäviä sosiaalisia koodeja, sitä vähemmän ajattelustamme voi löytyä tilaa spontaanille ihmettelylle. Siksi juuri pienet lapset ovat tutkivan otteen huippuosaajia. Heidän ajatteluaan eivät vielä ohjaa vakiintuneet tai sosiaalisesti suotavat tavat, vaan he kohtaavat uusia asioita sellaisinaan ilman opittuja ajattelumalleja. Andersenin sadussahan keisarin alastomuuden huomasi pieni lapsi kadun varsille kokoontuneiden aikuisten hymistellessä tai ihastellessa keisarin näkymätöntä muotiluomusta.

Tutkiva ote edellyttää kysymyksiä, vilpittömiä, totuutta etsiviä kysymyksiä – sellaisia, joiden esittämisessä pienet lapset ovat erinomaisen taitavia. Tämän huomasi aikoinaan myös taiteilija Pablo Picasso todetessaan kaikkien lasten olevan taiteilijoita, joiden suuri haaste on pysyä taiteilijoina aikuistumisestaan huolimatta. Tutkiessasi maailmaa – omaasi tai vaikkapa sosiaalipalveluja käyttävien asiakkaiden, tutkiessasi työtäsi tai luodessasi uutta, on tärkeää löytää rutiineissa kangistumatonta ihmettelyn vapautta ja rohkeutta.

Every child is an artist. The problem is how to remain an artist once he grows up. (Pablo Picasso)

Hanna Heinonen (2007) on julkaisussaan Kohti syvempää ymmärrystä sosiaalityössä – Tutkiva ja arvioiva ote sosiaalityöntekijöiden jäsentämänä viitannut Aulikki Kananojan Tutkiva työote sosiaalityössä -seminaarissa 16.12.2002 pitämään puheenvuoroon. Kananojan puheenvuoroon viitaten tutkivalla työotteella työskentelevä työntekijä osaa:

käyttää ammatin yleistä ja yhtenäisesti sovittua käsitteistöä

hyödyntää alan teoreettista perustietoa sekä kohteena olevaa ilmiötä/kysymystä koskevaa tutkimustietoa

hankkia työn tekemisen yhteydessä systemaattisella tavalla tietoa ja kokemusta

tarkastella ja arvioida kriittisesti omia työkäytäntöjä ja työn vaikutuksia

tehdä näkyväksi ja muiden arvioitavaksi–kirjoittaen tai muulla tavoin–työssä syntyneitä kokemuksia. (Kananoja 2002, ks. Heinonen 2007, 41.)

Mitä tutkiva työote edellyttää tekijältään?

Tutkiva työote vaatii paljon. Tutkiva työote edellyttää uskallusta kriittiseen ajatteluun ja ajattelun oivaltamista. Kriittinen ajattelu puolestaan edellyttää uskallusta irrottautua omien mieltymysten, opittujen tapojen ja tuntemusten tieltä kohti puolueetonta (ja lapselle ominaista?) maailman ihmettelyä.

Kriittistä ajattelua käsittelevissä teksteissä voi tulla vastaan termi vahvistusharha, jolla tarkoitetaan omaa maailmankuvaa ja mielipiteitä tukevan tiedon ja informaation huomioimista ja vastaanottamista. Esimerkiksi viime vuosina puheeseen tarttuneen termin kupla voidaan nähdä olevan esimerkki tällaisesta vahvistusharhasta: samanmieliset hakeutuvat toistensa seuraan toistensa näkemyksiä ja maailmankuvaa pönkittäen, samalla irtautuen dialogista moniäänisessä yhteisössä.

Jokainen voi tehdä mielessään pienen harjoituksen, jolla testata kriittisen ajattelun taitoja ja kehittämistarpeita. Mieti jokin yhteiskunnallisesti kiinnostava kysymys, jonka koet itsellesi hyvin tärkeäksi ja josta sinulla on vahva mielipide. Kuinka helppoa on kriittisesti arvioida oman mielipiteen taustalla olevia perusteluja? Kuinka vaikeaa on lähteä tarkastelemaan itselle vastakkaisen mielipiteen perusteluja, laittaa rinnalle oman mielipiteen perustelut ja alkaa etsiä tosiasioita eli faktoja ja loogisia ajatusrakennelmia, mutta myös epäloogisuutta ja virheellisyyksiä molempien näkemysten takaa?

Sosiaalialalla kohdataan paljon ajattelun, elämäntapojen, arvojen ja käyttäytymisen moninaisuutta. Tätä moninaisuutta kohdatessaan työntekijä saa työlleen tukea tutkivasta työotteesta ja kriittisen ajattelun taidoista. Tutkiva työote avaa mahdollisuuksia oman työn kehittämiseen, ammatillisen osaamisen syventämiseen, asiakkaan tilanteen ja hyvinvoinnin parantamiseen ja mielekkyyden kokemiseen omassa työssä.

Lähteet

Heinonen H. 2007. Kohti syvempää ymmärrystä sosiaalityössä – Tutkiva ja arvioiva ote sosiaalityöntekijöiden jäsentämänä. WWW-julkaisu https://www.sosnet.fi/loader.aspx?id=ca0840f2-fdf4-4bd2-910e-2298a3af21c4. (viitattu 14.9.2020).

Kirjoittaja

Johanna Hirvonen, yliopettaja, sosiaaliala Xamk, projektiasiantuntija SOSRAKE-osaamisverkosto -hanke

Kuva: pixabay.com