Tag Archives: sosiaaliala

Nuorten mielenterveyskriisiin tarvitaan ratkaisuja

Kirjoittaja: Joonas Moilanen

Suomalaisten nuorten mielenterveyden tila on huolestuttavalla mallilla. Yhä useampi nuori kamppailee mielenterveyden haasteiden kanssa. Psykiatriset osastot ovat täynnä eikä psykoterapeutteja ole riittävästi. Hoitoon pääseminen on vaikeaa, jolloin ennaltaehkäisyn merkitys korostuu. Monissa nuorten mielenterveyttä kuvaavissa indikaattoreissa on niin Suomessa kuin kansainvälisestikin raportoitu negatiivista kehitystä (Kiviruusu & Aalto-Setälä 2023, 1).

Terveydenhuolto, oppilaitokset, sosiaalihuolto, nuorisotoimi ja neuvolapalvelut tukevat mielenterveyden kanssa vauvasta varhaisaikuisuuteen saakka. Nämä palveluntarjoajat eivät kuitenkaan riitä auttamaan nuoria riittävästi. Palvelut eivät ole sellaisenaan riittäviä purkamaan kriisiä, joten kenttää on kehitettävä. Taysin nuorisopsykiatrian vastuualuejohtaja Riittakerttu Kaltiala kuvailee nuorilla ilmenevän yksinäisyyttä, syrjäytymistä ja mielenterveyden häiriöitä. Kaltiala painottaa keskustelemaan siitä, miksi perheet, koulut ja yhteisöt ovat epäonnistuneet tehtävässään taata jokaiselle nuorelle tasapainoinen aikuisuus (Tays 2020).

Millaisista haasteista on kyse ja mikä niiden laajuus on?

Mielenterveyden häiriöistä etenkin masennus- ja ahdistushäiriöt ovat yleistyneet. Näiden lisäksi tyttöjen kokemat mielenterveyshäiriöt kuten syömishäiriöt ovat lisääntyneet. (Kiviruusu & Aalto-Setälä 2023, 1). THL:n mukaan vakavia itsemurha-ajatuksia on nuorista 10–15 prosentilla, ja jopa joka viides nuori viiltelee itseään ilman itsemurhatarkoitusta (Marttunen ym. 2013). Nämä ovat pysäyttäviä lukemia, joihin tarvitaan muutosta. Haasteiden yleisyydestä tiedetään ainakin sen verran, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuonna 2020 tekemän tilastoraportin mukaan joka viides 18–22-vuotias oli ollut vuonna 2020 vuoden sisällä yhteydessä terveydenhuoltoon mielenterveyden haasteiden vuoksi. Muussa tutkimuksessa on arvioitu, että 15–25 prosentilla nuorista voidaan todeta olevan jokin mielenterveydellinen häiriö, ja 10–15 prosentilla on häiriön vuoksi alentunut toimintakyky (Forsell 2022). Alentunut toimintakyky kuormittaa sosiaalialan palvelujärjestelmää pidemmässä juoksussa vielä enemmän, kun tilannetta ei hoideta ajoissa. Haasteet ovat siis mittavia ja vaativat rankkoja toimenpiteitä.

Mitä asialle voidaan tehdä?

Nuorten mielenterveyden haasteita tarkasteltaessa ennaltaehkäisy korostuu. Monesti mielenterveyden haasteiden oireet alkavat 12–14 vuoden iässä, mutta niitä on vaikea tunnistaa, jolloin hoitoon hakeudutaan myöhemmin. Oikea-aikaisesti kohdennettu apu mahdollistaisi nuorten paremman kiinnittymisen yhteiskuntaan ja työelämään, mikä puolestaan parantaisi nuoren omaa toimintakykyä (Hedman ym. 2021, 2). Sen lisäksi, että apua saataisiin oikeaan aikaan, tarvitaan kuitenkin myös enemmän auttajia.

Viime aikoina on puhuttu siitä, että psykoterapeuttikoulutuksesta pitäisi tulla ilmainen, mikä edesauttaisi mielenterveyspalveluja. Lisäksi tarvitaan palveluita. Tästä hyvänä esimerkkinä Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueella Pohteella on vuonna 2023 aloittanut toimintansa syömishäiriöyksikkö, joka vastaa koko hyvinvointialueen syömishäiriöpotilaiden tarpeesta. Olennaisia tavoitteita yksikön perustamisessa on koulutuksen ja tuen tarjoaminen perusterveydenhuollon henkilöstölle sekä syömishäiriöiden pahenemisen ennaltaehkäisy (STT). Tällaista palvelujen kehittämistä Suomessa tarvitaan lisää sen lisäksi, että tekijöitä olisi tarpeeksi ja haasteet saataisiin näkyväksi.

Kirjoittaja

Kirjoittaja Joonas Moilanen on sosionomiopiskelija Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulusta.

Lähteet

Forsell, M. 2022. Lasten ja nuorten mielenterveysperusteinen tutkimus ja hoito 2020: Lähes joka viidennellä 18–22-vuotiaalla oli mielenterveyteen liittyvä käynti julkisessa terveydenhuollossa vuonna 2020. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022060342738 [viitattu 22.11.2023].

Hedman, J., Vastamäki, M. & Joffe, G. 2018. Nuorten mielenterveyspalvelut – määrä, tarjonta ja kohdentuminen Uudenmaan alueella. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti, 55(1). PDF-dokumentti. Saatavissa: https://doi.org/10.23990/sa.69221 [viitattu 22.11.2023].

Kiviruusu, O. & Aalto-Setälä, T. 2023. Lasten ja nuorten mielenterveysoireilu ei näytä laantumisen merkkejä. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti, 60(2). PDF-dokumentti. Saatavissa: https://doi.org/10.23990/sa.129680 [viitattu 22.11.2023].

Marttunen, M., Huurre, T., Strandholm, T. & Viialainen, R. 2013. Nuorten mielenterveyshäiriöt: Opas nuorten parissa työskenteleville aikuisille. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-245-647-2 [viitattu 22.11.2023].

Nuorten mielenterveyspalveluiden kehittämistyö edistyy Pohteella. 2023. STT Viestintäpalvelut Oy. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://www.sttinfo.fi/tiedote/69994988/nuorten-mielenterveyspalveluiden-kehittamistyo-edistyy-pohteella?publisherId=69817636&lang=fi [viitattu 22.11.2023].

Tays. 2020. Nuorten mielenterveyshäiriöiden kasvu on hätähuuto yhteikunnan muutoksesta. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://www.tays.fi/fi-FI/Nuorten_mielenterveyden_hairioiden_kasvu [viitattu 22.11.2023].

Miten säilytetään sosiaalialan veto- ja pitovoima?

Kirjoittajat: Kati Klemettilä, Emmi Malin, Mia Roivas, Maarit Viinonen ja Katja Ääpälä

Sosiaaliala on pahassa kriisissä työvoiman riittävyyden suhteen. Kaikki tämän blogitekstin kirjoittajat ovat kokeneet työvoimapulan vaikutuksen omilla työurillaan. Sosiaalialan veto- ja pitovoimaa tulisi kehittää kokonaisuutena huomioiden myös jo alalla työskentelevien näkökulmat. Sosiaalialan imagon tulee olla jatkossakin sellainen, että se houkuttelee uusia tekijöitä alalle.

Kuva: Pixabay.com

Mikä työntekijöitä houkuttaa?

Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentian mukaan palkkasuositus laillistetulle sosionomille, kuntoutuksen ohjaajalle ja geronomille on 3 500 euroa ja vastaavalle ohjaajalle 200 euroa suurempi (Talentia 2021). Palkan tulisi vastata työn vaativuutta. Suositusten mukainen palkkaus nostaa alan arvoa sekä vetovoimaa. Alan veto- ja pitovoimaan vaikuttavat myös muutkin asiat kuin palkkaus.

Palkan lisäksi tärkeitä työhyvinvointia lisääviä ja työpaikan valintaan vaikuttavia tekijöitä ovat työaikojen joustavuus, etätyömahdollisuus ja erilaiset työsuhde-edut. Esimerkkeinä voisi mainita kattavan työterveyshuollon, lounasedut ja työnantajan tarjoaman tuen työntekijän hyvinvoinnin ylläpitämiseksi. Erityisen tärkeä on myös toimiva työnohjaus.

Tulevaisuudessa sosiaalialan veto- ja pitovoiman saavuttamisessa avainasemassa tulevat olemaan työelämän laadun parantaminen ja kehittäminen sekä tehtävärakenteiden uudistaminen.

Hyvä johtaminen saa työntekijät pysymään

Sosiaaliala on tällä hetkellä muutoksessa, organisaatioissa korostuvat muutos- ja tiedolla johtamisen taidot. Esihenkilön tulee arvostaa ja kannustaa työntekijöitä, ja häneltä toivotaan myös substanssiosaamista. Työterveyslaitoksen Krista Pahkin (2017) tiivistää hyvän johtamisen kolmeen k:hon: kysy, kuuntele ja kannusta. Hyvä esihenkilö pyrkii aktiivisesti luomaan avoimen keskustelukulttuurin, jolloin työntekijät uskaltavat tuoda esiin myös epäkohtia ja hankalia asioita. Sillä, miten työntekijät kokevat esihenkilön kuuntelevan, on merkitystä sekä työtyytyväisyyden että organisaation menestymisen kannalta. Pahkin (2017) uskoo, että tulevaisuudessa johtamisesta tulee jaettua ja työnjohdollisesta ajattelusta irtaudutaan: ”tulevaisuuden johtaja on suunnannäyttäjä ja koossapitävä voima”.

Kehittyvä organisaatio osallistaa ja kouluttaa työntekijöitään

Organisaation kehittämisen näkökulmasta muutosten suunnittelussa on hyvä huomioida henkilöstön mukaan ottaminen jo suunnitteluvaiheessa sekä riittävän ajan varaaminen huolelliselle suunnittelulle ja kehittämiselle. Kehittämiseen alusta asti osallistuva henkilöstö ymmärtää taustalla olevat syyt ja perusteet, ja sitä kautta sitoutuu muutokseen.

Sosiaalialan työvoiman riittävyyteen voidaan vastata myös lisäämällä työntekijöiden kouluttautumismahdollisuuksia. Työnantajan koulutusmyönteisyydestä on laaja-alaista hyötyä; työnantaja saa näin tarvitsemaansa osaavaa työvoimaa, ja työntekijä pääsee kehittämään omaa uraansa.

Työn veto- ja pitovoima on lähtökohta työvoiman saatavuudelle

Sosiaalialan työ koetaan merkitykselliseksi. Tämä on voimavara, jonka varaan on hyvä rakentaa, mutta yksistään se ei riitä. Ajattelu tulisi kääntää positiivisten asioiden etsintään: mitä alalla ja työpaikoilla on tarjottavana henkilöstölle? Miten johtaminen palvelisi paremmin arjessa toteutettavaa työtä? Riittävien resurssien turvaaminen mahdollistaa työn tekemisen hyvin, eikä ainoastaan riittävän hyvin. Työn veto- ja pitovoimaa tulee kehittää, sillä se on lähtökohta työvoiman saatavuudelle tulevaisuudessa. (Tevameri 2021, 90–91.) Sosiaalialan imagoa ei ole tarpeellista heikentää tuomalla epäkohtia esiin negatiivisesti, vaikka rakentavaa kritiikkiä on suotava esittää.

Kirjoittajat

Kati Klemettilä, Emmi Malin, Mia Roivas, Maarit Viinonen ja Katja Ääpälä opiskelevat Hyvinvoinnin edistämisen koulutusohjelmassa sosionomi (YAMK) tutkintoa Xamkissa. Kaikilla kirjoittajilla on monipuolista kokemusta eri tehtävistä sosiaalialalla.

Lähteet

Pahkin, K. 2017. Hyvä johtaja kysyy, kuuntelee ja kannustaa. Työterveyslaitos. WWW-dokumentti. Saatavissa: Hyvä johtaja kysyy, kuuntelee ja kannustaa | Työterveyslaitos (ttl.fi) [viitattu 19.10.2022].

Talentia 2021. Sosiaalialan ja varhaiskasvatuksen palkkasuositukset. Saatavissa: https://www.talentia.fi/tyoelamainfo/palkkaus/palkkasuositukset/ [viitattu 16.10.2022].

Tevameri, T. 2021. Katsaus sote-alan työvoimaan. Toimintaympäristön ajankohtaisten muutosten ja pidemmän aikavälin tarkastelua. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö. PDF-dokumentti. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-327-812-7 [viitattu 22.10.2022].

Vaikuttamista sarjakuvan voimin

Kirjoittajat: Leena Iskanius, Tanja Hämäläinen, Karoliina Puikkonen ja Annika Seppänen

Saimme ohjaus ja osallisuus -opintojakson aikana tehtäväksemme toteuttaa taideaktivismikokeilun. Ennen taideaktivismikokeilua perehdyimme, millaisia aiheita ja ilmiöitä sosiaalialalla tällä hetkellä käsitellään.

Kokoonnuimme ryhmämme kesken ja luimme Talentia-lehdestä löytyviä artikkeleita. Keskustelimme eri aiheista, jotka tulivat ilmi lukemissamme artikkeleissa, joista valitsimme yhdessä meidän mielestämme ajankohtaisen ja tärkeän aiheen. Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ovat yhteiskunnassamme paljon puhuttuja asioita, joiden edistämiseksi on pyritty tekemään viime vuosina paljon. Aate ihmisten yhdenvertaisuudesta riippumatta esimerkiksi ihonväristä, seksuaalisuudesta, sukupuolesta tai vaikka varallisuudesta, on saanut huomattavan jalansijan.

Aiheen valittuamme päädyimme tekemään siitä sarjakuvan. Selasimme yhdessä valmiita sarjakuvapohjia samalla keskustellen aiheesta ja siitä, kuinka tahdomme tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden tuoda esille sarjakuvan kautta. Päädyimme tuomaan asian esille humoristisella tavalla.

Soveltaminen käytäntöön

Kukaan meistä ei soveltanut taideaktivismimenetelmää harjoittelussaan. Menetelmää voisi soveltaa työelämässä esimerkiksi antamalla valmiin, tyhjän sarjakuvapohjan ja aiheen asiakkaalle. Meidän sanoittama sarjakuva voisi toimia esimerkkinä siitä, kuinka tärkeitä aiheita voi käsitellä luovuuden ja huumorin keinoin. Sarjakuva voi olla täysin tyhjä, jolloin asiakas voi myös piirtää hahmot itse. Tässä voi tulla esiin asiakkaan ajatusmaailmaa myös piirtämisen keinoin. Esimerkiksi se, mitä asiakas pitää erilaisuutena. Vaihtoehtoisesti sarjakuvassa voi olla valmiit hahmot ja puhekuplat, johon yhdessä asiakkaan kanssa voi sanoittaa sarjakuvan.

Toinen soveltamistapa voisi olla, että sarjakuvaa tutkittaisiin yhdessä asiakkaan kanssa. Millä tavoin juoni muuttuisi, jos hahmot vastaisivatkin eri tavoin? Minkä viestin sarjakuva välittää? Menetelmät toimivat sekä yksilöille että ryhmille. Yksi keino käyttää sarjakuvaa ryhmässä on “minuuttisarjakuva”. Yksi sarjakuva siis kiertää koko ryhmällä ja jokaisella on minuutti aikaa täydentää sitä. Valmis sarjakuva esillä ollessaan herättää ajatuksia aiheesta.

Sosiaalinen vaikuttaminen taideaktivismin keinoin

Mielestämme taideaktivismi on todella monipuolinen sekä osallistava tapa vaikuttaa moneen eri asiaan. Taiteen eri lajien kautta pystytään tuomaan esiin kulttuurisia ja sosiaalisia epäkohtia kehittäen samalla kriittistä ja reflektiivistä ajattelua aiheisiin liittyen. Taideaktivismilla voidaan haastaa yksilöitä tarkastelemaan yhteiskunnan epäkohtia sekä tutkimaan ja tunnistamaan mahdollisia vaihtoehtoja, joiden avulla voisimme epäkohtaan tai ongelmaan vaikuttaa. Vaikuttaminen voi myös olla osallistavaa toimintaa, jonka avulla luodaan samalla yhteenkuuluvuuden tunnetta, vähennetään sosiaalista eristyneisyyttä sekä rohkaistaan kansalaisia pohtimaan ja tuomaan omia näkökulmiaan esille. (Laitinen 2017.)

Lähteet

Laitinen, L. 2017. Näkökulmia taiteen ja kulttuurin sosiaalisen hyvinvoinnin vaikutuksista. WWW-dokumentti. Julkaistu 21.10.2017. Saatavissa: https://www.sitra.fi/artikkelit/nakokulmia-taiteen-ja-kulttuurin-sosiaalisen-hyvinvoinnin-vaikutuksiin/ [viitattu 26.5.2021].

Kirjoittajat

Kirjoittajat Leena Iskanius, Tanja Hämäläinen, Karoliina Puikkonen ja Annika Seppänen ovat Xamkin sosionomiopiskelijoita.

Hyvä, paha some ja nuorten ulkonäköpaineet

Kirjoittaja: Heidi Hokkanen

Nyky-yhteiskunnassa nuorten ja myös nuorten aikuisten elämä ja arki useimmiten pyörii sosiaalisen median ympärillä. Kavereihin pidetään yhteyttä useiden sovellusten avulla viestien, kuvien ja videoiden kautta sekä omasta elämästä jaetaan enemmän tai vähemmän materiaalia muille ihmisille sosiaalisen median välityksellä. Samalla aukeaa mahdollisuus nähdä itse muiden elämää, josta valitettavasti näytetään useimmiten vain ne parhaat palat. Sosiaalisen median luoma käsitys tavoittelemisen arvoisesta elämästä ja ulkonäöstä luo eittämättä paineita kasvuiässä oleville nuorille.  

On tutkittu, että ulkonäköpaineiden ja sosiaalisen median tekijöiden väliltä löytyy yhteys. Nuoret kokevat ristiriitaa siitä, että sosiaalisessa mediassa ihannoidaan laihoja ja lihaksikkaita, mutta kuitenkin annetaan olettaa, että kaikkien tulisi olla oma itsensä (Saarinen 2018, 48).  Julkaisujen teema ja luonne oli myös yhteydessä ulkonäköpaineiden kokemiseen. Yhteys ulkonäköpaineisiin löydettiin terveyteen, kuntoiluun ja ulkonäköön liittyvissä julkaisuissa, ja kyseisten teemojen sisältöjen epärealistisuus ja epätodennäköisyys aiheuttivat erityisesti paineita. (Heljälä & Hirvensalo 2018, 64.) Tutkimuksessa huomattiin myös, että sosiaalisen median käyttömäärän aktiivisuus oli yhteydessä sosiaalisesta mediasta koettuun ulkonäköpaineeseen (Heljälä & Hirvensalo 2018, 62). 

Nuoret kertovat sosiaalisesta mediasta löytyvän sekä positiivisia, että negatiivisia asioita. Nuoret kokevat sosiaalisen median olevan hyvä tiedonlähde, ja sen avulla on mahdollista oppia uutta, löytää uusia näkökulmia ja kehittyä. Yhteydenpidon kavereihin, perheeseen ja sukulaisiin nuoret kokevat helppona ja nopeana sosiaalisen median kautta, nuorten mielestä sosiaalinen media vähensi myös yksinäisyyden tunnetta, ja nuoret kokivat myös itsetunnon kohoamista positiivisten kommenttien ja tykkäysten kautta. (Saarinen 2018, 64.)

Kuitenkin sosiaalinen media koetaan koukuttavana asiana, joka vie liikaa aikaa. Nuoret kuvaavat sosiaalisen median olevan haitaksi sekä fyysiselle kunnolle että unelle. Nuoret kokevat sosiaalisen median vääristävän omaa minäkuvaa sekä luovan riittämättömyyden tunnetta ja laskevan mielialaa. Median luoma paine luo myös oman elämän vertailua muiden elämään. (Saarinen 2018, 66–67.)

Sosiaaliala ja sosiaalinen media

Sosiaalinen media on koko ajan kasvava alusta, jota on alettu hyödyntämään enemmän myös sosiaalialalla, ja siinä on mielestäni niin sanottu ”iskun paikka”. Sosiaalialalla, etenkin nuorten parissa työskentelevillä työntekijöillä on hyvä tila pyrkiä osoittamaan ja näyttämään elämää niin, ettei se tule sosiaalisen median filttereiden, kuvanmuokkausohjelmien ja tarkan seulonnan lävitse ja pyrkiä ohjaamaan nuoria mediakriittisyyteen ja armollisuuteen itseä kohtaan. Sosiaalialan yrityksillä ja työntekijöillä on hyvä mahdollisuus luoda myös informoivaa, tukevaa ja kannustavampaa materiaalia sosiaaliseen mediaan. 

Sosiaalinen media on hyvä renki, sieltä löytyy paljon hyvää niin oppimiseen kuin vaikka inspiroitumiseen, mutta se on huono isäntä, jos sosiaalinen media alkaa viedä aikaa tärkeämmiltä asioilta, kuten fyysiseltä hyvinvoinnilta, ihmissuhteilta tai alkaa luoda itselle stressiä ja paineita elämästä ja ulkonäöstä.  

Lähteet

Heljälä, F. & Hirvensalo, S. 2018. Sosiaalisen median yhteisöpalveluiden käytön yhteys kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisten ulkonäköpaineisiin. Turun yliopisto. Opettajankoulutuslaitos. Pro gradu -tutkielma. PDF-dokumentti. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018042418387 [viitattu 20.4.] 

Saarinen, J. 2018. 15–17-vuotiaat nuoret sosiaalisessa mediassa. Helsingin yliopisto. Kasvatustieteellinen tiedekunta. Pro gradu -tutkielma. PDF-dokumentti. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201806132645 [viitattu 20.4.] 

Kirjoittaja

Kirjoittaja Heidi Hokkanen on ensimmäisen vuoden sosionomiopiskelija Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa.

Keisarilla ei ole vaatteita. Tutkiva työote sosiaalialalla haastaa ajattelemaan.

Johanna Hirvonen

Mihin sosionomi tarvitsee työssään tutkivaa otetta? Vaikka mihin ja lähes jatkuvasti. Sen sijaan, että alan listata ranskalaisin viivoin esimerkkejä, lähestyn asiaa käänteisesti. Miten sosionomi työskentelee ilman tutkivaa otetta? Esimerkiksi opettelemalla työpaikan käytännöt ja rutiinit ilman työnsä reflektiivistä tarkastelua ja toistamalla kuuliaisesti opittuja käytäntöjä. Tällainen työntekijä pitäisi asioiden ihmettelyä, kysymistä ja näkökulmien esittämistä kiusallisina ja kielteisinä. Tällaisen työntekijän motto voisi olla jotakin tyyliin ”eipä kysellä turhia, tehdään niin kuin on neuvottu ja ennenkin tehty.” Millaista tämänkaltainen työn tekeminen olisi, olisiko se tekijällekään motivoivaa?

Uskallanko ajatella itse?

Kaikki, jotka tuntevat H.C. Andersenin sadun keisarin uusista vaatteista, voivat sadun kautta ymmärtää, että tutkiva ote maailmaan ei ole itsestään selvää. Tutkiva ote maailmaan voi itse asiassa taantua kasvaessamme lapsesta aikuiseksi. Mitä enemmän opimme ja sisäistämme yhteisöä koossa pitäviä sosiaalisia koodeja, sitä vähemmän ajattelustamme voi löytyä tilaa spontaanille ihmettelylle. Siksi juuri pienet lapset ovat tutkivan otteen huippuosaajia. Heidän ajatteluaan eivät vielä ohjaa vakiintuneet tai sosiaalisesti suotavat tavat, vaan he kohtaavat uusia asioita sellaisinaan ilman opittuja ajattelumalleja. Andersenin sadussahan keisarin alastomuuden huomasi pieni lapsi kadun varsille kokoontuneiden aikuisten hymistellessä tai ihastellessa keisarin näkymätöntä muotiluomusta.

Tutkiva ote edellyttää kysymyksiä, vilpittömiä, totuutta etsiviä kysymyksiä – sellaisia, joiden esittämisessä pienet lapset ovat erinomaisen taitavia. Tämän huomasi aikoinaan myös taiteilija Pablo Picasso todetessaan kaikkien lasten olevan taiteilijoita, joiden suuri haaste on pysyä taiteilijoina aikuistumisestaan huolimatta. Tutkiessasi maailmaa – omaasi tai vaikkapa sosiaalipalveluja käyttävien asiakkaiden, tutkiessasi työtäsi tai luodessasi uutta, on tärkeää löytää rutiineissa kangistumatonta ihmettelyn vapautta ja rohkeutta.

Every child is an artist. The problem is how to remain an artist once he grows up. (Pablo Picasso)

Hanna Heinonen (2007) on julkaisussaan Kohti syvempää ymmärrystä sosiaalityössä – Tutkiva ja arvioiva ote sosiaalityöntekijöiden jäsentämänä viitannut Aulikki Kananojan Tutkiva työote sosiaalityössä -seminaarissa 16.12.2002 pitämään puheenvuoroon. Kananojan puheenvuoroon viitaten tutkivalla työotteella työskentelevä työntekijä osaa:

käyttää ammatin yleistä ja yhtenäisesti sovittua käsitteistöä

hyödyntää alan teoreettista perustietoa sekä kohteena olevaa ilmiötä/kysymystä koskevaa tutkimustietoa

hankkia työn tekemisen yhteydessä systemaattisella tavalla tietoa ja kokemusta

tarkastella ja arvioida kriittisesti omia työkäytäntöjä ja työn vaikutuksia

tehdä näkyväksi ja muiden arvioitavaksi–kirjoittaen tai muulla tavoin–työssä syntyneitä kokemuksia. (Kananoja 2002, ks. Heinonen 2007, 41.)

Mitä tutkiva työote edellyttää tekijältään?

Tutkiva työote vaatii paljon. Tutkiva työote edellyttää uskallusta kriittiseen ajatteluun ja ajattelun oivaltamista. Kriittinen ajattelu puolestaan edellyttää uskallusta irrottautua omien mieltymysten, opittujen tapojen ja tuntemusten tieltä kohti puolueetonta (ja lapselle ominaista?) maailman ihmettelyä.

Kriittistä ajattelua käsittelevissä teksteissä voi tulla vastaan termi vahvistusharha, jolla tarkoitetaan omaa maailmankuvaa ja mielipiteitä tukevan tiedon ja informaation huomioimista ja vastaanottamista. Esimerkiksi viime vuosina puheeseen tarttuneen termin kupla voidaan nähdä olevan esimerkki tällaisesta vahvistusharhasta: samanmieliset hakeutuvat toistensa seuraan toistensa näkemyksiä ja maailmankuvaa pönkittäen, samalla irtautuen dialogista moniäänisessä yhteisössä.

Jokainen voi tehdä mielessään pienen harjoituksen, jolla testata kriittisen ajattelun taitoja ja kehittämistarpeita. Mieti jokin yhteiskunnallisesti kiinnostava kysymys, jonka koet itsellesi hyvin tärkeäksi ja josta sinulla on vahva mielipide. Kuinka helppoa on kriittisesti arvioida oman mielipiteen taustalla olevia perusteluja? Kuinka vaikeaa on lähteä tarkastelemaan itselle vastakkaisen mielipiteen perusteluja, laittaa rinnalle oman mielipiteen perustelut ja alkaa etsiä tosiasioita eli faktoja ja loogisia ajatusrakennelmia, mutta myös epäloogisuutta ja virheellisyyksiä molempien näkemysten takaa?

Sosiaalialalla kohdataan paljon ajattelun, elämäntapojen, arvojen ja käyttäytymisen moninaisuutta. Tätä moninaisuutta kohdatessaan työntekijä saa työlleen tukea tutkivasta työotteesta ja kriittisen ajattelun taidoista. Tutkiva työote avaa mahdollisuuksia oman työn kehittämiseen, ammatillisen osaamisen syventämiseen, asiakkaan tilanteen ja hyvinvoinnin parantamiseen ja mielekkyyden kokemiseen omassa työssä.

Lähteet

Heinonen H. 2007. Kohti syvempää ymmärrystä sosiaalityössä – Tutkiva ja arvioiva ote sosiaalityöntekijöiden jäsentämänä. WWW-julkaisu https://www.sosnet.fi/loader.aspx?id=ca0840f2-fdf4-4bd2-910e-2298a3af21c4. (viitattu 14.9.2020).

Kirjoittaja

Johanna Hirvonen, yliopettaja, sosiaaliala Xamk, projektiasiantuntija SOSRAKE-osaamisverkosto -hanke

Kuva: pixabay.com