Tag Archives: sijaishuolto

Asiakasturvallisuus sosiaalihuollossa muuttuvassa maailmassa

Kirjoittajat: Elina Koivumäki ja Tuuli Niemelä

Tässä blogissa mietimme asiakasturvallisuutta lastensuojelun sijaishuollossa ja vanhustenhuollossa. Käytämme esimerkkeinä viime vuosina tapahtuneita väkivallan tekoja, jotka koskettavat sosiaalihuoltoa. Olisiko henkilökunta voinut toimia toisin, niin ettei väkivallantekoja olisi tapahtunut Turussa syksyllä 2021 tai Koskelassa 2020?  Työntekijät ovat varmasti joutuneet pohtimaan omaa toimintaansa sekä sitä, olisiko heidän pitänyt jotenkin toimia toisin. Meidän sosiaalihuoltoalan ammattilaisten tulisi olla askeleen edellä asiakasturvallisuudessa, mutta miten?

Valvontaan ja sen kehittämiseen on panostettu viime vuosina. Sosiaalihuollon ammattihenkilöistä annetun lain (26.6.2015/817) avulla on nostettu esille toimintaympäristön kehityshaasteita, kuten henkilöstömitoitukset. Hyvän asiakasturvallisuuden takaamiseksi sosiaalihuollon yksiköissä on työntekijöiden oltava perillä lainsäädännöstä ja eettisistä periaatteista. Työympäristön ja resurssien on myös oltava asianmukaiset. Yksi keskeisin riski lastensuojelutyössä on asiakkaiden määrä suhteessa työntekijöihin, jolloin työntekijä ei ehdi paneutua yksittäisen asiakkaan tilanteeseen. (Välimäki ym. 2021, 184.)

Uuden vanhuspalvelulain myötä voidaan taata, että henkilöstömitoitus toteutuu. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) suorittaa kaksi kertaa vuodessa seurantakyselyn, ja jos mitoitus ei täyty tai kyselyyn ei vastata yksikössä ollenkaan, aluehallintovirasto käynnistää valvonnan kyseiseen yksikköön. YLE uutisoi 9.12.2021, että hallituksen esitys lastensuojelun sosiaalityöntekijöitä kohden olevan asiakasmäärän rajoittamisesta on mennyt läpi (Tanninen 2021). Muutos on tärkeä askel kohti asiakasturvallisuutta.

Lähde: Pixabay.com

Kysyimme 18.10.2021 Aluehallintoviraston ylitarkastaja Jaana Aarniolta sähköpostitse, olisiko hänellä näkemystä samankaltaisuuksista lasten sijaishuollossa ja ikäihmisten itsemääräämisoikeudessa. Hän vastasi seuraavasti: ”Lastensuojelulaissa on selkeämmin määritelty itsemääräämisoikeuden rajoittamisen periaatteet ja toisaalta myös sen edistämisen periaatteet. Ikäihmisiä koskevassa lainsäädännössä näitä ei ole.” (Aarnio 26.10. 2021.)

Koskelan tapauksessa poliisin selvityksen perusteella ketään ei ollut syytä epäillä virkavelvollisuuden rikkomisesta tai muista rikoksista. Lastensuojelun työntekijöiden ja viranhaltijoiden osalta asiassa ei todettu virkavelvollisuuden laiminlyöntiä (Kirsi 2021). Nuoresta oli tehty virka-apupyyntö poliisille. Lastensuojelulaitoksen työntekijät ovat kertoneet, että kyseisenä viikonloppuna yksikön henkilöstöresurssit olivat pienet ja työntekijät kokemattomia. Varahenkilöstöön ei oltu yhteydessä. Nuoren läheisverkostoon oltiin yhteydessä ja häntä yritettiin tavoittaa puhelimitse ja viesteillä. Yksiköllä ei ollut autoa, mikä on voinut vaikuttaa nuoren etsintään. (Kirsi 2021.)

Mediassa käsitellään paljon lastensuojelun sekä ikäihmisten palvelujen epäkohtia, joihin on syytäkin puuttua, mutta paljon on olemassa myös hyviä käytäntöjä.  Kehittämistyö on ottanut usein askelia eteenpäin, kun puutteita asiakasturvallisuudessa on havaittu kentällä. Eri toimialoilla asiakasturvallisuudesta huolehditaan laadukkaasti ja samansuuntaisesti, mutta siitä huolimatta ikäviä asioita voi tapahtua.

Lähteet

Aarnio, J. 2021. Ylitarkastaja. Sähköpostikeskustelu 18.10. – 26.10.2021. Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto.

Kirsi, K. 31.8.2021. Poliisi selvitti: Koulu ja lastensuojelu toimivat lain mukaan ennen 16-vuotiaan surmaa Koskelassa, lastensuojelulaitoksen olosuhteet jännitteiset. www-sivu. Saatavilla: https://yle.fi/uutiset/3-12079020. [viitattu 8.10.2021]

Laki sosiaalihuollon ammattihenkilöistä 26.6.2015/817

Tanninen, J. 9.12.2021. Tampere valmistuu lakimuutokseen: lisää lasten ja nuorten sosiaalityöntekijöitä. www-sivu. Saatavilla: https://yle.fi/uutiset/3-12222092 [viitattu 10.12.2021]

Välimäki, S., Vornanen, R., Vanjusov, H. & Hämäläinen, J. 2021. Asiakasturvallisuus lastensuojelussa. Teoksessa Kurki, T., Jylhä, V. & Kekoni, T. (toim.) Asiakasturvallisuus sosiaali- ja terveysalalla. Tallinna: Gaudeamus Oy. 161–187.

Kirjoittajat

Tuuli Niemelä työskentelee lyhytaikaisessa sijaishuollossa ja Elina Koivumäki palvelupäällikkönä vanhuspalveluissa. Molemmat opiskelevat hyvinvoinnin edistämisen Yamk-tutkintoa Xamk:ssa.

Osallisuudesta eväitä elämään

Kirjoittajat: Eveliina Mannila ja Milla Mäiseli

Haastattelimme opintoihimme liittyen lastenkodissa työskentelevää sosionomia, ja hän nosti esiin työnsä tärkeimmäksi kehittämiskohteeksi lasten ja nuorten osallisuuden lisäämisen. Tästä muotoutui blogikirjoituksemme aihe liittyen osallisuuteen sijaishuollossa ja sen antamiin valmiuksiin nuorten itsenäistymiseen.

Mitä laki sanoo osallisuudesta?

Lastensuojelulaissa (13.4.2007/417) määrätään lapsen osallisuudesta. Lain mukaan lasta tulee kuulla häntä itseään koskevassa lastensuojeluasiassa, jos se ei ole haitaksi tai vaaraksi hänelle itselleen tai hänen läheisilleen. Lapsen mielipide ja toivomukset tulee ottaa huomioon hänen ikänsä ja kehitystasonsa huomioiden. Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta (8.4.1983/361) ohjeistaa myös, että sijaishuollon tehtävänä on kasvattaa lasta vastuullisuuteen ja aikuisuuteen sekä edistää ja tukea lapsen itsenäistymistä.

Millaiset valmiudet osallisuus ja itseään koskevien päätösten tekoon osallistuminen antaa nuorten itsenäistymiseen? Tähän kysymykseen lähdimme etsimään vastauksia.

Millaiset eväät itsenäistymiseen tarjotaan sijaishuollossa?

Leinosen (2017) pro gradu -tutkielman mukaan sijaishuollossa olevien nuorten osallisuus on hyvin vajavaista, erityisesti itsenäistymiseen liittyen. Merkittävä vaikutus nuorten osallisuuden mahdollistajana ja nuorten itsenäistymiseen liittyvien taitojen valmentamisessa on nimenomaan sijaishuoltopaikalla.

Nuoret saavat Lahtisen (2017) mukaan hyvin vaikuttaa jatko-opintojen ja sijaishuollon jälkeisen asuinpaikan valintaan. He kaipaavat kuitenkin enemmän tietoa vaihtoehdoista. Nuoret pitivät työntekijöiden antamaa tietoa hyvin koulu- ja työkeskeisenä.  Esimerkiksi eräs nuori koki tulleensa täysin torpatuksi, kun hän suunnitteli koulukodin jälkeen pitävänsä pari välivuotta totutellen koulukodin ulkopuoliseen elämään. Ohjaajan mielestä hänen olisi ollut parempi hakeutua suoraan jatkokoulutukseen. (Lahtinen 2017.)

Nuoret nostivat Lahtisen (2017) haastatteluissa esiin käytännön työ- ja harrastuskokeilujen järjestämisen sekä koulukodin ulkopuolella vietetyn ajan parhaina tapoina lisätä osallisuutta tukevaa tulevaisuuden suunnittelua. Nuorilla oli myös pelkoa siitä, onko heillä riittävästi taitoja siviilielämään koulukotielämän jälkeen.

Millaisia eväitä nuoret kaipaavat itsenäiseen elämään?

Nuoret toivat esille haluavansa tietoa ja käytännön neuvoja liittyen raha-asioihin ja ihmissuhteisiin. Lahtisen haastattelemilla nuorilla oli tunne, etteivät he saa riittävästi ohjausta ja opetusta tulevaisuutta varten ajan puutteen vuoksi. Tässä esimerkkinä erään nuoren kokemus: ”Mut kerran ku mä olin yksin tääl ja muut oli lomil ja tääl oli kaks ohjaajaa ni katottiin netis tuntikausii kaikkii asumisjuttuja ja koulujuttuja.” (Lahtinen 2017.) Juuri tällaista kiireetöntä keskustelua nuoret kaipaavat.

Lähteet

Lahtinen, H. 2017. Nuorten kokemukset osallisuuden ja kuulluksi tulemisen toteutumisesta koulukodin arjessa. Turun yliopisto. Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta. Pro gradu -tutkielma. PDF-dokumentti. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201708047866 [viitattu 7.5.2021].

Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 8.4.1983/361

Lastensuojelulaki 13.4.2007/417 

Leinonen, P. 2017. Nuorten kokemuksia osallisuudesta ja suunnitelmallisesta sosiaalityöstä sijaishuollon aikana. Lapin yliopisto. Yhteiskuntatieteiden tiedekunta. Pro gradu -tutkielma. PDF-dokumentti. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201703101092 [viitattu 6.5.2021]. 

Kirjoittajat

Kirjoittajat Eveliina Mannila ja Milla Mäiseli opiskelevat Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa sosionomeiksi ensimmäistä vuotta.