Tag Archives: yksinäisyys

Ikäihmisten yksinäisyys

Kirjoittaja: Paula Puttonen

Ikäihmisten yksinäisyys lienee aiheena sellainen, joka nousee otsikoihin säännöllisin väliajoin. Koronapandemia ja sen aikaiset rajoitukset tuntuivat nostavan entisestään eri-ikäisten yksinäisyyden väestön tietoisuuteen. Vaikka aihe voi vaikuttaa ”kuluneelta”, miksi se on esillä säännöllisin väliajoin? Ja ehkäpä ennen kaikkea: miksei tähän haasteeseen tunnuta pystyttävän vastaamaan niin, että ilmiötä saataisiin vähennettyä? Kenen vastuulla on ylipäänsä vastata tähän haasteeseen?

Ikääntyminen ja yksinäisyys lukuina

Tilastokeskuksen mukaan yli 64-vuotiaiden määrä tulee kasvamaan vuoteen 2070 asti ja suurinta kasvu on vuoteen 2030 saakka (Väestö ja väestöennuste ikäryhmittäin 2023). Siinä, missä 65–74-vuotiaiden määrän kasvu on jyrkintä vuoteen 2020 saakka, jatkuu tämän jälkeen 75–84-vuotiaiden ja yli 85-vuotiaden määrän lisääntyminen 2040-luvulle asti kiihtyen suurten ikäluokkien ikääntyessä tulevina vuosina. Vuoteen 2050 mennessä yli 85-vuotiaiden määrän odotetaan kaksinkertaistuvan. (Rotkirch 2021.)

Aikuisten terveys-, hyvinvointi- ja palvelututkimuksen mukaan vuonna 2022 koki 65 vuotta täyttäneistä 9,9 % ja 75 vuotta täyttäneistä 12 % itsensä yksinäiseksi (Tilasto ja indikaattoripankki Sotkanet 2022). Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2022 eniten yksinäisyyttä kokivat 85 vuotta täyttäneet. 65–74- ja 75–84-vuotiaiden ikäryhmien tulokset puolestaan olivat matalampia kuin 16–24- ja 25–34-vuotiailla. Ulkopuolisuuden tunnetta kokivat eniten muihin ikäryhmiin verrattuna 85 vuotta täyttäneet, toiseksi eniten 75–84-vuotiaat ja kolmanneksi eniten 65–74-vuotiaat. Ne vastaajat, joilla oli toimintarajoitteita, kokivat ulkopuolisuuden tunnetta muita vastaajia enemmän, ja yksinäisyyden tunteen kokeminen oli yleisintä yksin asuvilla. (Elinolotilasto 2022.) Käytännössä puhutaan sadoista tuhansista ikäihmisistä, jopa joka kolmas ikäihminen kärsii yksinäisyydestä (Laakso & Kononen 2022).

Yksin, mutta ei yksinäinen

Yksinäisyyden kokemus on moniulotteinen subjektiivinen tunnetila, johon liittyy usein toteutumattomia sosiaalisia odotuksia. Ihmissuhteissa koetut puutteet voivat olla niin määrällisiä kuin laadullisiakin. Ihminen voi olla yksin ilman, että hän kokee itseään yksinäiseksi ja vastaavasti kokea itsensä yksinäiseksi suuressakin joukossa. (Savikko ym. 2019.) Yksinäisyyden kokeminen ei siis ole aina riippuvainen muista ihmisistä ja vaikka ihminen olisi paljon yksin, hän ei välttämättä koe sitä huonona (Uotila 2011, 74). Yksinäisyyttä on vaikea määritellä, koska se on yksilöllinen kokemus. Usein yksinäisyys koetaan ahdistavana ja epämiellyttävänä – ei toivottuna olotilana (Levo s.a.).

Yksinäisyyden on todettu olevan yhteydessä erilaisiin toiminnanvajeisiin ja toimintakyvyn heikkenemiseen. Vaikuttavina tekijöinä taustalla voi olla mm. yksin asuminen, puutteet sosiaalisissa suhteissa, leskeytyminen, eläkkeelle jääminen, sairastuminen ja terveysongelmat, erilaiset menetykset, elämänmuutokset ja -tapahtumat sekä heikko taloudellinen tilanne. Myös yhteiskunnan asenteet ja yksilölliset tekijät, kuten arkuus tai persoonallisuuden piirteet, voivat lisätä yksinäisyyden kokemusta. (Tilasto ja indikaattoripankki Sotkanet 2023; Kangassalo & Teeri 2017; Levo s.a.; Pitkälä & Routasalo 2012.)

Yksinäisyys altistaa terveysriskeille

Yksinäisyyden aiheuttamat terveysriskit ovat samaa suuruusluokkaa kuin tupakoiminen ja jopa kolme kertaa suuremmat kuin ylipainon (Tilasto ja indikaattoripankki Sotkanet 2023). Lisäksi yksinäisyys vaikuttaa elämänlaatuun ja turvallisuuden kokemukseen (Kangassalo & Teeri 2017).

Pitkittynyt yksinäisyyden kokemus voi aiheuttaa mm. arvottomuuden kokemuksia, elämänilon ja -halun hiipumista ja unettomuutta (Levo s.a.). Yksinäisyys altistaa myös erilaisille sairauksille, toimintavajeille, lisääntyneille terveyspalveluiden käytölle, syrjäytymiselle ja lisää jopa kuolemanvaaraa. Kroonisesti yksinäisten elinajanodote on muita vertailuryhmiä heikompi. Lisäksi se altistaa mm. masennukselle, erilaisille infektioille, sydänsairauksille, kognition heikkenemiselle, sekä voi aiheuttaa muutoksia terveyskäyttäytymisessä. (Tilasto ja indikaattoripankki Sotkanet 2023; Pitkälä & Routasalo 2012; Savikko ym. 2019.) Koettu yksinäisyys voi heikentää ja vaikeuttaa kotona selviämistä ja lisää myös laitoshoidon tarvetta (Levo s.a.).

Mikä neuvoksi ja kenen toimesta?

Suomalaisen vanhuspolitiikan keskeisiä tavoitteita ovat ikääntyneiden kotona asumisen turvaaminen koko elämän ajaksi, ikääntyneiden itsenäisen selviytymisen tukeminen heidän arjessaan ja kotihoidon kohdentaminen eniten apua tarvitseville (Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista 28:12.2012/980; STM 2020).

Sosiaalihuoltolaissa säädetään tukipalveluista, joiden tarkoitus on luoda ja ylläpitää henkilön kodissa sellaisia olosuhteita, että hän voi suoriutua jokapäiväiseen elämään kuuluvista toiminnoista mahdollisimman itsenäisesti. Lisäksi palvelut ovat sellaisia, joiden avulla henkilö voi saada hyvinvointia tuottavaa sisältöä elämäänsä. Yhtenä tällaisena tukipalveluna on lakiin kirjattu osallisuutta ja sosiaalista kanssakäymistä edistävät ja tukevat palvelut. (Sosiaalihuoltolaki 30.12.2014/1301)

Vaikka kyse on valtakunnallisista suosituksista ja lakiin kirjatuista asioista, on itselleni jäänyt sellainen käsitys, että Suomessa on alueellisia eroja palvelujen järjestämisen suhteen. Järjestäjinä vaikuttavat toimivan hyvinvointialueiden ja kuntien (joilla on ensisijainen vastuu hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä) ohella erilaiset järjestöt, seurakunnat, vapaaehtoisverkostot, yms.

Pysähdyinkin tarkastelemaan Keski-Suomen hyvinvointialueen sivuja. Sosiaalista kanssakäymistä edistävien ja tukevien palveluiden määrä näyttäytyi sivustolla vähäisenä, vaikka ikäihmisten palveluissa oli tuotu esille ennaltaehkäiseviä palveluita ja varhaista tukea (mm. ikääntyneiden päivätoiminta) muiden palveluiden ohella. Kotihoidon ja ikääntyvien asumisen palveluiden myöntämisperusteissa löytyi kirjaus asiakkaan ensisijaisesta ohjaamisesta kuntien ja järjestöjen järjestämiin osallisuutta tukeviin toimintoihin tai kuntouttavaan päivätoimintaan palvelutarpeen arvioinnin jälkeen (Keski-Suomen hyvinvointialue 2023, 13).

Uotila (2011, 74) on nostanut esille suuren osan ihmisistä näkevän yhteiskunnan velvollisuudeksi puuttua ikääntyneiden yksinäisyyteen jollain tapaa. Yhteiskunnan ja järjestöjen järjestämän avun painottuminen pitkälti sosiaalisten kontaktien ja sosiaalisuuden lisäämiselle on kääntänyt näkökulman yksinäisyydestä sosiaalisten suhteiden puutteeksi. Aina ei tarvita ulkopuolista ihmistä tai palveluita, jotta yksinäisyys lievittyisi, eivätkä kaikki ihmiset viihdy kerhoissa. Suurempi tekijä yksinäisyyden lievittämisen näkökulmasta saattaakin löytyä yhteiskunnan asenteista ja niiden merkityksestä.

Ikääntyneiden yksinäisyyttä voi lievittää jo se, että he kokevat olevansa arvostettuja yhteiskunnan jäseniä. Osaltaan ikääntyneiden palveluihin panostaminen viestii tätä arvostusta. On myös muistettava, ettei kaikkea yksinäisyyttä voida poistaa, koska mitkä tahansa ihmissuhteet eivät automaattisesti lievitä yksinäisyyden tunnetta. Edes omat lapset eivät aina ole avainasemassa yksinäisyyden lievittämisessä huolimatta siitä kuinka merkityksellisiä he muutoin olisivat. (Uotila 2011, 74.) Kangassalo & Teeri (2017, 288) nostivat esille Pirhosen (2015) esittämän ajatuksen siitä, että aikuisella ihmisellä on tarve kokea itsensä tarpeelliseksi ja hyväksytyksi, sekä saada osakseen rakkautta. Tarve vastavuoroisiin ihmissuhteisiin on olemassa läpi koko aikuisiän.

Mikä neuvoksi tilastojen osoittaessa väestön ikääntyvän ja yksinäisyyden sekä ulkopuolisuuden olevan yleisempää ikääntyneillä muuhun väestöön verrattuna? Samaan aikaan ikääntymiseen liittyy sellaisia elämänmuutoksia, jotka altistavat yksinäisyyden tunteen kokemiselle. Kun yhdistämme nämä tekijät siihen, että ikääntyneet ovat sosiaali- ja terveyspalveluiden merkittävä käyttäjäryhmä ja ikääntyminen lisää myös laitoshoidon tarvetta, tultaneen tulevina vuosina kohtaamaan entistä enemmän haasteita väestön hyvinvoinnin ja terveyden tukemisen näkökulmasta. Palvelurakenteiden ja palveluiden tarkasteleminen ja kehittäminen on väistämätöntä myös sosiaalista hyvinvointia ja osallisuutta lisäävien palveluiden osalta.

Sen lisäksi, että käännämme katseemme yhteiskuntaan, voisimmeko kääntää sitä itseemme – sinuun, minuun, meihin. Jos lukijana olet lainkaan itseni kaltainen ihminen, saattaa myös sinulla nousta ajatus ”Millä ajalla?”. Olen itse keski-ikää koputteleva, ehkäpä toki pahimmat ruuhkavuodet (toivottavasti) ohittanut itseni täti-ihmiseksi identifioima rouvashenkilö. Arki tuntuu olevan aina täynnä. Töissä käynnin ohella opiskelen, talouteeni kuuluu lemmikkejä, ja omalle perheellekin pitäisi löytää aikaa. Vapaaehtoistoimintaan mukaan lähteminen tuntuu työläältä ja sitovalta, muutoinkin usein saa painiskella erilaisten riittämättömyyden tunteiden kanssa – milloin perhe saa liian vähän aikaa, ystäviäkään en ole nähnyt, lemmikkienkin kanssa pitäisi ehtiä enemmän, entä omat vanhemmat ja läheiset, tehtävien deadline lähestyy, lista on loputon.

Mitäpä jos ajattelisimmekin pienemmässä mittakaavassa, aloittaen itsestämme? Olenko luomassa ja ylläpitämässä sellaista arkea, joka altistaa itseni yksinäisyyden kokemuksille? Entäpä omat lähimpäni, voinko tehdä heidän eteensä jotain? Mietittäessä vapaaehtoistoimintaa olin vastikään puheissa erään pienen kunnan hyvinvointijohtajan kanssa. Keskustelu ajautui vapaaehtoistoimijoiden saamisen haasteisiin ja siihen, että vapaaehtoistoiminta koetaan herkästi liian sitovaksi. Hyvinvointijohtaja kehitteli parhaillaan omassa kunnassa Lainaa aikaasi -tempausta osana Hykari-hanketta. Hankkeella oli ollut aikaisemmin tänä vuonna sama kampanja osassa Keski-Suomen kuntia. Perusidea oli simppeli: kirjastoihin oli koottu avunlainauspiste, jossa pystyi täyttämään avunlainauskortin. Lainauskorttiin sai itse määritellä, kuinka paljon oli halukas lainaamaan aikaansa kampanjan aikana sekä itselle sopivan auttamisen muodon. Kortin täyttäjään oltiin yhteydessä hänen apuaan tarvitsevan ikäihmisen löydyttyä. Toki tämän tyyppinen toiminta vaatii koordinoijaa, mutta mitä jos tästä tulisikin pysyvämpi tapa? Madaltuisiko kynnys lähteä mukaan toimintaan, jos se ei tuntuisikaan niin sitovalta? Myös kesäasukkaat pystyvät toimimaan mökkipaikkakunnillaan tällaisen toiminnan kautta. Mitäpä, jos jokainen harkitsisimme lainaavamme aikaamme edes kertaluonteisesti? Parhaimmillaan se saattaisi poikia jotain sellaista, jonka arvon ymmärrämme itsekin vasta jälkeen päin.

Lähteet

Elinolotilasto 2022. Suomen virallinen tilasto (SVT). WWW-dokumentti. Tiedote 31.3.2023. Saatavissa: https://www.stat.fi/julkaisu/cl8sh640so9n30bw7s21tu6s8 [viitattu 19.9.2023].

Kangassalo, R. & Teeri, S. 2017. Yksinäisyys kotona asuvien iäkkäiden elämässä. Gerontologia. 31(4), 278–290. PDF-dokumentti. Saatavissa:  https://doi.org/10.23989/gerontologia.63106 [viitattu 20.9.2023].

Keski-Suomen hyvinvointialue. 2023. Kotihoidon ja ikääntyvien asumisen palveluiden myöntämisperusteet 1.1.2023 alkaen. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://hyvaks.fi/sites/default/files/2023-01/Keski_suomen_hyvinvointialueen_kotihoidon_ja_ikaantyneiden_asumispalvelujen_myontamisperusteet%2001012023.pdf [viitattu 21.9.2023].

Laakso, L-K. & Kononen, H. 2022. Pahimmillaan yksinäisyys on ikäihmisten sosiaalinen kuolema, mutta Liisa Kivelä, 85, nauttii vapaudesta: ”En enää aloittaisi uutta liittoa”. YLE, uutiset. Julkaistu 23.10.2022. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://yle.fi/a/74-20001850 [viitattu 19.9.2023].

Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista 28:12.2012/980.

Levo, T. s.a. Ikäihmisten yksinäisyys. Eläkeliitto. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://www.elakeliitto.fi/tietoa/ikaantyneen-mielenterveys/ikaihmisten-yksinaisyys [viitattu 20.9.2023].

Pitkälä, K. & Routasalo, P. 2012. Ryhmästä apua vanhusten yksinäisyyteen. Lääketieteellinen aikakausikirja Duodecim. 2012;128(12):1215–6. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://www.duodecimlehti.fi/duo10334 [viitattu 20.9.2023].

Rotkirch, A. 2021. Vanheneminen on etuoikeus. Vanhustyön keskusliitto. Julkaistu 8.4.2021. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://vtkl.fi/vanheneminen-on-etuoikeus [viitattu 19.9.2023].

Savikko, N., Jansson, A. & Pitkälä, K. 2019. Yksinäisyys on kognition heikkenemisen merkittävä riskitekijä ikääntyneellä. Lääkärilehti. 19/2019vsk74, s.1189–1196. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://www.laakarilehti.fi/tieteessa/katsausartikkeli/yksinaisyys-on-kognition-heikkenemisen-merkittava-riskitekija-ikaantyneella/?public=543263a7f4cb89972346afa854db46f6 [viitattu 20.9.2023].

Sosiaalihuoltolaki 30.12.2014/1301.

STM. 2020. Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi 2020–2023. Tavoitteena ikäystävällinen Suomi. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2020:29. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. PDF-dokumentti. Saatavissa:  http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-5457-1 [viitattu 21.9.2023].

Tilasto- ja indikaattoripankki Sotkanet. 2022. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Itsensä yksinäiseksi tuntevien osuus (%), 65 vuotta täyttäneet sekä itsensä yksinäiseksi tuntevien osuus (%), 75-vuotta täyttäneet. (THL) (ind. 4286 ja 4287). WWW-dokumentti. Saatavissa: https://sotkanet.fi/sotkanet/fi/taulukko/?indicator=szY00o83BAA=&region=s07MBAA=&year=sy5ztjbS0zUEAA==&gender=t&abs=f&color=f&buildVersion=3.1.1&buildTimestamp=202309010633 [viitattu 19.9.2023].

Tilasto- ja indikaattoripankki Sotkanet. 2023. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Itsensä yksinäiseksi tuntevien osuus (%), 65 vuotta täyttäneet (THL) (ind. 4286). WWW-dokumentti. Saatavissa:  https://sotkanet.fi/sotkanet/fi/metadata/indicators/4286 [viitattu 21.9.2023].

Uotila, H. 2011. Vanhuus ja yksinäisyys. Tutkimus iäkkäiden ihmisten yksinäisyyden kokemuksista, niiden merkityksistä ja tulkinnoista. Tampereen yliopisto. Terveystieteiden yksikkö. Väitöskirja. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-8553-4 [viitattu 20.9.2023].

Väestö ja väestöennuste ikäryhmittäin. 2023. Suomen virallinen tilasto (SVT). WWW-dokumentti. Päivitetty 3.4.2023. Saatavissa: https://www.tilastokeskus.fi/tup/suoluk/suoluk_vaesto.html#vaesto-vaestoennuste-ikaryhmittain [viitattu 19.9.2023].

Kirjoittaja

Paula Puttonen on sosionomiopiskelija Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa.

Kokevatko työikäisetkin yksinäisyyttä?

Kirjoittaja: Nelli Nieminen

Nuorten syrjäytymistä ja yliopisto-opiskelijoiden kokemaa yksinäisyyttä on tutkittu suhteellisen paljon. Sen sijaan työelämässä olevat aikuiset yksinäisyyden osalta on jätetty tutkimuksen ulkopuolelle. (Hyttinen & Valkonen 2018, 26.) Varsinkin korona-aikana ja sen jälkeen monet eri ikäryhmät ovat kokeneet yksinäisyyttä ja sosiaalista irrallisuutta. Joka kymmenes suomalainen aikuinen tuntee itsensä usein yksinäiseksi (Hyttinen & Valkonen 2018, 27). Se tuntuu suhteellisen suurelta määrältä työyhteisöjämme ajatellen. Jos yksinäisyys kestää pitkään, elinajanodote alenee, syrjäytymisriski lisääntyy sekä masennuksen ja sydänsairauksien riski lisääntyy (Murto ym. 2017, Hyttisen & Valkosen 2018, 27 mukaan). Aikuisten yksinäisyys on senkin takia vakavaa, että se saattaa siirtyä sukupolvelta toiselle (Hyttinen & Valkonen 2018, 27).

Parisuhde ja yksinäisyys

Kinnunen & Kontula (2021) tutkivat parisuhteettomien naisten ja miesten onnellisuuteen vaikuttavia tekijöitä, muun muassa yksinäisyyden kokemusta. Heidän tuloksistaan nähtiin, että parisuhteettomat naiset ovat keskimäärin onnellisempia kuin parisuhteettomat miehet. Näiden naisten onnellisuus on vahvasti yhteydessä vähäiseen koettuun yksinäisyyteen. (Kinnunen & Kontula 2021, 141.)

Voisi kuvitella, että yksi läheisimmistä ihmissuhteista, parisuhde, takaisi yksinäisyyden puuttumisen. Kuinka ollakaan, parisuhteenkaan yksinäisyys ei olekaan pelkästään fyysistä, vaan yleensä subjektiivinen kokemus, vaikka sitä kannattelisivat ja pitäisivät yhdessä fyysiset tai ulkoiset asiat kuten lapset. Usein syyt yksinäisyydelle parisuhteessa tulevat ilmi eron myötä. Työikäisillä ja ruuhkavuosissa elävillä esimerkiksi työ saattaa tulla parisuhdetta tärkeämmäksi, jolloin kumppani voi tuntea itsensä yksinäiseksi. (Kontula & Saari 2016, 129.)

Yksinäisyyttä kolmella tasolla

Sekä yhteiskunnassa, yhteisöissä että yksilöllisellä tasolla yksinäisyys haastaa (Hyttinen & Valkonen 2018, 27). Grönlund & Falk (2016) käsittelevät järjestöjen toimintaa yksinäisyyden kohtaamiseksi näillä kolmella tasolla toiminnan painottuessa yleensä enemmän viimeiseen tasoon. Yksilöille tarjottava tuki, taidot ja toiminta kohdistuvat yksilön sosiaalisten taitojen ja itsetuntemuksen opettelemiseen. Heille halutaan antaa välineitä, joilla vähentää yksinäisyyttä ja tukea henkilön omaa toimijuutta.

Yhteisöllisyyden muodostumista taas pyritään helpottamaan avaamalla järjestöjen ovet kohtaamispaikoiksi. Tämä helpottaa osallistumista toisten samassa tilanteessa olevien tapaamiseen, vaikkakin se edellyttää henkilön omaa aktiivisuutta, jota epäilen, että monillakaan yksinäisillä luonnostaan olisi. Yhteiskunnan tasolla pyritään vaikuttamaan valistuksen kautta, sosiaalisten taitojen opettamisella sekä rakenteelliseen yksinäisyyteen vaikuttamisella laajemmin. Halutaan kouluttaa yksinäisten parissa työskenteleviä henkilöitä, kuten ryhmänohjaajia. (Grönlund & Falk 2016, 201, 203.)

Joskus yksinäisyyteen vaikuttaminen voi olla hyvin yksinkertaiselta kuulostava asia, kuten toisen henkilön hyväksyminen ja kunnioittaminen sekä vuorovaikutuksessa oleminen ja mielenterveyden edistäminen (Rehnbäck 2013, 41), mutta toisinaan sitä voi olla vaikea käytännössä toteuttaa. Vaikka aikuiset löytäisivätkin jostain säännöllisen ryhmän, jossa käydä ja löytäisivät aikaa sille, sekään ei takaa, että ryhmässä syntyisi pidempiaikaisia ryhmän ulkopuolisia ihmissuhteita.

Varsinkin tässä ikäryhmässä ehkä oletetaan, että suurimmalla osalla työikäisistä olisi jo vakiintuneet ihmissuhteet. Vaikka ihmissuhteita olisikin, iso elämänmuutos voi aiheuttaa sen, että ainakin tilapäisesti ihmissuhteet vähenevät ja yksinäisyys lisääntyy. Toki elämänmuutos voi hyvällä tuurilla aiheuttaa myös päinvastaisen reaktion eli ihmissuhteet lisääntyvät. Kuitenkin aikuisena on yleensä aina vaikeampi solmia uusia suhteita kuin nuorempana.

Lähteet

Grönlund, H. & Falk, H. 2016. Kolmas sektori ja yksinäisyyden vähentäminen. Teoksessa Saari, J. (toim.) Yksinäisten Suomi. Helsinki: Gaudeamus. E-kirja. [viitattu 15.5.2023].

Hyttinen, S. & Valkonen, T. 2018. Yksinäisten työikäisten vuorovaikutussuhteet. Teoksessa Koponen, J., Kokkonen, L., Kostiainen, E. & Virtanen, I. A. (toim.) Prologi: puheviestinnän vuosikirja 2018. Jyväskylä: Prologos ry, 26–42. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/60977/prologi2018kaikkisivut.pdf?sequence=1&isAllowed=y [viitattu 15.5.2023].

Kinnunen, A. & Kontula, O. 2021. Suhteetonta elämää – parisuhteettomien onnellisuustekijät. Janus 4, 141–159. Verkkolehti. Saatavissa: https://doi.org/10.30668/janus.89473 [viitattu 15.5.2023].

Kontula, O. & Saari, J. 2016. Yksinäisyys parisuhteessa. Teoksessa Saari, J. (toim.) Yksinäisten Suomi. Helsinki: Gaudeamus. E-kirja. [viitattu 15.5.2023].

Rehnbäck, I. 2013. Aikuisten yksinäisyyden kokemukset mielenterveyden edistämisen haasteena. Diak pohjoinen, Oulu. Terveyden edistämisen koulutusohjelma. YAMK opinnäytetyö. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013052310304 [viitattu 15.5.2023].

Kirjoittaja

Nelli-Maaria Nieminen on sosionomiopiskelija Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa.

Etsivän nuorisotyöntekijän havaintoja nuorten yksinäisyydestä

Kirjoittaja: Hanna-Riikka Sepponen

Toimin etsivänä nuorisotyöntekijänä Kouvolan kaupungin Nuorisopalveluilla. Arkihavainnoissani sekä kollegoiden kanssa keskusteluissa yksinäisyys valitettavasti näyttelee merkittävää roolia nuorten elämässä. Nuorilla ei välttämättä ole ympärillään sellaisia ihmisiä, joille voisi tai uskaltaisi puhua omista asioista. Kavereita ei ole tai he eivät ole riittävän läheisiä. Myöskään sukulaisia ei haluta kuormittaa oman elämän asioilla. Joillain nuorilla eristäytymisen ja yksinäisyyden malli on saatu lapsuudenkodista. Myös sellaiset nuoret, jotka viettävät aikaa toisten seurassa saattavat kokea ulkopuolisuutta sekä kohtaamattomuutta. (Kouvolan etsivä nuorisotyö 2021.)

Haasteena yksinäisyys ja syrjäytyminen

Valtakunnallisessa käytössä olevassa Sovari – sosiaalisen vahvistumisen mittarissa etsivän nuorisotyön asiakkaina olevat nuoret ja nuoret aikuiset arvioivat palvelun toteutusta ja muutoksia elämäntaidoissaan. Vuoden 2021 Sovari–kysely kokoaa 2 145 nuoren näkemykset etsivästä nuorisotyöstä ja sen vaikutuksista sosiaalisen vahvistumisen näkökulmasta. Tuloksista käy ilmi, että 27 % nuorista on saanut tukea yksinäisyyteen, 26 % tukea kaveri- ja perhesuhteisiin ja 4 % kiusaamiseen liittyen. (Kinnunen 2021.)

Kouvolan etsivän nuorisotyön Sovari-kyselyn tulokset vuodelta 2021 kertovat, että 19 % nuorista on saanut tukea yksinäisyyteen ja 27 % tukea kaveri- ja perhesuhteisiin. Kiusaamiseen liittyvät aiheet eivät viime vuonna nousseet työskentelyyn. (Kinnunen 2021.) Viime vuosi oli ensimmäinen, jolloin yksinäisyyteen liittyvää teemaa kyselyssä käsiteltiin. Tulokset herättävät toiveikkuutta siitä, että etsivässä nuorisotyössä yksinäisyyden teeman parissa työskennellään tosissaan. Miten etsivän nuorisotyön menetelmin nuorten ja nuorten aikuisten yksinäisyyteen voidaan vaikuttaa vielä tehokkaammin?

Etsivän nuorisotyön asiakkailla yksinäisyyden kokemukset ovat yleisempiä kuin samanikäisten nuorten parissa keskimäärin. 15–29-vuotiaat työn, koulutuksen ja harjoittelun ulkopuolella olevat NEET-nuoret kokevat syrjäytymisen olevan ennen kaikkea syrjäytymistä sosiaalisista suhteista. 57 % NEET-nuorista kokee ystävien puutteen syrjäytymisen syyksi. Niiden osuus, joilla ei ole yhtään ystävää, on valtaväestöä suurempi NEET-nuorilla. (Gretschel & Myllyniemi 2017.)

Kohti turvallista vertaisryhmää

Yksinäisyys voi kroonistua. Tällöin siitä muodostuu persoonallisuuspiirre, jonka vuoksi nuori ei kykene hahmottamaan itseään ei-yksinäisenä. Yksinäisyyden tuntemuksia ja sen seurauksia voi olla vaikeaa nähdä itse, jos niihin on tottunut. (Välimäki ym. 2018.) Yksinäisyyden pitkittyessä vaikutukset laajenevat psyykkiseen oireiluun kuten masentuneisuuteen, eristäytyneisyyteen, ahdistuneisuuteen ja itsetuhoisuuteen. Nuoruudessa koettu ulkopuolisuus voi vaikuttaa opiskelu- ja työuralta syrjäytymiseen ja ilmetä viimesijaisten palveluiden lisääntyneenä tarpeena. Näin ollen yksinäisyydellä on yhteiskunnallista turvallisuutta heikentäviä vaikutuksia. (Junttila 2022.)

Tehokkaimpia yksinäisyyden ehkäisyn keinoja ovat sosiaalisten taitojen vahvistaminen ja sosiaalisten mahdollisuuksien lisääminen sekä yhteisöllisyyden vahvistaminen ja kielteisten ajattelumallien käsittely (Junttila 2022).

Etsivä nuorisotyöntekijä on haavoittuvassa asemassa olevien yksinäisten nuorten tuki. Työntekijä luo nuorelle kokemuksia siitä, että hän ei ole yksin asioidensa kanssa. Lisäksi tiivis työskentelysuhde voi vähentää yksinolon kokemusta. Vaikka etsivän nuorisotyön asiakassuhteet voivat olla pitkiä, ne ovat kuitenkin määräaikaisia. Siksi onkin tärkeää tarjota nuorelle mahdollisuuksia kohdata muita nuoria tuetusti ja rakentaa nuorelle positiivisia kokemuksia vertaisryhmässä olosta. Etsivän nuorisotyön painopistettä tulisi mielestäni siirtää enemmän kohdennettuun ryhmätoimintaan ja yhteisöllisten kokemusten tarjoamiseen, yksilötyötä kuitenkaan unohtamatta.

Lähteet

Gretschel, A. & Myllyniemi, S. 2017. Työtä, koulutus- tai harjoittelupaikkaa ilman olevien nuorten käsityksiä tulevaisuudesta, demokratiasta ja julkisista palveluista – Nuorisobarometrin erillisnäyte/aineistonkeruu.  Nuorisotutkimusseura ry. PDF-dokumentti. Päivitetty: 5.12.2017. Saatavissa: https://www.nuorisotutkimusseura.fi/images/hankkeet/nuorisobarometrin-erillisnayte/eriarvoistumistyoryhma_gretschelmyllyniemi_neet_aineistokooste_05122017_nettiin.pdf [viitattu 18.5.2022].

Junttila, N. 2022. Lasten ja nuorten yksinäisyys on lisääntynyt jo pitkään – pandemia on heikentänyt tilannetta entisestään. Blogi. Päivitetty 13.1.2022. Saatavissa: https://www.mustread.fi/artikkelit/lasten-ja-nuorten-yksinaisyys-on-lisaantynyt-jo-pitkaan-pandemia-on-heikentanyt-tilannetta-entisestaan/ [viitattu 18.5.2022].

Kinnunen, R. 2020. Sovari: Etsivän nuorisotyön Sovari 2021 – tulokset: Kouvola. Into – etsivä nuorisotyö ja työpajatoiminta ry. PDF-dokumentti. Päivitetty: 2.5.2022. Saatavissa: https://tpysuomi.sharepoint.com/sites/Sovari/Jaetut%20asiakirjat/Forms/AllItems.aspx?ga=1&id=%2Fsites%2FSovari%2FJaetut%20asiakirjat%2FGeneral%2FSovari%20ENT%202020%2D2021%20tulokset%20organisaatiot%2F132%20Kouvola%2FSovariENT%20TULOS2021%20132%20Kouvola%2Epdf&parent=%2Fsites%2FSovari%2FJaetut%20asiakirjat%2FGeneral%2FSovari%20ENT%202020%2D2021%20tulokset%20organisaatiot%2F132%20Kouvola [viitattu 18.5.2022].

Kouvolan etsivä nuorisotyö. 2021. Nuorten elinolojen raportti 2021: Kouvolan etsivän nuorisotyön havaintoja. PDF-dokumentti. Päivitetty: 4.4.2022. Saatavissa: https://www.nuortenkouvola.fi/wp-content/uploads/sites/4/2022/04/Nuorten-elinolojen-raportti-2021.pdf [viitattu 18.5.2022].

Välimäki, V., Ranta, M., Grönlund, H., Junttila N. & Pessi, A. 2018. Yksin yli opistokaupungissa: opiskelijoiden yksinäisyyskokemukset elämänkulun tutkimusperinteen näkökulmasta. Nuorisotutkimus 36: 3. PDF-dokumentti. Päivitetty: 3.2018. Saatavissa: https://elektra.helsinki.fi/oa/0780-0886/2018/3/yksinyli.pdf [viitattu 18.5.2022].

Kirjoittaja

Kirjoittaja on etsivä nuorisotyöntekijä ja viimeisen vuoden sosionomiopiskelija Xamk Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulusta.

Onko uupuminen vanhemmuudessa okei?

Kirjoittajat: Henna Haimi & Elina Vaikkinen

Jaksaminen lasten kanssa on koetuksella varmasti meillä jokaisella ajoittain. Kiireinen arki voi väsyttää. Miljoona asiaa täytyisi saada tehtyä eikä mitään saa aikaiseksi. Mutta mitä on uupuminen? Pienten lasten vanhempina halusimme tarkastella aihetta enemmän.

Vanhempien uupumiseen vaikuttavat erilaiset vanhemmuuteen liittyvät stressitekijät. Stressitekijöitä ovat yleisimmin arkiset asiat, krooniset ja akuutit stressitekijät. Arkisia stressitekijöitä ovat esimerkiksi kodin ja palkkatyön yhdistäminen. Kroonisilla stressitekijöillä tarkoitetaan pidempään jatkuvaa elämää kuormittavaa tekijää, kuten esimerkiksi lapsen kehitysvammaa tai vanhemman masennusta. Akuutit stressitekijät ovat yllättäviä vastoinkäymisiä elämässä, kuten esimerkiksi perheenjäsenen kuolema tai vakava sairastuminen. (Rintala ym. 2019, 10–11.) Ensi- ja turvakotien liitto nostaa keskeisimmiksi uupumiseen vaikuttaviksi asioiksi vanhempien yksinäisyyden sekä vanhemman kokemat vaatimukset vanhemmuutta kohtaan (Ensi- ja turvakotien liitto 2021).

Yksi yleisimpiä syitä vanhempien uupumiselle on yksinäisyys. Yksinäisyydestä johtuvaan uupumiseen on monia, itsestä johtuvia ja johtumattomia syitä. Pienten lasten kanssa pärjääminen voi olla haasteellista ilman tukiverkostoa. Riittämättömyyden ja turvattomuuden tunteet ovat yleisiä eikä välttämättä ole ketään, kenelle purkaa tunteitansa. Tukiverkoston puute voi johtua huonoista perhesuhteista tai pitkistä välimatkoista. Matkustamiseen vaaditaan rahallisia resursseja, joita ei välttämättä ole. Tukiverkosto voi koostua myös iäkkäistä vanhemmista, joilta ei kehdata pyytää apua tai joille ei haluta olla kiitollisuuden velassa. Moni vanhemmista myös arkailee pyytää ulkopuolista apua, esimerkiksi neuvolan kautta saatavaa perhetyötä. (Rantalaiho 2006, 46–77.)

Vanhempien omalla näkemyksellä siitä, millainen on ihannevanhempi, on havaittu olevan merkittävä yhteys vanhempien uupumiseen. Jos vanhemman odotukset ovat korkealla eikä hän koe täyttävänsä omia ihanteitaan, kokee vanhempi voimakkaampaa syyllisyyttä omasta vanhemmuudestaan. (Rintala ym. 2019, 24–27.) Ulkopuolelta tulevat vaatimukset ja paineet vanhemmuuteen ovat kovat. Jokaisen pitäisi muistaa, mikä on vanhemmuuden perimmäinen tarkoitus: turvata lapsen kasvu ja kehitys, ei vertailla omaa vanhemmuuttaan muihin. Armollisuus itseään kohtaan on sallittua, jopa suotavaa, eikä avun pyytäminen ole heikkoutta tai epäonnistumista.

Kun vanhempi voi hyvin, lapsi voi hyvin

Vanhempien uupuminen voi heijastua myös lapsen hyvinvointiin. Lapsi tarvitsee hellyyttä, ymmärrystä ja ennen kaikkea henkisesti läsnä olevaa vanhemmuutta. Vaikka lapset ovatkin aina etusijalla, ei omaa itseään tule unohtaa. Oma aika on todella tärkeää. Jos oma tukiverkosto puuttuu kokonaan tai on lähes olematon, tuntuu että seinät kaatuvat päälle eikä kukaan auta, kannattaa asia ottaa ihan reilusti puheeksi esimerkiksi neuvolassa. Ei tarvitse esittää, että kyllä minä pärjään. Kielteiset vanhemmuuden tunteet ovat sallittuja eikä niitä tarvitse säikähtää.

Tämä on myös hyvä muistutus meille tulevaisuuden ammattilaisille sosiaalialalla. Vanhemman väsymys tulee ottaa vakavasti. Väsymyksellä ja uupumuksella voi olla tuhoisat seuraukset koko perheelle. On tärkeää antaa tukea ennen uupumisen iskemistä. Joskus myös pelkkä kysymys ”mitä sinulle kuuluu” voi riittää.

Lähteet

Ensi- ja turvakotien liitto. 2021. Uupunut vanhempi. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://ensijaturvakotienliitto.fi/vauvaperhe/kun-voimat-on-lopussa/uupunut-vanhempi/ [viitattu 10.3.2021].

Rantalaiho, U-M. 2006. Kun ei tule kuulluksi – lapsiperheiden vanhempien kokemuksia arjesta ja avun tarpeista. Teoksessa Hokkanen, L. & Sauvola, M. (toim.) Puhumattomat paikat – Puheenvuoroja perheestä. Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus. Oulu, 46–77. Saatavissa: http://www.sosiaalikollega.fi/poske/julkaisut/julkaisusarja/Julkaisu_22.pdf [viitattu 19.3.2021].

Rintala, R. & Suominen, J. 2019. Suomalainen ihannevanhempi. Jyväskylän yliopisto. Psykologian laitos. Pro gradu -tutkielma. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/64364/URN%3aNBN%3afi%3ajyu-201906052979.pdf?sequence=1&isAllowed=y [viitattu 10.3.2021].

Kirjoittajat

Kirjoittajat Henna Haimi ja Elina Vaikkinen ovat pienten lasten vanhempia, jotka opiskelevat ensimmäistä kevättä sosionomiksi Xamkissa ja tasapainoilevat perheen, työn ja opiskelun yhdistämisen keskellä.

Miten iäkäs läheisesi voi?

Kirjoittaja: Helena Rinneaho

Iäkkäiden ihmisten yksinäisyys on ollut vahvasti median otsikoissa viime vuosina. Se on valtakunnallinen sosiaalinen ongelma, josta tuskin koskaan päästään eroon. Mielestäni on huolestuttavaa, että yhteiskuntamme arvokkaat jäsenet, iäkkäät ihmiset, viettävät päivänsä yksin kotona, vailla sosiaalista kanssakäymistä tai aktiviteettia.

Kotona asuvien iäkkäiden kokema yksinäisyys

Kangassalon ja Teerin teettämässä tutkimuksessa (2017, 284) iäkkäät kuvailevat yksinäisyyttä kielteisenä tunteena, joka aina välillä vain tulee. Se nähdään ikääntymiseen kuuluvana asiana, joka tulee sosiaalisten suhteiden vähenemisen myötä.

Entä jos yksinäisyyden tunne on normi, jonka kanssa luultavasti jokainen meistä joutuu vanhuudessaan elämään? Kun itse kuvittelen vanhoja päiviäni, siihen ei kuulu yksinäisyys. Kuvittelen sen viisauden täyteisenä, hauraana aikana, jolloin saan nauttia viimeisistä vuosistani tehden mielekkäitä asioita rakkaiden ympäröimänä, toimintakyvyn rajoissa tietenkin.

Iäkkäät toivovat arkeensa lisää sosiaalisia kanssakäymisiä, kohtaamisia ja toimintaa. Arjessa he viettävät paljon aikaa yksin, mikä lisää yksinäisyyden tunnetta. Päivät kuluvat yksin kotona, televisiota katsellen ja radiota kuunnellen. Joillekin ainoa ihmiskontakti päivässä on esimerkiksi ateriapalvelun työntekijä tai puhelu läheisen kanssa. Tähän toivottaisiin muutosta, esimerkiksi ulkoiluseuraa tai keskustelukaveria. Yksinäisyyteen toivotaan apua ja tukea ulkopuolelta, esimerkiksi läheisiltä tai vapaaehtoistyöltä. (Kangassalo & Teeri 2017, 285–286.)

Kuvan lähde: Pixabay

Yksinäisyyden ehkäisy

Yksinäisyyteen tulisi vastata ennaltaehkäisevästi ja varhaisen puuttumisen palveluilla. Hännisen tutkielmassa (2020, 47) käy ilmi, että yksinäisille ihmisille tällaisia palveluita tuottaa lähinnä kolmas sektori ja seurakunta. Palveluita voivat olla esimerkiksi ystävätoiminta tai erilaiset keskusteluryhmät. Suhtautuminen tällaiseen toimintaan on hyvin vaihtelevaa. Pitkään yksin olleella iäkkäällä voi olla valtava kynnys osallistua keskusteluryhmään tuntemattomien kanssa. (Hänninen 2020, 47–48.)

Kangassalon ja Teerin (2017, 283) artikkelista käy ilmi, että iäkkäät kokevat luontevammaksi osallistua toimintaan toisen ihmisen kanssa kuin yksin. Gerontologisen sosiaalityön nykyresurssit ovat valitettavasti niin huonot, ettei saattaminen tai ryhmään osallistuminen iäkkään kanssa ole mahdollista. Kolmannen sektorin palveluita ei tuoteta kotiin juuri lainkaan, joten liikuntarajoitteinen, kotona asuva iäkäs jää helposti palvelun ulkopuolelle. (Hänninen 2020, 46–48.)

Ehdottomana haasteena näen sen, ettei yksinäisyyttä ennaltaehkäiseviä palveluja tuoda juurikaan kotiin (Hänninen 2020, 48). Tämä on mielestäni huolestuttavaa, koska yleinen tavoite on, että ihminen pystyisi elämään mahdollisimman pitkään kotona.

Iäkkäiden yksinäisyys ja sen ennaltaehkäisy on asia, johon pitäisi ehdottomasti kiinnittää vielä enemmän huomiota. Toivon, että jokainen pysähtyisi osaltaan miettimään, voiko itse tehdä asialle jotain. Vapaaehtoistoimintaan liittyminen on tehty nykyaikana helpoksi. Kirjoittamalla Googleen ”vapaaehtoistyö”, tuloksiin tulee lukuisia eri järjestöjä, joiden sivujen kautta voi ilmoittautua ja hakea vapaaehtoistyöhön.

Lisäksi omia lähellä olevia iäkkäitä ei tule unohtaa. Puhelu isovanhemmalle tai vanhemmalle, vie omasta elämästä vain pienen hetken, mutta voi auttaa iäkästä ihmistä selviytymään omastaan.

Lähteet

Hänninen, V. 2020. Sosiaaliset ongelmat ja niihin vastaamisen keinot gerontologisessa sosiaalityössä. Tampereen yliopisto. Yhteiskuntatieteiden tiedekunta. Pro gradu -tutkielma. PDF-dokumentti. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202004294490 [viitattu 22.4.2021].

Kangassalo, R. & Teeri, S. 2017. Yksinäisyys kotona asuvien iäkkäiden elämässä. Gerontologia 31 (4), 278–290. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://doi.org/10.23989/gerontologia.63106 [viitattu 22.4.2021].

Kirjoittaja

Kirjoittaja Helena Rinneaho on ensimmäisen vuoden sosionomiopiskelija Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa.