Tag Archives: nuoret

Nuorten syrjäytymisen ennaltaehkäiseminen

Kirjoittaja: Jevonia Heikkilä

Aurinkoisena kevätaamuna, juodessani kupillisen mustaa kahvia aloin pohtia syrjäytymisen määritelmää ja syrjäytymistä nuorten näkökulmasta tässä epävarmassa, koronapandemian ja Ukrainan sodan sävyttämässä maailmassa. Blogikirjoituksessa käsitellään nuorten syrjäytymistä, sen ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä sekä ennaltaehkäisemisen kannattavuutta.

Syrjäytyneet nuoret

Syrjäytymisellä tarkoitetaan prosessia eli vaiheittain etenevää tapahtumasarjaa, joka voi tapahtua joko hyvin nopeasti tai päinvastoin kestää useiden vuosien ajan. Syrjäytyminen johtaa huono-osaisuuteen, jolla viitataan ihmisten elinoloissa esiintyviin, samanaikaisesti ilmeneviin useisiin puutteisiin. Syrjäytymiseen liittyy samanaikaisesti kyvyttömyyden tunnetta, köyhyyttä sekä eristäytymistä. (Ihalainen & Kettunen 2016, 130.)

Syrjäytymisen kannalta ratkaisevana tekijänä pidetään nuoruutta, sillä siihen liittyy yleensä monia suuria elämänmuutoksia ja siirtymävaiheita, joita ovat esimerkiksi koulutuksen ja työpaikan hankkiminen sekä omaan kotiin muuttaminen. Syrjäytymisen mittaaminen on haastavaa, minkä vuoksi syrjäytyneiden nuorten määrästä ei ole saatavilla tarkkoja tilastotietoja. THL:n vuonna 2020 julkaiseman arvion mukaan Suomessa suunnilleen 14 000‒100 000 syrjäytynyttä nuorta (Eduskunta 2022, 14). Pyykkösen laatiman selvityksen mukaan Suomessa oli vuoden 2021 lopussa noin 64 000 syrjäytynyttä nuorta, iältään 19–28-vuotiaita (Pyykkönen 2023, 18).

Nuorten syrjäytymisen ennaltaehkäisemisen keinot

Syrjäytymisen ennaltaehkäisemisellä viitataan huono-osaisuuden ylisukupolviseen ennaltaehkäisemiseen, huono-osaisuuden varhaiseen tunnistamiseen sekä tukijärjestelmien luomiseen tilanteissa, joissa on poikkeuksellisen suuri syrjäytymisriski (Nordling 2014). Nuorten syrjäytymisen ennaltaehkäisemisessä neuvolat, päiväkodit ja koulut ovat avainasemassa. Niissä työskentelevä henkilöstö voi tukea vanhemmuutta ja lapsiperheitä, tarjota tietoisesti psykososiaalista kehitystä tukevia toimenpiteitä sekä tunnistaa huomattavan osan syrjäytymisvaarassa olevista nuorista. (Marttunen ym. 2014, 144.)

Syrjäytymisvaarassa olevia nuoria yhdistäviä piirteitä ovat syrjään vetäytyvyys, levottomuus sekä haasteet koskien sekä oppimista että sosiaalista vuorovaikutusta. Koulussa oppilaan tai opiskelijan passiivisuus, aloitekyvyttömyys, vetäytyminen, poissaolot ja koulumenestyksen heikentyminen saattavat kieliä orastavasta mielenterveyden häiriöstä, mikä puolestaan kategorioidaan yhdeksi syrjäytymisen riskitekijäksi. (Marttunen ym. 2014, 144.) Nuorten syrjäytymisen ennaltaehkäisemisessä keskeisessä asemassa on myös syrjäytymistä aiheuttavien riskitekijöiden tunnistaminen. Syrjäytymisen riskitekijöitä ovat maahanmuuttajataustaisuus, asunnottomuus, yksin asuminen, vanhempien alhainen koulutustaso, toimeentulotukiasiakkuus, työttömyys sekä päihde- ja mielenterveysongelmat (Eduskunta 2022, 15–16; Myrskylä 2015, 18–22).

Nuorten syrjäytymisen ennaltaehkäisemisen kannalta merkittäviä toimenpiteitä ovat koulutukseen satsaaminen, nuoriin investoiminen sosiaalipolitiikan avulla, nuorten yhteiskuntatakuu sekä kunkin nuoren voimavaroihin soveltuvien toimintamahdollisuuksien selkiyttäminen ja lisääminen. Nuorten yhteiskuntatakuulla tarjotaan jokaiselle alle 25-vuotiaalle nuorelle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle kuntoutus-, työpaja-, harjoittelu-, työ- tai opiskelupaikka viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömyyden alkamisesta. Konkreettisia esimerkkejä nuoren voimavaroihin soveltuvista toimintamahdollisuuksista ovat työssä kouluttautuminen, palvelusetelityö, työpajapaikka sekä palkkatuettu työ. (Palola ym. 2012, 310, 313.)

Edellä mainittujen toimenpiteiden lisäksi keskeisiä nuorten syrjäytymistä ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä ovat muutokseen kannustava, nuorilähtöinen, yksilön toimijuutta edistävä ja tarpeita vastaava palvelujärjestelmä. Palvelujärjestelmään tulisi kuulua koulutuksen, kuntoutuksen, sosiaalitoimen, työhallinnon, terveydenhoidon sekä muiden vastaavien toimijoiden asiantuntemusta. Palvelujärjestelmän tuki- ja palveluverkostossa tulisi myös olla nuorelle määrätty “luottohenkilö”, joka olisi helposti tavoitettavissa esimerkiksi tilanteissa, joissa nuori kokee palvelujärjestelmän haasteelliseksi. Palvelujärjestelmässä sekä työelämän ja koulutuksen rakenteissa kannattaa olla huomattavaa yksilöllistä joustoa sekä syrjäytyneiden että syrjäytymisuhan alla olevien nuorten tilanteissa. (Palola ym. 2012, 313.)

Nuorten syrjäytymisen ennaltaehkäisemisen tärkeys

Nuorten ja laajemmassa mittakaavassa koko väestön syrjäytymisen ennaltaehkäiseminen on kannattavaa, koska syrjäytyminen aiheuttaa huomattavia inhimillisiä kärsimyksiä, tuottaa yhteiskunnalle suuria taloudellisia kustannuksia sekä on yhteydessä niin rikoksen uhriksi joutumiseen, rikollisuuteen syyllistymiseen kuin päihde- ja mielenterveysongelmiin. (Rikoksentorjunta.fi s.a.; Nordling 2014).

Nuorten syrjäytymisen ennaltaehkäisemisen tärkeyttä voidaan perustella myös turvallisuuden näkökulmasta. Syrjäytymisen ja turvallisuuden suhde on kaksisuuntainen; syrjäytyminen aiheuttaa turvallisuusongelmia, joiden kokeminen vastaavasti lisää syrjäytymistä. Syrjäytyminen muodostaa yhden suurimmista uhista Suomen sisäiselle turvallisuudelle. Syrjäytymisriskien merkitys vaikuttaa eri tavoin myös yksilöiden turvallisuuspääoman kehittymiseen. Konkreettisena esimerkkinä yksilön turvallisuuspääoman kehittymisen heikentymisestä voidaan pitää varhaisessa aikuisiässä tapahtuvia tapaturmia, jotka osittain johtuvat päihteiden, kuten huumeiden väärinkäytöstä (Pyykkönen 2023, 11, 18–19.)

Blogikirjoituksen myötä toivoisin, että nuorten syrjäytymiseen sekä sen ennaltaehkäisemiseen puututtaisiin sekä valtakunnallisella että laajemmassa mittakaavassa globaalilla tasolla. Nimittäin mainitsemieni syrjäytymisestä koituvien negatiivisten seurausten vuoksi voidaan todeta, että nuorten syrjäytyminen vaikuttaa hyvin negatiivisesti niin yksilön, yhteisön kuin yhteiskunnankin tasolla. Blogikirjoitukseen vedoten voidaan myös todeta syrjäytymisen ennaltaehkäisemisen olevan taloudellisesti kestävämpää verrattuna rikollisuuden ja työttömyyden torjumiseen, sosiaalietuuksien maksamiseen sekä kalliiden erityisterveydenhuollon palveluiden kustantamiseen.

Lähteet

Eduskunta. 2022. Nuorten syrjäytymisen ehkäisyn palvelurakenne, rahavirrat sekä seurannan haasteet. Eduskunnan tarkastusvaliokunnan julkaisu 1/2022. Helsinki: Tarkastusvaliokunta. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://www.eduskunta.fi/FI/naineduskuntatoimii/julkaisut/Documents/TRVJ_1_2022_Nuorten_syrjaytyminen.pdf [viitattu 28.05.2023].

Ihalainen, J. & Kettunen, T. 2016. Turvaverkko vai trampoliini sosiaaliturvan mahdollisuudet. Helsinki: Sanoma Pro Oy.

Marttunen, M., Haravuori, H. & Santalahti, P. 2014. Lasten ja nuorten mielenterveys ja syrjäytyminen. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 51, 143–145. Verkkolehti. Saatavissa: https://journal.fi/sla/article/view/48317 [viitattu 28.05.2023].

Myrskylä, P. 2015. Toisen asteen koulutuksesta ja työelämästä syrjään jääneet 2000–2013. Teoksessa Määttä, A. & Määttä, M. (toim.) Parempia ratkaisuja koulutuksen ja työn ulkopuolella olevien nuorten tukemiseen. Valtion selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 16/2015. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia, 18–22. PDF-dokumentti. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-197-8 [viitattu 08.06.2023].

Nordling, E. 2014. Syrjäytyminen on ehkäistävissä – elämä raiteilleen, Esa Nordling, THL. YouTube. Videoleike. Julkaistu 1.10.2014. Saatavissa: https://www.youtube.com/watch?v=216Y5cpJiko [viitattu 28.05.2023].

Palola, E. & Hannikainen-Ingman, K. & Karjalainen, V. 2013. Nuorten syrjäytymistä on tutkittava pintaa syvemmin. Yhteiskuntapolitiikka 77, 310–315. Verkkolehti. Saatavissa: https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201209117950 [viitattu 08.06.2023].

Pyykkönen, J. 2023. Syrjäytymisvaarassa olevien lasten ja nuorten turvallisuuspääoman vahvistaminen. Sisäministeriön julkaisuja 2023:11. Helsinki: Sisäministeriö. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/164754/SM_2023_11.pdf?sequence=1&isAllowed=y [viitattu 28.05.2023].

Kirjoittaja

Jevonia Heikkilä on sosionomiopiskelija Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa, XAMK:ssa.

Olemme huolissamme lastensuojelun lapsista ja nuorista

Kirjoittajat: Eerika Hakala, Roosa Mäkeläinen, Veera Partanen ja Jenni Rosvall

Tässä blogissa otamme kantaa lastensuojelulaitoksiin sijoitettujen lasten ja nuorten mielenterveysongelmiin ja niiden hoitamiseen. Teimme aiheesta ruohonjuurisarjakuvan, jolla otamme kantaa taideaktivismin kautta. Ruohonjuurisarjakuvan tärkein tehtävä on välittää tietoa.

Lastensuojelun asiakkailla ilmenevät mielenterveydenongelmat ovat yleistyneet. 13 – 17-vuotiaista sijoitetuista lapsista joka toinen on nuorisopsykiatrian asiakkaana. Viime vuosina psykiatrisen hoidon väheneminen ja sairaanhoitopiirien alhaiset resurssit ovat hankaloittaneet nuorten avun saamista. Nykyään pitkäaikaiset hoitojaksot ovat jäänet lyhyiksi. Lyhyen jakson jälkeen, lasten vakavistakin mielenterveysongelmista huolimatta, heidät lähetetään takaisin lastensuojelulaitokseen. Näin ollen heidän hoitonsa tulee halvemmaksi kuin sairaalassa. Pia Eriksonin mukaan lastensuojelun yksi tärkeimmistä kehittämisen kohteista on lasten mielenterveydenongelmista johtuvan hoidon lisääminen (Laitinen 2021). Sijoitettujen nuorten mielenterveysongelmiin on vaikea saada pitkäaikaista apua, jota monet tarvitsisivat. Psykiatrinen osastohoito ja pitkäaikainen kuntouttava psykiatrinen hoito ovat viime vuosina vähentyneet, ja hoito-osastoja on lakkautettu. (Laitinen 2021.)

Meidän mielestämme lasten ja nuorten mielenterveyden hoitamiseen tulisi panostaa, etenkin lastensuojelunuorten kohdalla, koska yleensä heidän elämässään on tapahtunut isoja asioita, joista olisi hyvä päästä keskustelemaan. Jokainen lapsi ja nuori tulisi ottaa vastaan yksilöinä ja heille pitäisi olla mahdollista tarjota pitkäkestoinen hoitosuhde. Varhaisessa vaiheessa mielenterveysongelmiin puuttumisella ja ennaltaehkäisevällä toiminnalla voitaisiin ehkäistä lasten ja nuorten syrjäytymistä ja yleistä pahaa oloa. Esimerkiksi koulu- ja opiskeluympäristössä ennaltaehkäisevää toimintaa olisi helpoin toteuttaa. Niissä voitaisiin puhua enemmän mielenterveyden tärkeydestä ja antaa arkielämään työkaluja hyvinvoinnin ylläpitämiseen. Koulun lisäksi laitoksissa olisi hyvä muistuttaa myös netin kautta saatavasta avusta, esimerkiksi chat-kanavista, sovelluksista ja mielenterveyspalveluiden puhelinnumeroista.

Ruohonjuurisarjakuva on hyvä taideaktivismimenetelmä, sillä sen tarkoitus on tuoda tietoa sanattomasti, jolloin yhteistä kieltä tai lukutaitoa ei tarvita. Tämän ansioista sarjakuvaa voi hyödyntää monien eri asiakasryhmien kanssa työskenneltäessä, esimerkiksi maahanmuuttajien ja vammaisten kanssa. Huomasimme harjoitteluissamme, kuinka kuvilla on iso merkitys kommunikaatiossa. Esimerkiksi vammaistyössä päivä kuvitetaan asiakkaille, mikä on verrattavissa ruohonjuurisarjakuvaan. Ymmärtääkseen kuvan tarkoitusta, kuvaa ei tarvitse selittää tekstillä. Omassa sarjakuvassamme käytimme paljon tekstiä, joten se ei ole paras mahdollinen esimerkki ruohonjuurisarjakuvasta, mutta sekin soveltuu tiedon välittämiseen ja taideaktivismin esille tuomiseen.

Lähteet

Laitinen, J. 2021. Sijaishuollon lapset eivät aina saa apua mielenterveyden ongelmiin. Talentia. Verkkolehti. Saatavissa: https://www.talentia-lehti.fi/sijaishuollon-lapset-eivat-aina-saa-apua-mielenterveyden-ongelmiin/?fbclid=IwAR2LKePL9mXkCV-zRtzbCZQYxJW6WaWh_CYr8YR1qU0Dmq3NOjaQypcZqXE [viitattu 30.5.2021].

Kirjoittajat

Kirjoittajat Eerika Hakala, Roosa Mäkeläinen, Veera Partanen ja Jenni Rosvall ovat ensimmäisen vuoden sosionomiopiskelijoita Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu XAMK:sta.

Näkeekö kukaan kiusaajan kuoren alle?

Kirjoittajat: Riina Aholin  ja Anu Peltola

Blogikirjoituksemme aihe liittyy nuorten hyvinvointiin. Kuluneen talven aikana esiin tulleet nuorten tekemät vakavat väkivalta- ja kiusaamistapaukset ovat koskettaneet meitä paljon. Yleisissä keskusteluissa huomio keskittyy yleensä uhrien kokemuksiin eikä niissä löydy juurikaan tilaa empatialle tekijää tai syytettyä kohtaan. Ihmiset ovat nettikeskusteluissa usein hyvinkin julmia ja valmiita jakamaan tuomioita ajattelematta enempää sitä, mistä nuorten pahoinvointi johtuu. Omassa arjessamme olemme seuranneet läheltä aiheeseen liittyviä tilanteita, ja siksi halusimme kirjoittaa blogitekstin, joka herättelee ajattelemaan näitä tapahtumia erilaisesta näkökulmasta.

Näkeekö kukaan kiusaajan kuoren alle?  

”Paskiainen”

”Ihmishirviö”

”Tollaset tunteettomat siat pitäis hakata.”

”Ei säälitä yhtään, aivan sairas.” 

Yllä muutamia suoria lainauksia viimeaikaisista, vakaviin koulukiusaamis- ja väkivaltatapauksiin liittyvistä nettikeskusteluista. Uutiset näistä nuorten keskuudessa esiintyvistä ilmiöistä ovat olleet pysäyttäviä. Tuntuu käsittämättömälle lukea siitä, mitä kaikkea saattaa tapahtua tavallisena perjantai-iltana samaan aikaan, kun itse istuu sohvalla tyytyväisenä televisiota katsellen.

Miksi kukaan ei tee mitään? 

On sanomattakin selvää, että kiusaamisen tai väkivallan kohteeksi joutuminen aiheuttaa kärsimystä. Uhrien elämässä nämä pitkäaikaiset vaikutukset näkyvät yleensä huonona itsetuntona. Heidän on usein vaikea luottaa toisiin ihmisiin ja solmia siten läheisiä ihmissuhteita. Joillakin kiusaamisen jäljet seuraavat pitkälle aikuisuuteen ilmeten erilaisina fyysisinä ja psyykkisinä reaktioina, kuten paniikkihäiriönä ja ahdistuksena. (Viita-aho 2012, 55–57.) Uhrien tarinoita on koskettavaa lukea, ja heidän kokemuksensa herättävät meissä vahvaa myötätuntoa. Sisältä kumpuaa usein myös vihan tunteita, ja mielen saattaa täyttää pelko ja ahdistus. Tekee mieli huutaa ääneen: eihän tämä voi olla totta! Miksi tällaista tapahtuu? Kiukku nousee pintaan. Apua! Tehkää jotain! Tämän pitää loppua!  

Kuva: Pixabay

Nössöjen kerho 

Oletko koskaan pysähtynyt miettimään, miksi joku kiusaa? Mikä aiheuttaa sen, että nuori käyttäytyy toista kohtaan vahingoittavalla tavalla? Kysymyksiin on haettu vastausta Haarnion ja Hännisen (2019) tutkielmassa ”Jotta en itse joutuisi nössöjen kerhoon”. Tutkielmassa he haastattelivat jo aikuisiän kynnykselle kasvaneita nuoria opiskelijoita, ja kartoittivat koulukiusaajien näkemyksiä oman kiusaamisensa taustalla vaikuttaneista syistä (Haarnio & Hänninen 2019, 7). Tutkielman mukaan kiusaajat nimesivät yleisimmiksi syiksi käyttäytymiselleen ryhmäpaineen ja pelon. Esille nousivat myös ajattelemattomuus, viha, kosto ja paha olo. (Haarnio & Hänninen 2019, 44.) Joskus harmittomasta läpästä voi saada alkunsa vuosia jatkuva kiusaaminen, joka pahimmassa tapauksessa eskaloituu väkivallaksi.  

Puutteet, vaikeudet, heikot taidot 

Väkivallalla tarkoitetaan toisen henkilön henkeen ja terveyteen kohdistuvaa tahallista tekoa.  Nuorten keskuudessa eriasteista väkivaltaa esiintyy yllättävän paljon, sillä karkeasti arvioiden ikäryhmässään noin joka kymmenes nuori käyttää väkivaltaa. (Rytkönen 2013, 20.) Väkivaltainen käytös kertoo yksilön heikoista sosiaalisista taidoista ja puutteellisista kyvyistä hallita negatiivisia tunteita ja mielihaluja. Se kertoo myös vaikeuksista ratkoa ristiriitoja ja saavuttaa yhteiskunnallisia sosiaalisia tavoitteita. (Rytkönen 2013, 22.) 

Minna Rytkönen on tutkinut väitöskirjassaan väkivallan tekoja tehneiden nuorten sosioemotionaalista terveyttä (Rytkönen 2013, 14) valtaosa tutkimuksen nuorista oli elänyt lapsuutensa haavoittavissa oloissa. Heidän sosioemotionaaliset ongelmansa ilmenivät muun muassa vakavina vaikeuksina arkielämän vaatimuksiin ja odotuksiin sopeutumisessa. Lisäksi monen nuoren oli haasteellista olla kanssakäymisissä ikäistensä kanssa. Myös tarkoituksenmukaisella tavalla käyttäytyminen ja tunteiden ilmaiseminen tuotti heille paljon vaikeuksia. (Rytkönen 2013, 98.)

Nuorten elämässä esiintyneistä haavoittavista tekijöistä merkittävimmäksi nousi kotiolojen epävakaus (Rytkönen 2013, 98). Se ilmeni monen nuoren lapsuuden perheessä muun muassa vanhempien runsaana päihteiden käyttönä, vanhempien välisinä ristiriitoina ja väkivaltana. Useat nuoret olivat kohdanneet perheväkivallan lisäksi myös muita traumatisoivia tapahtumia, kuten kaltoinkohtelua ja hylkäämistä. Tutkimuksen nuorilla ilmeni lisäksi keskimääräistä enemmän käytös- ja tarkkaavaisuushäiriöiden piirteitä ja niihin liittyviä mielialavaikeuksia. Tämä sentään ei tullut yllätyksenä, sillä epävakaissa olosuhteissa näiden ominaisuuksien tiedetään vaikuttavan hyvinkin negatiivisesti lasten ja nuorten sosioemotionaaliseen kehitykseen. (Rytkönen 2013, 99.)

Kuka hakkaa ja kiusaa? 

Kiusaajan kuoren alle katsominen voi pelottaa. Eikä ihme, sillä kovalta tuntuvan kuoren alta voi paljastua vahvoja tunteita – vihaa ja pelkoa. Sieltä voi myös hypätä silmille kerta toisensa jälkeen ohitetut inhimilliset tarpeet, kokemukset humalassa riehuvista aikuisista tai vuosia kertynyt kauna elinympäristön aikuisten välinpitämättömyydestä.

Ennen kaikkea kuoren alta löytyy ihminen, elämänsä alkutaipaleella oleva, hätäänsä huutava nuori, joka ei ole saanut apua. Nuori, joka toivoisi tulevansa kuulluksi, ymmärretyksi ja nähdyksi.  

Lähteet

Haarnio, H. & Hänninen, H. 2019. ”Jotten itse joutuisi nössöjen kerhoon”; Koulukiusaamisen syyt ja puuttuminen kiusaajien kertomana. Turun yliopisto. Kasvatustiede. Pro Gradu -tutkielma. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://www.utupub.fi/bitstream/handle/10024/147219/Opiskelija1Haarnio_Hanna_Opiskelija2Hanninen_Heidi_opinnayte.pdf?sequence=1&isAllowed=y  [Viitattu 25.4.2021]

Rytkönen, M. 2013. Kehityskulkuja ja väliintuloja. Ekologinen näkökulma vakavan väkivallanteon tehneiden nuorten sosioemotionaalisen terveyden kehitykseen. Itä-Suomen yliopisto. Terveystieteiden tiedekunta. Väitöskirja. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://erepo.uef.fi/bitstream/handle/123456789/12573/urn_isbn_978-952-61-1174-2.pdf?sequence=1&isAllowed=y  [Viitattu 2.5.2021]

Viita-aho R. 2012. ”Elämän mittainen taakka” Koulukiusattujen kokemuksia kiusaamisen seurauksista aikuisiällä. Lapin yliopisto. Kasvatustieteiden tiedekunta. Pro Gradu -tutkielma. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://lauda.ulapland.fi/bitstream/handle/10024/59733/Viita-aho.Raila.pdf?sequence=1&isAllowed=y  [Viitattu 22.4.2021]

Kirjoittajat

Kirjoittajat Riina Aholin ja Anu Peltola ovat ensimmäisen vuoden sosionomiopiskelijoita Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulusta.

 

Sosiaalinen media nuorisotyössä

Kirjoittajat: Kia Lahenius ja Sani Saijets

Sosiaalinen media on nykyään osa arkipäiväämme. Erityisesti nuoret käyttävät paljon aikaa sosiaalisessa mediassa ja hyödyntävät sen eri palveluita. Vanhemmat taas pyrkivät sinnittelemään mukana sosiaalisen median muuttuvilla alustoilla. Nuorisotyöntekijät ovat huomanneetkin sosiaalisen median olevan hyvä kanava viestiä nuorten kanssa, koska lähes jokaisella nuorella on oma puhelin ja käytössä edes jokin sosiaalisen median palvelu. 

Eri sosiaalisen median alustojen hyödyntäminen työssä 

Sosiaalinen media kattaa paljon erilaisia keskustelualustoja ja kuvasivustoja. Keskustelualustoilla, kuten esimerkiksi Whatsapp, Twitter, Facebook ja Snapchat, nuorisotyöntekijät pystyvät tavoittamaan nuoria ja perustamaan esimerkiksi erilaisia keskusteluryhmiä. Myös yksityisten viestien lähettäminen juuri tietylle henkilölle onnistuu näiden palveluiden kautta.  Nuorten on usein helpompi kertoa omista asioistaan nuorisotyöntekijälle verkossa kuin kasvokkain (Huotari 2015, 49). Keskustelualustoja voidaan hyödyntää myös erilaisten nuorten tapahtumista tiedottamiseen, kuten työpajat, nuorisoillat, retket, leirit sekä teemapäivät. Kuvasivustoja, kuten Instagram, osa nuorista käyttää päiväkirjamaisesti julkaisemalla lähes päivittäin videoita tai kuvia omasta elämästään. Nuorisotyöntekijät voivat tällöin seurata, mitä nuoren elämässä tapahtuu ja tarjota tarvittaessa erilaisia tukia. 

Sosiaalisen median huonot puolet 

Vaikka sosiaalisella medialla onkin paljon positiivisia vaikutuksia nuorisotyössä, ei ongelmilta voida välttyä. Koska nuoret saattavat ottaa yhteyttä nuorisotyöntekijään mihin aikaan vuorokaudesta tahansa, voi työ- ja vapaa-ajan erottaminen olla vaikeaa (Huotari 2015, 38). Sosiaalisessa mediassa nuorten on helpompaa valehdella omasta tilanteestaan ja jopa esiintyä toisena henkilönä. Koska sosiaalinen media muuttuu jatkuvasti, osa nuorisotyöntekijöistä ei pysy muutoksessa mukana eikä näin ollen pysty hyödyntämään sosiaalista mediaa työssään (Kallio 2015, 63). Koska sosiaalisen media alustat ovat julkisia, osa työntekijöistä kokee tietoturvan olevan heikko. Esimerkiksi nuorten kertomat asiat voivat helpommin levitä eteenpäin ulkopuolisille.   

Lähteet 

Huotari, J. 2015. Etsivä löytää vai löytääkö. Jyväskylän yliopisto. Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos. Pro gradu -työ. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/46509/URN%3aNBN%3afi%3ajyu-201507142579.pdf?sequence=1&isAllowed=y [viitattu 6.5.2021]. 

Kallio, A. 2015. Sosiaalinen media nuorisotyössä. Jyväskylän yliopisto. Tietotekniikan laitos. Pro gradu -työ. PDF-dokumentti. Saatavissa: URN:NBN:fi:jyu-201502111284.pdf [viitattu 6.5.2021]. 

Kirjoittajat

Kirjoittajat Kia Lahenius ja Sani Saijets opiskelevat ensimmäistä vuotta sosionomeiksi Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa. 

Tukiperhe arjen voimavarana

Kirjoittajat: Laura Hemmilä ja Julia Tiihonen

Valitsimme blogin aiheeksi tukiperhetoiminnan sen ajankohtaisuuden ja oman kiinnostuksemme vuoksi. Tukiperhetoiminta on ollut tarpeellista aina, mutta nykyaikana perheiden sosiaaliset verkostot ovat kaventuneet entisestään. Isovanhemmat ja perheille muut tärkeät verkostot voivat olla fyysisesti kaukana tai heitä ei vain ole olemassa. Vanhemmat tarvitsevat normaalissa arjessaan perheen ulkopuolisia ihmissuhteita ja tukea jaksamiseensa. Mikäli ongelmat alkavat kasautua, perheen ulkopuolisen avun tarve on suorastaan välttämätöntä. Tällöin tukiperhetoiminta tarjoaa tarvittavan intervention.

Suomen kaltaisessa hyvinvointivaltiossa perheiden tukena ovat erilaiset palvelut ja tukitoimet, mutta toisinaan apua tarvitaan niin ammattilaisilta kuin välittäviltä kansalaisilta. Lastensuojelun avohuollon tukiperhetoimintaa tuottavat niin ammattilaiset kuin vapaaehtoiset. Lastensuojelua käyttävien perheiden tulee saada heidän tarpeisiinsa vastaavaa tukea oikea-aikaisesti ja riittävästi. (Matilainen 2008, 8.) Tukiperhetoiminnan pääpaino on tarjota hyvän elämän eväitä lapselle vanhempien ja kasvuympäristön merkitystä unohtamatta (Matilainen 2008,13).

Voidaan todeta, että koti punoo yhteen arjen ja hyvinvoinnin. Hyvinvointi liittyy vahvasti myös vuorovaikutukseen ihmisten kanssa, siihen, ketkä koetaan läheisiksi. Tämä koko perheen kattava hyvinvointi sisältää sosiaaliset suhteet, talouden ja mahdollisuuden itsensä toteuttamiseen, jota myös tukiperhetoiminta tukee (Haulivuori 2015, 25). Ideaalitilanteessa, jossa peräänkuulutetaan molempien perheiden hyvinvointia, yhteydenpito perheiden välillä? jatkuu vielä virallisen tukisuhteen loputtua (Matilainen 2008, 38).

Monilta lastensuojelun piirissä olevien perheiden lapsilta puuttuu elämästään isä tai miehen malli, jolloin tukiperheen tarjoama esimerkki tasavertaisista vanhemmista ja lapsista on koettu tärkeäksi (Matilainen 2008,82). Toinen näkökanta perustuu arvomaailman muutokseen terveyden ja hyvinvoinnin näkökulmasta. Monet lastensuojelua käyttävät perheet ovat saaneet tukiperheiltään oppeja ja kannustusta parempiin elintapoihin (Haulivuori 2015, 59). Näitä muutoksia ovat muun muassa arjen rytmittäminen, perheen yhteiset liikunta- ja pelihetket sekä säännölliset ruokailut, joihin sisältyy lämpimät ateriat.

Tukiperhetoiminta antaa lapsille elämän eväitä ja turvallisuuden tunnetta sekä rajoja ja rakkautta. Tämä on syrjäytymisen ennaltaehkäisemisen kannalta erittäin tärkeää, ja tällä pyritään turvaamaan kaikille lapsille ja nuorille tasavertaiset mahdollisuudet selvitä elämässä eteen päin parhaalla mahdollisella tavalla. Konkreettinen esimerkki on saavuttaa toisen asteen tutkinto tukiperheeltä saadun tuen ja mallin avulla. Tukiperheet ovatkin mitä suurimmassa määrin lastensuojelua käyttävien perheiden arjen voimavara.

Lähteet

Haulivuori, K. 2015. ”Vähän erilaista elämää näki” – Tukiperheessä lapsuudessaan käyneiden aikuisten näkemyksiä arvoista tukiperhetoiminnassa. Tampereen yliopisto. Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö. Pro gradu -työ. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/98238/GRADU-1449496008.pdf?sequence=1 [viitattu 4.5.2021]

Matilainen, M. 2008. ”Tärkeä lastensuojelun tukimuoto, jota ei voi hoitaa toisella kädellä” : Jyväskyläläisten lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden näkemyksiä tukiperhetoiminnasta. Jyväskylän yliopisto. Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos. Pro gradu -työ. WWW-dokumentti. Saatavissa: URN:NBN:fi:jyu-201207182100.pdf [viitattu 4.5.2021].

Kirjoittajat

Kirjoittajat Laura Hemmilä ja Julia Tiihonen ovat Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun sosionomiopiskelijoita.

Miten korona vaikuttaa nuorten kasvuun?

Kirjoittajat: Noora Lambert ja Sonja Rapo

Tunteiden avulla luomme elämäämme tavoitteita eli jonkun motivaattorin, joka vie meitä eteenpäin. Järki kertoo meille, miten saavuttaa tavoitteet ja toimia niiden mukaan. Aivomme lähettävät viestin tunnetilasta, joka leviää pikkuhiljaa kehossamme ja voimme tunnistaa sekä sanoittaa tunnetiloja. Tunteet ovat oleellisesti tärkeä osa ihmissuhteitamme sekä sitä, miten luomme uusia suhteita ja ylläpidämme jo olemassa olevia. (Paavola 2020, 14–16.)

Lähdimme Ylen artikkelin (Vähäsarja 2021) innoittamana keskustelemaan tässä blogitekstissä siitä, miten korona tulee vaikuttamaan pienten lasten tunne-elämän kehitykseen tulevaisuudessa. Keskustelumme siirtyi kuitenkin nuorten jaksamiseen ja tunne-elämän kehittymiseen koronan aikana, jota tässä kirjoituksessa käsittelemme.

Positiivisia kokemuksia ja tunne-elämän harjoitteluja

Nuorten olisi erityisen tärkeää saada positiivisia ja turvallisia tunnekokemuksia, jotta heidän tunne-elämänsä voisi kehittyä mahdollisimman myönteiseksi ja tasapainoiseksi. Hyvä kohtaaminen, läsnäolo, hyväksytyksi tuleminen sekä hyvä tunneyhteys läheisiin ovat asioita, jotka tukevat hyvää ja tasapainoista tunnekehitystä nuoruudessa. (Heikkinen & Nieminen 2019, 13–14.) Korkiamäen (2013) mukaan nuorille tärkeimpiä ihmissuhteita ovat omat kaveri- ja ihmissuhteet. Olisi tärkeää, että nuoret pääsisivät harjoittelemaan kognitiivisia, emotionaalisia ja sosiaalisia taitojaan. Taitojen harjoittaminen tukee nuoren itsetunnon ja hyvinvoinnin kasvua ja kehitystä. Ryhmässä toimiessaan nuoret oppivat sosiaalisia taitoja, ja toisiltaan saama tieto tukee kognitiivista kasvua. Luottamus ja tuki ystävien välillä kasvattaa nuoren emotionaalisia taitoja. (Korkiamäki 2013, 43.) Miten käy, jos nuoret eivät pääse harjoittelemaan näitä taitoja yhdessä?

Oleellinen osa nuoruutta on myös aikuisuuteen ja kasvamiseen liittyvien asioiden pohtiminen yhdessä kavereiden kanssa (Korkiamäki 2013, 43). Mihin haen kouluun? Milloin muutan pois kotoa? Mikä on unelma-ammattini? Millainen on unelmataloni? Haluanko aikuisena perhettä? Näitä suuria kysymyksiä pohditaan yhdessä kavereiden kanssa varmasti pitkälle varhaisaikuisuuteen, mutta varsinkin nuoruudessa.

Nuorten uusi arki

Nuorten arki on muuttunut koronan vuoksi monella tavalla ja vaatinut täysin uudenlaiseen tilanteeseen sopeutumista. Monet tärkeät tapahtumat ovat jääneet välistä, kuten vanhojen tanssit, penkkarit ja fuksivuoden tapahtumat. Rajamäen (2021) mukaan suurin osa nuorista luo suhteita hyviin ystäviin, tulevaan puolisoon ja tekevät suuria päätöksiä tulevaisuuden kannalta opintojen ensimmäisinä vuosina. Olennainen osa nuorten itsenäistymistä on yhteenkuuluvuuden tunne perheen ulkopuolisten henkilöiden kanssa.

Muistamme varmasti kaikki nuoruuden jännittävät vaiheet, kuten kotoa pois muuttamisen ja ensimmäisen parisuhteen. Korona vaikuttaa varmasti näihin jokaisen elämään kuuluviin käännekohtiin. Vie varmasti aikaa, että näemme, millä kaikilla tavoilla korona on vaikuttanut nuoriimme. Toivomme, että nuorten pahoinvointiin puututtaisiin tarpeeksi ajoissa sillä, kuten tiedetään, nuorissa on tulevaisuus.

Lähteet

Heikkinen, J., Niemi, A. 2019. Tunteiden kanssa taitavasti- työkalupakki tun-netyöskentelyyn nuorten kanssa. Karelia-ammattikorkeakoulu. Sosiaalialan koulutusohjelma. Opinnäytetyö. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/265317/Heikki-nen_Jenni_Niemi_Antti_2019_12_09.pdf.pdf?sequence=2&isAllowed=y https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/70057 [viitattu 27.4.2021]

Korkiamäki, R. 2013. Kaveria ei jätetä! Sosiaalinen pääoma nuorten vertaissuhteissa. Tampereen yliopisto. Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö. Akateeminen väitöskirja. PDF- dokumentti. Saatavissa: https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/68124/978-951-44-9124-5.pdf?se-quence=1&isAllowed=y [viitattu: 5.5.2021]

Paavola, S., Laaksonen, T. 2020. Sisältä sanoiksi: Tunnekortit teini-ikäisille. Seinäjoen ammattikorkeakoulu. Sosiaali- ja terveysala. Opinnäytetyö. PDF-dokumentti. Saatavissa: www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/352397/Paavola_Sini.pdf?sequence=7&isAllowed=y [viitattu 27.4.2021]

Rajamäki, T. 2021. Asiantuntijat ovat huolissaan nuorista, joihin korona-aika jättää syvän jäljen: ”Miten muutamaa ikäluokkaa on voitu rajoittaa niin paljon”. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000007817792.html [viitattu 10.5.2021]

Vähäsarja, S. 2021. 1-vuotias Kerttu on koko elämänsä nähnyt vieraita vain kaukaa, ja hymytkin jäävät maskien taakse – erikoisella ajalla voi olla hänen kehitykselleen suuri merkitys. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://yle.fi/uutiset/3-11815844  [viitattu 10.5.2021]

Kirjoittajat

Kirjoittajat Noora Lambert ja Sonja Rapo opiskelevat ensimmäistä vuotta Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa (XAMK) sosionomeiksi.

Hyvä, paha some ja nuorten ulkonäköpaineet

Kirjoittaja: Heidi Hokkanen

Nyky-yhteiskunnassa nuorten ja myös nuorten aikuisten elämä ja arki useimmiten pyörii sosiaalisen median ympärillä. Kavereihin pidetään yhteyttä useiden sovellusten avulla viestien, kuvien ja videoiden kautta sekä omasta elämästä jaetaan enemmän tai vähemmän materiaalia muille ihmisille sosiaalisen median välityksellä. Samalla aukeaa mahdollisuus nähdä itse muiden elämää, josta valitettavasti näytetään useimmiten vain ne parhaat palat. Sosiaalisen median luoma käsitys tavoittelemisen arvoisesta elämästä ja ulkonäöstä luo eittämättä paineita kasvuiässä oleville nuorille.  

On tutkittu, että ulkonäköpaineiden ja sosiaalisen median tekijöiden väliltä löytyy yhteys. Nuoret kokevat ristiriitaa siitä, että sosiaalisessa mediassa ihannoidaan laihoja ja lihaksikkaita, mutta kuitenkin annetaan olettaa, että kaikkien tulisi olla oma itsensä (Saarinen 2018, 48).  Julkaisujen teema ja luonne oli myös yhteydessä ulkonäköpaineiden kokemiseen. Yhteys ulkonäköpaineisiin löydettiin terveyteen, kuntoiluun ja ulkonäköön liittyvissä julkaisuissa, ja kyseisten teemojen sisältöjen epärealistisuus ja epätodennäköisyys aiheuttivat erityisesti paineita. (Heljälä & Hirvensalo 2018, 64.) Tutkimuksessa huomattiin myös, että sosiaalisen median käyttömäärän aktiivisuus oli yhteydessä sosiaalisesta mediasta koettuun ulkonäköpaineeseen (Heljälä & Hirvensalo 2018, 62). 

Nuoret kertovat sosiaalisesta mediasta löytyvän sekä positiivisia, että negatiivisia asioita. Nuoret kokevat sosiaalisen median olevan hyvä tiedonlähde, ja sen avulla on mahdollista oppia uutta, löytää uusia näkökulmia ja kehittyä. Yhteydenpidon kavereihin, perheeseen ja sukulaisiin nuoret kokevat helppona ja nopeana sosiaalisen median kautta, nuorten mielestä sosiaalinen media vähensi myös yksinäisyyden tunnetta, ja nuoret kokivat myös itsetunnon kohoamista positiivisten kommenttien ja tykkäysten kautta. (Saarinen 2018, 64.)

Kuitenkin sosiaalinen media koetaan koukuttavana asiana, joka vie liikaa aikaa. Nuoret kuvaavat sosiaalisen median olevan haitaksi sekä fyysiselle kunnolle että unelle. Nuoret kokevat sosiaalisen median vääristävän omaa minäkuvaa sekä luovan riittämättömyyden tunnetta ja laskevan mielialaa. Median luoma paine luo myös oman elämän vertailua muiden elämään. (Saarinen 2018, 66–67.)

Sosiaaliala ja sosiaalinen media

Sosiaalinen media on koko ajan kasvava alusta, jota on alettu hyödyntämään enemmän myös sosiaalialalla, ja siinä on mielestäni niin sanottu ”iskun paikka”. Sosiaalialalla, etenkin nuorten parissa työskentelevillä työntekijöillä on hyvä tila pyrkiä osoittamaan ja näyttämään elämää niin, ettei se tule sosiaalisen median filttereiden, kuvanmuokkausohjelmien ja tarkan seulonnan lävitse ja pyrkiä ohjaamaan nuoria mediakriittisyyteen ja armollisuuteen itseä kohtaan. Sosiaalialan yrityksillä ja työntekijöillä on hyvä mahdollisuus luoda myös informoivaa, tukevaa ja kannustavampaa materiaalia sosiaaliseen mediaan. 

Sosiaalinen media on hyvä renki, sieltä löytyy paljon hyvää niin oppimiseen kuin vaikka inspiroitumiseen, mutta se on huono isäntä, jos sosiaalinen media alkaa viedä aikaa tärkeämmiltä asioilta, kuten fyysiseltä hyvinvoinnilta, ihmissuhteilta tai alkaa luoda itselle stressiä ja paineita elämästä ja ulkonäöstä.  

Lähteet

Heljälä, F. & Hirvensalo, S. 2018. Sosiaalisen median yhteisöpalveluiden käytön yhteys kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisten ulkonäköpaineisiin. Turun yliopisto. Opettajankoulutuslaitos. Pro gradu -tutkielma. PDF-dokumentti. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018042418387 [viitattu 20.4.] 

Saarinen, J. 2018. 15–17-vuotiaat nuoret sosiaalisessa mediassa. Helsingin yliopisto. Kasvatustieteellinen tiedekunta. Pro gradu -tutkielma. PDF-dokumentti. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201806132645 [viitattu 20.4.] 

Kirjoittaja

Kirjoittaja Heidi Hokkanen on ensimmäisen vuoden sosionomiopiskelija Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa.