Tag Archives: hyvinvointialue

Lähisuhdeväkivalta ja hyvinvointialueiden vastuu sen ennaltaehkäisyssä

Kirjoittaja: Elina Vaikkinen

Lähisuhdeväkivalta on yleinen ongelma Suomessa. Joka vuosi noin 130 000 henkilöä kokee lähisuhdeväkivaltaa (STM 2020). Lähisuhdeväkivallalla tarkoitetaan väkivaltaa, jossa tekijä ja uhri ovat keskenään lähisuhteessa. Se voi olla perheväkivaltaa tai parisuhdeväkivaltaa ja se voi kohdistua niin nykyisiin kuin entisiinkin kumppaneihin, lapsiin tai muihin sukulaisiin ja läheisiin. Tyypillistä lähisuhdeväkivallalle kuitenkin on, että teot tapahtuvat yksityisissä tiloissa ja teot jäävät lähes poikkeuksetta piiloon. (Pietiläinen ym. 2022, 4.)  

Lähisuhdeväkivalta on merkittävä yhteiskunnallinen ongelma yleisyytensä ja vaikutustensa vuoksi. Se aiheuttaa inhimillistä kärsimystä ja terveyshaittoja, mutta myös suuria kustannuksia yhteiskunnalle, peräti 150 miljoonan euron vuosittaisia terveydenhuollon lisäkustannuksia. (Krogell ym. 2023.) Väkivallan ja pelon aiheuttamassa jatkuvassa stressitilassa eläminen on yhteydessä krooniseen tulehdukseen elimistössä, mikä puolestaan lisää riskiä sairastua masennukseen sekä erilaisiin somaattisiin sairauksiin (October & Laitinen 2022, 3). 

Lähisuhdeväkivalta tiedettyä yleisempää 

Läheskään kaikkia lähisuhdeväkivaltatapauksia ei ilmoiteta poliisille, eivätkä väkivaltaa kokeneet välttämättä hakeudu sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin. Arvioidaan, että vain noin 10–15 % lähisuhdeväkivaltatapauksista tulee viranomaisten tietoon. Palveluiden käyttöön vaikuttaa esimerkiksi, paljonko ja millaisia palveluita on saatavilla. (Krogell ym.  2023.) Tässä mielestäni onkin paljon ajattelemisen aihetta. Miten tuottaa sellaisia palveluita, jotta ensinnäkin lähisuhdeväkivaltatapauksista uskallettaisiin kertoa ja toiseksi erilaisten auttavien palveluiden piiriin hakeuduttaisiin matalalla kynnyksellä? 

Vastuu hyvinvointialueilla 

Vastuu väkivallan ennaltaehkäisystä ja palveluketjujen luomisesta on siirtynyt vuoden 2023 alusta alkaen uusille hyvinvointialuille. October ja Laitinen (2022) korostavat koordinaatiorakenteiden merkitystä. Vankat rakenteet kunta-, alue- ja valtionhallinnon tasolla selkiyttävät vastuita ja luovat monialaista yhteistyötä, toimivia käytäntöjä ja palvelupolkuja väkivallan kaikille osapuolille. Väkivallan ennaltaehkäisyn velvoite perustuu ihmisoikeussopimuksiin ja perustuslakiin ja se vaatii monen toimijan saumatonta yhteistyötä hyvinvointialueilla ja kunnissa.  

Hyvinvointialueiden tulisi kiinnittää lähisuhdeväkivallan ehkäisy työryhmä osaksi ylintä poikkihallinnollista työryhmää. Hyvinvointialueille tulisi nimetä myös väkivallan ehkäisyn vastuuhenkilö tai koordinaattori, joka huolehtii siitä, että poikkihallinnollinen ja moniammatillinen työ toimii hyvin. (October & Laitinen 2022, 3–11.) Monella hyvinvointialueella onkin jo henkilö nimetty tai haussa. Toimivien rakenteiden luomisessa oleellista on, että kuntien hyvinvointi- ja turvallisuussuunnitelmiin sisällytettäisiin lähisuhdeväkivallan ehkäisyn koordinaatio sekä suunnitelmat (STM 2020). 

Lopuksi 

Vuonna 2008 on jo ensimmäisen kerran suositeltu jokaiseen kuntaan tai yhteistoiminta-alueelle asetettavaksi lähisuhdeväkivallan koordinaatioryhmä, jonka tehtävänä olisi vastata väkivallan ehkäisyn suunnittelusta, koordinoinnista ja seurannasta. Silti vielä 2019 alussa järjestetyn selvityksen mukaan noin puolesta kyselyyn vastanneista kunnasta tai kuntayhtymästä puuttui lähisuhdeväkivallan koordinaatioryhmä. (Siltala ym. 2022, 26.) Lähisuhdeväkivallan aiheuttamat haitat ovat olleet tiedossa jo pitkään, mutta valtiotasolla tähän asiaan on vastikään herätty. Ja hyvä niin, mutta miksi vasta nyt? Kauanko toimivien palveluketjujen luomiseen menee aikaa? Ja kauanko menee vielä aikaa, että myönteisiä muutoksia tapahtuu lähisuhdeväkivallan tilastoissa? Mielenkiinnolla jään seuraamaan hyvinvointialueiden koordinaatiotyöryhmien työn tuloksia. 

Lähteet

Krogell, J., Ketola, M. & Pihlajasaari, M. 2023. THL-Blogi. Hyvinvointialueille tarvitaan nimetyt lähisuhdeväkivaltakoordinaattorit. WWW-tiedosto. Saatavissa: https://blogi.thl.fi/hyvinvointialueille-tarvitaan-nimetyt-lahi-suhdevakivaltakoordinaattorit/ [viitattu 23.4.2023].

October, M. & Laitinen, H-L. 2022. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Ohjeet kunnille ja hyvinvointialueille lähisuhdeväkivallan ehkäisyn koordinaatiorakenteiden ja lähisuhdeväkivallan vastaisen toiminnan järjestämiseksi. Ohjaus 10/2022. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/144538/OHJ2022_010_09062022.pdf [viitattu 23.4.2023].

Pietiläinen, M., Keski-Petäjä, M., Lipasti, L. & Attila, H. 2022. Parisuhdeväkivallan kokemukset yleisiä Suomessa. Sukupuolistunut väkivalta ja lähisuhdeväkivalta Suomessa 2021 -tutkimuksen ennakkotuloksia. Tilastokeskus. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://www.stat.fi/media/uploads/sukupuolistunut_vakivalta_teemasivu/parisuhdevakivallan_kokemukset_yleisia_suomessa.pdf [viitattu 23.4.2023].

Siltala, H., Hisasue, T., Hietamäki, J., Saari, J., Laajasalo, T., October, M., Laitinen H-L. & Raitanen, J. 2022. Lähisuhdeväkivallasta aiheutuva palveluiden käyttö ja kustannukset Terveys-, sosiaali- ja oikeuspalveluissa. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:52. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/164292/VNTEAS_2022_52.pdf?sequence=13&isAllowed=y [viitattu 24.4.2023].

Sosiaali- ja terveysministeriö 2020. Selvitys: lähisuhdeväkivallan ehkäisytyön monialaisen yhteistyön rakenteita on vahvistettava. WWW-tiedosto. Saatavissa: https://soteuudistus.fi/-//1271139/selvitys-lahisuhdevakivallan-ehkaisytyon-monialaisen-yhteistyon-rakenteita-on-vahvistettava [viitattu 23.4.2023].

Kirjoittaja

Elina Vaikkinen on sosionomiopiskelija Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa.

Toteutuuko yhdenvertaisuus tulevaisuuden perhekeskusten digipalveluissa?

Kirjoittajat: Tarja Liikamaa, Taija Sievinen, Lauri Siiriäinen ja Jenni Tolonen

Sosiaaliala on suuressa murroksessa. Digitaalisten palveluiden lisääntyminen haastaa sekä työntekijöitä että asiakkaita. Vuoden 2023 alussa Suomessa aloittaa 21 hyvinvointialuetta, jotka vastaavat sosiaali- ja terveyspalveluistamme sekä pelastustoimesta (Valtiovarainministeriö 2022). Valtakunnallisessa perhekeskuksien kehitystyössä on kärkeen nostettu digipalvelut, joiden nähdään vahvistavan yhteiskunnan tuottavuutta. (Terveyden ja hyvinvoinninlaitos 2021a). Miten tämä näkyy perhekeskuksien tarjoamissa palveluissa hyvinvointialueilla? Ovatko kansalaiset eriarvoisessa asemassa palveluiden suhteen?

Tarkastelimme neljän eri hyvinvointialueen perhekeskusten sähköisiä palveluita hyvinvointialueiden sähköisten palveluportaalien avulla. Valitut alueet olivat Etelä-Savon, Kymenlaakson, Vantaan ja Keravan sekä Varsinais-Suomen hyvinvointialueet.

Kuva: Pixabay.com

Digipalveluiden kehittäminen

Tekemämme katsauksen perusteella selviää, että hyvinvointialueet ovat hyvin eri tilanteissa sähköisten perhepalveluiden osalta. Esimerkiksi Varsinais-Suomen alueella ollaan vielä alkutekijöissä, kun taas Kymenlaaksossa ja Vantaan Keravan alueella digipalveluja on käytetty jo vuosia. Hyvinvointialueet ovat kehittäneet omia digipalveluitaan alueittain. Tarkastelumme herätti pohtimaan, miksi digipalveluja ei ole luotu valtakunnallisesti yhtenäisemmin? Näin resursseja voitaisiin säästää, ja palveluiden laatu ja saatavuus olisi yhdenmukaisempaa. Hyvänä esimerkkinä valtakunnallisesti yhtenäisestä digipalvelusta on tietojärjestelmä Wilma.

”Miksi digipalveluja ei ole luotu valtakunnallisesti yhtenäisemmin?”

Riskinä eriarvoisuuden lisääntyminen

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (2021b) tutkimuksen mukaan viidennes sähköisten palvelujen käyttäjistä koki tarvitsevansa apua verkkopalvelujen käytössä, eivätkä palvelut olleet heille esteettömiä. Sähköisten palvelujen käytön opastamiseen on valtakunnallisesti panostettu esimerkiksi hankkeiden avulla. Etelä-Savossa Vaikuttava etäpalveluohjaus -pilotissa ja Kouvolan kaupungin Digitaidoilla osalliseksi –hankkeissa on tuotu digiopastusta käyttäjän luokse hyvin tuloksin. (Kouvola.fi 2022).

Toisaalta esimerkiksi maaseudulla sähköiset palvelut voivat olla ainoa vaihtoehto pitkien välimatkojen vuoksi. Ongelmia tosin voi syntyä muun muassa huonojen verkkoyhteyksien vuoksi. Tämä pakottaa kysymään toteutuuko yhdenvertaisuus sähköisissä perhepalveluissa. Tarjonnassa on suuria eroja, eivätkä palvelut ole kaikkien saavutettavissa.

Haavoittuvimmassa asemassa olevia ei ole huomioitu riittävästi sähköisiä palveluja suunniteltaessa, mikä aiheuttaa eriarvoisuutta. Tämä on seikka, johon yhteiskunnassa tulisi panostaa, jotta digitaalisten palveluiden tavoitteet toteutuisivat (Kaihlanen ym. 2022). Parhaimmillaan digipalvelut madaltavat kynnystä hakea apua ja lisäävät tehokkuutta, mutta eivät voi täysin korvata kasvokkain tapahtuvaa palvelua. Digipalveluiden kautta ei pystytä tuottamaan empatiaa samalla tavoin kuin fyysisissä kohtaamisissa, jotka voivat olla esimerkiksi yksinäisille ihmisille hyvin merkittäviä tapahtumia. Sähköisistä palveluista on saatu pääasiassa hyvää palautetta, mutta niissä on näkynyt myös pelko lähipalvelujen vähenemisestä. (Korhonen 2016; Nieminen 2022.)

Kirjoittajat

Sosionomi, kokemusasiantuntija, Tarja Liikamaa, sosionomi, palvelupäällikkö Taija Sievinen, sosionomi, kuraattori Lauri Siiriäinen & sosionomi, projektikoordinaattori Jenni Tolonen opiskelevat Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa hyvinvoinnin edistämisen YAMK-tutkintoa.

Lähteet

Kaihlanen, A., Kouvonen, A., Laukka, E., Heponiemi,T., Safarov, N., Valkonen, P. & Virtanen, L. 2022. Hyvinvointiyhteiskunnan digitaaliset palvelut yhdenvertaisiksi. 9 kriittistä toimenpidettä haavoittuvassa asemassa olevien huomioimiseksi. THL:n julkaisu. Saatavissa: https://www.aka.fi/globalassets/3-stn/1-strateginen-tutkimus/tiedon-kayttajalle/politiikkasuositukset/politiikkasuositukset/22_01_hyvinvointiyhteiskunnan_digitaaliset_palvelut_yhdenvertaisiksi.pdf [viitattu 19.10.2022].

Kouvola.fi. 2022. Digitaidoilla osalliseksi. Saatavissa: https://www.kouvola.fi/kouvolankaupunki/asiointi/digituki/ [viitattu 1.12. 2022]

Korhonen, T. 2016. Itsepalvelu voi vieraannuttaa nuoret ihmisten kohtaamisesta – “Ne ovat kuumottavia tilanteita”. WWW-dokumentti. Päivitetty 31.8.2016. Saatavissa:  https://yle.fi/a/3-9130761 [viitattu 22.10.2022].

Nieminen, M. 2022. Sähköpostihaastattelu. 11.10.2022. Kymsoten vastaava perhekeskuskoordinaattori.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2021a. Sähköisten palveluiden käyttö on lisääntynyt: joka viides asioi sähköisesti sosiaali- tai terveydenhuollossa viime vuonna. Artikkeli. Saatavissa: https://thl.fi/fi/-/sahkoisten-palveluiden-kaytto-on-lisaantynyt-joka-viides-asioi-sahkoisesti-sosiaali-tai-terveydenhuollossa-viime-vuonna [viitattu 16. 10.2022].

Terveyden ja hyvinvoinninlaitos. 2021b. Perhekeskusten kehittäminen LAPE-muutosohjelmassa. Saatavissa: https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/lapsi-ja-perhepalveluiden-muutosohjelma-lape-/perhekeskukset [viitattu 22.10.2022].

Valtiovarainministeriö. 2022. Sote-uudistus. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://vm.fi/sote-uudistus. [Viitattu 22.10.2022].

Turvallinen ja hallittu siirtymä hyvinvointialueelle

Kirjoittajat: Miila Anttila, Sara Huttunen ja Anna Vinni

Työntekijän kokema osallisuus vahvistaa resilienssiä ja kykyä selvitä työelämän muutoksista. Osallisuus muutoksessa vahvistaa selviytymiskykyä työssä, lisää vaikuttamisen mahdollisuuksia ja luottamuksen tunnetta.

Kuva: Pixabay.com

Suomen lähihistorian suurimman hallinnollisen muutoksen H-hetki lähestyy: sote-uudistuksen myötä uudet hyvinvointialueet aloittavat toimintansa 1.1.2023. Opiskeluhuollon palvelut siirtyvät kuntien järjestämisvastuulta hyvinvointialueiden toimiksi. Innostuimme tarkastelemaan tulevaa muutosta Kymenlaakson opiskeluhuollon työntekijöiden näkökulmasta. Erityisen kiinnostuneita olimme siitä, millaisia positiivisia vaikutuksia työntekijöiden osallistamisella suunnittelutyöhön voi olla.

Kymenlaaksossa aloitettiin opiskeluhuollon palveluiden yhteiskehittäminen hanketyönä vuoden 2022 alussa. Yhteiskehittämisen tavoitteena on mahdollistaa yhdenvertaiset opiskeluhuollon palvelut kaikille Kymenlaakson oppilaille ja opiskelijoille. Lisäksi pyritään parantamaan palveluiden saatavuutta sekä varmistetaan yhteisöllisen työn säilyminen ensisijaisena opiskeluhuollon muotona. (Opiskeluhuollon uutiskirje 2022.) Erityisesti on pohdittu, mitä kaikkea pitää olla yhteisesti sovittuna ja mitkä asiat tulee olla valmiina, jotta olo olisi turvallinen siirryttäessä tekemään työtä hyvinvointialueella.

Yhteiskehittämisen tueksi on luotu ohjaus- ja projektiryhmät, joissa on määritelty muutostyön tavoitteet, tarpeet ja resurssit sekä arvioitu muutostyön riskit ja laadittu aikataulu kehittämistyölle (Vallenius 2022). Yhteiskehittäminen on ihmisten välistä tavoitteellista yhteistyötä, joka edellyttää tasavertaista osallistumista. Kymenlaakson opiskeluhuollon yhteiskehittämisessä on otettu työntekijät osalliseksi, ja he ovat kokeneet tulleensa kuulluiksi.

Näkemyksemme mukaan työntekijöiden osallisuuden lisääminen yhteiskehittämisessä vahvistaa luottamusta työntekijöiden ja esihenkilöiden välillä. Osallisuuden tavoitteena on antaa työntekijöille vastuuta työn kehittämisestä. Alasoinin (2021, 52) mukaan vahvistamalla henkilöstön osallisuutta uusien asioiden suunnittelussa voidaan lisätä henkilöstön ymmärrystä työnkuvasta osana kokonaisuutta. Osallisuutta lisäämällä voidaan lisätä myös henkilöstön sitoutumista omaan työtehtävään. Vaikutusmahdollisuudet synnyttävät hallinnan tunnetta kehitteillä olevista asioista.

Kehittämistyön ydin on yhdessä tekeminen. Vaativankin haasteen kohtaaminen, ymmärtäminen ja ratkaiseminen onnistuu usein yhdessä. (Järvensivu 2019, 53–54.) Mutta mikä olisi sopiva yhteiskehittämisen muoto asiakkaiden osallisuuden varmistamiseksi? Myös Kymenlaakson yhteiskehittämiseen osallistuvilla ryhmillä on ollut huolta siitä, tulevatko lapset ja perheet kuulluiksi hyvinvointialueiden aloittaessa toimintansa. Unohtuuko opiskeluhuollon asiakkaiden osallisuus organisaatiomuutoksen keskellä?

Työntekijän osallisuus muutoksessa vahvistaa selviytymiskykyä työssä, lisää vaikuttamisen mahdollisuuksia ja luottamuksen tunnetta. Koska asiakaslähtöisyys on opiskeluhuollossa merkityksellinen työtä ohjaava arvo, koemme, että asiakkaiden kuulluksi tuleminen muutostyössä olisi ensiarvoisen tärkeää. Myös Tuurnas ym. (2016, 117) ovat todenneet, että oleellista olisi löytää tasapaino julkisten palveluiden toimintamallien, asiakaslähtöisyyden ja avoimuuden välillä. Näin palveluiden arvo rakentuu asiakkaita varten.

Kirjoittajat

Miila Anttila, koulukuraattori, opiskelija/Hyvinvoinnin edistäminen YAMK,

Sara Huttunen, varhaiskasvatuksen opettaja, opiskelija/Hyvinvoinnin edistäminen YAMK,

Anna Vinni, opiskeluhuollon kuraattori, opiskelija/Hyvinvoinnin edistäminen YAMK

Lähteet

Alasoini, T. 2021. Työntekijöiden muuttuva rooli työelämän kehittämispuheessa. Teoksessa Kettunen, P. (toim.). Työntekijän osallisuus. Mitä se on ja mitä sillä tavoitellaan. Helsinki: Gaudeamus Oy, 38–54.

Järvensivu, T. 2019. Verkostojen johtaminen: opi ja etene yhdessä. Helsinki: Books on Demand.

Opiskeluhuollon uutiskirje. 2022. Kymenlaakson hyvinvointialue. Opiskeluhuolto sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://kymenhva.fi/opiskeluhuolto-sosiaali-ja-terveydenhuollon-uudistuksessa/ [viitattu 12.10.2022].

Tuurnas, S., Kurkela, K. & Rannisto, P. 2016. Osallisuuden monet kasvot. Teoksessa Rannisto, P. & Tienhaara, P. (toim.) Sote-palvelut markkinoilla, tavoitteita, toiveita ja ristiriitoja. Tampere: Tekes, 103–124. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://library.oapen.org/bitstream/handle/20.500.12657/31944/621500.pdf?sequence=1#page=11 [viitattu 9.10.2022].

Vallenius, S. 2022. Opiskeluhuollon kehittäminen. Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskushanke. Muutostyö vuonna 2022. Perhekeskus. PDF-dokumentti.