Tag Archives: sosiaalityö

Digitalisaatiolla lisäarvoa sosiaalityöhön

Heidi Heikkilä, Laura Karhu, Tarja Taimisto, Sari Vierikko

Kuva: Pixabay

Olemme sosionomi YAMK-opiskelijoita Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulusta. Opintoihimme sisältyi artikkelin kirjoittaminen, jossa tarkastelimme digitalisaatiota sekä sen ilmentymistä ja vaikutuksia sosiaalityön näkökulmasta. Aihe on ajankohtainen. Se auttoi meitä havaitsemaan kuinka digitaalisia välineitä voi hyödyntää sosiaalityössä ja mitä lisäarvoa se tuo eri asiakasryhmille sekä ammattilaisille jo olemassa olevien työmenetelmien lisäksi.

Koronakriisi on osaltaan osoittanut digitaalisen asiakastyön mahdollisuudet ja kehittämistarpeet myös sosiaalialalla ja johtanut uudenlaisiin avun ja palvelujen tarpeisiin. Tiekartta-selvityksessä (Karjalainen ym. 2019) digitalisaatio nähdään sosiaalityön toimintatapojen muokkaamisena ja uudistamisena sekä käyttäjälähtöisenä teknologiavälitteisten ja -avusteisten sovellusten hyödyntämisenä sosiaalityössä. 

Digitaaliset palvelut nopeutetulla aikataululla

Sosiaalibarometrissä (Eronen ym. 2020) ilmeni, että sosiaalityössä digitaaliset etäpalvelut on otettu käyttöön nopealla aikataululla. Työtapoja ja menetelmiä on onnistuttu muokkaamaan olosuhteita vastaaviksi joustavasti, vaikka aiempaa kokemusta niiden soveltamisesta sosiaalialan asiakastyöhön oli vähän. Asiakkaiden tuen tehostamiseksi korona-aika käynnisti uudenlaisen verkostotyön. Palveluntarjoajien välinen yhteistyö on lisääntynyt merkittävästi, samoin verkostoyhteistyö kolmannen sektorin, julkisten palveluntuottajien ja vapaaehtoisten kanssa. Palvelujen saatavuus eri asiakasryhmille on tehostunut toimijoiden välisen yhteistyön myötä mm. kauppa- ja apteekkipalvelujen lisääntyessä.

Digitalisaatiolla ei voida korvata ihmisten välistä kasvokkaista vuorovaikutusta, mutta sen avulla voidaan täydentää sitä. Digitaalinen sosiaalityö tarjoaa uusia mahdollisuuksia kohdata eri asiakasryhmät ja mahdollistaa heille sopivat palvelut. Koronaepidemian myötä moni kansalainen on löytänyt digitaaliset palvelut, kuten etäkonsertit sekä virtuaaliset liikunta- ja hyvinvointipalvelut ensimmäistä kertaa. Virtuaalihoiva sekä etäyhteyksien luominen ikääntyvien palveluissa ovat uudistuksia, joiden avulla ikääntyvien omaa osallisuutta, aktiivisuutta ja elämänlaatua voidaan lisätä. Korona-aikana myös puhelimitse toteutunut yhteydenpito on lisääntynyt, ja useat toimijat ovat aloittaneet uusien palveluiden kehittämisen jo entuudestaan tuttuihin sovelluksiin kuten Whatsapp, Facebook, Pointichat sekä Instagram. Etäyhteydet, kuten Teams, Zoom ja VideoVisit ovat mahdollistaneet vertaisryhmiin osallistumisen ja saavuttaneet myös asiakkaita, jotka eivät ole aiemmin olleet palveluiden piirissä.

Kuva: Pixabay

Digitaalinen sosiaalityö on tulevaisuutta

Ihmiset ovat oppineet lyhyessä ajassa käyttämään useita sosiaali- ja terveydenhuollon digitaalisia palveluita. Digitaaliset palvelut tulisikin nähdä palvelumuotona, jolla voidaan tuottaa lisäarvoa asiakkaalle. Digipalveluiden avulla asiakkaalla on mahdollisuus hyödyntää palveluita ajasta ja paikasta riippumatta.  Koronaepidemia tulee todennäköisesti hiipumaan, mutta tarve uudistaa sosiaalipalveluja ei.

Sosiaalialan työmenetelmien muutokset avasivat näkymän, jossa työtapoja voi ja pitää sopeuttaa olosuhteita vastaaviksi. Jatkossa onkin tärkeää, että toimiviksi havaituista työmenetelmistä ja toimintatavoista pidetään kiinni ja työtä tehdään asiakkaiden tarpeista lähtien. Palveluntuottajien olisikin hyvä selvittää, millaisista digipalveluista olisi hyötyä eri asiakasryhmille ja miten myös heikoimmassa asemassa olevien asiakkaiden asema tasavertaisina palveluiden käyttäjinä voitaisiin turvata. Jotta digitalisaatio toimisi syrjäytymisen ehkäisijänä eikä sen vahvistajana, ovat tarvittavat digilaitteet, yhdenvertaisuus niiden kokeilussa ja käyttöönottamisessa sekä riittävä tietotaito edellytyksiä digipalveluiden laadukkaalle jatkamiselle. Digitaalinen sosiaalityö tuo lisäarvoa jo olemassa oleville sosiaalialan työmenetelmille ja on selkeästi tulevaisuutta.

Lähteet

Eronen, A., Hiilamo, H., Ilmarinen, K., Jokela, M., Karjalainen, P., Karvonen, S., Kivipelto, M., Koponen, E., Leemann, L., Londén, P. & Saikku, P. 2020. Sosiaalibarometri 2020. SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry: PDF-dokumentti. Saatavissa: https://www.soste.fi/wp-content/uploads/2020/07/SOSTE-Sosiaalibarometri-2020.pdf  [Viitattu 19.10.2020].  

Karjalainen, P; Metteri, A. & Strömberg-Jakka, M. 2019. Tiekartta 2030. Aikuisten parissa tehtävän sosiaalityön tulevaisuusselvitys. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161612/R41_19_Tiekartta_2030.pdf?sequence=1&isAllowed=y  [Viitattu 18.10.2020].   

Kirjoittajat

Heidi Heikkilä, Laura Karhu, Tarja Taimisto, Sari Vierikko

Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun sosionomi YAMK -opiskelijat

Keisarilla ei ole vaatteita. Tutkiva työote sosiaalialalla haastaa ajattelemaan.

Johanna Hirvonen

Mihin sosionomi tarvitsee työssään tutkivaa otetta? Vaikka mihin ja lähes jatkuvasti. Sen sijaan, että alan listata ranskalaisin viivoin esimerkkejä, lähestyn asiaa käänteisesti. Miten sosionomi työskentelee ilman tutkivaa otetta? Esimerkiksi opettelemalla työpaikan käytännöt ja rutiinit ilman työnsä reflektiivistä tarkastelua ja toistamalla kuuliaisesti opittuja käytäntöjä. Tällainen työntekijä pitäisi asioiden ihmettelyä, kysymistä ja näkökulmien esittämistä kiusallisina ja kielteisinä. Tällaisen työntekijän motto voisi olla jotakin tyyliin ”eipä kysellä turhia, tehdään niin kuin on neuvottu ja ennenkin tehty.” Millaista tämänkaltainen työn tekeminen olisi, olisiko se tekijällekään motivoivaa?

Uskallanko ajatella itse?

Kaikki, jotka tuntevat H.C. Andersenin sadun keisarin uusista vaatteista, voivat sadun kautta ymmärtää, että tutkiva ote maailmaan ei ole itsestään selvää. Tutkiva ote maailmaan voi itse asiassa taantua kasvaessamme lapsesta aikuiseksi. Mitä enemmän opimme ja sisäistämme yhteisöä koossa pitäviä sosiaalisia koodeja, sitä vähemmän ajattelustamme voi löytyä tilaa spontaanille ihmettelylle. Siksi juuri pienet lapset ovat tutkivan otteen huippuosaajia. Heidän ajatteluaan eivät vielä ohjaa vakiintuneet tai sosiaalisesti suotavat tavat, vaan he kohtaavat uusia asioita sellaisinaan ilman opittuja ajattelumalleja. Andersenin sadussahan keisarin alastomuuden huomasi pieni lapsi kadun varsille kokoontuneiden aikuisten hymistellessä tai ihastellessa keisarin näkymätöntä muotiluomusta.

Tutkiva ote edellyttää kysymyksiä, vilpittömiä, totuutta etsiviä kysymyksiä – sellaisia, joiden esittämisessä pienet lapset ovat erinomaisen taitavia. Tämän huomasi aikoinaan myös taiteilija Pablo Picasso todetessaan kaikkien lasten olevan taiteilijoita, joiden suuri haaste on pysyä taiteilijoina aikuistumisestaan huolimatta. Tutkiessasi maailmaa – omaasi tai vaikkapa sosiaalipalveluja käyttävien asiakkaiden, tutkiessasi työtäsi tai luodessasi uutta, on tärkeää löytää rutiineissa kangistumatonta ihmettelyn vapautta ja rohkeutta.

Every child is an artist. The problem is how to remain an artist once he grows up. (Pablo Picasso)

Hanna Heinonen (2007) on julkaisussaan Kohti syvempää ymmärrystä sosiaalityössä – Tutkiva ja arvioiva ote sosiaalityöntekijöiden jäsentämänä viitannut Aulikki Kananojan Tutkiva työote sosiaalityössä -seminaarissa 16.12.2002 pitämään puheenvuoroon. Kananojan puheenvuoroon viitaten tutkivalla työotteella työskentelevä työntekijä osaa:

käyttää ammatin yleistä ja yhtenäisesti sovittua käsitteistöä

hyödyntää alan teoreettista perustietoa sekä kohteena olevaa ilmiötä/kysymystä koskevaa tutkimustietoa

hankkia työn tekemisen yhteydessä systemaattisella tavalla tietoa ja kokemusta

tarkastella ja arvioida kriittisesti omia työkäytäntöjä ja työn vaikutuksia

tehdä näkyväksi ja muiden arvioitavaksi–kirjoittaen tai muulla tavoin–työssä syntyneitä kokemuksia. (Kananoja 2002, ks. Heinonen 2007, 41.)

Mitä tutkiva työote edellyttää tekijältään?

Tutkiva työote vaatii paljon. Tutkiva työote edellyttää uskallusta kriittiseen ajatteluun ja ajattelun oivaltamista. Kriittinen ajattelu puolestaan edellyttää uskallusta irrottautua omien mieltymysten, opittujen tapojen ja tuntemusten tieltä kohti puolueetonta (ja lapselle ominaista?) maailman ihmettelyä.

Kriittistä ajattelua käsittelevissä teksteissä voi tulla vastaan termi vahvistusharha, jolla tarkoitetaan omaa maailmankuvaa ja mielipiteitä tukevan tiedon ja informaation huomioimista ja vastaanottamista. Esimerkiksi viime vuosina puheeseen tarttuneen termin kupla voidaan nähdä olevan esimerkki tällaisesta vahvistusharhasta: samanmieliset hakeutuvat toistensa seuraan toistensa näkemyksiä ja maailmankuvaa pönkittäen, samalla irtautuen dialogista moniäänisessä yhteisössä.

Jokainen voi tehdä mielessään pienen harjoituksen, jolla testata kriittisen ajattelun taitoja ja kehittämistarpeita. Mieti jokin yhteiskunnallisesti kiinnostava kysymys, jonka koet itsellesi hyvin tärkeäksi ja josta sinulla on vahva mielipide. Kuinka helppoa on kriittisesti arvioida oman mielipiteen taustalla olevia perusteluja? Kuinka vaikeaa on lähteä tarkastelemaan itselle vastakkaisen mielipiteen perusteluja, laittaa rinnalle oman mielipiteen perustelut ja alkaa etsiä tosiasioita eli faktoja ja loogisia ajatusrakennelmia, mutta myös epäloogisuutta ja virheellisyyksiä molempien näkemysten takaa?

Sosiaalialalla kohdataan paljon ajattelun, elämäntapojen, arvojen ja käyttäytymisen moninaisuutta. Tätä moninaisuutta kohdatessaan työntekijä saa työlleen tukea tutkivasta työotteesta ja kriittisen ajattelun taidoista. Tutkiva työote avaa mahdollisuuksia oman työn kehittämiseen, ammatillisen osaamisen syventämiseen, asiakkaan tilanteen ja hyvinvoinnin parantamiseen ja mielekkyyden kokemiseen omassa työssä.

Lähteet

Heinonen H. 2007. Kohti syvempää ymmärrystä sosiaalityössä – Tutkiva ja arvioiva ote sosiaalityöntekijöiden jäsentämänä. WWW-julkaisu https://www.sosnet.fi/loader.aspx?id=ca0840f2-fdf4-4bd2-910e-2298a3af21c4. (viitattu 14.9.2020).

Kirjoittaja

Johanna Hirvonen, yliopettaja, sosiaaliala Xamk, projektiasiantuntija SOSRAKE-osaamisverkosto -hanke

Kuva: pixabay.com

Sosiaalinen vaikuttaja – minäkö?

Johanna Hirvonen

Mitä ihmettä sosiaalinen vaikuttaja tarkoittaa? Viittaan termillä sosiaalialan ammattilaisten yhteen osaamisalueeseen – yhteiskunnalliseen vaikuttamistyöhön. Sosiaalisella vaikuttajalla on hyvinvointitietoa ja tietoa eriarvoisuutta ylläpitävistä rakenteista sekä rohkeutta ja välineitä suunnata valonheittimet näihin epäkohtiin ja viedä viestiä heille, jotka päätöksillään voivat heikentää tai vahvistaa ihmisten elämän peruspilareita – johtajille, kuntien päättäjille, valtakunnantason vaikuttajille, mutta myös suurelle yleisölle eli meille kaikille.

Miten voimme vaikuttaa johonkin sellaiseen, jonka olemassa olosta emme tiedä yhtään tai riittävästi? Ajatellaan vaikka virallisissa tilastoissa kansainvälisestikin vertailtaessa pienimuotoisena ongelmana näyttäytyvää nuorten asunnottomuutta, jota koskevaa tietoa on kuitenkin paljon piilossa ja joka ilmiönä vaikeuttaa oleellisesti nuoren säännöllistä ja turvallista arkea opiskeluineen tai työssä käynteineen. Jotta nuorten asunnottomuuteen voidaan vaikuttaa, piilossa olevaa tietoa täytyy saattaa näkyväksi. Tarvitsemme tietoa yhteiskuntamme rakenteista (esim. vuokrataso, asuntotarjonta, sosiaaliturvan ja asumisen tukijärjestelmän ongelmat), jotka osaltaan ylläpitävät ongelmaa.

Se, että tiedon avulla saadaan tehtyä näkymätöntä näkyväksi, ei vielä kuitenkaan riitä. Rakenteellisessa sosiaalityössä tarvitaan keinoja ja kanavia välittää tietoa päätöksentekoon, rohkeutta vaikuttaa ja areenoita, joilla tieto kuuluttaa julki. Ei ihan pikku juttu?

Ei, ei ihan pikku juttu, vaan varsin vaativa alan ammattilaisiin kohdistuva odotus täytettäväksi. Samalla myös yksi sosiaalialan työn osa-alue, jossa on vahva eettinen pohjavire: sosiaalisen oikeudenmukaisuuden edistäminen ”kaikkialla yhteiskunnassa niiden ihmisten osalta, joiden etua hän [sosiaalialan ammattihenkilö] ajaa.” (ks. Talentia. Sosiaalialan ammattihenkilön eettiset ohjeet).

Yhteiskunnallinen vaikuttaminen edellyttää työntekijältä

tietoa ja pätevän tiedon tuottamisen taitoja ja välineitä,
keskeisten sosiaalisten kysymysten tunnistamista ja jäsentämistä tiedon pohjalta,
työvälineitä ja rohkeutta välittää tietoa eteenpäin ja vaikuttaa tiedolla –päättäjiin, palveluiden käyttäjiin ja laajemminkin kansalaisiin,
monitoimijaista yhteistyötä asiakkaiden, eri alojen työntekijöiden, hallinnon ja päätöksentekijöiden kanssa

Entä mitä on se oleellinen tieto, johon vaikuttamistyö nojautuu? Se on ennen kaikkea tietoa ihmisten elämänolosuhteista ja -tilanteista, tietoa, joka auttaa meitä tunnistamaan epäoikeudenmukaisuutta, epätasa-arvoa, syrjään jäämistä ja huono-osaisuutta synnyttäviä ja ylläpitäviä yhteiskunnallisia rakenteita ja mekanismeja. Tai käänteisesti: se on tietoa, joka auttaa meitä tunnistamaan ihmisten hyvinvointia, yhteiskunnallista osallisuutta, osallistumista ja voimaantumista edistäviä rakenteita ja mekanismeja.

Yksi vaikuttamistyön väline on julkiseen keskusteluun osallistuminen. Tämän kirjoituksen myötä avattu Sosiaalinen vaikuttaja -blogi on tarkoitettu alustaksi, jolla Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun Xamkin sosionomiopiskelijat eli tulevat sosiaalialan työntekijät pääsevät treenaamaan tätä ammattinsa osa-aluetta – tekemään näkyväksi sosiaalisia ilmiöitä liittyen yhteiskunnalliseen eriarvoisuuteen, ihmisten arkeen ja arjessa pärjäämiseen, syrjään jäämiseen tai mukaan pääsemiseen yhteiskunnassamme. Opiskelijoiden lisäksi Xamkin sosiaalialan opettajat voivat blogialustalle tuottamissaan teksteissä nostaa esiin sellaisia ajankohtaisia sosiaalialan kysymyksiä, joita esimerkiksi käsittelevät opiskelijoidensa kanssa omassa opetuksessaan.

Rakenteellinen työ odottaa tekijöitään!