Tag Archives: lastensuojelu

Olemme huolissamme lastensuojelun lapsista ja nuorista

Kirjoittajat: Eerika Hakala, Roosa Mäkeläinen, Veera Partanen ja Jenni Rosvall

Tässä blogissa otamme kantaa lastensuojelulaitoksiin sijoitettujen lasten ja nuorten mielenterveysongelmiin ja niiden hoitamiseen. Teimme aiheesta ruohonjuurisarjakuvan, jolla otamme kantaa taideaktivismin kautta. Ruohonjuurisarjakuvan tärkein tehtävä on välittää tietoa.

Lastensuojelun asiakkailla ilmenevät mielenterveydenongelmat ovat yleistyneet. 13 – 17-vuotiaista sijoitetuista lapsista joka toinen on nuorisopsykiatrian asiakkaana. Viime vuosina psykiatrisen hoidon väheneminen ja sairaanhoitopiirien alhaiset resurssit ovat hankaloittaneet nuorten avun saamista. Nykyään pitkäaikaiset hoitojaksot ovat jäänet lyhyiksi. Lyhyen jakson jälkeen, lasten vakavistakin mielenterveysongelmista huolimatta, heidät lähetetään takaisin lastensuojelulaitokseen. Näin ollen heidän hoitonsa tulee halvemmaksi kuin sairaalassa. Pia Eriksonin mukaan lastensuojelun yksi tärkeimmistä kehittämisen kohteista on lasten mielenterveydenongelmista johtuvan hoidon lisääminen (Laitinen 2021). Sijoitettujen nuorten mielenterveysongelmiin on vaikea saada pitkäaikaista apua, jota monet tarvitsisivat. Psykiatrinen osastohoito ja pitkäaikainen kuntouttava psykiatrinen hoito ovat viime vuosina vähentyneet, ja hoito-osastoja on lakkautettu. (Laitinen 2021.)

Meidän mielestämme lasten ja nuorten mielenterveyden hoitamiseen tulisi panostaa, etenkin lastensuojelunuorten kohdalla, koska yleensä heidän elämässään on tapahtunut isoja asioita, joista olisi hyvä päästä keskustelemaan. Jokainen lapsi ja nuori tulisi ottaa vastaan yksilöinä ja heille pitäisi olla mahdollista tarjota pitkäkestoinen hoitosuhde. Varhaisessa vaiheessa mielenterveysongelmiin puuttumisella ja ennaltaehkäisevällä toiminnalla voitaisiin ehkäistä lasten ja nuorten syrjäytymistä ja yleistä pahaa oloa. Esimerkiksi koulu- ja opiskeluympäristössä ennaltaehkäisevää toimintaa olisi helpoin toteuttaa. Niissä voitaisiin puhua enemmän mielenterveyden tärkeydestä ja antaa arkielämään työkaluja hyvinvoinnin ylläpitämiseen. Koulun lisäksi laitoksissa olisi hyvä muistuttaa myös netin kautta saatavasta avusta, esimerkiksi chat-kanavista, sovelluksista ja mielenterveyspalveluiden puhelinnumeroista.

Ruohonjuurisarjakuva on hyvä taideaktivismimenetelmä, sillä sen tarkoitus on tuoda tietoa sanattomasti, jolloin yhteistä kieltä tai lukutaitoa ei tarvita. Tämän ansioista sarjakuvaa voi hyödyntää monien eri asiakasryhmien kanssa työskenneltäessä, esimerkiksi maahanmuuttajien ja vammaisten kanssa. Huomasimme harjoitteluissamme, kuinka kuvilla on iso merkitys kommunikaatiossa. Esimerkiksi vammaistyössä päivä kuvitetaan asiakkaille, mikä on verrattavissa ruohonjuurisarjakuvaan. Ymmärtääkseen kuvan tarkoitusta, kuvaa ei tarvitse selittää tekstillä. Omassa sarjakuvassamme käytimme paljon tekstiä, joten se ei ole paras mahdollinen esimerkki ruohonjuurisarjakuvasta, mutta sekin soveltuu tiedon välittämiseen ja taideaktivismin esille tuomiseen.

Lähteet

Laitinen, J. 2021. Sijaishuollon lapset eivät aina saa apua mielenterveyden ongelmiin. Talentia. Verkkolehti. Saatavissa: https://www.talentia-lehti.fi/sijaishuollon-lapset-eivat-aina-saa-apua-mielenterveyden-ongelmiin/?fbclid=IwAR2LKePL9mXkCV-zRtzbCZQYxJW6WaWh_CYr8YR1qU0Dmq3NOjaQypcZqXE [viitattu 30.5.2021].

Kirjoittajat

Kirjoittajat Eerika Hakala, Roosa Mäkeläinen, Veera Partanen ja Jenni Rosvall ovat ensimmäisen vuoden sosionomiopiskelijoita Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu XAMK:sta.

Tukiperhe arjen voimavarana

Kirjoittajat: Laura Hemmilä ja Julia Tiihonen

Valitsimme blogin aiheeksi tukiperhetoiminnan sen ajankohtaisuuden ja oman kiinnostuksemme vuoksi. Tukiperhetoiminta on ollut tarpeellista aina, mutta nykyaikana perheiden sosiaaliset verkostot ovat kaventuneet entisestään. Isovanhemmat ja perheille muut tärkeät verkostot voivat olla fyysisesti kaukana tai heitä ei vain ole olemassa. Vanhemmat tarvitsevat normaalissa arjessaan perheen ulkopuolisia ihmissuhteita ja tukea jaksamiseensa. Mikäli ongelmat alkavat kasautua, perheen ulkopuolisen avun tarve on suorastaan välttämätöntä. Tällöin tukiperhetoiminta tarjoaa tarvittavan intervention.

Suomen kaltaisessa hyvinvointivaltiossa perheiden tukena ovat erilaiset palvelut ja tukitoimet, mutta toisinaan apua tarvitaan niin ammattilaisilta kuin välittäviltä kansalaisilta. Lastensuojelun avohuollon tukiperhetoimintaa tuottavat niin ammattilaiset kuin vapaaehtoiset. Lastensuojelua käyttävien perheiden tulee saada heidän tarpeisiinsa vastaavaa tukea oikea-aikaisesti ja riittävästi. (Matilainen 2008, 8.) Tukiperhetoiminnan pääpaino on tarjota hyvän elämän eväitä lapselle vanhempien ja kasvuympäristön merkitystä unohtamatta (Matilainen 2008,13).

Voidaan todeta, että koti punoo yhteen arjen ja hyvinvoinnin. Hyvinvointi liittyy vahvasti myös vuorovaikutukseen ihmisten kanssa, siihen, ketkä koetaan läheisiksi. Tämä koko perheen kattava hyvinvointi sisältää sosiaaliset suhteet, talouden ja mahdollisuuden itsensä toteuttamiseen, jota myös tukiperhetoiminta tukee (Haulivuori 2015, 25). Ideaalitilanteessa, jossa peräänkuulutetaan molempien perheiden hyvinvointia, yhteydenpito perheiden välillä? jatkuu vielä virallisen tukisuhteen loputtua (Matilainen 2008, 38).

Monilta lastensuojelun piirissä olevien perheiden lapsilta puuttuu elämästään isä tai miehen malli, jolloin tukiperheen tarjoama esimerkki tasavertaisista vanhemmista ja lapsista on koettu tärkeäksi (Matilainen 2008,82). Toinen näkökanta perustuu arvomaailman muutokseen terveyden ja hyvinvoinnin näkökulmasta. Monet lastensuojelua käyttävät perheet ovat saaneet tukiperheiltään oppeja ja kannustusta parempiin elintapoihin (Haulivuori 2015, 59). Näitä muutoksia ovat muun muassa arjen rytmittäminen, perheen yhteiset liikunta- ja pelihetket sekä säännölliset ruokailut, joihin sisältyy lämpimät ateriat.

Tukiperhetoiminta antaa lapsille elämän eväitä ja turvallisuuden tunnetta sekä rajoja ja rakkautta. Tämä on syrjäytymisen ennaltaehkäisemisen kannalta erittäin tärkeää, ja tällä pyritään turvaamaan kaikille lapsille ja nuorille tasavertaiset mahdollisuudet selvitä elämässä eteen päin parhaalla mahdollisella tavalla. Konkreettinen esimerkki on saavuttaa toisen asteen tutkinto tukiperheeltä saadun tuen ja mallin avulla. Tukiperheet ovatkin mitä suurimmassa määrin lastensuojelua käyttävien perheiden arjen voimavara.

Lähteet

Haulivuori, K. 2015. ”Vähän erilaista elämää näki” – Tukiperheessä lapsuudessaan käyneiden aikuisten näkemyksiä arvoista tukiperhetoiminnassa. Tampereen yliopisto. Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö. Pro gradu -työ. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/98238/GRADU-1449496008.pdf?sequence=1 [viitattu 4.5.2021]

Matilainen, M. 2008. ”Tärkeä lastensuojelun tukimuoto, jota ei voi hoitaa toisella kädellä” : Jyväskyläläisten lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden näkemyksiä tukiperhetoiminnasta. Jyväskylän yliopisto. Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos. Pro gradu -työ. WWW-dokumentti. Saatavissa: URN:NBN:fi:jyu-201207182100.pdf [viitattu 4.5.2021].

Kirjoittajat

Kirjoittajat Laura Hemmilä ja Julia Tiihonen ovat Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun sosionomiopiskelijoita.

Rajat ja rakkaus Suomen lastensuojelulaitoksissa

Kirjoittaja: Iiris Pitkämäki

Pihlajamäki (2017) toteaa sosiaalityön pro gradu -tutkielmassaan, että nuori tarvitsee sääntöjä noudattaakseen sisäistä motivaatiota, joka nousee kohdatuksi ja rakastetuksi tulemisen kokemuksesta. Rakkauden kokemuksen on siis oltava sääntöjen noudattamisen perusta. Muutoin riskinä on, että nuori ei ymmärrä sääntöjen tarkoitusta ja lastensuojelulaitoksen työntekijän hyvää tahtoa rajojen taustalla. Nuoret tulevat lastensuojelulaitoksiin kuitenkin pääasiassa perheistä, joissa rajojen asettaminen ja lapsen ja aikuisen välistä kunnioitusta rakentava kasvatus ei ole toteutunut. Nuorilta on kotona puuttunut huolenpito ja turva. Heillä ei ole kokemusta rakastetuksi ja kohdatuksi tulemisesta, mikä näkyy erilaisina käytöksen, kasvun ja kehityksen ongelmina. Tällöin korostuu lastensuojelulaitoksen rooli rakkauden ja rajojen asettajana. (Pihlajamäki 2017, 3, 16, 52–53.)

Auktoritatiivinen kasvatustyyli kuvaa tätä rajojen ja rakkauden tasapainottelua (kuva 1). Auktoritatiivisessa kasvatustyylissä rakkaus ja rajat (toisin sanoen vastaanottavaisuus ja vaativuus) ovat tasapainossa, eli kumpaakin kasvatuksellista osa-aluetta painotetaan yhtä paljon. Autoritaarisessa kasvatustyylissä kontrolli korostuu vanhempien osoittamien positiivisten tunteiden kustannuksella, sallivassa kasvatustyylissä tilanne on päinvastoin. Laiminlyövässä kasvatustyylissä puuttuvat sekä rakkaus, että rajat. Tällainen rajojen ja rakkauden tasapaino on kaiken kasvatuksen ihanne, tavoite ja lähtökohta. (Rajaniemi & Ylisuutari 2017, 15–16.)

Kuva 1. Rakkauden ja rajojen tasapaino kasvatuksessa

Lapset tulevat lastensuojelulaitokseen hyvin erilaisista taustoista, joita kuitenkin yhdistävät lapsuuden traumaattiset kokemukset ja sijoittamisen kriisi. Lapsi ei näistä lähtökohdista johtuen kykene välttämättä rakentamaan laitoksen henkilökuntaan korjaavaa kiintymyssuhdetta. Miten osoittaa rakkautta lapselle, joka ei rikkonaisuuttaan pysty ottamaan sitä vastaan? Miten asettaa rakkaudelliset rajat lapselle, joka ei voi kokea rakkautta? Tällöin nousee esiin terapeuttisten menetelmien tarpeellisuus.  

Erilaisista terapeuttisista menetelmistä erityisesti DDP (Dyadic Developmental Psychotherapy eli vuorovaikutteinen kehityspsykoterapia) keskittyy tähän ongelmaan. DDP pyrkii korjaamaan vaurioituneen kiintymyssuhdemallin ytimen, ja mahdollistamaan uusien, parantavien kiintymyssuhteiden synnyn. Näissä rakastavissa, turvallisissa suhteissa rakentuu lapsen henkinen hyvinvointi (kuva 2). Tämä hyvinvointi sisältää perusturvallisuuden kokemuksen, oman elämänsä aktiiviseksi toimijaksi voimaantumisen ja myönteisen minäkuvan kehittymisen. Nämä kaikki ovat nuorelle elintärkeitä rakennuspalikoita elämän ja tulevaisuuden luomiseksi. (Timonen-Kallio ym. 2017, 18–21.)

Kuva 2. Suhteissa rakentuva lapsen hyvinvointi (Fattorea, ym. (2009) mukaillen Timonen-Kallio, ym. 2017, 19)

Kiintymyssuhdemallin korjaantuminen on usealle nuorelle ainoa väylä, jota pitkin he pystyvät hyödyntämään lastensuojelulaitoksen tarjoaman auktoritatiivisen kasvatuksen eheyttävän vaikutuksen. Erilaisten terapiamuotojen ja erityisesti DDP-terapian avulla lastensuojelulaitoksen auktoritatiivisen kasvatuksen suojissa lapsi voisi kokea lähtökohdistaan huolimatta lapsuuden merkittävämmän tehtävän toteutuvan: Hän voisi kokea olevansa rakastettu ja turvassa. Valitettavasti olemassa olevia työvälineitä tällaiseen lapsen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukemiseen ei useinkaan käytetä. Suurimmassa osassa lastensuojelulaitoksia ei ole erinäisiin terapiamuotoihin koulutettua henkilökuntaa eikä resursseja kouluttamisen toteuttamiseen. (Timonen-Kallio ym. 2017, 18–21.) 

Pihlajamäen (2017) työ ja Timonen-Kallion ym. (2017) laatima työpaperi nostavat esiin lastensuojelulaitosten arkea koskevia kriittisiä kysymyksiä: Onko kunnioitus, myötätunto, hyväksyntä ja tuki lastensuojelulaitoksissa yhtä runsasta kuin sääntöjen paljous? Onko rajoista mitään hyötyä lapsille, jos niiden takana vaikuttavat motiivit jäävät heille epäselviksi? Jääkö lastensuojelulaitosten tärkein tehtävä resurssipulan jalkoihin? Millä eväillä lastensuojelulaitosten nuorten odotetaan kehittyvän tasapainoisiksi, kiintymyssuhteisiin kykeneviksi aikuisiksi?

Vastausta odottaen,

Xamkin sosiaalialan opiskelija Iiris Pitkämäki

Lähteet

Pihlajamäki, P. 2017. ”Mikään ei saa mennä rikki, keneenkään ei saa sattua ja mitään peruuttamatonta ei saa tapahtua”: Tutkimus lastensuojelulaitosten säännöistä. Tampereen yliopisto. Yhteiskuntatieteiden tiedekunta. Pro gradu -työ. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://trepo.tuni.fi//bitstream/10024/101588/1/GRADU-1497863354.pdf [viitattu 21.4.2021].

Rajaniemi, S. & Ylisuutari, M. 2017. Vanhempien kasvatustietoisuus: Vanhempien käsityksiä kasvatuksesta ja vanhemmuudesta. Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Sosiaalialan koulutusohjelma. Opinnäytetyö. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017121821765 [viitattu 21.4.2021].

Timonen-Kallio, E., Yliruka, L. & Närhi, P. 2017. Lastensuojelun terapeuttisen laitoskasvatuksen mallinnus. Työpaperi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/132319/Tyo%cc%88paperi_2017_23_netti%20%282%29.pdf?sequence=1&isAllowed=y [viitattu 21.4.2021].

Kirjoittaja

Kirjoittaja Iiris Pitkämäki on Xamkin sosiaalialan opiskelija.