Tiesitkö, että jälkihuollon ikärajaa on nostettu?

Kirjoittaja: Janika Pylvänäinen

Jälkihuolto on nuoren pitkäaikaisen avohuollon tai sijaishuollon päättymisen jälkeistä taloudellista, terveydellistä, konkreettista ja psykososiaalista tukea. Sosiaalihuolto on vastuussa siitä, että jälkihuoltoa on mahdollisuutta saada tarpeeksi tarpeisiin nähden. Jälkihuollon tavoitteena on tarjota moniammatillista palvelukokonaisuutta, joka tukee nuoren aikuistumista ja itsenäistymistä sekä vahvistaa nuorta yksilönä ja itsenäisenä toimijana aikuisuuden alkutaipaleella. Tämä vähentää nuoren syrjäytymisriskiä sekä ylisukupolvista huono-osaisuutta. Jälkihuolto on yksi tärkeimmistä, ellei jopa tärkein osa nuoren huolenpidon ketjua. Hyvin hoidetulla jälkihuollolla on vaikutus siihen, millainen yhteiskunnan jäsen nuoresta kasvaa. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2021.)

1.1.2020 alkaen jälkihuollossa tuli voimaan merkittävä uudistus, jossa jälkihuollon päättymisen ikärajaa nostettiin 21 ikävuodesta 25 ikävuoteen. Tämä on mielestäni hieno uudistus, sillä harva juuri täysi-ikäinen nuori on valmis täysin itsenäiseen elämään. Puhumattakaan siitä, että itsenäistyminen tapahtuisi sijaishuollosta.

Lastensuojelun piirissä elävien lasten olosuhteet ja tulevaisuus on vähän väliä puheenaiheena. Syystäkin, sillä onhan lastensuojelun avo-, sijais- ja jälkihuollon piirissä ollut yhteensä 71 786 asiakasta vuonna 2019 (Lastensuojelun vaativan sijaishuollon uudistamistyöryhmä 2020, 35). Millaiselta aikuisuus voi näyttää, jos lapsuus on ollut turvatonta ja nuori on joutunut sijoitetuksi nuorisokotiin? Heillähän on enemmän kuormittavia tekijöitä, henkisesti ja fyysisesti. Heillä on suuremmat, monimutkaisemmat haasteet ja ongelmat kuin perheessä asuvilla nuorilla. (Lastensuojelun vaativan sijaishuollon uudistamistyöryhmä 2020, 16–18)

Suurin osa sijoituksista kodin ulkopuolelle tapahtuu vanhemman ja sosiaalityöntekijän yhteispäätöksellä ajatellen lapsen parasta, turvallisuutta ja tulevaisuutta. Sijoitettujen lasten ja nuorten taustalla voi olla useita eri tekijöitä, voi olla taloudellisia ongelmia johtuen vanhempien kouluttamattomuudesta, pitkäaikaisesta työttömyydestä, yksinhuoltajuudesta, mielenterveysongelmista tai muusta sairastumisesta. Lapsen kotioloissa voi ilmetä väkivaltaa sekä fyysistä että henkistä, päihteiden käyttöä ja mahdollisesti perheriitoja tai avioeroa. Nämä ongelmat kasaantuneina yhteen ovat yleisimpiä kodin ulkopuolelle tehtävän pitkäaikaisen sijoituksen syitä; syitä, joihin lapsi ei itse voi vaikuttaa, mutta saattaa reagoida vahvasti kasvaessaan. (Ristikari ym. 2018, 17, 75–83.)

Sijoitettuina olleilla nuorilla on suuria riskejä tulevaisuudessa, jotka voivat johtaa syrjäytymiseen nuorella iällä. Näitä riskejä ovat esimerkiksi köyhyys, suurempi todennäköisyys huume- ja päihderiippuvuuksiin sekä ajautuminen rikolliseen toimintaan. Sijoitetuilla nuorilla on aikuisiällä psyykkisen oireilun ja mielenterveyden häiriöiden lisäksi yleisimmin pitkäaikaissairauksia, joihin myönnetään kuntoutusta sekä työkyvyttömyyseläkepäätöksiä yhä useampia. (Ristikari ym. 2018, 57–65.) Sijoitetuilla nuorilla on myös opiskelussa sekä työelämään astumisessa enemmän haasteista ja hankaluuksia, ja alle puolet sijoitetuista nuorista suorittaa toisen asteen tutkinnon loppuun (Lastensuojelun vaativan sijaishuollon uudistamistyöryhmä 2020, 14). Vakavin eroavaisuus kodin ulkopuolelle sijoitetuilla ja perheessä asuvilla nuorilla aikuisilla ovat tämänhetkiset kuolleisuusluvut. Sijoitetuilla ilmenee huomattavasti enemmän kuolleisuutta tapaturmien, itsemurhan ja muiden väkivaltaisten syiden johdosta. (Ristikari ym. 2018, 57–65, 126.)

Näiden edellä mainittujen asioiden johdosta mielestäni on erittäin tärkeää, että sosiaalihuolto panostaa lasten ja nuorten jälkihuoltoon. Jälkihuollon ikärajan nostaminen voi tulevaisuudessa helpottaa nuorten aikuistumista. Tämän ansiosta voidaan mahdollisesti välttyä sijoitettujen nuorten syrjäytymiseltä ja heistä kasvaisi mahdollisimman tasapainoisia ja terveitä aikuisia. Paranevatko tilastot tulevaisuudessa vai eivät? Siitä toivon mukaan saamme tuloksia vuosien varrella.

Lähteet

Lastensuojelun vaativan sijaishuollon uudistamistyöryhmä. 2020. Lastensuojelun vaativan sijaishuollon uudistamistyöryhmän loppuraportti. Sosiaali- ja terveysministeriö. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162414/STM_2020_28_rap.pdf [viitattu 21.5.2021]

Ristikari, T. Keski-Säntti, M. Sutela, E. Haapakorva, P.  Kiilakoski, T. Pekkarinen, E. Kääriälä, A. Aaltonen, M. Huotari, T. Merikukka, M. Salo, J. Juutinen, A. Pesonen-Smith, A & Gissler, M. 2018. Suomi lasten kasvuympäristönä. Kahdeksantoista vuoden seuranta vuonna 1997 syntyneistä. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/137104/URN_ISBN_978-952-343-152-2.pdf?sequence=1&isAllowed=y [viitattu 21.5.2021]

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2021. Lastensuojelun käsikirja. WWW-Dokumentti. Saatavissa: https://thl.fi/fi/web/lastensuojelun-kasikirja [viitattu 3.5.2021] 

Kirjoittaja

Kirjoittaja Janika Pylvänäinen on ensimmäisen vuoden sosionomiopiskelija Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulusta.

Vastaa