Kirjoittajat: Essi Matilainen ja Oskari Välipakka

Joulukuussa 2020 elämäni muuttui kokonaan, kun minulla todettiin ADHD ja sain vihdoin selityksen omalle käytökselleni. Tämän blogin aiheena on aikuisiällä todettu ADHD ja sen mukana tulleet hyödyt ja haitat. Haluamme tuoda ADHD:n hyviä puolia esiin, jotta ymmärrettäisiin, että ADHD ei ole vain riehumista ja sekoilua vaan se voi myös auttaa ihmistä keksimään erilaisia tapoja suoriutua elämästä. Henkilökohtaisesti olen nykyään ylpeä, että minulla on ADHD, ja sosionomin koulutuksen avulla haluan auttaa nuoria ymmärtämään, että se on enemmänkin etu kuin haitta.

Elämäni erilaisena

Lapsena ja nuorena tiesin olevani erilainen kuin muut, mutta minua ei lapsena tutkittu, ja nuoruudessa olin jo kehittänyt tapoja kiertää suurimmat ongelmat, joten en nähnyt syytä vaatia tutkimuksia. Työelämässä kuitenkin huomasin ongelmia, joita muilla ei ollut ja halusin vihdoinkin “tutkituttaa pääni”.

Kun minulla vihdoin todettiin ADHD, se tuli todella suurena helpotuksena, mutta samalla mieleen tuli heti: Miten erilaista elämäni olisikaan, jos olisin saanut avun aikaisemmin? Olen taistellut minäkuvani kanssa koko elämäni. Kun ihminen saa ADHD-diagnoosin aikuisiällä, hänen täytyy tehdä niin sanottu identiteetin uudelleenneuvottelu. Onnistuessaan tämä uudelleenneuvottelu auttaa löytämään toimintatapoja, jotka saavat esille erityisiä voimavaroja, muun muassa ylikeskittymisen sekä luovan ja nopean kyvyn ratkaista ongelmia. (Paavola 2016, 38.)

ADHD:n hyvät puolet?

Olen huomannut muokkaavani tehtäviä niin, että voin käyttää omia ADHD-oireita hyödyksi. Huomasin oppivani ja tekeväni töitä nopeammin ja paremmin, kun opin käyttämään ADHD:ta voimavarana enkä yrittänyt tehdä niin kuin on “normaalia”. Tämä erilainen tapa tehdä asioita on myös tuonut ongelmia, etenkin koulussa. Opettajat voivat opettaa asioita totutulla tavallaan. Kuitenkaan oppilaan saama oikea vastaus eri tavalla tai tavalla, jota hän ei välttämättä osaa selittää, ei tarkoita hänen huijaavan.

On osoitettu, että palveluiden parissa tai palveluissa työskentelevät  työntekijät saattavat rakentaa tarkkaavaisuushäiriöiselle lapselle ongelmakeskeistä identiteettiä, ja on luonnollista, että epäonnistuneen ihmisen identiteetti vaikuttaa negatiivisesti hänen uskoonsa tulevaisuuteen. (Paavola 2016, 38.) On kestämätöntä, että nuori, jolla jo entuudestaan on huono itsetunto, joutuu luokan edessä nöyryytetyksi vain erilaisen ajattelutavan takia. Tällaiset tapahtumat aiheuttivat suuria henkisiä ongelmia myös minulle nuoruudessani. Mielestämme ADHD-tutkimuksia tulisikin suunnata myös ADHD:n positiivisiin vaikutuksiin. Anders Hansenin kirja ADHD voimavarana: missä kohtaa kirjoa olet? käy tätä aihetta tarkemmin läpi, ja suosittelemme suuresti sen lukemista – jos aihe kiinnostaa.

Lähteet

Paavola, V. 2016. Päässä vaan tulee semmonen dikdikdikdik – tarkkaavaisuushäiriöisten aikuisten ammatillinen toimijuus. Jyväskylän yliopisto. Aikuiskasvatustieteenlaitos. Pro gradu -tutkielma. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/52398/URN%3aNBN%3afi%3ajyu-201612165137.pdf?sequence=1&isAllowed=y [viitattu 8.5.2021]

Kirjoittajat

Kirjoittajat Essi Matilainen ja Oskari Välipakka ovat Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun ensimmäisen vuoden sosionomiopiskelijoita. Teksti on yhteiskirjoitus, vaikka siinä tarkastellaankin ADHD:ta vain toisen kirjoittajan kokemuksista käsin.