Kirjoittaja: Jessica Montonen
Nuorten tekemä väkivalta on noussut viime vuosina näkyvästi esiin mediassa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa. Erityisesti nuorten väliset pahoinpitelyt ja ryöstörikokset ovat herättäneet huolta. Keskustelussa huomio kohdistuu usein itse tekoihin, mutta vähemmän siihen, mitkä tekijät voivat johtaa väkivaltaiseen käyttäytymiseen. Sosiaalialan näkökulmasta ilmiön taustalla olevien syiden ymmärtäminen on tärkeää, jotta väkivaltaa voidaan ehkäistä tehokkaasti.
Väkivalta koskettaa vain osaa nuorista
Haapakankaan ja Kaakisen (2023) mukaan nuorten väkivaltarikollisuus on lisääntynyt 2020-luvun alussa, erityisesti ryöstörikosten osalta. Samalla tutkimukset osoittavat, että suurin osa nuorista ei syyllisty väkivaltarikoksiin. Rikokset näyttävät kasaantuvan suhteellisen pienelle joukolle nuoria, joilla on usein useita samanaikaisia hyvinvoinnin haasteita. (Oikeusministeriö 2024, 26—29).
Nuorten väkivaltaa ei voida selittää yhdellä tekijällä. Taustalla voi olla esimerkiksi mielenterveyden haasteita, turvattomia kasvuolosuhteita, päihteiden käyttöä, koulunkäynnin vaikeuksia tai puutteita sosiaalisissa suhteissa. Tutkimusten mukaan väkivaltainen käyttäytyminen liittyy usein kasaantuneeseen pahoinvointiin eikä pelkästään yksittäisiin valintoihin tai huonoon käytökseen. (THL 2026; Kaakinen & Näsi 2021, 21—21).
Seuraukset ulottuvat yksilöä laajemmalle
Väkivallan vaikutukset eivät rajoitu vain tekohetkeen. Uhrille väkivalta voi aiheuttaa fyysisiä vammoja, pelkoa ja pitkäkestoisia psyykkisiä seurauksia. Myös tekijän elämä voi muuttua merkittävästi rikoskierteen, syrjäytymisriskin tai rikosoikeudellisten seuraamusten vuoksi. (THL 2026; Huha 2021, 9). Lisäksi väkivalta koskettaa läheisiä, kouluja, palvelujärjestelmää ja koko yhteiskuntaa. Nuorten väkivallan aiheuttamat kustannukset eivät ole pelkästään taloudellisia, vaan ne näkyvät myös heikentyneenä turvallisuuden tunteena ja hyvinvointina. Siksi ilmiöön puuttuminen on tärkeää sekä yksilön että yhteiskunnan näkökulmasta. (Oikeusministeriö 2024, 22—23).
Ratkaisuja löytyy ennaltaehkäisystä
Tutkimusten mukaan tehokkaimmat keinot ehkäistä nuorten väkivaltaa liittyvät varhaiseen tukeen ja ongelmien tunnistamiseen. Turvalliset aikuiset, toimivat mielenterveyspalvelut, harrastusmahdollisuudet sekä moniammatillinen yhteistyö voivat vähentää väkivallan riskitekijöitä merkittävästi. (THL 2026; Oikeusministeriö 2024, 20—22).
Myös sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten rooli on merkittävä. Nuorten kohtaaminen, luottamuksellisen vuorovaikutussuhteen rakentaminen sekä oikea-aikaisen tuen tarjoaminen voivat ehkäistä ongelmien syvenemistä. Tutkimuksissa on korostettu, että väkivallan ehkäisyssä tarvitaan sekä yksilöön kohdistuvia että rakenteellisia toimenpiteitä. (Barnahus 2026).
Nuorten väkivalta ei synny tyhjästä, eikä sitä voida ratkaista yksittäisillä toimenpiteillä. Ilmiön ehkäiseminen edellyttää pitkäjänteistä työtä, jossa nuoria tuetaan ajoissa ja heidän hyvinvointinsa nähdään yhteisenä vastuuna. Kun keskitymme pelkkien seurausten sijaan myös ilmiön taustalla oleviin syihin, voimme rakentaa turvallisempaa tulevaisuutta nuorille ja koko yhteiskunnalle.
Kirjoittaja
Kirjoittaja on sosionomiopiskelija Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa ja työskentelee lastensuojelussa.
Lähteet
Barnahus. 2026. Barnahus-hanke 2019—2026. Päivitetty: 18.5.2026. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://barnahus.fi/barnahus-hanke-2019-2025/ [viitattu 4.6.2026].
Haapakangas, K. & Kaakinen, M. Tilastokeskus. 2023. Mitä tuoreimmat tilastot kertovat nuorten väkivaltarikollisuudesta? WWW-dokumentti. Päivitetty 9.6.2023. Saatavissa: https://stat.fi/tietotrendit/artikkelit/2023/mita-tuoreimmat-tilastot-kertovat-nuorten-vakivalta-rikollisuudesta [viitattu 4.6.2026].
Huha, M. 2021. Nuori ja väkivalta: Väkivaltaista käyttäytymistä selittävät tekijät. Kasvatus-psykologian kandidaatintyö. Kasvatustieteiden tiedekunta. Oulun yliopisto. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202103271516 [viitattu 4.6.2026].
Kaakkinen, M & Näsi, M. 2021. Nuorten rikoskäyttäytyminen ja uhrikokemukset 2020. Hel-singin yliopisto. Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti. Katsauksia 47/2021. WWW-dokumentti. Saatavissa: http://hdl.handle.net/10138/326622 [viitattu 4.6.2026].
Oikeusministeriö. 2024. Toimenpideohjelma nuoriso- ja jengirikollisuuden ehkäisemiseksi ja torjumiseksi vuosille 2024—2027. Oikeusministeriön julkaisuja, mietintöjä ja lausuntoja 2024:12. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://oikeusministerio.fi/hanke?tun-nus=OM083:00/2023 [viitattu 4.6.2026].
THL. 2026. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Nuorten välisen väkivallan ehkäisy ja tunnis-taminen. WWW-dokumentti. Päivitetty: 5.5.2026. Saatavissa: https://thl.fi/ohjeita-ammatti-laisille/nuorten-valisen-vakivallan-ehkaisy-ja-tunnistaminen [viitattu 4.6.2026].