Kirjoittaja: Laura Korkeila
Asun rivitaloyhtiössä, jossa on 13 asuntoa. Näistä viidessä asunnossa asutaan yksin, omani mukaan lukien. Olen heistä ainut, joka elää yksin ilman perhettä. Muilla on aikuistuneet lapset avo- tai avioeron jälkeen ja kaksi elää yksin leskeksi jäämisen seurauksena. Muissa asunnoissa, seitsemässä, asuu pariskunta ja yhdessä huoltaja, jolla on kaksi lasta. Toisin sanoen taloyhtiömme pihalla ei vilise kasapäin lapsiakaan, vaikka perheitä on enemmistö. Taloyhtiömme asuntokunnat kuvastavat hyvin yhteiskuntamme nykytilaa. Lapsia syntyy vähän, mutta yksinasuvia on paljon.
Tilastokeskuksen mukaan yksinasuvia on nyt Suomessa yli 45 % kaikista asuntokunnista. Yli miljoona suomalaista asuu yksin. Nämä lukemat eivät ole pieniä suhteutettuna koko väestöömme. Siltikin yhä edelleen on valloilla käsitys, että yksin asuminen on ihmisen elämässä välivaihe ennen perheellistymistä, avo- tai avioeron jälkeen tai leskeksi jäämisen myötä. Huomattavaa on kuitenkin se, että tämä käsitys on vanhentunut. Yksinasuvien joukossa on iso joukko niitä, joille yksin asuminen on elämäntapa.
Olipa peruste mikä tahansa yksin asumiselle, on yksin asuva täysivaltainen kansalainen joukossamme. Monesti törmään yksinasuvista käsitykseen siitä, että hän on jotenkin erikoinen tai ronkeli. Yksinasuvaa pidetään siis jollain tavoin viallisena, epänormaalina. Hän ei kelpaa puolisoksi tai hän on niin itsenäinen, ettei ota ketään luokseen asumaan. Näitä kommentteja olen saanut itsekin kuulla lukuisia kertoja. Onko kuitenkaan näin? Voisiko kuitenkin olla niin, että kaikkien ihmisten elämän käsikirjoituksessa perhettä tai edes puolisoa ei ole mukana?
Se, miksi suomalainen tyypillisimmillään tarkastelee, yksinasuvan olevan jotenkin erikoinen tai ronkeli, kertoo suomalaisten tarkastelutavasta asioihin. Erikoinen ja ronkeli viittaa ongelmakeskeiseen tarkasteluun. Mitä jos katsoisimme asiaa vähemmän ongelmakeskeisesti, jopa positiivisesti? Mitä hyvää yksin asumisessa on, kun kerran yli miljoona suomalaista tekee sen joka päivä?
Usein sanotaan, että yksinasuva on vapaa. Mistä yksinasuva on vapaa? Yhteisöstä, yhteiskunnasta vai ympäristöstä? Yhteisöjä on muitakin kuin perhe, on naapurit tai ystäväpiiri. Yhteiskunnallisesti katsoen yksinasuvalla on myös veronmaksu-velvollisuus. Sentään vanhanpiian verosta on päästy eroon, luojan kiitos. Yksinasuvalla on tasavertainen velvollisuus ympäristöään kohtaan sen huolehtimisesta ja siistinä pitämisestä. Ilmaan jää siis yhä vaille selkeää vastausta kysymys, mistä yksinasuva on vapaa.
Yhteiskuntamme nojaa edelleen pitkälti siihen, että perheellistyminen nähdään luonnollisena osana ihmisen elämänkaarta ja poliittiset päätöksenteot perustellaan usein perheiden kautta. Ensi vuonna ovat eduskuntavaalit. Tahtoisin nähdä poliittisten puolueiden uudistuvan ja keskittyvän puheissaan myös meihin yksin-asuviin. Myös meillä on äänivalta, ja meidänkin äänemme on tärkeä.
Yksinasuvien tulevaisuus on yhteiskunnallisesti tärkeä asia. Onhan meitä yksinasuvia merkittävä osuus kansalaisten joukossa. Opinnäytetyöni tulee tutkimaan yksinasuvien hyvinvoinnin tulevaisuutta ja tulevaisuuskuvia. Tutkimukseni metodologinen tausta on tulevaisuudentutkimuksessa ja aineistokeruumenetelmänä on eläytymismenetelmä. Tutkimukseen osallistuville, tässä tapauksessa yksin-asuville, lähetetään sähköinen Forms-lomake, joka sisältää tutkijan aloittaman kehyskertomuksen. Tutkimukseen vastaajat jatkavat annettua kehyskertomusta omalla kuvailullaan tai tarinallaan. Kehyskertomuksia on tutkimuksessa mukana kaksi, jotka jaetaan tutkimukseen osallistuvien kesken. Kehyskertomukset varioivat siten, että ensimmäinen kertomus käsittelee yksinasuvien positiivista tulevaisuutta ja toinen kertomus yksinasuvien negatiivista tulevaisuutta.
Tutkimusaineistona tulevat olemaan yksinasuvien kirjoittamat tarinat, joista diskurssi-analyysimenetelmin pyritään löytämään erilaisia diskursseja liittyen yksinasuvien hyvinvoinnin tulevaisuuteen ja tulevaisuuskuviin. Näistä diskursseista on tavoite löytää asioita, jotka antavat eväitä yksinasuviin kohdistuviin yhteiskunnallisiin päätöksiin ja ratkaisuihin. Lisäksi tutkimuksen tarkoituksena on saada esille asioita, jotka liittyvät tulevaisuuden hyvinvointipalveluihin ja niiden kehittämiseen.
Tutkimus tehdään yhteistyössä Suomen yksinasuvat ry:n kanssa ja opinnäytetyön on tarkoitus valmistua loppuvuodesta 2022. Siihen mennessä on tulevat eduskuntavaalit askeleita lähempänä ja me yksinasuvat odotamme, millaisia poliittisia linjauksia ja yhteiskunnallisia avauksia yksinasuviin liitetään päätöksenteossa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa.
Tutkimusaineistona tulevat olemaan yksinasuvien kirjoittamat tarinat, joista diskurssianalyysimenetelmin pyritään löytämään erilaisia diskursseja liittyen yksinasuvien hyvinvoinnin tulevaisuuteen ja tulevaisuuskuviin. Näistä diskursseista on tavoite löytää asioita, jotka antavat eväitä yksinasuviin kohdistuviin yhteiskunnallisiin päätöksiin ja ratkaisuihin. Lisäksi tutkimuksen tarkoituksena on saada esille asioita, jotka liittyvät tulevaisuuden hyvinvointipalveluihin ja niiden kehittämiseen.
Kirjoittaja
Kirjoittaja on sosionomi YAMK -opiskelija Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa.