Mari Luhanko

Kaikki vaatteet on nyt illalla katsottu valmiiksi. Laura on hyväksynyt ne, niitä on kokeiltu ja pehmitetty. Samat sukat ovat olleet jo pari päivää jalassa, hoidossa varmaan jo kummastelevat asiaa. Mutta ei voi mitään, ne on ainoat, joita Laura on nyt suostunut pitämään. Toivottavasti aamu menisi hyvin. Tärkeä palaveri on jo heti kahdeksalta, ja en nyt yhtään jaksaisi sitä ainaista kiukkuamista vaatteista. Onkohan meidän lapsessa jotain vikaa, ei muiden lapsilla varmasti ole tuollaisia ongelmia? Kyllä 5-vuotiaan elämä osaakin olla vaikeaa.

Sensorinen integraatio (sensory integration, SI) eli aistiyliherkkyys on häiriö asioiden ja äänien tuntemisessa. Aistiyliherkkyyttä esiintyy yleisemmin lapsilla, joilla on autismia tai ADHD (Bodison & Parham 2018), mutta myös ilman muita diagnosoituja neuropsykologisia sairauksia. Noin 5 % kaikista päiväkoti-ikäisistä kärsii aistiyliherkkyydestä (Bodison & Parham 2018). SI-lapsia on tutkittu ja hoidettu vaihtoehtoisilla terapioilla jo 1960-luvulta alkaen, ja nykyiset tukitoimet on suunniteltu saamaan SI-lapsille mahdollisimman täysipainoista ja onnistuneempaa arkielämää (Bodison & Parham 2018). SI-lasten tukitoimia ovat mm. puheterapia, ravitsemusterapia sekä SI-toimintaterapia.

Äiti näyttää siltä, että kohta se hermostuu. Tiedän, että vaatteet katsottiin illalla valmiiksi ja valitsin ne itse, mutta nyt ne ei vain tunnu hyvältä. Housut tuntuu liian kireiltä. Pikkuhousuja en edes halunnut laittaa, ne tuntuvat inhottavilta. Paitojakin on liikaa päällä. Miksi pitää olla tämä tyhmä talvi ja aikuiset pakottavat pukemaan hirveästi päälle? Miksi aikuiset ei ymmärrä, että nuo välivaatteet villa ja fleece kutittaa ja pistelee inhottavasti, vaikka ne eivät olekaan ihoa vasten? Ja tuo haalari. Siitäkin olen sanonut, että liikkuessa kuuluu kamala kahina ja se sattuu korviin, mutta äiti vain sanoo, ettei koko ajan voida ostaa uusia minun ahdistuksieni mukaan. Mitä ahdistus edes on? Onko minussa jotain vikaa, kun minusta tuntuu tältä? Alkaa itkettämään. Onneksi kuitenkin äiti osti minulle sen painopeiton ja nukuin hyvin. Muuten nämä kaikki tuntuisi vielä pahemmalta, niin kuin eilinen suihkussa käynti ja hampaiden pesu. Se oli kamalaa.

Vaikkei lapsen normaali pukeminen, vessan vetäminen tai kotona television katsominen millään muotoa ole yhteiskunnan mittapuulla pahoinpitelyä,  helposti jää huomioimatta se, että aistilapsi voi kokea fyysistä kipua ja pelkoa meille arkipäiväisistä asioista samoin kuin oikeasti pahoinpidelty lapsi lyömisestä tai tukistamisesta. Tällä hetkellä on paljon keinoja auttaa aistilasta, mutta välillä on unohdettu kuinka tukea vanhempaa lapsensa ymmärtämisessä.

Aistiyliherkkyyden lisäksi on myös muita aistiongelmia, mm. aistialiherkkyys sekä aistihakuisuus. Puhekielessä näistä kaikista käytetäänkin usein termiä aistilapset tai aistikkaat, lokeroimatta sen kummemmin, koska aistiyliherkällä voi olla myös aistihakuisuuden tai aistialiherkkyyden kategorioihin luokiteltavia ominaisuuksia ja toisin päin. Joskus aistiherkkyys näkyy vain tunnepuolella vahvana herkkyytenä. Leikillisesti voisi sanoa, että aistiyliherkät lapset kuulevat ja aistivat asioita kuin Superman tai Daredevil.

Aistilapset koulumaailmassa

Opettajan ammattitaito ja herkkyys ovat avainasemassa aistilapsen oppimisen kannalta. Huolenpito, turvallisuus, luottamus sekä aistiärsykkeiden vähentäminen, tilojen järjestely ja tukikeinot ryhmäytymisen osalta auttavat aistilasta oppimistavoitteiden saavuttamisessa (Haverinen & Tiinanen 2019, 2-52). Suuri aistiärsykkeiden tulva, esimerkiksi melu luokassa, johtaa helposti aistiherkän lapsen kuormittumiseen (Laakso 2020, 8), joka voi esiintyä käytöshäiriöinä koulussa tai kotona. Aistiärsykkeitä voi vähentää pienilläkin tukitoimilla, kuten kuulosuojaimilla tai näköestesermillä. Tässä on kuitenkin vaarana kiusaaminen. Aistilapset hyötyisivät enemmän pienistä luokkaryhmistä ja tuetusta opetuksesta, jolloin myös normaalissa luokassa säilyisi helpommin oppimisrauha. On hyvä ottaa huomioon, että aistilapsen kokemukset kuormittumisesta sosiaalisissa tilanteissa voivat aiheuttaa pahantuulisuutta, sulkeutuneisuutta, jopa masennusta, joiden seurauksena voi tulla pelko muodostaa uusia ihmissuhteita jatkossa (Laakso 2020, 8-13).

Haverisen ja Tiinasen Pro gradu -tutkielmassa haastatellut opettajat kertoivat tarvitsevansa lisätietoa herkkyyksien lajeista ja niissä tukemisessa sekä käytännön toimintaohjeita. Opettajat kaipasivat myös koulutusta ja esitteitä oppilaan kohtaamisesta ja tunneherkkyydestä. (Haverinen & Tiinanen 2019, 2-52). Aistilapset eivät aina osaa säädellä tai sanoittaa tunteitaan, jolloin me vanhemmat ja muut kasvatustahot saatamme tarvita apua kommunikointiin. Yksinkertaisimmillaan käyttöön voi ottaa tunnemittarin, josta lapsi voi näyttää kokemansa tunteen vahvuuden, oli se sitten kipuaistimus tai jokin muu tunneperäinen herkkyys.

Päiväkodissa askarreltu tunnemittari, jossa helmeä voi liikuttaa tunnetilan mukaan. (Kuva: Luhanko Mari)

Tekstissä viitatut äidin ja lapsen puheenvuorot olivat kirjoitusta varten, mutta voisivat olla todellisia tilannekuvauksia ja joillekin arkipäivää.

Lähteet

Bodison, S., Parham, L. 2018. Katsaus. Specific sencory techniques and sensory environmental modification for children and youth with sencory integration diggiculties: A Systematic review. PDF-Dokumentti. Saatavissa http://2020ot.pbworks.com/w/file/fetch/133538739/Bodison%2C%20S.%20C.%2C%20%26%20Parham%2C%20L.%20D.%20.pdf .[Viitattu 25.1.2021]

Haverinen, B., Tiinanen, J. 2019. Alakoulun luokanopettajien kokemuksia ja käsityksiä oppilaan herkkyydestä, sekä herkän oppilaan kohtaamisesta. Oulun yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta, luokanopettajan koulutus. Pro gradu -tutkielma, s. 2-52. PDF-tiedosto. Saatavissa http://jultika.oulu.fi/files/nbnfioulu-201905252099.pdf . [Viitattu 28.1.2021]

Laakso, S. 2020. ”Huomio on minulle jotain, mitä vältän viimeiseen asti”–erityisherkät koulun sosiaalisessa pyörremyrskyssä. Kasvatustieteiden tiedekunta, luokanopettajakoulutus, Lapin yliopisto. Pro gradu -tutkielma s. 8-13. PDF-tiedosto. Saatavissa https://lauda.ulapland.fi/bitstream/handle/10024/64300/Gradu.pdf?sequence=1&isAllowed=y . [Viitattu 28.1.2021]

Kirjoittaja

Mari Luhanko on kolmen aistilapsen äiti ja aloitti vuoden 2021 alussa Xamkissa sosionomiopinnot.