Kirjoittajat: Elina Koivumäki ja Tuuli Niemelä
Tässä blogissa mietimme asiakasturvallisuutta lastensuojelun sijaishuollossa ja vanhustenhuollossa. Käytämme esimerkkeinä viime vuosina tapahtuneita väkivallan tekoja, jotka koskettavat sosiaalihuoltoa. Olisiko henkilökunta voinut toimia toisin, niin ettei väkivallantekoja olisi tapahtunut Turussa syksyllä 2021 tai Koskelassa 2020? Työntekijät ovat varmasti joutuneet pohtimaan omaa toimintaansa sekä sitä, olisiko heidän pitänyt jotenkin toimia toisin. Meidän sosiaalihuoltoalan ammattilaisten tulisi olla askeleen edellä asiakasturvallisuudessa, mutta miten?
Valvontaan ja sen kehittämiseen on panostettu viime vuosina. Sosiaalihuollon ammattihenkilöistä annetun lain (26.6.2015/817) avulla on nostettu esille toimintaympäristön kehityshaasteita, kuten henkilöstömitoitukset. Hyvän asiakasturvallisuuden takaamiseksi sosiaalihuollon yksiköissä on työntekijöiden oltava perillä lainsäädännöstä ja eettisistä periaatteista. Työympäristön ja resurssien on myös oltava asianmukaiset. Yksi keskeisin riski lastensuojelutyössä on asiakkaiden määrä suhteessa työntekijöihin, jolloin työntekijä ei ehdi paneutua yksittäisen asiakkaan tilanteeseen. (Välimäki ym. 2021, 184.)
Uuden vanhuspalvelulain myötä voidaan taata, että henkilöstömitoitus toteutuu. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) suorittaa kaksi kertaa vuodessa seurantakyselyn, ja jos mitoitus ei täyty tai kyselyyn ei vastata yksikössä ollenkaan, aluehallintovirasto käynnistää valvonnan kyseiseen yksikköön. YLE uutisoi 9.12.2021, että hallituksen esitys lastensuojelun sosiaalityöntekijöitä kohden olevan asiakasmäärän rajoittamisesta on mennyt läpi (Tanninen 2021). Muutos on tärkeä askel kohti asiakasturvallisuutta.
Kysyimme 18.10.2021 Aluehallintoviraston ylitarkastaja Jaana Aarniolta sähköpostitse, olisiko hänellä näkemystä samankaltaisuuksista lasten sijaishuollossa ja ikäihmisten itsemääräämisoikeudessa. Hän vastasi seuraavasti: ”Lastensuojelulaissa on selkeämmin määritelty itsemääräämisoikeuden rajoittamisen periaatteet ja toisaalta myös sen edistämisen periaatteet. Ikäihmisiä koskevassa lainsäädännössä näitä ei ole.” (Aarnio 26.10. 2021.)
Koskelan tapauksessa poliisin selvityksen perusteella ketään ei ollut syytä epäillä virkavelvollisuuden rikkomisesta tai muista rikoksista. Lastensuojelun työntekijöiden ja viranhaltijoiden osalta asiassa ei todettu virkavelvollisuuden laiminlyöntiä (Kirsi 2021). Nuoresta oli tehty virka-apupyyntö poliisille. Lastensuojelulaitoksen työntekijät ovat kertoneet, että kyseisenä viikonloppuna yksikön henkilöstöresurssit olivat pienet ja työntekijät kokemattomia. Varahenkilöstöön ei oltu yhteydessä. Nuoren läheisverkostoon oltiin yhteydessä ja häntä yritettiin tavoittaa puhelimitse ja viesteillä. Yksiköllä ei ollut autoa, mikä on voinut vaikuttaa nuoren etsintään. (Kirsi 2021.)
Mediassa käsitellään paljon lastensuojelun sekä ikäihmisten palvelujen epäkohtia, joihin on syytäkin puuttua, mutta paljon on olemassa myös hyviä käytäntöjä. Kehittämistyö on ottanut usein askelia eteenpäin, kun puutteita asiakasturvallisuudessa on havaittu kentällä. Eri toimialoilla asiakasturvallisuudesta huolehditaan laadukkaasti ja samansuuntaisesti, mutta siitä huolimatta ikäviä asioita voi tapahtua.
Lähteet
Aarnio, J. 2021. Ylitarkastaja. Sähköpostikeskustelu 18.10. – 26.10.2021. Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto.
Kirsi, K. 31.8.2021. Poliisi selvitti: Koulu ja lastensuojelu toimivat lain mukaan ennen 16-vuotiaan surmaa Koskelassa, lastensuojelulaitoksen olosuhteet jännitteiset. www-sivu. Saatavilla: https://yle.fi/uutiset/3-12079020. [viitattu 8.10.2021]
Laki sosiaalihuollon ammattihenkilöistä 26.6.2015/817
Tanninen, J. 9.12.2021. Tampere valmistuu lakimuutokseen: lisää lasten ja nuorten sosiaalityöntekijöitä. www-sivu. Saatavilla: https://yle.fi/uutiset/3-12222092 [viitattu 10.12.2021]
Välimäki, S., Vornanen, R., Vanjusov, H. & Hämäläinen, J. 2021. Asiakasturvallisuus lastensuojelussa. Teoksessa Kurki, T., Jylhä, V. & Kekoni, T. (toim.) Asiakasturvallisuus sosiaali- ja terveysalalla. Tallinna: Gaudeamus Oy. 161–187.
Kirjoittajat
Tuuli Niemelä työskentelee lyhytaikaisessa sijaishuollossa ja Elina Koivumäki palvelupäällikkönä vanhuspalveluissa. Molemmat opiskelevat hyvinvoinnin edistämisen Yamk-tutkintoa Xamk:ssa.