Monthly Archives: kesäkuu 2021

Sarjakuvalla ikääntyneiden avuntarve näkyväksi

Kirjoittajat: Elena Autio, Janna Roos, Henna Toppinen ja Jasmin Utriainen

Suomessa elää yli 70-vuotiaita lähes miljoona, ja monet heistä asuvat kotonaan. Koronaepidemian rajoitustoimet ovat asettaneet kotonaan asuvat ikääntyneet erityisen hankalaan asemaan (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2020). Halusimme taideaktivismin avulla ottaa kantaa ja tuoda näkyväksi ikääntyneiden hankalaa tilannetta korona-aikana.

Keväällä 2020 kunnat suorittivat soittokierroksia kotonaan asuville ikäihmisille. Tarkoituksena oli saada tietoa koronaepidemian vaikutuksista heidän hyvinvointiinsa. Projektin aikana saatiin yhteys puhelimitse 150 000 henkilöön eli suuri osa ikääntyneistä jäi tavoittamatta, eikä heidän tilanteestaan voida todeta mitään. Keskustelut paljastivat, että ikäihmisillä on etenkin koronan aikana paljon huolenaiheita: yksinäisyyden, turvattomuuden ja epävarmuuden kokemuksia sekä huolta läheistensä hyvinvoinnista. (Paunonen 2021.) Lisäksi kuntien kevään arvioiden mukaan kotihoidon käyntejä on jouduttu rajoittamaan koronan vuoksi, ja toimintatapoja on jouduttu muuttamaan: etäkäyntejä on lisätty ja kotikäyntien työntekijöiden määrää on vähennetty (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2020). Kaikki apua tai tukea tarvitsevat eivät ota yhteyttä palveluihin ja avuntarve jää kunnilta “piiloon”. (Paunonen 2021.)

Soittokierros oli hyvin ainutlaatuinen projekti, koska siinä ikääntyneille soitettiin, eikä odotettu ikääntyneiden soittavan ja pyytävän apua itse (Paunonen 2021). On hyvin tärkeää ottaa huomioon kotonaan asuvat ikääntyneet ja selvittää heidän hyvinvointiaan, etenkin koronan aiheuttaman pakollisen eristäytymisen vuoksi. Taideaktivismi on oivallinen tapa tuoda ikääntyneiden piiloon jäänyttä avuntarvetta näkyväksi.

Taideaktivismimenetelmät ovat hyviä vaikuttamisen välineitä. Taide puhuttelee katsojaa ja voi saada ihmiset ajattelemaan asioita uusista näkökulmista. Ruohonjuurisarjakuva on yksi taideaktivismin muoto (ks. Kuva 1). Menetelmä on helppo toteuttaa yksilön ja ryhmän taitotasoon katsomatta eikä se edellytä aiempaa kokemusta sarjakuvien tekemisestä. Sen voi toteuttaa esimerkiksi piirtäen tai tietokoneella hyödyntäen eri sovelluksia. Sarjakuvan aihe valitaan ryhmälle tärkeän teeman mukaan, johon halutaan ottaa kantaa. (Vapalahti 2021.)

Kuva 1. Taideaktivismiprojektin tuotoksena syntynyt ruohonjuurisarjakuva.

Sarjakuvalle tehdään aluksi käsikirjoitus ja päätetään sen hahmoista. Kuvakokoon ja puhekupliin täytyy kiinnittää huomiota ja varmistaa, että kokonaisuus on selkeä ja ymmärrettävä. Sarjakuvalle on taiteen tavoin ominaista, että lukijalla on mahdollisuus erilaisiin tulkintoihin. Lopuksi mietitään, minne sarjakuva kiinnitetään / julkaistaan, jotta ihmiset voivat lukea sen, ja se herättäisi näkyvyyttä ja keskustelua. (Vapalahti 2021.)

Taideaktivismin menetelmistä ruohonjuurisarjakuva voisi soveltua nuorten kanssa työskenneltäessä käytettäväksi. Nuorille digitaalisuus on arkipäivää niin koulussa, kotona kuin vapaa-ajallakin. Ruohonjuurisarjakuvaa tehdessään nuoret pääsevät hyödyntämään digiosaamistaan ja kehittämään taitojaan lisää, minkä vuoksi menetelmä on erityisesti nuorille sopiva. Sarjakuvan avulla nuori voi kuvallisin keinoin kertoa esimerkiksi omista tuntemuksistaan, ottaa kantaa yhteiskunnan epäkohtiin tai itselleen tärkeisiin asioihin. Nuori voi tehdä sarjakuvan yksin, ryhmässä tai yhdessä työntekijän kanssa.

Taideaktivismi on tehokas sosiaalisen vaikuttamisen keino, jolla saadaan korostettua erityisesti heikommassa asemassa olevien ääntä. Sitä voidaan toteuttaa eri keinoin, jolloin jokaista kohderyhmää varten löytyy sopiva vaikuttamisen tapa. Sen avulla saadaan näkyviin yhteiskunnallisia epäkohtia ja herätellään ihmisiä pohtimaan kuinka ongelmia voidaan ratkaista. Taideaktivismin avulla voi oppia tarkastelemaan maailmaa uusista näkökulmista. (Vapalahti 2021.)

Lähteet

Paunonen, T. 2021. Soittokierros tuhansille vanhuksille paljasti korona-ajan käsittämättömän julmuuden: ”Perheelliset ihmiset huutelevat ikääntyneille ulkoilulenkeillä”. Ilta-Sanomat. WWW-dokumentti. Päivitetty 12.2.2021. Saatavissa: https://www.is.fi/kotimaa/art-2000007794692.html [viitattu 1.4.2021].

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2020. Korona on ajanut monet vanhukset hyvin vaikeaan tilanteeseen – asiantuntijat arvioivat epidemian vaikutuksia. WWW-dokumentti. Päivitetty 10.11.2020. Saatavissa: https://thl.fi/fi/-/korona-on-ajanut-monet-vanhukset-hyvin-vaikeaan-tilanteeseen-asiantuntijat-arvioivat-epidemian-vaikutuksia [viitattu 1.4.2021].

Vapalahti, K. 2021. Taide yhteiskunnallisen vaikuttamisen välineenä. Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu. Powerpoint-diasarja. Saatavissa: https://learn.xamk.fi/mod/resource/view.php?id=532302 [viitattu 1.4.2021].

Kirjoittajat

Kirjoittajat ja sarjakuvan taiteilijat Elena Autio, Janna Roos, Henna Toppinen ja Jasmin Utriainen ovat ensimmäisen vuoden sosionomiopiskelijoita Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa, Xamk:ssa.

Taiteen avulla rohkeutta varhaiseen puuttumiseen

Kirjoittajat: Susanna Heikkilä, Milla Hietaranta, Lotta Kokkonen ja Roosa Reinikainen

Otimme taideaktivismikokeilussamme kantaa varhaiseen puuttumiseen ruohonjuurisarjakuvan avulla.  Miksi ongelmiin puuttumista pelätään? Miksi ongelmien annetaan kasvaa ja syventyä ennen kuin niihin puututaan? Miksi on niin helppo asettua vain sivustaseuraajan rooliin?

Tuen tarpeen havaitseminen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa on ensiarvoisen tärkeää, sillä oikeassa hetkessä annettu tuki ehkäisee ongelmien kasautumista, auttaa tehokkaammin ja säästää myös resursseja. Pienikin huoli tulisi osata ottaa puheeksi, eikä saisi tuudittua siihen ajatukseen, että “kyllä joku muu hoitaa, ei ole minun vastuullani”. Ulkopuolisena voi olla myös helppo ajatella, että oma huoli on ylimitoitettua, eikä tuelle ole ehkä mitään tarvetta – mutta sitähän ei todellisuudessa voi tietää ottamatta asiaa esille. Haluamme kannustaa ihmisiä pitämään silmänsä auki ja puuttumaan rohkeasti huolen herätessä.

Mikä on ruohonjuurisarjakuva?

Ruohonjuurisarjakuva on visuaalisesti kerrottu tarina, jolla haetaan muutosta yhteiskuntaan. Sarjakuva on edullinen matalan kynnyksen vaikuttamisen väline, jolla välitetään viesti valitulle kohderyhmälle. Ruohonjuurisarjakuva antaa ihmisille mahdollisuuden itseilmaisuun ja vaikuttamiseen. Sarjakuvan tekijöinä ovat tavalliset ihmiset, eivät taiteilijat. Sarjakuvat ovat yleensä paikallisyhteisöjen tai yhteisöaktivistien tekemiä. Sarjakuvia voi laittaa esille moniin eri paikkoihin, kuten bussipysäkeille tai ilmoitustauluille. (Vapalahti 2021.)

Käytimme taideaktivismikokeilussa sarjakuvan tekemiseen Canva-sovellusta (Kuva 1). Sovellusta pystyy käyttämään tietokoneella tai lataamalla sen puhelimeen sovelluskaupasta. Sovellus on monipuolinen ja helppo käyttää. Sen avulla sarjakuvan tekeminen onnistui hyvin.

Kuva 1. Liisan tarina ruohonjuurisarjakuvana.

Soveltuvuus sosiaalialan asiakastyöhön

Tekemäämme taideaktivismikokeilua eli ruohonjuurisarjakuvaa voisi soveltaa hyvin monikäyttöisesti esimerkiksi harjoittelu- tai työpaikalla. Ruohonjuurisarjakuva voi olla hyvin asiakaslähtöinen ja osallistava keino asiakastyöskentelyssä hyvin moniammatillisesti.

Konkreettisesti ruohonjuurisarjakuvaa voisi työstää asiakkaiden kanssa niin, että he saisivat piirtää paperille esimerkiksi ongelmiaan tai heitä puhuttelevia yhteiskunnan epäkohtia sarjakuvan muotoon, jolloin niitä on helpompi käsitellä. Asiakkaan voi olla myös helpompi tuoda ajatuksiaan ilmi sarjakuvan avulla.

Ruohonjuurisarjakuva sopii välineenä kaikille eri-ikäisille asiakkaille lapsista vanhuksiin, koska ruohonjuurisarjakuvassa ei tarvitse käyttää välttämättä edes sanoja ongelmien ja ajatusten kuvaamiseen. Pelkät yksinkertaiset kuvatkin riittävät herättelemään ajatuksia ja keskustelua. Työntekijän on hyvin helppo käyttää ruohonjuurisarjakuvaa välineenä asiakkaan kanssa.

Ajatuksiamme taideaktivismista sosiaalisessa vaikuttamisessa

Taideaktivismi on tehokas tapa puhutella ihmisiä ja ottaa kantaa ajankohtaisiin asioihin. Taiteen avulla on helppo herättää katselijan huomio ja jättää muistijälki, joka mahdollisesti herättää katselijassa omaa pohdintaa ja kysymyksiä. Esimerkiksi kuva jää helpommin mieleen kuin pelkkä asiasta kirjoittaminen, eikä kuvan katsomiseen kulu myöskään niin paljoa aikaa. Taide on myös luonteva keskustelunaihe, mikä voi avata ihmisten välistä vuorovaikutusta. Yksilötasolla se on oiva tapa avartaa omaa maailmankatsomusta ja luoda mielipiteitä. Taiteen loputtomat mahdollisuudet takaavat, että jokainen voi olla aktivisti juuri omalla tavallaan. Taideaktivismi antaa myös mahdollisuuden vaikuttaa osallistavin keinoin oman ympäristön asioihin (Open ilmasto-opas 2021).

Lähteet

Open ilmasto-opas. 2021. Ilmastonmuutos kuvataiteen opetuksessa. Verkkojulkaisu. Päivitetty 29.3.2021. Saatavissa: Kuvataide | Open ilmasto-opas (openilmasto-opas.fi) [viitattu 16.3.2021].

Vapalahti, K. 2021. Taideaktivismi tietoisuuden ja ajattelun herättäjänä. Parasta Etelä-Savoon hanke. Powerpoint. Päivitetty 29.3.2021. Saatavissa: https://learn.xamk.fi/mod/resource/view.php?id=532302 [viitattu 16.3.2021].

Kirjoittajat

Kirjoittajat Susanna Heikkilä, Milla Hietaranta, Lotta Kokkonen ja Roosa Reinikainen ovat ensimmäisen vuoden sosionomiopiskelijoita Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa Mikkelissä.

Vaikuttamista sarjakuvan voimin

Kirjoittajat: Leena Iskanius, Tanja Hämäläinen, Karoliina Puikkonen ja Annika Seppänen

Saimme ohjaus ja osallisuus -opintojakson aikana tehtäväksemme toteuttaa taideaktivismikokeilun. Ennen taideaktivismikokeilua perehdyimme, millaisia aiheita ja ilmiöitä sosiaalialalla tällä hetkellä käsitellään.

Kokoonnuimme ryhmämme kesken ja luimme Talentia-lehdestä löytyviä artikkeleita. Keskustelimme eri aiheista, jotka tulivat ilmi lukemissamme artikkeleissa, joista valitsimme yhdessä meidän mielestämme ajankohtaisen ja tärkeän aiheen. Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ovat yhteiskunnassamme paljon puhuttuja asioita, joiden edistämiseksi on pyritty tekemään viime vuosina paljon. Aate ihmisten yhdenvertaisuudesta riippumatta esimerkiksi ihonväristä, seksuaalisuudesta, sukupuolesta tai vaikka varallisuudesta, on saanut huomattavan jalansijan.

Aiheen valittuamme päädyimme tekemään siitä sarjakuvan. Selasimme yhdessä valmiita sarjakuvapohjia samalla keskustellen aiheesta ja siitä, kuinka tahdomme tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden tuoda esille sarjakuvan kautta. Päädyimme tuomaan asian esille humoristisella tavalla.

Soveltaminen käytäntöön

Kukaan meistä ei soveltanut taideaktivismimenetelmää harjoittelussaan. Menetelmää voisi soveltaa työelämässä esimerkiksi antamalla valmiin, tyhjän sarjakuvapohjan ja aiheen asiakkaalle. Meidän sanoittama sarjakuva voisi toimia esimerkkinä siitä, kuinka tärkeitä aiheita voi käsitellä luovuuden ja huumorin keinoin. Sarjakuva voi olla täysin tyhjä, jolloin asiakas voi myös piirtää hahmot itse. Tässä voi tulla esiin asiakkaan ajatusmaailmaa myös piirtämisen keinoin. Esimerkiksi se, mitä asiakas pitää erilaisuutena. Vaihtoehtoisesti sarjakuvassa voi olla valmiit hahmot ja puhekuplat, johon yhdessä asiakkaan kanssa voi sanoittaa sarjakuvan.

Toinen soveltamistapa voisi olla, että sarjakuvaa tutkittaisiin yhdessä asiakkaan kanssa. Millä tavoin juoni muuttuisi, jos hahmot vastaisivatkin eri tavoin? Minkä viestin sarjakuva välittää? Menetelmät toimivat sekä yksilöille että ryhmille. Yksi keino käyttää sarjakuvaa ryhmässä on “minuuttisarjakuva”. Yksi sarjakuva siis kiertää koko ryhmällä ja jokaisella on minuutti aikaa täydentää sitä. Valmis sarjakuva esillä ollessaan herättää ajatuksia aiheesta.

Sosiaalinen vaikuttaminen taideaktivismin keinoin

Mielestämme taideaktivismi on todella monipuolinen sekä osallistava tapa vaikuttaa moneen eri asiaan. Taiteen eri lajien kautta pystytään tuomaan esiin kulttuurisia ja sosiaalisia epäkohtia kehittäen samalla kriittistä ja reflektiivistä ajattelua aiheisiin liittyen. Taideaktivismilla voidaan haastaa yksilöitä tarkastelemaan yhteiskunnan epäkohtia sekä tutkimaan ja tunnistamaan mahdollisia vaihtoehtoja, joiden avulla voisimme epäkohtaan tai ongelmaan vaikuttaa. Vaikuttaminen voi myös olla osallistavaa toimintaa, jonka avulla luodaan samalla yhteenkuuluvuuden tunnetta, vähennetään sosiaalista eristyneisyyttä sekä rohkaistaan kansalaisia pohtimaan ja tuomaan omia näkökulmiaan esille. (Laitinen 2017.)

Lähteet

Laitinen, L. 2017. Näkökulmia taiteen ja kulttuurin sosiaalisen hyvinvoinnin vaikutuksista. WWW-dokumentti. Julkaistu 21.10.2017. Saatavissa: https://www.sitra.fi/artikkelit/nakokulmia-taiteen-ja-kulttuurin-sosiaalisen-hyvinvoinnin-vaikutuksiin/ [viitattu 26.5.2021].

Kirjoittajat

Kirjoittajat Leena Iskanius, Tanja Hämäläinen, Karoliina Puikkonen ja Annika Seppänen ovat Xamkin sosionomiopiskelijoita.

Olemme huolissamme lastensuojelun lapsista ja nuorista

Kirjoittajat: Eerika Hakala, Roosa Mäkeläinen, Veera Partanen ja Jenni Rosvall

Tässä blogissa otamme kantaa lastensuojelulaitoksiin sijoitettujen lasten ja nuorten mielenterveysongelmiin ja niiden hoitamiseen. Teimme aiheesta ruohonjuurisarjakuvan, jolla otamme kantaa taideaktivismin kautta. Ruohonjuurisarjakuvan tärkein tehtävä on välittää tietoa.

Lastensuojelun asiakkailla ilmenevät mielenterveydenongelmat ovat yleistyneet. 13 – 17-vuotiaista sijoitetuista lapsista joka toinen on nuorisopsykiatrian asiakkaana. Viime vuosina psykiatrisen hoidon väheneminen ja sairaanhoitopiirien alhaiset resurssit ovat hankaloittaneet nuorten avun saamista. Nykyään pitkäaikaiset hoitojaksot ovat jäänet lyhyiksi. Lyhyen jakson jälkeen, lasten vakavistakin mielenterveysongelmista huolimatta, heidät lähetetään takaisin lastensuojelulaitokseen. Näin ollen heidän hoitonsa tulee halvemmaksi kuin sairaalassa. Pia Eriksonin mukaan lastensuojelun yksi tärkeimmistä kehittämisen kohteista on lasten mielenterveydenongelmista johtuvan hoidon lisääminen (Laitinen 2021). Sijoitettujen nuorten mielenterveysongelmiin on vaikea saada pitkäaikaista apua, jota monet tarvitsisivat. Psykiatrinen osastohoito ja pitkäaikainen kuntouttava psykiatrinen hoito ovat viime vuosina vähentyneet, ja hoito-osastoja on lakkautettu. (Laitinen 2021.)

Meidän mielestämme lasten ja nuorten mielenterveyden hoitamiseen tulisi panostaa, etenkin lastensuojelunuorten kohdalla, koska yleensä heidän elämässään on tapahtunut isoja asioita, joista olisi hyvä päästä keskustelemaan. Jokainen lapsi ja nuori tulisi ottaa vastaan yksilöinä ja heille pitäisi olla mahdollista tarjota pitkäkestoinen hoitosuhde. Varhaisessa vaiheessa mielenterveysongelmiin puuttumisella ja ennaltaehkäisevällä toiminnalla voitaisiin ehkäistä lasten ja nuorten syrjäytymistä ja yleistä pahaa oloa. Esimerkiksi koulu- ja opiskeluympäristössä ennaltaehkäisevää toimintaa olisi helpoin toteuttaa. Niissä voitaisiin puhua enemmän mielenterveyden tärkeydestä ja antaa arkielämään työkaluja hyvinvoinnin ylläpitämiseen. Koulun lisäksi laitoksissa olisi hyvä muistuttaa myös netin kautta saatavasta avusta, esimerkiksi chat-kanavista, sovelluksista ja mielenterveyspalveluiden puhelinnumeroista.

Ruohonjuurisarjakuva on hyvä taideaktivismimenetelmä, sillä sen tarkoitus on tuoda tietoa sanattomasti, jolloin yhteistä kieltä tai lukutaitoa ei tarvita. Tämän ansioista sarjakuvaa voi hyödyntää monien eri asiakasryhmien kanssa työskenneltäessä, esimerkiksi maahanmuuttajien ja vammaisten kanssa. Huomasimme harjoitteluissamme, kuinka kuvilla on iso merkitys kommunikaatiossa. Esimerkiksi vammaistyössä päivä kuvitetaan asiakkaille, mikä on verrattavissa ruohonjuurisarjakuvaan. Ymmärtääkseen kuvan tarkoitusta, kuvaa ei tarvitse selittää tekstillä. Omassa sarjakuvassamme käytimme paljon tekstiä, joten se ei ole paras mahdollinen esimerkki ruohonjuurisarjakuvasta, mutta sekin soveltuu tiedon välittämiseen ja taideaktivismin esille tuomiseen.

Lähteet

Laitinen, J. 2021. Sijaishuollon lapset eivät aina saa apua mielenterveyden ongelmiin. Talentia. Verkkolehti. Saatavissa: https://www.talentia-lehti.fi/sijaishuollon-lapset-eivat-aina-saa-apua-mielenterveyden-ongelmiin/?fbclid=IwAR2LKePL9mXkCV-zRtzbCZQYxJW6WaWh_CYr8YR1qU0Dmq3NOjaQypcZqXE [viitattu 30.5.2021].

Kirjoittajat

Kirjoittajat Eerika Hakala, Roosa Mäkeläinen, Veera Partanen ja Jenni Rosvall ovat ensimmäisen vuoden sosionomiopiskelijoita Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu XAMK:sta.

Poikien kohtaama hyväksikäyttö ja tiedostamattomat asenteet

Kirjoittaja: Tiina Lepistö

Opettajien harjoittama seksuaalinen ahdistelu ja hyväksikäyttö ovat todellisuutta Suomessakin. Selvitin, millaisia asenteita pojan asemaan uhrina liittyy ja kuinka lapset yleisesti kertovat hyväksikäytön kokemuksistaan.

Anderson ym. (2015) tutkivat koevalamiehistön avulla, onko opettajan ja oppilaan sukupuolella ja iällä vaikutusta siihen, kuinka tuomittavana hyväksikäyttö nähdään. Tämä on tärkeä näkökulma. Näillä ehkä tiedostamattomillakin asenteilla voi olla vaikutusta siihen, kuinka vakavasti hyväksikäyttöön suhtaudutaan, kerrotaanko siitä eteenpäin ja kuinka siitä tuomitaan (Anderson ym. 2015, 1467). Poikien kannalta tulokset olivat huolestuttavia.

Tulokset osoittivat, että mitä vanhemmasta opettajasta ja nuoremmasta oppilaasta oli kyse, sitä tuomittavampana hyväksikäyttöä pidettiin. Tuomittavuutta lisäsi, jos tekijä oli mies ja uhri tyttö. Mitä vanhempi oppilas taas oli kyseessä, sitä enemmän valamiehistö oletti hänen itse halunneen seksiä varsinkin, jos kyseessä oli poika.  Poikaoppilaan kokemaa seksuaalista hyväksikäyttöä ei myöskään pidetty niin vakavana, jos hyväksikäyttäjä oli naisopettaja. Tätä mieltä olivat erityisesti miespuoliset valamiehet, sillä he olettivat poikaoppilaan halunneen seksuaalista kanssakäymistä naisopettajan kanssa. (Anderson ym. 2015, 1449-1450, 1464-1465.)

Onneksi lakeja ei laadita näiden asenteiden pohjalta. Suomen rikoslaissa seksuaalisen hyväksikäytön suojaikäraja on 18 vuotta, jos hyväksikäyttäjä, sukupuolesta riippumatta, on auktoriteettiasemassa uhriin nähden. Siis esimerkiksi opettaja. (Rikoslaki 20. luku, 5§.)

Anderson ym. (2015, 1465) nostivat esiin huolen poikien asemasta. Vähättelevät asenteet seksuaalisen hyväksikäytön vakavuudesta voivat estää poikia kertomasta siitä. Lisäksi asiasta kuuleva ei välttämättä vie asiaa eteenpäin sen vaatimalla vakavuudella varsinkaan, jos tämä kuulija on mies.

Miksi lapsi vaikenee?

Huoli pojista herää myös Hietamäen ym. (2020) tutkimuksessa, jossa tutkittiin tyttöjen ja poikien eroja seksuaalisesta hyväksikäytöstä kertomisessa. Jopa neljäsosa lapsista oli jättänyt kertomatta hyväksikäytöstä kenellekään, ja pojat olivat tässä enemmistönä. Tyttöjä ja poikia yhdisti se, että molemmat jättivät kertomatta hyväksikäytöstä useammin, jos hyväksikäyttäjä oli samaa sukupuolta.

Syiksi vaikenemiselle lapset mainitsivat muun muassa pelkonsa siitä, että ketään ei kiinnostaisi ja he jäisivät vaille apua. Valitettavasti nämä pelot eivät olleet aivan turhia. 25% lapsista kertoi, että heitä ei uskottu, heille suututtiin tai heitä neuvottiin vaikenemaan, kun he yrittivät kertoa kokemuksistaan. Vain noin puolet kertoi saaneensa tukea ja lohdutusta. (Hietamäki ym. 2020, 546, 548-549.)

Huolestuttavaa oli myös se, että vajaa puolet lapsista jätti kertomatta hyväksikäytöstä, koska ei pitänyt asiaa niin vakavana (Hietamäki ym. 2020, 549). Tämä ilmiö voi liittyä myös opettajan ja oppilaan tapaukseen. Furthermore ym. (1993) huomioivat, että nuoret olivat epävarmoja siitä, onko seksuaalinen suhde opettajan ja oppilaan välillä hyväksikäyttöä (Anderson ym. 2015, 1450 mukaan).

Hietamäen ym. (2020, 549) tutkimuksessa ilmeni tuttu asetelma: suurin osa hyväksikäyttöä kokeneista oli tyttöjä, ja tekijät miehiä. Mutta onko tässä koko totuus? Kysymys onkin, kuinka saamme selvitettyä poikien kokeman seksuaalisen häirinnän ja hyväksikäytön todellisen laajuuden, jos asenneilmapiirimme vaientaa heidät.

Lähteet

Anderson, A., Wingrove, T., Fox, P., McLean, K. & Styer, E. 2015. Who is the rotten apple? Mock jurors’ views of teacher-student sexual contact. Journal of interpersonal violence 33, 1449-1471. Pdf-dokumentti. Saatavissa: https://journals-sagepub-com.ezproxy.xamk.fi/doi/pdf/10.1177/0886260515618. [viitattu 30.4.2021]

Hietamäki, J., Husso, M. & Arponen, T. 2020. Tyttöjen ja poikien väliset erot seksuaalisesta hyväksikäytöstä kertomisessa. Yhteiskuntapolitiikka 85, 542-553. Pdf-dokumentti. Saatavissa: https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/140733/YP2005-6_Hietam%c3%a4kiym.pdf?sequence=1&isAllowed=y [viitattu 30.4.2021]

Rikoslaki 19.12.1889/39.

Kirjoittaja

Kirjoittaja Tiina Lepistö on ensimmäisen vuoden sosionomiopiskelija Kaakkois- Suomen ammattikorkeakoulussa.

”Elämän tarkoitus on ikävän karkoitus”

Kirjoittaja: Vesa Tuominen

”Elämän tarkoitus on ikävän karkoitus” riimitteli Martti Syrjä Elämän tarkoitus -laulussa. En tiedä onko kysymys ainoastaan omista varjoistani, mutta ikävän karkoituksesta tulee vääjäämättä mieleen loputon ilonpito ja haasteiden väistely.  En usko, että elämän tarkoitus voi olla pelkkää rillumareitä. Usein pitkälle venähtäneistä ”bakkanaaleista” seuraa laskun aika, joka saattaa tuntua kovin ikävältä. Jotenkin itsestäni tuntuu, että ikävän karkoituksella on lopulta kallis hinta.

Suomalaisessa populaarimusiikissa on ihailtu paikoitellen sellaista rappioasennetta, että ollaan vaan ja annetaan olla. Esimerkiksi Hassisen koneen Rappiolla laulussa todetaan, että ”Rappiolla on hyvä olla”. Tiedä sitten tuostakaan autuudesta ainakaan pidemmän päälle. Mistäpä se elämän tarkoitus sitten löytyy? Muistan lapsuudestani vanhuksien käyttämän hokeman, jossa kehotettiin: ”kärsi, kärsi kirkkaamman kruunun saat”. Hokeman tarkkaa alkuperää en tiedä, mutta tässä ajatusmallissa ei ikävyyksiä väistelty tai karkoitettu, vaan ne koettiin ansioina ja meriitteinä, joista lopulta kärsijä palkitaan.

Mikä elämän tarkoitus on? Filosofi Frank Martela vastaa kysymykseen blogissaan yhdellä lauseella: ”Elämän merkitys on tehdä itselleen merkityksellisiä asioita siten, että tekee itsestään merkityksellisen muille ihmisille” (Martela 2017).

Martela avaa blogissaan itseohjautuvuusteoriaa, jossa tulee esiin onnellisuuden palikat, jotka mahdollistavat edellä mainitun elämän merkityksen. Itseohjautuvuusteoriaa ovat alun perin kehitelleet Ryan ja Desi, joiden ajatuksia on esimerkiksi seuraavassa artikkelissa: Self-Determination Theory and the Facilitation of Intrinsic Motivation, Social Development and Well-Being (Ryan & Deci 2000).

Onnellisuus muodostuu kolmen perustarpeen täyttymisestä. Kolme perustarvetta ovat omaehtoisuus, kyvykkyys ja yhteisöllisyys. Omaehtoisuudessa ihminen ohjautuu sisäisen motivaation kautta tekemisiin, jotka hän kokee itse valituiksi ja joiden hän kokee edistävän itsemääriteltyjä tavoitteita. Kyvykkyyden perustarve täyttyy tehtävissä, jotka vastaavat ihmisen kykyä selviytyä tehtävistä. Martela toteaa kolmanneksi itseohjautuvuusteoriaan sisältyvän sisäisen motivaation perustarpeeksi yhteisöllisyyden. Ihminen ei ole yksin vaan tarvitsee muita ihmisiä, yhteisöä, jotta hän voisi onnelliseksi tulla. (Martela 2014.)

Martela kertoo blogissaan, kuinka Hollannissa on toteutettu erittäin laadukasta kotihoitoa vanhuksille yrityksen kautta, joka hyödyntää työssään itseohjautuvuusteoriaa antaen työntekijöilleen sekä vapautta että vastuuta työn tekemiseen. Hoitotyö on pystytty tekemään paljon aiempaa edullisemmin. Itseohjautuva työ on tehokasta niin taloudellisesti kuin hoidollisestikin. Itseohjautuvat työ vaatii kuitenkin työntekijältä paljon. Martela ennustaakin itseohjautuvien työpaikkojen vallankumousta. (Martela 2015.)

Toimin ohjaajan työssä lastensuojelulaitoksessa ja täydennän ammattitaitoani opiskelemalla sosionomiksi. Martelan juttua lukiessani mietin olisiko itseohjautuvuusteoriassa kuvattujen perustarpeiden täyttäminen merkityksellistä myös ammatillisuudenkin kannalta. Löytäisinkö työlleni syvemmän merkityksen ja motivaation pyrkiessäni täyttämään perustarpeet työssäni? Ehkäpä sitä on syytä ottaa onnellisuuden avaimet omiin käsiin ja lähteä vallankumoukseen mukaan.

Lähteet

Martela, F. 2014. Itseohjautuvuusteoria – Eli onnellisen elämän kolme keskeisintä tekijää. WWW-lähde. Saatavissa: https://frankmartela.fi/2014/04/04/itseohjautuvuusteoria-eli-kolme-vastausta-siihen-mika-tekee-ihmisen-onnelliseksi/ [Viitattu: 16.5.2021].

Martela, F. 2015. Buurtzorg ja itseohjautuvan työn vallankumous: Miten tarjota halvempaa, iloisempaa ja laadukkaampaa hoitoa? WWW-lähde. Saatavissa: https://frankmartela.fi/2015/08/04/buurtzorg-ja-kotihoidon-itseohjautuva-vallankumous-miten-tarjota-halvempaa-iloisempaa-ja-laadukkaampaa-hoitoa/ [Viitattu: 16.5.2021].

Martela, F. 2017. Elämän tarkoitus – Haluatko luennon vai kelpaisiko yhden lauseen vastaus? WWW-lähde. Saatavissa: https://frankmartela.fi/tag/elaman-tarkoitus/ [Viitattu: 16.5.2021].

Ryan R.M. & Deci E.L. 2000. Self-Determination Theory and the Facilitation of Intrinsic Motivation, Social Development, and Well-Being. American Psychologist 55(1), 68 – 78.

Kirjoittaja

Kirjoittaja Vesa Tuominen on ensimmäisen vuoden sosionomiopiskelija Xamkissa.

Kuinka korona on vaikuttanut lastensuojelupalveluihin?

Kirjoittaja: Tanja Äijälä

Korona on vaikuttanut monin eri tavoin lapsiperheiden hyvinvointiin, mutta ennen kaikkea se alkaa näkyä lastensuojelun kentällä. Todellisuudessa oikea tilanne nähdään vasta myöhemmin. Tämä poikkeuksellinen ajanjakso tuottaa useita sosiaalisia vaikutuksia lasten ja perheiden elämään. Selvityksien (Valtioneuvosto 2021) mukaan koronaepidemialla on kielteinen vaikutus erityisesti haavoittuvassa asemassa oleviin lapsiin ja perheisiin. Tästä syystä tulisi tunnistaa ne lapset ja nuoret, joiden hyvinvoinnin turvaaminen vaatii erityisesti panostusta. Vanhemmat ovat myös kuormittuneet poikkeusoloista, jotka lisäävät vanhemmuuden tuen tarvetta. Nämä asiat näkyvät nyt muun muassa lastensuojelun perhetyössä.

Kuinka koronakriisi on vaikuttanut lapsiin, nuoriin ja lapsiperheisiin?

Koronakriisi on vaikuttanut huomattavasti lasten ja nuorten hyvinvointiin ja heidän oikeuksiensa toteutumiseen. Suurin uhka on, että se lisää lasten ja nuorten eriarvoistumista. Nyt tulisi panostaa siihen, että eriarvoisuuden kaventaminen ja yhdenvertaisuuden edistäminen olisi systemaattista ja tavoitteellista. Koronavirus voi aiheuttaa lapsille ahdistusta, turvattomuutta ja epävarmuutta. Erityisesti se on vaikuttanut lasten ja nuorten psyykkiseen kehitykseen varsinkin niillä lapsilla, joilla on jo entuudestaan ollut psyykkistä oireilua. Vakavimpina oireina on ollut eristäytyminen ja itsetuhoisuus. (Valtioneuvosto 2021.)

Perheiden arkea ovat kuormittaneet monenlaiset haasteet, joihin he tarvitsevat tukea ja apua. Perheiden pärjäämisen tueksi tulee tarjota apua ihan arjen asioihin. Lastensuojelupalvelut ovat olleet jo ennen koronaa hyvinkin kuormittuneita eikä tilannetta ole auttanut se, että lasten ja nuorten palveluita on jouduttu siirtämään, supistamaan ja jopa laittamaan tauolle. Kasvokkaista työskentelyä on siirretty etäyhteyksin toteutettavaksi, vaikka lasten kannalta kasvotusten tapahtuvat kohtaamiset ovat todella tärkeitä.

Taloudellinen epävakaus ja toimeentulovaikeudet ovat lisänneet perheiden pahoinvointia ja vaikeuttaneet arjessa selviytymistä. Vaikeudet heijastuvat myös lapsiin, jotka myös kantavat huolta perheen toimeentulosta. Koronakriisi on myös heikentänyt sukupuolten välistä oikeudenmukaisuutta, joka heijastuu nyt erityisesti nuoriin. Jokela (2020) toteaa, että koronakriisi on tuonut entistä selvemmäksi useita tasa-arvon ongelmakohtia. Rajoitustoimenpiteet ovat koetelleet erityisesti nuoria, ulkomaalaistaustaisia ja heikossa työmarkkina-asemassa olevia naisia. Uhkana on ajautua koronan jälkihoidossa lasten ja nuorten tilannetta entisestään heikentäviin taloudellisiin sopeutustoimiin. (Valtioneuvosto 2021.)

Koronakriisin vaikutus lastensuojelunpalveluihin vuonna 2020

Koronakriisi on vaikuttanut eniten palveluiden järjestämiseen sekä saatavuuden ongelmiin samaan aikaan, kun asiakkaiden palveluntarve on kasvanut. Palveluiden alikäyttöäkin esiintyi palvelutarpeen kasvusta huolimatta. Lastensuojeluilmoitukset vaihtelivat alueittain, mutta selkeää oli, että kevät vähensi niitä ja syksyllä ilmoitukset lisääntyivät. Käytännön työskentely muutti muotoaan asiakastyössä ja yhteistyössä eri toimijoiden kanssa sekä digitaalisia palveluita lisättiin. (Väisänen 2021,18–19.)

Kuinka koronakriisi on vaikuttanut lastensuojelun käytännön työhön?

Arjessa korona on vaikuttanut asiakastyöhön sekä yhteistyöhön eri toimijoiden kanssa. Lastensuojelutyö ei ole siirtynyt kokonaan etäyhteyksiin, mutta siitä on muodostunut tärkeä työkalu joissakin tapaamisissa. (Tiili ym. 2020, 3.) Tukiperhetoimintaa vähennettiin eikä vierailuja lastensuojeluyksiköihin sallittu poikkeusaikana (Hietanen & Peltola ym. 2020, 37).

Asiakasperheisiin on oltu yhteydessä ainakin puhelimitse ja tarvittaessa on tehty kotikäyntejä. Asiakassuunnitelmien tarkastuksia on tehty etäyhteyksin tai niitä on siirretty. Kokonaistilanteiden arviointi on heikentynyt, koska myös asiakkaat pelkäävät tartuntaa eivätkä sen vuoksi ole halunneet tavata työntekijää. Tässä on yksi syy, miksi tukitoimien vastaanottaminen on heikentynyt ja myös arvioinnin laatu huonontunut. Kuitenkin poikkeusolot ovat saaneet aikaan myös sen, että lastensuojelun kentällä on alettu innovoida uusia työskentelymuotoja. Perheiden kanssa on järjestetty retkiä, ulkoilua kävelytapaamisten merkeissä ja monenlaista muuta eri toimintaa. (Hietanen & Peltola ym. 2020, 46.)

Koronakriisi jatkuu edelleen, ja nyt ainakin perhetyön kentällä alkaa näkyä vanhempien todellinen väsymys, voimattomuus ja toimettomuus. Asiakkaiksi on tullut juuri niitä haavoittuvassa asemassa olevia lapsiperheitä, jotka nyt todella tarvitsevat apua ihan arjen pyöritykseen ja vanhemmuuden tukemiseen. Aika näyttää, millaisen jälkipyykin koronakriisi aiheuttaa lastensuojelun saralla.

Lähteet

Hietanen-Peltola, M., Vaara, S., Hakulinen, T. & Hastrup, A. 2020. Lasten, nuorten ja perheiden peruspalvelut koronakeväänä 2020. Työpaperi 26/2020. Helsinki: THL.

Jokela, M.2020. THL. Uusi tutkimushanke arvioi koronakriisin vaikutuksia sukupuolten tasa-arvoon Suomessa. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://thl.fi/fi/-/uusi-tutkimushanke-arvioi-koronakriisin-vaikutuksia-sukupuolten-tasa-arvoon-suomessa [viitattu 27.5.2021].

Tiili, A., Paasivirta, A., Kuokkanen, J., Eriksson, P. & Nelimarkka, S. 2020. Koronan vaikutukset lastensuojeluun. Tutkimuksesta tiiviisti 34/2020. Helsinki: THL.

Valtioneuvosto.2021. Valtioneuvoston julkaisuja 2021:2. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriön asettama työryhmä. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162647/VN_2021_2.pdf?sequence=1&isAllowed=y [viitattu 14.5.2021].

Väisänen, A. 2021. Koronakriisin vaikutukset lastensuojelun palveluihin. Tampereen ammattikorkeakoulu. Sosionomin tutkinto-ohjelma. Opinnäytetyö.PDF-dokumentti. Saatavissa: https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/432240/Vaisanen_Anniina.pdf?sequence=3 [viitattu 14.5.2021].

Kirjoittaja

Kirjoittaja Tanja Äijälä on Xamkin sosiaalialan opiskelija.

Näkeekö kukaan kiusaajan kuoren alle?

Kirjoittajat: Riina Aholin  ja Anu Peltola

Blogikirjoituksemme aihe liittyy nuorten hyvinvointiin. Kuluneen talven aikana esiin tulleet nuorten tekemät vakavat väkivalta- ja kiusaamistapaukset ovat koskettaneet meitä paljon. Yleisissä keskusteluissa huomio keskittyy yleensä uhrien kokemuksiin eikä niissä löydy juurikaan tilaa empatialle tekijää tai syytettyä kohtaan. Ihmiset ovat nettikeskusteluissa usein hyvinkin julmia ja valmiita jakamaan tuomioita ajattelematta enempää sitä, mistä nuorten pahoinvointi johtuu. Omassa arjessamme olemme seuranneet läheltä aiheeseen liittyviä tilanteita, ja siksi halusimme kirjoittaa blogitekstin, joka herättelee ajattelemaan näitä tapahtumia erilaisesta näkökulmasta.

Näkeekö kukaan kiusaajan kuoren alle?  

”Paskiainen”

”Ihmishirviö”

”Tollaset tunteettomat siat pitäis hakata.”

”Ei säälitä yhtään, aivan sairas.” 

Yllä muutamia suoria lainauksia viimeaikaisista, vakaviin koulukiusaamis- ja väkivaltatapauksiin liittyvistä nettikeskusteluista. Uutiset näistä nuorten keskuudessa esiintyvistä ilmiöistä ovat olleet pysäyttäviä. Tuntuu käsittämättömälle lukea siitä, mitä kaikkea saattaa tapahtua tavallisena perjantai-iltana samaan aikaan, kun itse istuu sohvalla tyytyväisenä televisiota katsellen.

Miksi kukaan ei tee mitään? 

On sanomattakin selvää, että kiusaamisen tai väkivallan kohteeksi joutuminen aiheuttaa kärsimystä. Uhrien elämässä nämä pitkäaikaiset vaikutukset näkyvät yleensä huonona itsetuntona. Heidän on usein vaikea luottaa toisiin ihmisiin ja solmia siten läheisiä ihmissuhteita. Joillakin kiusaamisen jäljet seuraavat pitkälle aikuisuuteen ilmeten erilaisina fyysisinä ja psyykkisinä reaktioina, kuten paniikkihäiriönä ja ahdistuksena. (Viita-aho 2012, 55–57.) Uhrien tarinoita on koskettavaa lukea, ja heidän kokemuksensa herättävät meissä vahvaa myötätuntoa. Sisältä kumpuaa usein myös vihan tunteita, ja mielen saattaa täyttää pelko ja ahdistus. Tekee mieli huutaa ääneen: eihän tämä voi olla totta! Miksi tällaista tapahtuu? Kiukku nousee pintaan. Apua! Tehkää jotain! Tämän pitää loppua!  

Kuva: Pixabay

Nössöjen kerho 

Oletko koskaan pysähtynyt miettimään, miksi joku kiusaa? Mikä aiheuttaa sen, että nuori käyttäytyy toista kohtaan vahingoittavalla tavalla? Kysymyksiin on haettu vastausta Haarnion ja Hännisen (2019) tutkielmassa ”Jotta en itse joutuisi nössöjen kerhoon”. Tutkielmassa he haastattelivat jo aikuisiän kynnykselle kasvaneita nuoria opiskelijoita, ja kartoittivat koulukiusaajien näkemyksiä oman kiusaamisensa taustalla vaikuttaneista syistä (Haarnio & Hänninen 2019, 7). Tutkielman mukaan kiusaajat nimesivät yleisimmiksi syiksi käyttäytymiselleen ryhmäpaineen ja pelon. Esille nousivat myös ajattelemattomuus, viha, kosto ja paha olo. (Haarnio & Hänninen 2019, 44.) Joskus harmittomasta läpästä voi saada alkunsa vuosia jatkuva kiusaaminen, joka pahimmassa tapauksessa eskaloituu väkivallaksi.  

Puutteet, vaikeudet, heikot taidot 

Väkivallalla tarkoitetaan toisen henkilön henkeen ja terveyteen kohdistuvaa tahallista tekoa.  Nuorten keskuudessa eriasteista väkivaltaa esiintyy yllättävän paljon, sillä karkeasti arvioiden ikäryhmässään noin joka kymmenes nuori käyttää väkivaltaa. (Rytkönen 2013, 20.) Väkivaltainen käytös kertoo yksilön heikoista sosiaalisista taidoista ja puutteellisista kyvyistä hallita negatiivisia tunteita ja mielihaluja. Se kertoo myös vaikeuksista ratkoa ristiriitoja ja saavuttaa yhteiskunnallisia sosiaalisia tavoitteita. (Rytkönen 2013, 22.) 

Minna Rytkönen on tutkinut väitöskirjassaan väkivallan tekoja tehneiden nuorten sosioemotionaalista terveyttä (Rytkönen 2013, 14) valtaosa tutkimuksen nuorista oli elänyt lapsuutensa haavoittavissa oloissa. Heidän sosioemotionaaliset ongelmansa ilmenivät muun muassa vakavina vaikeuksina arkielämän vaatimuksiin ja odotuksiin sopeutumisessa. Lisäksi monen nuoren oli haasteellista olla kanssakäymisissä ikäistensä kanssa. Myös tarkoituksenmukaisella tavalla käyttäytyminen ja tunteiden ilmaiseminen tuotti heille paljon vaikeuksia. (Rytkönen 2013, 98.)

Nuorten elämässä esiintyneistä haavoittavista tekijöistä merkittävimmäksi nousi kotiolojen epävakaus (Rytkönen 2013, 98). Se ilmeni monen nuoren lapsuuden perheessä muun muassa vanhempien runsaana päihteiden käyttönä, vanhempien välisinä ristiriitoina ja väkivaltana. Useat nuoret olivat kohdanneet perheväkivallan lisäksi myös muita traumatisoivia tapahtumia, kuten kaltoinkohtelua ja hylkäämistä. Tutkimuksen nuorilla ilmeni lisäksi keskimääräistä enemmän käytös- ja tarkkaavaisuushäiriöiden piirteitä ja niihin liittyviä mielialavaikeuksia. Tämä sentään ei tullut yllätyksenä, sillä epävakaissa olosuhteissa näiden ominaisuuksien tiedetään vaikuttavan hyvinkin negatiivisesti lasten ja nuorten sosioemotionaaliseen kehitykseen. (Rytkönen 2013, 99.)

Kuka hakkaa ja kiusaa? 

Kiusaajan kuoren alle katsominen voi pelottaa. Eikä ihme, sillä kovalta tuntuvan kuoren alta voi paljastua vahvoja tunteita – vihaa ja pelkoa. Sieltä voi myös hypätä silmille kerta toisensa jälkeen ohitetut inhimilliset tarpeet, kokemukset humalassa riehuvista aikuisista tai vuosia kertynyt kauna elinympäristön aikuisten välinpitämättömyydestä.

Ennen kaikkea kuoren alta löytyy ihminen, elämänsä alkutaipaleella oleva, hätäänsä huutava nuori, joka ei ole saanut apua. Nuori, joka toivoisi tulevansa kuulluksi, ymmärretyksi ja nähdyksi.  

Lähteet

Haarnio, H. & Hänninen, H. 2019. ”Jotten itse joutuisi nössöjen kerhoon”; Koulukiusaamisen syyt ja puuttuminen kiusaajien kertomana. Turun yliopisto. Kasvatustiede. Pro Gradu -tutkielma. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://www.utupub.fi/bitstream/handle/10024/147219/Opiskelija1Haarnio_Hanna_Opiskelija2Hanninen_Heidi_opinnayte.pdf?sequence=1&isAllowed=y  [Viitattu 25.4.2021]

Rytkönen, M. 2013. Kehityskulkuja ja väliintuloja. Ekologinen näkökulma vakavan väkivallanteon tehneiden nuorten sosioemotionaalisen terveyden kehitykseen. Itä-Suomen yliopisto. Terveystieteiden tiedekunta. Väitöskirja. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://erepo.uef.fi/bitstream/handle/123456789/12573/urn_isbn_978-952-61-1174-2.pdf?sequence=1&isAllowed=y  [Viitattu 2.5.2021]

Viita-aho R. 2012. ”Elämän mittainen taakka” Koulukiusattujen kokemuksia kiusaamisen seurauksista aikuisiällä. Lapin yliopisto. Kasvatustieteiden tiedekunta. Pro Gradu -tutkielma. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://lauda.ulapland.fi/bitstream/handle/10024/59733/Viita-aho.Raila.pdf?sequence=1&isAllowed=y  [Viitattu 22.4.2021]

Kirjoittajat

Kirjoittajat Riina Aholin ja Anu Peltola ovat ensimmäisen vuoden sosionomiopiskelijoita Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulusta.

 

Onko uupuminen vanhemmuudessa okei?

Kirjoittajat: Henna Haimi & Elina Vaikkinen

Jaksaminen lasten kanssa on koetuksella varmasti meillä jokaisella ajoittain. Kiireinen arki voi väsyttää. Miljoona asiaa täytyisi saada tehtyä eikä mitään saa aikaiseksi. Mutta mitä on uupuminen? Pienten lasten vanhempina halusimme tarkastella aihetta enemmän.

Vanhempien uupumiseen vaikuttavat erilaiset vanhemmuuteen liittyvät stressitekijät. Stressitekijöitä ovat yleisimmin arkiset asiat, krooniset ja akuutit stressitekijät. Arkisia stressitekijöitä ovat esimerkiksi kodin ja palkkatyön yhdistäminen. Kroonisilla stressitekijöillä tarkoitetaan pidempään jatkuvaa elämää kuormittavaa tekijää, kuten esimerkiksi lapsen kehitysvammaa tai vanhemman masennusta. Akuutit stressitekijät ovat yllättäviä vastoinkäymisiä elämässä, kuten esimerkiksi perheenjäsenen kuolema tai vakava sairastuminen. (Rintala ym. 2019, 10–11.) Ensi- ja turvakotien liitto nostaa keskeisimmiksi uupumiseen vaikuttaviksi asioiksi vanhempien yksinäisyyden sekä vanhemman kokemat vaatimukset vanhemmuutta kohtaan (Ensi- ja turvakotien liitto 2021).

Yksi yleisimpiä syitä vanhempien uupumiselle on yksinäisyys. Yksinäisyydestä johtuvaan uupumiseen on monia, itsestä johtuvia ja johtumattomia syitä. Pienten lasten kanssa pärjääminen voi olla haasteellista ilman tukiverkostoa. Riittämättömyyden ja turvattomuuden tunteet ovat yleisiä eikä välttämättä ole ketään, kenelle purkaa tunteitansa. Tukiverkoston puute voi johtua huonoista perhesuhteista tai pitkistä välimatkoista. Matkustamiseen vaaditaan rahallisia resursseja, joita ei välttämättä ole. Tukiverkosto voi koostua myös iäkkäistä vanhemmista, joilta ei kehdata pyytää apua tai joille ei haluta olla kiitollisuuden velassa. Moni vanhemmista myös arkailee pyytää ulkopuolista apua, esimerkiksi neuvolan kautta saatavaa perhetyötä. (Rantalaiho 2006, 46–77.)

Vanhempien omalla näkemyksellä siitä, millainen on ihannevanhempi, on havaittu olevan merkittävä yhteys vanhempien uupumiseen. Jos vanhemman odotukset ovat korkealla eikä hän koe täyttävänsä omia ihanteitaan, kokee vanhempi voimakkaampaa syyllisyyttä omasta vanhemmuudestaan. (Rintala ym. 2019, 24–27.) Ulkopuolelta tulevat vaatimukset ja paineet vanhemmuuteen ovat kovat. Jokaisen pitäisi muistaa, mikä on vanhemmuuden perimmäinen tarkoitus: turvata lapsen kasvu ja kehitys, ei vertailla omaa vanhemmuuttaan muihin. Armollisuus itseään kohtaan on sallittua, jopa suotavaa, eikä avun pyytäminen ole heikkoutta tai epäonnistumista.

Kun vanhempi voi hyvin, lapsi voi hyvin

Vanhempien uupuminen voi heijastua myös lapsen hyvinvointiin. Lapsi tarvitsee hellyyttä, ymmärrystä ja ennen kaikkea henkisesti läsnä olevaa vanhemmuutta. Vaikka lapset ovatkin aina etusijalla, ei omaa itseään tule unohtaa. Oma aika on todella tärkeää. Jos oma tukiverkosto puuttuu kokonaan tai on lähes olematon, tuntuu että seinät kaatuvat päälle eikä kukaan auta, kannattaa asia ottaa ihan reilusti puheeksi esimerkiksi neuvolassa. Ei tarvitse esittää, että kyllä minä pärjään. Kielteiset vanhemmuuden tunteet ovat sallittuja eikä niitä tarvitse säikähtää.

Tämä on myös hyvä muistutus meille tulevaisuuden ammattilaisille sosiaalialalla. Vanhemman väsymys tulee ottaa vakavasti. Väsymyksellä ja uupumuksella voi olla tuhoisat seuraukset koko perheelle. On tärkeää antaa tukea ennen uupumisen iskemistä. Joskus myös pelkkä kysymys ”mitä sinulle kuuluu” voi riittää.

Lähteet

Ensi- ja turvakotien liitto. 2021. Uupunut vanhempi. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://ensijaturvakotienliitto.fi/vauvaperhe/kun-voimat-on-lopussa/uupunut-vanhempi/ [viitattu 10.3.2021].

Rantalaiho, U-M. 2006. Kun ei tule kuulluksi – lapsiperheiden vanhempien kokemuksia arjesta ja avun tarpeista. Teoksessa Hokkanen, L. & Sauvola, M. (toim.) Puhumattomat paikat – Puheenvuoroja perheestä. Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus. Oulu, 46–77. Saatavissa: http://www.sosiaalikollega.fi/poske/julkaisut/julkaisusarja/Julkaisu_22.pdf [viitattu 19.3.2021].

Rintala, R. & Suominen, J. 2019. Suomalainen ihannevanhempi. Jyväskylän yliopisto. Psykologian laitos. Pro gradu -tutkielma. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/64364/URN%3aNBN%3afi%3ajyu-201906052979.pdf?sequence=1&isAllowed=y [viitattu 10.3.2021].

Kirjoittajat

Kirjoittajat Henna Haimi ja Elina Vaikkinen ovat pienten lasten vanhempia, jotka opiskelevat ensimmäistä kevättä sosionomiksi Xamkissa ja tasapainoilevat perheen, työn ja opiskelun yhdistämisen keskellä.