Vapaaehtoistyön avulla voidaan tukea maahanmuuttaneita työllistymään

Kirjoittaja: Anneli Tanttu

Maahanmuuttaneiden kiinnittyminen ikääntyvään Etelä-Savon maakuntaan on alueen elinvoiman säilyttämisen kannalta tärkeää. Työllistyminen on tärkeä osa maahanmuuttaneen kotoutumisprosessia. Xamkin Juvenian Helper-hankkeessa kehitetään ja pilotoidaan alueelle työnhaun Helper-toimintamallia kouluttamalla työnhaun Helpereitä, jotka tarjoavat maahanmuuttaneille henkilöille kohdennettua yksilöohjausta. Helper-mentorit saavat koulutuksen ja tuetun mallin toimia vapaaehtoisena. YAMK-opinnäytetyössäni tutkin, miten vapaaehtoistoiminnan avulla voidaan tukea maahanmuuttaneiden työllistymistä. Aineistoa varten haastattelin Helper-hankkeen TKI-asiantuntijoita, jotka ovat tehneet maahanmuuttaneiden ohjaustyötä kehittämäänsä Helper-menetelmää pilotoiden. Lisäksi haastattelin Helper-koulutukseen ja -toimintaan osallistuneita Xamkin yhteisöpedagogiopiskelijoita.

Työllistyminen on tärkeää

Työllistyminen on merkittävä asia maahanmuuttaneen henkilön kotoutumisessa. Se on myös merkittävä tekijä yksilön hyvinvoinnin kannalta (Bambra & Eikemo 2009). Maahanmuuttaneiden työllistyminen on valtaväestöön verrattuna heikompaa. (Fornaro 2019.) Toimeentulon lisäksi työllistymisen kautta saadaan mielekästä tekemistä ja sosiaalisia kontakteja. Työn kautta maahanmuuttanut pääsee kiinnittymään sosiaaliseen verkostoon ja tuntee itsensä tarpeelliseksi yhteiskunnan jäseneksi. Työllisyys vaikuttaa positiivisella tavalla myös yksilön terveyteen.

Työllistymisen tukemisen keinot vapaaehtoistyön avulla

Maahanmuuttaneet tarvitsevat yksilöllistä tukea työllistyäkseen. Monesti ammattihenkilöillä ei ole tarpeeksi resursseja tähän. (Hagman ym. 2020, 3.) Vapaaehtoisten tarjoama tuki tuo lisäarvoa virallisen tuen rinnalle. Tutkimustulokseni osoittavat, että vapaaehtoistyön avulla voidaan tukea maahanmuuttaneiden työllistymistä (kuva 1.) vastaamalla heidän yksilöllisiin tarpeisiinsa, mahdollistamalla rakenteita ja resursseja sekä asenteisiin vaikuttamalla.

Kuva 1. Vapaaehtoistyön avulla voidaan tukea maahanmuuttaneiden työllistymistä vastaamalla heidän yksilöllisiin tarpeisiinsa, mahdollistamalla rakenteita ja resursseja sekä asenteisiin vaikuttamalla.

Paikallisen kielitaidon hankkiminen on maahanmuuttaneille tärkeää. Kuuluminen sosiaalisiin verkostoihin sekä suomen kielen taito edistävät Alhasen & Henttosen (2023, 55) mukaan maahan muuttaneiden kotoutumista ja osallisuutta. Haastattelemieni TKI-asiantuntijoiden mukaan varsinkin Etelä-Savossa suomen kielen taito on työllistymisen kannalta merkittävän tärkeää, jopa kynnyskysymys. Ilman riittävää suomen kielen taitoa maahanmuuttanut ei työllisty. Pääkaupunkiseudulla pelkän englanninkielentaitoinen maahanmuuttanut työllistyy helpommin. Alhasen & Henttosen (2023, 55) mukaan maahan muuttavat tarvitsevat nykyistä joustavampia, eri elämäntilanteet huomioivia malleja suomen kielen opiskeluun (Alhanen & Henttonen 2023, 55). Selkosuomen käyttäminen ja selkolukupiirit on havaittu Helper -hankkeessa hyviksi suomen kielen oppimismenetelmiksi. Maahanmuuttaja-asiakkaat tarvitsevat kokonaisvaltaista ohjausta. Aikaa kuluu jo pelkästään tulkkausta käytettäessä, jolloin tapaamiseen käytetty aika tuplaantuu tai vastavuoroisesti käsiteltävien asioiden määrä vähenee. Tällöin tapaamisia tarvitaan enemmän.

Maahanmuuttaneiden työllistymiseen kannattaa Etelä-Savossa panostaa

Maahanmuuttaneiden työttömyyteen liittyy rasismi, syrjintä ja vihapuhe. Syrjintää esiintyy työhönotossa sekä työpaikoilla. Syrjintä työmarkkinoilla on usein tiedostamatonta ja rakenteellista, ja sen poistaminen on vaikeaa. (Larja 2019, 41.) TKI-asiantuntijoiden mukaan työpaikkakäynneillä onkin tärkeää kertoa työnantajille muiden työnantajien onnistuneista kansainvälisistä rekrytoinneista.

Etelä-Savon alueella on paljon asennemuutostyötä tehtävänä, jotta maahanmuuttaneiden työvoimakato ja samalla alueen väestökato saadaan pysäytettyä. Maahanmuuttaneilla on usein korkea työmoraali ja he ovat valmiita sitoutumaan työhön. Maahanmuuttaneet ovat Etelä-Savossa hukattu työvoimaresurssi. Heidän työllistymiseensä kannattaisi, ja olisi mahdollista Etelä-Savon alueella panostaa.

Vapaaehtoistoiminnassa on mahdollisuuksia

Alueilla, joilla kansalaistoiminta on erityisen korkea, maahanmuuttaneet ovat huomattavasti useammin tekemisissä paikallisen väestön kanssa, heillä on suurempi tyytyväisyys elämään ja parempi kielitaito. Paikallinen kansalaistoiminta täydentää tärkeällä tavalla julkisia avustuspalveluja. (Barreto ym. 2022.)

Maahanmuuttaneita voidaan vapaaehtoistyön kautta tukea omatoimisiksi ja työllistymään, jos he ovat motivoituneita siihen. Auttaa voidaan niissä asioissa, joissa asiakas haluaa tulla autetuksi. Jos vapaaehtoistoiminnan, kevyen tuen avulla, saadaan motivoitunutta työvoimaa jäämään Etelä-Savoon ja sitä kautta alueen taloutta kohennettua, on siihen syytä panostaa. Maahanmuuttaneiden sekä paikallisen väestön kohdatessa voi syntyä kaikkia asukkaita palvelevaa yhteisöllisyyden tunnetta, mikä edistää hyvinvointia koko alueella. Vapaaehtoistoiminnan kautta maahanmuuttaneiden työllistymisen tukeminen on matalan kynnyksen kotoutustoimintaa, jossa asiakkaan kohtaaminen, tuen antaminen ja motivaation ylläpitäminen ovat keskeisiä asioita onnistumiselle. Kun saa tukea toiselta ihmiseltä, kokee ettei ole yksin haasteiden äärellä, on mahdollisuus onnistua. Se kannustaa yrittämään vieläkin enemmän.

Kuva 2. Kotoutuminen (Pixabay.com).

Kirjoittaja

Anneli Tanttu. Teksti pohjautuu sosiaali- ja terveysalan Hyvinvoinnin edistämisen koulutusohjelman ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyöhöni (2025): ”Kun saa tukea, on mahdollisuus onnistua – Kokemuksia maahanmuuttaneiden työllistämiseen tähtäävästä kehittämistyöstä”. Opinnäytetyöni toimeksiantaja on Kaakkois-Suomen Ammattikorkeakoulun (Xamk) Juvenia – Nuorisoalan tutkimuskeskuksen Helper -hanke. Opinnäytetyö löytyy Theseus-tietokannasta.

Lähteet

Alhanen, K. ja Henttonen, E. 2023. Maahanmuuttodialogit Moniäänistä keskustelua maahanmuuton arjesta ja politiikasta. Sisäministeriö. 2023:9, Helsinki. E-kirja. Saatavissa: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/10024/164696/1/SM_2023_9.pdf [viitattu 28.5.2024].

Bambra, C., & Eikemo, T. A. 2009. Welfare state regimes, unemployment and health: A comparative study on the relationship between unmeployment and self-reported health in 23 European countries. Research report. Journal of Epiodemiology and Community Health. Saatavissa: https://jech.bmj.com/content/63/2/92 [viitattu 17.7.2024].

Barreto, C., Berbée, P., Gallegos Torres, K., Lange, M., Sommerfeld, K. 2022. The Civic Engagement and Social Integration of Refugees in Germany. Nonprofit policy forum 2022–04, Vol.13 (2), p.161–174. Saatavissa: https://www.degruyter.com/document/doi/10.1515/npf-2022-0015/html [viitattu 28.7.2024].

Fornaro, P. 2019. Maahanmuuttajien yrittäjyys kotoutumisen keinona Suomessa. Teoksessa: Kazi, Villiina & AlitolppaNiitamo, Anne & Kaihovaara, Antti (toim.). Kotoutumisen kokonaiskatsaus 2019: Tutkimusartikkeleita kotoutumisesta. TEM oppaat ja muut julkaisut 2019:10. E-kirja. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö.

Hagman, N. Kanniainen, A. 2020. ”Meillä on nimi, historia ja tulevaisuus.” Hankkeen toimintaympäristön ja kohderyhmän kuvaus. Teoksesta: Asikainen, E. (toim.) 2020. Sivuääniä asiakkaiden, asiakastyötä tekevien ja verkostotoimijoiden näkemyksiä pakolaistaustaisten ohjauksesta. Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Raportteja 2020:9. E-kirja. Saatavissa: https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/178265/Raportteja_29_2020.pdf?sequence=5&isAllowed=y [viitattu 28.5.2024].

Larja. L. 2019. Maahanmuuttajanaiset työmarkkinoilla ja työmarkkinoiden ulkopuolella. Teoksessa Kazi, V., Alitolppa-Niitamo, A. & Kaihovaara, A. (toim.) (2019) Kotoutumisen kokonaiskatsaus. Tutkimusartikkeleita kotoutumisesta. TEM oppaat ja muut julkaisut 2019:10. E-kirja. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö.

Miten kulttuurihyvinvoinnin voisi yhdistää osaksi elintaparyhmätoimintaa?

Kirjoittajat: Heidi Matilainen ja Katja Vähäkuopus

Sosiaali- ja terveysministeriö on nostanut kulttuurihyvinvoinnin osaksi elintapaohjauksen tarkistuslistaa. Tarkistuslista tukee rajapintatyöskentelyä elintapaohjauksen järjestämisessä kuntien, kaupunkien sekä hyvinvointialueiden välillä. (Elintapaohjauksen tarkistuslista 2022.) Pääsimme kulttuurihyvinvoinnin YAMK-opintoihin tehtävässä opinnäytetyössämme testaamaan yhtä elintapaohjauksen keinoa – Luovasti luonnossa ryhmätoimintaa. Opinnäytetyö toimi pilottiryhmänä Kunnan liikuntaneuvonnasta mieliluontoon -hankkeessa, jonka päätoteuttajana oli Oulun Diakonissalaitoksen Säätiö (ODL), Liikuntaklinikka. Tämä blogikirjoitus käsittelee opinnäytetyön käsitteitä ja tuloksia pääpiirteittäin.

Kulttuurihyvinvointi voidaan määritellä hieman eri tavoin riippuen siitä, mistä näkökulmasta asiaa tarkastellaan. Kulttuurihyvinvointia voidaan tarkastella muun muassa ilmiönä, toiminnan kenttänä, alana tai yksilön kokemuksena (Lilja-Viherlampi 2021). Kaikkia olemassa olevia määritelmiä yhdistävänä tekijänä on kuitenkin yksilön oma kokemus hyvinvoinnistaan ja siitä, mitä kulttuuri on.

Kulttuurin ja taiteen yhteys ihmisen hyvinvointiin on koettu merkittäväksi. Kulttuuria ja taidetta voidaankin pitää yhtenä mielen hyvinvointia edistävänä tekijänä. Mielen hyvinvointi on merkittävä osa ihmisen terveyttä ja hyvinvointia. (Positiivinen mielenterveys eli mielen hyvinvointi 2023.) Myös liikunnan ja luonnon hyvinvointivaikutukset ihmiselle on tunnistettu jo tuhansia vuosia sitten (Leppänen & Pajunen 2017, 21.)

Ainolanpuisto, Oulu (Katja Vähäkuopus)

Kulttuurihyvinvointi yhdistettynä liikuntaan, luontoon ja mielen hyvinvoinnin edistämiseen on ihmisen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämistä ja ohjausta myönteisiin elintapoihin. Elintapaohjaus on prosessi, jonka tarkoituksena on tarjota neuvoja ja ohjausta elämäntapamuutosten tekemiseen. (Elintapaohjaus on kunnan ja hyvinvointialueen yhteinen tehtävä 2023.) Kulttuurihyvinvoinnin voi löytää läheltä arjen pienistä asioista: metsän tuoksusta, mäenlaskusta, rauhallisesta kävelystä, lämpimästä auringonnoususta, kevään ensimmäisestä leskenlehdestä, ihanasta konsertista ystävän kanssa, lämpimästä kaakaosta keväthangilla tai romanttisesta elokuvasta.

Millaisia tuloksia saatiin aikaan?

Opinnäytetyössä mitattiin Luovasti luonnossa -ryhmään osallistuneiden mielen hyvinvointia kahden mittarin avulla. Ryhmään osallistui viisi työikäistä henkilöä, neljä naista ja yksi mies, heidän keski-ikänsä oli 42 vuotta. Eniten muutoksia saatiin esille ryhmäläisten mielen hyvinvoinnissa, jota mitattiin alku- ja loppukyselyssä Hopkins Symptom Checklist (HSCL) -kyselylomakkeen masennusta ja ahdistusoireita mittaavan osion avulla ja jokaisella ryhmäkerralla tehtävällä Profile of Moods States (POMS) -kyselyllä. HSCL-kyselyn tarkemmat tulokset on esitetty kuvassa 1 ja POMS-testin tulokset kuvassa 2.

KUVA 1. Mielen hyvinvoinnin keskimääräiset muutokset alku- ja loppukyselyn perusteella (N=5). Vastausvaihtoehdot olivat: 1=ei lainkaan, 2=jonkin verran, 3=melko paljon, 4=erittäin paljon.

”Ryhmästä hyötyivät erityisesti he, jotka liikkuvat terveyden kannalta liian vähän.”

KUVA 2. POMS-kyselyiden tulokset keskiarvoina kuvattuina, kaikki ryhmäkerrat (N=5).

POMS-kyselyn tuloksia arvioitiin 34 kysymyksellä, jotka voitiin luokitella kuuteen eri pääluokkaan. Jokaista tunnetta pystyi arvioimaan asteikolla 0-4 (0=ei yhtään, 1=hieman, 2= kohtalaisesti, 3=melko paljon ja 4=täysin). Pisteet laskettiin pääluokittain yhteen ja ryhmäläisten tuloksista laskettiin keskiarvot, jotka on kuvattu taulukossa 1. Mitä korkeammaksi pistemäärä nousi, sen voimakkaampi tunnetila oli kyseessä.

Taulukko 1. POMS-kyselyn tulosten luokittelu kuuden pääluokan mukaan.

JÄN = jännittyneisyyskokonaisluku kautta 24
MAS = masennuskokonaisluku kautta 28
VIH = vihakokonaisluku kautta 20
TAR = tarmokkuuskokonaisluku kautta 24
VÄS = väsymyskokonaisluku kautta 20
EPÄ = epävarmuuskokonaisluku kautta 20

Ryhmäläisten liikuntakäyttäytyminen muuttui ryhmäkertojen jälkeen niin, että liikkuminen muuttui rennommaksi ja osallistujat löysivät luontoliikunnan uudestaan. Luontosuhteessa tapahtui myös muutoksia, ja ryhmäläiset kertoivat ryhmätoiminnan nostaneen esiin kulttuurimaisemat sekä avartaneen silmiä siitä, mihin kaikkeen voi kiinnittää huomiota luonnossa (äänet, tuoksut, kasvit, eläimet).

Lehteä kantava etana (Vähäkuopus Katja)

Yhden ryhmäläisen kulttuurisuhde muuttui ryhmän aikana. Hän koki kulttuurin merkityksen ja kiinnostavuuden heränneen uudelleen. Ryhmäläiset toivat esille useita ideoita toiminnan kehittämiseen. Kaikki ryhmäläiset kokivat ryhmän hyödylliseksi tai melko hyödylliseksi. Osa oli alkanut oleskella enemmän ulkona. Heidän luonnossa liikkumisensa oli lisääntynyt, ja he olivat kokeneet saavansa enemmän jaksamista itselleen. Osa kertoi, että he olivat jaksaneet lähteä käymään kaupassa kävelyllä; asia, jota ei ollut aiemmin jaksanut tehdä. Osa koki mielen virkistyneen.

Maisema Turkansaaren sillalta, Oulu (Vähäkuopus Katja)

Opinnäytetyömme tulokset eivät ole yleistettävissä, vaan ne kertovat tutkitun ryhmän kokemuksista. Työmme avulla koemme löytäneemme yhden keinon yhdistää kulttuurihyvinvointi osaksi elintapaohjausta. Ryhmästä hyötyivät erityisesti he, jotka liikkuvat terveyden kannalta liian vähän. Liikunnallisesti aktiivisemmat olisivat toivoneet vielä enemmän liikunnallisuutta ryhmään. Kulttuurin ja luontoliikunnan yhdistäminen voi siis olla keino saada vähän liikkuvia liikkumaan. Tämä on tärkeä pitää mielessä sekä tutkia kulttuurin ja liikunnan yhdistämistä lisää. Rohkeat kokeilut voivat synnyttää jotakin uutta!

Kirjoittajat

Heidi Matilainen ja Katja Vähäkuopus ovat Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun kulttuurihyvinvoinnin YAMK-opinnoista valmistuneet opiskelijat.

Opinnäytetyömme herätti valtakunnallista kiinnostusta ja pääsimme esittelemään sen alustavia tutkimustuloksia valtakunnallisille Liikuntalääketieteen päiville syksyllä 2024, jossa teemana oli liikunta ja mielenterveys. Lisäksi hanke, jolle opinnäytetyön teimme, voitti valtakunnallisessa liikuntaneuvonnan seminaarissa Jyväskylässä 1. – 2.4.2025 liikuntaneuvonnan ”huippu malli” -tunnustuksen. Lisätietoa hankkeesta.  

Opinnäytetyömme löytyy Theseus-tietokannasta.

Lähteet

Elintapaohjauksen tarkistuslista. 2022. Sosiaali- ja terveysministeriö. WWW-dokumentti. Saatavissa https://stm.fi/documents/1271139/132877911/ElintapaohjauksenTarkistuslista.pdf/4e07bded-6dd0-61e4-f742-59d03252e998/ElintapaohjauksenTarkistuslista.pdf?t=1662720718208   [viitattu 13.5.2024].

Elintapaohjaus on kunnan ja hyvinvointialueen yhteinen tehtävä. 2023. THL. WWW-dokumentti. Saatavissa https://thl.fi/aiheet/hyvinvoinnin-ja-terveyden-edistamisen-johtaminen/hyvinvointijohtaminen/yhdyspinnat-hyvinvoinnin-ja-terveyden-edistamisessa/elintapaohjaus-on-kunnan-ja-hyvinvointialueen-yhteinen-tehtava   [viitattu 13.5.2024].

Leppänen, M. & Pajunen, A. 2017. Terveysmetsä: tunnista ja koe elvyttävä luonto. Gummerus.

Lilja-Viherlampi, L-M. 2021. Mitä on kulttuurihyvinvointi? WWW-dokumentti. Saatavissa https://www.academia.edu/112990646/Mit%C3%A4_on_kulttuurihyvinvointi  [viitattu 1.6.2024].

Mitä mielen hyvinvointi on? S.a. WWW-dokumentti. Saatavissa https://www.mielenterveystalo.fi/fi/omahoito/mielen-hyvinvoinnin-omahoito-ohjelma/mita-mielen-hyvinvointi  [viitattu 1.6.2024].

Positiivinen mielenterveys eli mielen hyvinvointi. 2023. THL. WWW-dokumentti. Saatavissa https://thl.fi/aiheet/mielenterveys/mielenterveyden-edistaminen/positiivinen-mielenterveys-eli-mielen-hyvinvointi  [viitattu 8.12.2024].

Kuuluuko kaupunki kaikille?

Kirjoittaja: Pipsa Häkkänen

Olen syksyn 2024 aikana seurannut uutisointia Jyväskylän keskustassa häiriötä aiheuttavista asunnottomista ja päihteiden käyttäjistä. Ongelman juurisyy vaikuttaa julkisen keskustelun perusteella olevan heidän näkymisensä katukuvassa. Heidät halutaan pois keskustasta, mutta ei kuitenkaan omaan naapurustoon. Syrjään jääneille, asunnottomille, rahattomille ja päihteitä haitallisesti käyttäville on kaupunkien keskustoissa hyvin vähän oleskelupaikkoja. Keskusta-alueilla on pääosin maksullisia tiloja, joissa myydään tavaraa tai palveluja. Yhteiskunnan tulisi tarjota myös ilmaisia oleskelupaikkoja kaikille.

Päihteiden käyttäjät huomion kohteena Jyväskylässä

YLE uutisoi kuinka Jyväskylässä pääkadun yrittäjät kertovat päihteiden käyttäjien aiheuttavan ongelmia keskustassa. Yhden yrittäjän mukaan päihteitä käyttävät ihmiset rikkovat pulloja kaduille, käyvät virtsalla tuulikaapeissa ja pilaavat tunnelmaa kävelykadulla. (Karjalainen & Hytönen 2024.) Katutyötä tekevän hanketyöntekijän mukaan häiriöt eivät ole niin vakavia kuin julkisuudessa kerrotaan. Hänen mukaansa päihteitä haitallisesti käyttävät pysyttelevät omissa porukoissaan, eivätkä yleensä ole vaaraksi ulkopuolisille. Päihteiden käyttäjiin voi liittyä stigmaa, joka pelottaa tavallista kulkijaa. Päihteitä käyttävät erottuvat katukuvassa ja tavallisuudesta poikkeava käytös voi aiheuttaa paheksuntaa ja pelkoa. Missä näiden ihmisten pitäisi oleskella, jos he eivät saa olla kaupungin keskustassa? Kaupungin pitäisi kuulua kaikille. Kaupungilla ei ole paljon paikkoja asunnottomille ja päihteiden käyttäjille ajan viettämistä varten. Julkisia ja ilmaisia wc-tiloja ei ole.  (Karjalainen & Hytönen 2024.)

Jyväskylässä on juuri perustettu yhteistyössä eri tahojen kanssa neljäksi kuukaudeksi turvallisuusnyrkki poistamaan päihteiden käyttäjien aiheuttamaa pelkoa ja ilmeisesti myös heidän näkyvyyttään katukuvassa. Esimerkiksi pitkään Jyväskylän keskustassa toiminut kahvila on lopettanut toimintansa häiriökäyttäytymisen takia. Turvallisuusnyrkki etsii ratkaisuja turvallisuuden tunteen lisäämiseen konkreettisin toimenpitein keskustan viihtyvyyden lisäämiseksi. Ryhmään kuuluu kiinteistöjen edustaja, kaupungin edustus, hyvinvointialueen edustaja sekä liike-elämän ja poliisin edustajat. (Kakkori 2024.)

Päihteiden käyttäjät ja asunnottomat ympärillämme

Päihteiden haitallinen käyttö näkyy koko ajan enenevässä määrin ympärillämme. Asunnottomat ja päihteitä käyttävät ovat pitkälti tipahtaneet kelkasta myös vaikuttamismahdollisuuksien osalta.  Suomen perustuslain mukaan kaikilla kansalaisilla on oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen (Suomen perustuslaki 2 §).

Kaikilla on tarve olla osa yhteiskuntaa ja myös tarve viettää aikaa omien ystäviensä ja kavereidensa sekä vertaistensa kanssa. Asunnottomille ja päihteitä käyttäville on tarjolla liian vähän oleskelupaikkoja sisätiloissa. Tilat ovat ahtaita ja aukioloajat suppeat. Näissä paikoissa asunnottomilla voi olla ainoa mahdollisuus peseytyä, pestä pyykkiä ja ruokailla pöydän ääressä.

Asunnottomien ja riippuvuuksista kärsivien osallisuus yhteiskuntaan

Asunnottomien ja riippuvuuksista kärsivien osallisuus on vaikeampaa kuin muilla kansalaisilla. Heillä on muuta väestöä heikommat ja rajatummat mahdollisuudet osallistua yhteiskuntaan ja lähiyhteisön toimintaan. Kaikilla tulisi olla mahdollisuus olla mukana yhteiskunnan kehittämisessä omien voimavarojensa mukaisesti. Päihdeongelmista kärsivät ovat myös oikeutettuja olemaan aktiivisia toimijoita yhteiskunnassa. Heillä tulisi olla enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa myös heitä itseään koskevaan päätöksentekoon. (Särkelä 2009, 75.) Olen nähnyt, että kaupungilla liikkuvista asunnottomista ja päihteiden käyttäjistä monet ovat nuoria aikuisia. Jospa me kanssaeläjät miettisimme, miten asunnottomien ja riippuvuuksista kärsivien oikeutta osallisuuteen voisi vahvistaa.

Saavutetaanko kaikkien kaupunki?

Mielenkiinnolla seuraan Jyväskylän turvallisuusnyrkkiä ja ratkaisuja tähän ongelmaan. Mielestäni syrjäytyneille pitäisi järjestää tiloja keskeltä kaupunkia. Kaupunkien keskustojen tyhjiä liiketiloja voisi käyttää hyödyksi ja muokata niistä sopivia. Näille tiloille pitäisi kuitenkin löytää maksaja. Yhdistykset ja säätiöt tekevät varmasti kaikkensa auttaakseen tarvitsevia. Nekin tarvitsevat toimintaansa rahoitusta. Joensuun keskustassa toimii kaikille avoin kohtaamispaikka Kansalaistalo. Talon kahvilassa saa maksaa omien varojensa mukaan. Siellä on mahdollisuus netin käyttöön ja päivän lehtien lukemiseen. Mielestäni myös Jyväskylän keskustaan tarvitaan tällainen paikka, jonne kaikki ovat tervetulleita. Toivon ihmisille enemmän ennakkoluulottomuutta erilaisia ihmisiä kohtaan. Tuskin kukaan suunnittelee elävänsä asunnottomana, köyhänä tai päihdeaddiktina.

Kirjoittaja

Kirjoittaja Pipsa Häkkänen on sosionomiopiskelija Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulusta.

Lähteet

Kakkori, S. 2024. Uusi Turvallisuusnyrkki alkaa ratkoa Jyväskylän keskustan häirikköongelmaa. Keskisuomalainen. WWW-dokumentti. Saatavissa: ksml.fi/paikalliset/8023884 [viitattu 4.12.2024].

Karjalainen, J. & Hytönen, T. 2024. Yrittäjä moitti tuulikaappiin pissaavia päihteiden käyttäjiä – ”Kaupunki kuuluu kaikille”, vastaa päihdetyöntekijä. YLE. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://yle.fi/a/74-20121308 [viitattu 4.12.2024].

Suomen perustuslaki. 11.6.1999/731.

Särkelä, M. 2009. Miten huono-osainen voi olla osallinen? Tarkastelussa päihteidenkäyttäjien, toimeentulotuen saajien, vankien ja asunnottomien osallisuus ja aktiivinen kansalaisuus. Jyväskylän yliopisto. Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos. Pro gradu -tutkielma.  PDF-dokumentti. Saatavissa: https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/21271/URN_NBN_fi_jyu-200907071760.pdf?sequence=1&isAllowed=y [viitattu 2.12.2024]

Opiskelijoiden osallisuus ammatillisessa erityisoppilaitoksessa

Kirjoittajat: Riitta Härkönen ja Minna Nevalainen

Opiskelemme sosiaalialan ylempää AMK-tutkintoa Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa Hyvinvoinnin edistämisen koulutuksessa ja teimme opinnäytetyön Ammattiopisto Spesian opiskelijoiden osallisuudesta. Ammattiopisto Spesia on oppilaitos, joka tarjoaa ammatillista ja valmentavaa koulutusta nuorille ja aikuisille, jotka tarvitsevat yksilöllistä tukea opintoihinsa. Opinnäytetyön tarkoitus oli selvittää Spesian Kotkan, Pieksämäen, Mikkelin ja Jyväskylän toimipaikkojen TUVA-opiskelijoiden, eli tutkintoon valmentavan koulutuksen opiskelijoiden, osallisuuden kokemusta sekä selvittää, mitkä asiat estävät ja mitkä edistävät opiskelijan osallisuutta.

Opinnäytetyö oli tutkimuksellinen kehittämistyö. Kehittämistavoitteena oli parantaa opiskelijoiden osallisuutta heidän omassa koulutusprosessissaan. Aineiston keruumenetelmänä toimivat Webropol-kysely sekä syventävä teemahaastattelu. Tutkimuksesta syntyi kehittämisehdotuksia Ammattiopisto Spesialle tukemaan opiskelijoiden osallisuutta heidän koulutusprosessissaan.

Lähde: Pixabay.com

Osallisuus

 Osallisuus on kuulumista, yhteisöllisyyttä ja vaikuttamista. Samalla osallisuus merkitsee mahdollisuutta osallistua päätöksentekoprosesseihin ja vaikuttaa yhteisössä tehtäviin päätöksiin. Osallisuus on myös aktiivisuutta ja osallistumista, kiinnostusta ympäristöä kohtaan sekä halua ja kykyä vaikuttaa. Osallistumalla ja vaikuttamalla ihminen kokee olevansa osallinen omassa yhteisössään ja yhteiskunnassa. Osallisuus voidaan nähdä myös syrjäytymisen vastakohtana. (Särkelä 2011, 154–155.)

Vaikuttamisella tarkoitetaan mahdollisuutta kertoa oma mielipide niin, että sillä on merkitystä. Nuorten osallisuuden laatukriteereissä mainitaan vapaaehtoisuus, jolloin osallistuminen oman näkemyksen ilmaisuun on nuorille vapaaehtoista ja nuorten mielipiteen ilmaisua tuetaan. Laatukriteereihin sisältyy osallisuuden tasa-arvoisuus ja yhdenvertaisuus, joka tarkoittaa sitä, että jokaisella nuorella on oltava mahdollisuus osallistua riippumatta taustasta tai mielipiteistä. Yksi kriteereistä on merkityksellisyys, jolloin nuorilla on mahdollisuus vaikuttaa asioihin ja palveluihin, jotka ovat heille merkityksellisiä. Tähän kuuluvat myös monipuoliset tavat vaikuttaa. (Osallisuuden osaamiskeskus s.a.)

Opiskelijoiden osallisuutta estävät ja edistävät tekijät

Opinnäytetyömme tulosten mukaan TUVA-opiskelijat kokivat pääosin osallisuutensa todella hyvänä ja kokivat päässeensä vaikuttamaan omiin opintoihinsa haluamallaan tavalla.  Osallisuutta estäviä tekijöitä olivat huoltajien vahvat mielipiteet palavereissa, huono ryhmähenki, hälinä ja kännykkämelu luokkatilassa sekä opettajan ajanpuute ryhmäkoon vuoksi.

Opiskelijan osallisuutta edistävät tekijät.

Opinnäytetyössämme tärkeimpiä osallisuutta vahvistavia tekijöitä olivat tulosten mukaan kuunteleminen ja arvostus, joita opiskelijat toivoivat niin työntekijöiltä kuin myös muilta opiskelijoilta, henkilökunnan tuki mielipiteen esittämiseen, erilaiset vaikutusmahdollisuudet, kuten opiskelijatoiminta ja mahdollisuus vaikuttaa omia opintoja koskeviin päätöksiin sekä auttaminen ja hyvä ryhmähenki. Avainasemassa näiden toteuttamiseen ovat luokanopettajat ja ohjaajat omalla läsnäolollaan ja osallisuutta tukevalla toiminnallaan arjessa.  Jatkotutkimuksena voisi olla toistaa nyt tehty kysely tulevaisuudessa, verrata kyselyiden tuloksia ja arvioida mahdollista osallisuuden kokemuksen muutosta sekä siihen johtaneita syitä.

Kirjoittajat

Riitta Härkönen, opiskelija Hyvinvoinnin edistämisen YAMK-koulutus

Minna Nevalainen, opiskelija Hyvinvoinnin edistämisen YAMK-koulutus

Lähteet

Osallisuuden osaamiskeskus s.a. Nuorten osallisuuden laatukriteerit. Saatavissa: https://nuoretjaosallisuus.fi/laatukriteerit-2/ [viitattu 7.5.2024]. 

Särkelä, R. 2011. Osallisuus, vaikuttamismahdollisuudet ja sosiaalinen kestävyys. Teoksessa Pohjola, A. & Särkelä, R. (toim.) Sosiaalisesti kestävä kehitys. Helsinki: Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry, 144–167.

Yhteisöllisyys kouluyhteisön voimavarana: Tuki, turva ja yhteistyö oppilaiden hyvinvoinnin edistämisessä

Kirjoittaja: Meri Halonen

Kirjoitan tästä aiheesta, koska kouluyhteisön hyvinvointi ja oppilaiden kouluviihtyvyys ovat olennaisia tekijöitä oppilaiden kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille ja koulun ilmapiirille. Yhteisöllisyys ja tuki muodostavat perustan oppilaiden sitoutumiselle kouluun ja oppimiseen, ja niiden merkitys kouluyhteisön ilmapiirille ja oppilaiden hyvinvoinnille on kiistaton. Tässä kirjoituksessa tarkastelen yhteisöllisen hyvinvointityön merkitystä kouluympäristössä sekä keskeisiä tekijöitä, jotka vaikuttavat oppilaiden kouluviihtyvyyteen ja koulun ilmapiiriin. Lisäksi pyrin korostamaan tarvetta jatkuvalle kehitystyölle ja yhteisöllisen tuen vahvistamiselle kouluyhteisössä, jotta voimme luoda entistä parempia ja turvallisempia oppimisympäristöjä kaikille oppilaille.

Kouluilmapiiri

Kouluyhteisön yhteistyölliset ponnistelut ovat olennaisia koulun ilmapiirin ja oppilaiden kouluviihtyvyyden edistämisessä. Tämä näkökulma korostaa, että koulun hyvinvointityö ei ole vain sääntöjen noudattamista, vaan syvempää yhteisön rakentamista ja toinen toistemme tukemista. Yhteisöllisyys on avainasemassa koulun ilmapiirin luomisessa. Kun oppilaat kokevat yhteenkuuluvuutta ja hyväksyntää, heidän on helpompi sitoutua kouluun ja oppimiseen. Tämä edellyttää toimivia rakenteita ja aikuisten läsnäoloa, jotta oppilaiden osallisuus ja vaikuttaminen arjen tapahtumiin ovat mahdollisia. ”Osallisuus on kokemus kuulumisesta ja kiinnittymisestä, arvostuksesta ja vaikutusmahdollisuuksista kouluympäristössä. Se on myös oppilaiden mahdollisuutta ilmaista mielipiteitään ja näkemyksiään.” (Sergejeff 2023.)


Tuki ja turva oppilaiden hyvinvoinnille koulussa

Tuki ja turva ovat keskeisiä tekijöitä oppilaiden hyvinvoinnille koulussa. Aikuisten rooli on luoda turvallinen ilmapiiri, jossa oppilaat voivat ilmaista itseään avoimesti ja saada tarvittaessa apua erilaisiin tilanteisiin. Lisäksi tunne- ja vuorovaikutustaitojen opettaminen osana kouluarkea voi edistää oppilaiden keskinäistä ymmärrystä ja ryhmädynamiikan positiivista kehitystä. Tämä on koulun johdon ja henkilöstön näkemys, joka on todettu Sitouttavan kouluyhteistyön arvioinnin väliraportissa. Paljon puhutaan yhteisistä tavoitteista, jokaisen oppilaan hyvinvoinnin tukemiseen, tarvitaan jatkuvaa kehitystyötä. Mutta pysähdytäänkö aidosti kuuntelemaan oppilaita, heidän näkemyksiään kokemuksia yhteisöllisyyden kokemuksen lisäämiseksi? Kommunikaation parantaminen, oppilaiden osallisuuden lisääminen ja henkilökunnan koulutuksen ja resurssien lisääminen ovat avainasemassa, jotta voimme tarjota oppilaillemme entistä parempaa tukea. Mutta miten tähän päästään? Uskaltakaa antaa oppilaille päätäntävaltaa yhteisöllisessä työssä ja selvittäkää, mitä oppilaat haluavat. Innovoikaa uudenalisia toimintatapoja, jotka eivät ole aikuisjohtoisia.

Uhkia yhteisöllisen hyvinvointityön laiminlyönnille

Uhkia, jotka liittyvät yhteisöllisen hyvinvointityön laiminlyöntiin, ei pidä aliarvioida. Puutteellinen tuki ja heikko yhteisöllisyys voivat johtaa vakaviin ongelmiin, kuten kiusaamiseen ja syrjäytymiseen. Siksi on tärkeää jatkaa yhteisöllisen hyvinvointityön kehittämistä ja panostaa sen vahvistamiseen kouluyhteisössämme. Vaikka yhteisöllinen hyvinvointityö ei ole vielä täydellistä, se on askel oikeaan suuntaan. Jatkamalla tätä työtä yhdessä ja kuuntelemalla oppilaiden ääntä voimme rakentaa entistä parempaa ja turvallisempaa kouluyhteisöä.

Kriittinen pohdinta ja kehitysehdotukset

Vaikka yhteisöllisyys ja tuki muodostavat vahvan perustan oppilaiden hyvinvoinnille koulussa, on tärkeää tunnistaa, että nämä tekijät eivät ole itsestäänselvyyksiä. Yhteisöllisen hyvinvointityön laiminlyönti voi aiheuttaa vakavia seurauksia, kuten kiusaamista ja syrjäytymistä, mikä korostaa tarvetta jatkuvasti kehittää kouluyhteisön tukijärjestelmiä. Yksi merkittävä kehityskohde on varhaisen tunnistamisen ja intervention vahvistaminen. Koulun henkilökunnan tulee olla valmiina tunnistamaan mahdolliset ongelmatilanteet ja tarjoamaan asianmukaista tukea oppilaille, jotka sitä tarvitsevat. Tämä voi vaatia lisäkoulutusta ja resurssien kohdentamista varhaisen tuen järjestelmiin. Lisäksi on tärkeää panostaa oppilaiden osallisuuden ja vaikuttamismahdollisuuksien lisäämiseen kouluyhteisössä. Aktiivinen osallistuminen päätöksentekoon ja koulun toiminnan suunnitteluun voi lisätä oppilaiden sitoutumista ja tunteen siitä, että heidän äänensä kuuluu. Kouluyhteisön tulee myös jatkuvasti arvioida ja päivittää hyvinvointityön käytäntöjä ja strategioita vastaamaan muuttuvia tarpeita ja haasteita. Tämä edellyttää avointa ja jatkuvaa keskustelua kouluyhteisön jäsenten välillä sekä valmiutta sopeutua uusiin olosuhteisiin ja haasteisiin. Yhteisöllisen hyvinvointityön kehittämisen tavoitteena tulisi olla entistä turvallisemman, osallistavamman ja tukevamman oppimisympäristön luominen kaikille oppilaille. Tämä edellyttää sitoutumista ja yhteistyötä kaikilta kouluyhteisön jäseniltä sekä jatkuvaa pyrkimystä parantaa ja kehittää käytäntöjä oppilaiden parhaaksi.

Kirjoittaja

Kirjoittaja Meri Halonen on sosionomiopiskelija Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa, yhteisöpedagogi, lastensuojelutyön asiantuntija ja kohta viittä vaille valmis sosionomi. Innostun kehittämisestä ja uusien toimintamallien kokeiluista. Yrityksen ja erehdyksen kautta löydetään varmasti aidosti toimivia ratkaisuja.

Lähteet

Markkanen E-L., Rumpu N., Saarinen J., Hyvärinen N., Henriksson P., Lantela L., Lumme M., Paalasmaa J., Palmu I., Palmu M. 2022.  Sitouttavan kouluyhteistyön arviointi. Arvioinnin väliraportti. Saatavilla:  Sitouttavan kouluyhteisötyön arviointi – arvioinnin väliraportti | Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (Karvi) Viitattu: [2.5.2024].

Sergejeff J. (toim.) 2023. Yhteisellä koulutiellä: Käsikirja perusopetuksen oppilaiden läsnäolon tukemiseen ja poissaolojen vähentämiseen. Saatavilla: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-924-0  Viitattu: [2.5.2024].

Ikäystävällinen ympäristö iäkkäille

Kirjoittaja: Johanna Tyry

Iäkkäiden väestöryhmä kasvaa tulevaisuudessa. Iäkkäiden tarpeet tulee ottaa huomioon ja tutkia, miten ympäristö soveltuu iäkkäille. Ennakointi ja tulevaisuusajattelu on varautumista tulevaan: Mitä pitäisi ottaa huomioon, kun puhutaan ikäystävällisestä ympäristöstä?

Millainen on ikäystävällinen ympäristö?

Ikäystävällisyys ympäristöstä puhuttaessa tarkoittaa sitä, miten iäkkäiden tarpeet ja heidän voimavaransa otetaan huomioon. Miten tuetaan iäkkäiden aktiivisuutta ja turvallisuutta? Ikäystävällinen ympäristö tukee osallisuutta ja hyvinvointia.

Ikäystävällinen ympäristö tässä kohtaa tarkoittaa viihtyisää, esteetöntä ja helposti hahmotettavaa ympäristöä, jossa on helppo liikkua. Liikkumisen ehtona ovat hyvät opasteet ja kulkuväylät sekä kävelyyn soveltuvat alustat. (Rajaniemi & Rappe, 12.)

Palveluiden tavoitettavuus ja riittävyys iäkkäiden ihmisten asuinalueilla on tärkeää. Iäkkäille tulee olla paikkoja kohdata muita. Heillä tulee olla mahdollisuus osallistua ja toimia muiden kanssa. Ympäristön tulee olla virikkeellinen ja viihtyisä (Rajaniemi & Rappe, 12). Ikäystävällinen ympäristö on sellainen, jossa mahdollistuu kaikenikäisten eläminen. Oma koti ja tuttu ympäristö tuovat hyvinvointia ja edistävät terveyttä aktiivisuuden kautta.

Ikäystävällinen ympäristö tukee henkilön voimavaroja ja itsenäisyyttä. Turvallisessa ympäristössä aktiivisen elämän tarjoaminen ikäihmiselle on kunnioituksen ja solidaarisuuden osoittamista heitä kohtaan. (Rajaniemi & Rappe, 13.) Fyysisesti ja sosiaalisesti esteetön ympäristö on ikäystävällinen ikääntyville.

   Kuva: Pixabay

Miten voidaan tukea ikäystävällistä ympäristöä?

Ikäystävällistä ympäristöä voidaan tukea monin keinoin. Politiikalla, järjestelmällä, palveluilla, tuotteilla sekä teknologialla voidaan ylläpitää ikäihmisen fyysistä ja psyykkistä kykyä toimia läpi elämän: tarjotaan mahdollisuus asua ja elää toiveiden ja halujen mukaan. (Rajaniemi & Rappe, 13.)

Yhtä kaikki, tulevaisuudessa ikäystävällisyys tulee korostumaan ja kaikenikäisten tulisi voida asua samalla alueella rinta rinnan iästä riippumatta. Terveydenhuolto ei pysty vastaamaan ikääntyvien hoidon tarpeeseen, jos elämän edellytyksiä ei järjestetä niin, että he saavat asua kodeissaan mahdollisimman pitkään. On aika toimia ennen kuin on liian myöhäistä.

Kirjoittaja

Kirjoittaja on sosionomiopiskelija Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulusta.

Lähteet

Rajaniemi J. & Rappe E. 2020. Ikäystävällisyyden edistäminen asuinalueilla ja taajamissa. Ympäristöministeriö. Helsinki. WWW-dokumentti. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-361-042-2 [viitattu 11.2.2024].

Luontopositiivisuudesta uusia näkökulmia kaupunkien ja alueiden kehittämiseen

Kirjoittaja: Johanna Hirvonen

Luontopositiivisuus haastaa meidät aktiiviseen toimintaan luonnon elpymisen ja monimuotoisuuden tukemiseksi. Ympäristökaupunkina profiloitunut Lahti ja Sitra tarjoilivat näkökulmia luontopositiivisten kaupunkien ja alueiden kehittämiseen 15.2.2024 järjestetyssä Luontopositiivinen kaupunki rakennetaan yhdessä -tapahtumassa. Tilaisuus nosti esiin käytäntöjä luonnon monimuotoisuuden ylläpitämiseksi ja luontokadon pysäyttämiseksi kaupunkipolitiikassa ja kaupunkien kehittämisessä.

Mitä luontopositiivisuudella tarkoitetaan?

Luontopositiivisuus nousi vahvasti esiin YK:n Montrealin luontokokouksessa joulukuussa 2022. Tuolloin yli 190 maata sitoutui tavoitteeseen globaalin luontokadon pysäyttämiseksi ja kehityksen kääntämiseksi luontomyönteiseksi vuoteen 2030 mennessä (Pantsar 2023, 15). Luontopositiivisuudelle löytyy useita määritelmiä, yhteisenä nimittäjänä eri määritelmille voidaan pitää myönteistä ja aktiivista toimintaa luonnon elpymisen ja monimuotoisuuden tukemiseksi, ei vain taistelua luontokatoa vastaan. Luontopositiivisuus on työtä lajien, populaatioiden ja ekosysteemien hyvinvoinnin, runsauden, monimuotoisuuden ja elpymisen lisäämiseksi (Lehtomäki 2022, A Global Goal for Nature s.a.).

Lahdessa järjestetyssä tapahtumassa aihetta lähestyttiin eri näkökulmista: luontopositiivisuus kaupunkien kehittämisessä, yritysten vastuullisuusstrategioissa ja taiteessa. Tapahtuman pääpuhuja, Cristina Gómez Garcia Reyes Maailman talousfoorumista painotti vaihtoehtojen löytämistä kulutuskeskeisyydelle sekä luontopositiivisten tekojen ymmärtämistä monialaisena, eri toimialat ylittävänä yhteistyönä.

Kuva: djedj, Pixabay.com

Luontopositiivisuus kaupunkien ja alueiden kehittämisessä

Luontopositiivisuutta ei tule nähdä kaupunkien ja alueiden yksittäisten viherryttämisprojektien muodossa toteutuvina esteettisinä luontoinvestointeina vaan luontokadon pysäyttämiseen tähtäävänä ja luonnon monimuotoisuutta edistävänä monitoimijaisena yhteistyönä. Lahden tapahtumassa puhunut Sitran Kestävyysratkaisujen johtaja Lasse Miettinen herätti puheenvuorollaan pohtimaan, miten kaupunkialueita voitaisiin nykyistä enemmän palauttaa luonnon hallintaan ja vähentää rakennetun ympäristön muodossa toteutuvaa ihmisen kontrollia kaupunkitiloissa ja -luonnossa.

Lahti valittiin vuonna 2021 Euroopan ympäristöpääkaupungiksi osoituksena innovatiivisesta toiminnasta ja edelläkävijyydestä ympäristötoiminnassa. Luontokadon pysäyttämiseksi ja luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi tehtävä luontopositiivinen työ on siis jatkumoa pitkäjänteisesti tehdylle ympäristötyölle. Kaupunki tulee laatimaan yhdessä Sitran ja Kestävä Lahti -säätiön kanssa luontopositiivisen kaupungin toimintamallin, joka on siirrettävissä muihin kaupunkeihin ja alueille kansallisesti ja kansainvälisesti (Lahti laatii luontokadon torjumiseen mallin 2024).

Luontopositiivinen kaupunki rakennetaan yhdessä -tapahtuman yhteydessä pääsi tutustumaan tulevaisuuden puutarhaan näyttelyn muodossa. Kuva: Johanna Hirvonen

Luontolähtöiset palvelut Etelä-Savon vahvuudeksi

Luontopositiivinen kaupunki rakennetaan yhdessä -tapahtuma tarjosi tavoitteellisesta, luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi tehtävästä kaupunkien kehittämistyöstä esimerkin, jonka pohjalta myös muut kaupungit ja alueet voivat käynnistää työn luontopositiivisuuden vahvistamiseksi.

Etelä-Savossa on erinomaiset mahdollisuudet luontopositiivisten kaupunkien ja alueiden kehittämiselle. Maakunnan vahvuutena on monimuotoinen, puhdas luonto. Kyse on ainutlaatuisesta luontopääomasta, jonka vaaliminen edellyttää panostuksia kaikilta maakunnassa asuvilta ja toimivilta: asukkailta, päätöksentekijöiltä, yrityksiltä sekä esimerkiksi alueen korkeakouluilta, tutkimuslaitoksilta ja järjestötoimijoilta.

Luontotyön edistämiseksi ja luontolähtöisyyden vahvistamiseksi maakunnasta löytyy osaamista. Yhtenä esimerkkinä tästä Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa Xamkissa jo vuosien ajan tehty tutkimus-, kehittämis- ja koulutustyö luontolähtöisten hyvinvointipalvelujen ja luontomenetelmien kehittämiseksi.

On ilo todeta, että myös tällä hetkellä aiheen ympärillä Etelä-Savossa tapahtuu. Vuoden 2024 alussa käynnistyi Xamkin hallinnoimana työ korkean osaamisen luontolähtöisten palvelujen kehittämiseksi alalla jo toimivien ja alalle aikovien yritysten kanssa (Xamk 2024). Yli kaksivuotinen kehittämistyö mahdollistuu LISÄ – Lisäarvoa maaseutualueiden kehittämiseen korkean osaamisen luontolähtöisillä palveluilla -hankkeen resursseilla. Nyt käynnistynyt työ tarjoaa hyvät lähtökohdat lisätä luontolähtöisten hyvinvointipalvelujen tarjontaa maakunnassa ja tehdä näkyväksi eteläsavolaista osaamista luontolähtöisten palvelujen tuottamisessa.

Luontopositiivinen kaupunki rakennetaan yhdessä -tapahtuman puheenvuoroja pääset katsomaan Lahden youtube -kanavalta.

Tietoa LISÄ-hankkeesta löydät täältä.

Kirjoittaja

Johanna Hirvonen

Yliopettaja, TKI-asiantuntija

Sosiaaliala Xamk, LISÄ – Lisäarvoa maaseutualueiden kehittämiseen korkean osaamisen luontolähtöisillä palveluilla -hanke

Lähteet

A Global Goal for Nature. s.a. WWW-dokumentti. Saatavissa osoitteessa https://www.naturepositive.org/ [viitattu 22.2.2024].

Lahti laatii luontokadon torjumiseen mallin. 2024. Lahti laatii luontokadon torjumiseen mallin, jota voi soveltaa kotimaassa ja kansainvälisesti. Uutiset. WWW-dokumentti. Saatavissa osoitteessa https://www.lahti.fi/uutiset/lahti-laatii-luontokadon-torjumiseen-mallin-jota-voi-soveltaa-kotimaassa-ja-kansainvalisesti/?_thumbnail_id=272808 [viitattu 22.2.2024].

Lehtomäki, J. 2022. Kohti luontopositiivista maailmaa? Näkökulma – Ympäristöministeriön asiantuntijoiden kirjoituksia. Valtioneuvosto. WWW-dokumentti. Saatavissa osoitteessa https://valtioneuvosto.fi/-//1410903/kohti-luontopositiivista-maailmaa- [viitattu 22.2.2024].

Pantsar, M. 2023. Elinkeinoelämä ja luonnon monimuotoisuus. Missä mennään ja mitä tarvitaan? Ympäristöministeriön julkaisuja 6. PDF-dokumentti. Saatavilla osoitteessa https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-361-235-8 [viitattu 22.2.2024].

Xamk. 2024. LISÄ – Lisäarvoa maaseutualueiden kehittämiseen korkean osaamisen luontolähtöisillä palveluilla. WWW-dokumentti. Saatavissa osoitteessa https://www.xamk.fi/tutkimus-ja-kehitys/lisa/ [viitattu 7.3.2024].

, ,

Yhdenvertaiset mahdollisuudet harrastaa

Kirjoittaja: Heidi Utriainen

Salibandya, tanssia, pianonsoittoa, liikkakerhoa ja kuvataidekerhoa; harrastuksia on monia. Lapset ja nuoret kasvavat osana ryhmää. Harrastuksissa tapaa kavereita ja saa kenties uusiakin tovereita. Mielekäs vapaa-ajantoiminta ja harrastukset tarjoavat onnistumisen kokemuksia, nostattavat itsetuntoa ja lisäävät sosiaalista hyvinvointia. Tarjoaapa mukava harrastus myös vastapainoa koulutyölle. Onko kaikilla lapsilla ja nuorilla kuitenkaan yhdenvertaista mahdollisuutta harrastaa? Jos lapsella ja nuorella on jokin erityisen tuen tarve, ovatko harrastusmahdollisuudet samat kuin muillakin?

Erityistä tukea tarvitsevan lapsen ja nuoren voi olla haastavaa aloittaa uusi harrastus. Haasteita voi olla toiminnallisessa osallistumisessa sekä yksilöstä riippumattomissa tekijöissä. Osallisuus ja sosiaaliset suhteet ovat erityistä tukea tarvitseville lapsille ja nuorille aivan yhtä merkityksellisiä asioita kuin muillekin. Lapsi harjoittelee toisten lasten kanssa toimiessaan tunnetaitoja, kuten omien tunteiden hallintaa, toisten tunteiden huomiointia sekä niihin vastaamista. Lisäksi harrastustoiminnassa voi harjoitella yhteistyö- ja ongelmanratkaisutaitoja. Toimiessaan ryhmässä ikätovereiden kanssa lapsi ja nuori saa hyvää kokemusta ja harjoitusta vuorovaikutus- ja ihmissuhdetaidoista.

Kuva: Word, kuvapankkikuva

Erilaisten harrastusvaihtoehtojen ja harrastusryhmien saatavuus vaihtelee paljonkin riippuen paikkakunnasta. Pienillä paikkakunnilla mahdollisuuksia voi olla vähän tai sitten ei ollenkaan. Sopivat harrastusmahdollisuudet voivat sijaita kaukana. Harrastamista rajoittavat tekijät ovat usein ympäristöstä johtuvia ulkoisia esteitä. Myös kokemus ennakkoluuloista ja syrjinnästä voivat estää osallistumasta. (Turunen 2021, 12.)

Uskon, että kaikilla harrastustoimijoilla ei ole tietoa, miten esimerkiksi jostakin liikuntaharrastuksesta voisi tehdä esteettömän, esimerkiksi erilaisia apuvälineitä hyödyntäen. Harrastusryhmien olosuhteiden tulisi olla turvalliset ja esteettömät. Valmentajilla ja ohjaajilla tulee olla osaamista ja tietotaitoa erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten kanssa toimimisesta. (Turunen 2021, 12.)

Ohjaajan toiminnalla on merkitystä

Harrastusryhmien ohjaajilla on suuri vaikutus lapsen ja nuoren osallisuuden kokemukseen. Aktiivinen vuorovaikutus ohjaajan ja lapsen välillä on yksi osallisuuden toteutumisen reunaehdoista. Ohjaajalla tulee olla ammatillisia ja asenteellisia valmiuksia ohjaajana toimimiseen. (Ahola & Pollari 2018, 7.)

Työskentelen itse tuntiohjaajana Vauhti!-toiminnassa, joka on harrastus- ja vapaa-ajantoimintaa tukea tarvitseville lapsille ja nuorille. Vauhti!-toiminnan yhtenä tavoitteena on lapsen ja nuoren onnistumisen kokemukset ja niiden kautta vahvistuva itsetunto. Vauhti!-toiminnan ydintavoitteena on erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten yhdenvertainen kohtaaminen sekä tietoisuuden lisääminen harrastustoimijoiden keskuudessa. Tiedon lisääminen on tärkeää, sillä sen avulla voi vähentää ihmisten ennakkoluuloja. Tietoisuuden avulla suvaitsevaisuus lisääntyy erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten kohtaamisessa.

Vauhti!-ryhmien toiminta suunnitellaan yhdessä lasten ja nuorten kanssa. Toiminnassa huomioidaan lasten ja nuorten mielenkiinnon kohteet ja toiveet sekä tutustutaan myös uusiin lajeihin ja harrastusmahdollisuuksiin. Olemme esimerkiksi leiponeet, retkeilleet, pitäneet discoa sekä pelailtu erilaisia pelejä ja liikuntaleikkejä. Toiminnassa huomioidaan vahvasti lasten ja nuorten osallisuus.

Kuva: Word, kuvapankkikuva

Saavutettavat harrastusympäristöt

Joustamisella ja harrastusympäristöjen soveltamisella voidaan luoda saavutettavia harrastusympäristöjä. Lapsen saadessa onnistumisen kokemuksia ryhmään osallistumisesta alkaa lapsi ajan kanssa kokea ryhmän itselleen merkitykselliseksi ja voi kokea aitoa osallisuutta ryhmään kuulumisessa. (Stenvall 2018, 27.)

Yksinkertaisetkin toimet, kuten vaikkapa kuvakorttien käyttö, selkokielisyys ja toiminnan etenemisen ennakoitavuuteen panostaminen voivat olla tärkeitä tekijöitä saavutettavuudessa. Ne voivat olla ohjaajilta aivan pieniä tekoja, mutta silti lapsen ja nuoren osallisuuden kannalta merkityksellisiä. Olennaista on se, miten lapset kohdataan, miten heidän toimintaansa suhtaudutaan sekä millainen tila lapsilla on tehdä ja toimia. (Stenvall 2018, 27.)

Lähteet

Ahola, S. & Pollari, K. 2018. Lapsella on oikeus osallisuuteen -vammaisuudesta riippumatta. Päätösten tueksi 2018: 1.  Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/135864/URN_ISBN_978-952-302-999-6.pdf?sequence=1&isAllowed=y [viitattu 28.12.2023].

Stenvall, E. 2018. Yhteiskunnallinen osallisuus ja toimijuus. Lasten osallistuminen, kansalaisuus ja poliittisuus arjen käytäntöinä. Tampereen yliopisto. Johtamiskorkeakoulun tiedekunta. Väitöskirja. Acta Universitatis Tamperensis 2407. Saatavissa: https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/104221/978-952-03-0820-9.pdf?sequence=1&isAllowed=y [viitattu 28.12.2023].

Turunen, M. 2021. Kehitysvammaisten lasten ja nuorten osallisuus urheiluseurojen toiminnassa. Jyväskylän yliopisto. Erityispedagogiikan pro gradu -tutkielma. PDF-tiedosto. Saatavissa: https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/75461/URN%3aNBN%3afi%3ajyu-202105122741.pdf?sequence=1&isAllowed=y [viitattu 28.12.2023].

Kirjoittaja

Kirjoittaja Heidi Utriainen on kolmannen vuoden sosionomiopiskelija Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulusta.

Perhe- ja lähisuhdeväkivaltatyö koronapandemian jälkeisessä Suomessa ja lasten sekä nuorten kokema perheväkivalta

Kirjoittaja: Tero Korhonen

Pureudun kirjoituksessani aiheeseen, jonka ääreen meidän jokaisen tulisi pysähtyä ja jonka tärkeys meidän tulisi tiedostaa, erityisesti koronakriisin, heikon valtakunnallisen talouden ja globaalien kriisien keskellä. Maailmalta kumpuava epävakaus aiheuttaa epävakautta myös Suomessa, mikä puolestaan heijastuu kotitalouksiin asti. Ennen tätä olemme selvinneet juuri koronapandemiasta, joka sulki ihmiset koteihinsa ja eristi vanhukset perheistään. Jo koronan alussa spekuloitiin, mitä seurauksia järeillä toimilla voisi olla mm. mielenterveydellisesti, päihteiden käytön ja perheväkivallan esiintyvyyteen. Lisäksi heikko taloustilanne, uhkaava työttömyys ja valtion taholta monet kiristykset toimeentulossa ajavat perheitä ja yksilöitä epätoivoon. Miten tämä vaikuttaa perhe- ja lähisuhdeväkivaltaan ja sen hoitoon sekä näkyvyyteen Suomessa?

Perhe- ja lähisuhdeväkivalta Suomessa

Suomi on yhdessä muiden pohjoismaiden kanssa eurooppalaisittain kärjessä perhe- ja lähisuhdeväkivallassa. Korona-aikana vuonna 2020 tilastollisesti lähisuhdeväkivalta näytti vähentyneen edellisvuoteen verrattuna (Haapakangas ym. 2022). Kuitenkin turvakodeissa tehdyn kyselytutkimuksen ” Koronaepidemian vaikutukset lähisuhdeväkivaltaan ja avun saamiseen (KOVÄ)-tutkimuksen mukaan lähisuhdeväkivalta oli lisääntynyt erityisesti kontrolloivan väkivallan muodossa. On kontrolloitu, luotu omia sääntöjä, käytetty fyysistä väkivaltaa ja eristetty koronan varjolla. Se, miksi tämä ei ole näkynyt tilastollisesti, on voinut johtua myös siitä, että uhreja on estetty käyttämästä sosiaali- ja terveyspalveluita. (Kestilä ym. 2022, 54)

Tilastokeskuksen artikkelin ” Viranomaisten tietoon tulleet avopuolison tekemät perheväkivaltatapaukset lisääntyivät 21,2 % vuonna 2022” mukaan edellisvuonna tapahtuneissa perheväkivaltatapauksissa on tilastoitu 11800 uhria, joka on 7,9 % edellisvuotta enemmän (Tilastokeskus 2023).

Perhe- ja lähisuhdeväkivaltatyö Suomessa

Vuonna 2015 Suomi allekirjoitti ns. Istanbulin sopimuksen, joka on Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemiseksi ja torjumiseksi. Sopimuksesta on ollut paljon apua niin ennaltaehkäisevän työn kannalta, mutta myös ilmiön tuomisessa kansalliseen keskusteluun. (STM 2022, 7.) Tämän lisäksi valtioneuvosto hyväksyi vuonna 2020 naisiin kohdistuvan väkivallan torjuntaohjelman vuosille 2020–2023. Tästä on uusi torjuntaohjelma laadittu vuosille 2022–2025. (Pietiläinen 2022.)

Istanbulin sopimus synnytti ”Istanbulin sopimuksen toimeenpanosuunnitelman”, jonka täytäntöön panoa mm. kansainvälinen ja riippumaton asiantuntijaryhmä GREVIO sekä kansallinen NAPE valvovat. Toimeenpanosuunnitelmasta on lähtenyt jo jatkokausi liikkeelle vuosiksi 2022–2025. (STM 2022, 7.)

Ennaltaehkäisevää toimintaa ja puuttumista on parannettu 2020-luvulla huomattavasti mm. lisäämällä viranomaisten koulutusta, viemällä koulutusta perusopetukseen, luomalla koulutuksia sosiaalitoimessa, rikosseuraamuslaitokselle ja vankiloihin, opetuksessa ja terveydenhuollossa työskenteleville sekä ylläpitämällä auttavia puhelinlinjoja. Myös työskentelyyn uhrien kanssa on panostettu lisäämällä turvakoteja sekä SERI-tukikeskuksia sekä luomalla matalan kynnyksen palveluita. (STM 2022, 24.)

Edelleen kolmas sektori on iso palveluiden ja avun tuottaja Suomessa ja hankkeiden kautta uhreja sekä väkivallantekijöitä pyritään auttamaan. Esimerkkinä hankkeista on Turvallisille raiteille -hanke, joka on Ensi- ja turvakotiliiton koordinoima hanke. Hankkeen tarkoituksena on auttaa perhe- ja lähisuhdeväkivallan uhreja, mutta myös auttaa väkivallan tekijää kuntoutumaan (Ensi- ja turvakotien liitto 2023)

Lasten ja nuorten kokema perhe- ja lähisuhdeväkivalta

Vuonna 2022 tehtyjen tutkimusten ja kyselyiden mukaan tietoisuus lapsiin kohdistetun henkisen ja fyysisen väkivallan haitallisuudesta näyttäisi olevan heikentynyt, mikä on voinut osaltaan johtaa varsinkin henkisen väkivallan lisääntymiseen kodeissa. Siinä, missä kuritusväkivalta on vähentynyt, ovat yksittäiset vakavan fyysisen väkivallan muodot lisääntyneet. Pojat kokevat väkivaltaa tyttöjä useammin. Koronapandemian vaikutusta toimeentuloon sekä kuormitusta perheissä arvioidaan osasyyksi lisääntyneeseen väkivaltaan. Onneksi asiaan on kiinnitetty paljon huomiota usealla kentällä ja tilanteeseen haetaan muutosta. (Mielityinen ym. 2023, 114–115.) Voidaankin kysyä kaiken tämän keskellä, mitä vielä voisimme väkivallan lopettamisen eteen tehdä.

Kirjoittaja

Tero Korhonen on sosionomiopiskelija Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa.

Lähteet

Ensi- ja turvakotien liitto. 2023. Turvallisille raiteille-hanke (2020–2023). WWW-dokumentti. Saatavissa: https://ensijaturvakotienliitto.fi/violary/kehittamistyo/turvallisille-raiteille-hanke-2020-2023/ [viitattu 30.11.2023].

Haapakangas, K., Näsi, M. & Pietiläinen, M. 2022. Lisääntyikö lähisuhdeväkivalta korona-aikana? Tieto & Trendit – Asiantuntija-artikkelit ja ajankohtaisblogit. Tilastokeskus. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://www.stat.fi/tietotrendit/artikkelit/2022/lisaantyiko-lahisuhdevakivalta-korona-aikana/ [viitattu 30.11.2023].

Kestilä, L., Kapiainen, S., Mesiäislehto, M. & Rissanen, P (toim.) 2022. Covid-19-epidemian vaikutukset hyvinvointiin, palvelujärjestelmään ja kansantalouteen – Asiantuntija-arvio, kevät 2022. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen julkaisuja 2022:4. E-kirja. Saatavissa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-865-1 [viitattu 30.11.2023].

Mielityinen, L., Hautamäki, S., Hakala, V., Fagerlund. M. & Ellonen, N. 2023. Lasten ja nuorten väkivaltakokemukset 2022 – Määrät, piirteet ja niiden muutokset 1988–2022. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2023:5. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. E-kirja. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-7158-5 [viitattu 30.11.2023].

Pietiläinen, M. 2022. Väkivallasta tarvitaan tilastotietoa eri näkökulmista. Tieto & Trendit – Asiantuntija-artikkelit ja ajankohtaisblogit. Tilastokeskus. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://www.stat.fi/tietotrendit/artikkelit/2022/vakivallasta-tarvitaan-tilastotietoa-eri-nakokulmista/ [viitattu: 30.11.2023].

STM. 2022. Istanbulin sopimuksen toimeenpanosuunnitelma vuosille 2022–2025. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2022:7. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. E-kirja. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-8659-6 [viitattu 30.11.2023].

Tilastokeskus. 2023. Viranomaisten tietoon tulleet avopuolison tekemät perheväkivaltatapaukset lisääntyivät 21,2 % vuonna 2022. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://stat.fi/julkaisu/cl8lc4yhfm4e60dukctz741r7 [viitattu 30.11.2023].

Leikkipedagogisen työotteen edut varhaiskasvatuksessa

Kirjoittaja: Enni Hänninen

Valitsin aiheekseni leikkipedagogisen työotteen edut varhaiskasvatuksessa, koska mikä lasten arjessa olisi tärkeämpää kuin leikkiminen. Leikin merkitys lapsen elämässä muodollisten toimintojen ohella voi hyvin helposti unohtua. On tärkeä palauttaa mieleen se, millä tavalla lapsi luontaisesti oppii. Leikkipedagogisen työotteen avulla oppimisesta tehdään lapselle hauskaa, ja se tapahtuu lapselle luontaisella tavalla eli leikkien. Aikuinen voi olla leikissä eri roolissa riippuen siitä, millaisen roolin leikki aikuiselta vaatii. 

Hanne Nyman (2018) kirjoittaa sivullaan siitä, kuinka leikki voimauttaa sekä lasta että aikuista. Tämän voisi ajatella olevan yksi keskeinen tekijä leikkipedagogisen työotteen eduista. Iloitseminen ja onnistumisen kokemukset antavat paljon lapselle ja kasvattajalle. Tällainen työmuoto tukee lämpimän vuorovaikutussuhteen kehittymistä.  

Oppii kuin huomaamattaan 

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (2022) jo itsessään määrittävät leikin keskeiseksi toimintatavaksi varhaiskasvatuksessa. Voidaan siis todeta, että leikin avulla lapsen elämään voidaan tuoda monipuolisesti kaikki vasun osa-alueet. Nyman (2018) korostaa kotileikin merkitystä, sillä sen avulla lapsella on mahdollisuus jäljentää aikuisen tekemistä ja tällä tavalla oppia arjen perusasioita. Oppiminen tapahtuu kuin vahingossa ilman pakottavaa ponnistelua tai aikuisen välitöntä ohjausta. 

Jos pysähdytään miettimään varhaiskasvatuksen pedagogista toimintaa, ajattelen, että lapset saavat ilon ja oppimisen kokemuksia enemmän leikkimisestä kuin erikseen järjestetystä ohjatusta toiminnasta. Ohjattu toiminta on usein aikuislähtöistä ja -johtoista, jollei lapsia ole aidosti kuunneltu ja aiheita heidän viesteistään poimittu. 

Leikin avulla lapsen on mahdollista ilmaista itseään. Pieni lapsi ilmaisee itseään itkulla, naurulla ja sanattomilla viesteillä. Jo hyvin pienen lapsen kanssa voidaan oppia leikissä uusia asioita. Vauvaikäisen kanssa on mahdollista leikkiä hassutteluleikkejä, jotka tukevat kehitystä lämpimän vuorovaikutussuhteen siivittämänä. 

Mikä meille on tärkeää?

Varhaiskasvatuksen työntekijöiden on tärkeää tarkastella omaa toimintaansa ja pohtia, mikä on lapsille aidosti merkityksellistä. Vaikka varhaiskasvatussuunnitelmaa (2022) on pidettävä aina ohjaavana asiakirjana, voidaan sitä soveltaa jokaiselle lapselle sopivaksi. Jos leikkiminen tuntuu kasvattajasta haastavalta, on hyvä pysähtyä myös sen äärelle. Leikkimistä voidaan harjoitella, sillä niinhän lapsetkin tekevät, opettelevat uutta. Siinä ollaankin sitten uuden oppimisen äärellä kaikki. 

Turvallisuus on oleellinen osa varhaiskasvatuksen arkea. Turvallisuuteen kuuluu lapsella myös se, että hän kokee kuuluvansa osaksi yhteisöään. Leikin avulla lasten yhteisöllisyyttä voidaan vahvistaa. Kasvattajan ollessa osa leikkiä, voi hän tukea lasten keskinäistä vuorovaikutusta. Tässä taas yksi leikissä oppimisen esimerkki. 

Varhaiskasvatuksen pedagoginen suunta tulevaisuudessa

Haluan itse olla varhaiskasvattaja, joka osaa tarkastella omaa toimintaansa eri näkökulmista. Leikkipedagogiikka on ollut aiempina vuosikymmeninä niin sanotusti normi, ja muutos toimintakeskeisyyteen on tapahtunut erilaisten muutosten myötä ajan saatossa. Onneksi suunta leikin merkityksen korostamiseen on palannut. Lapsen oppimisen taival on pitkä ja lapsen kasvu yhteiskunnan jäseneksi monivaiheinen. On tärkeää, että lapsen annetaan leikkiä niin kauan kuin lapsesta se luontevalle tuntuu. Ja toivottavasti myös jokainen aikuinen joskus muistaa sisällään olevan lapsen, joka toisinaan voi herätä ja kaivata jälleen leikkimään.  

Hanne Nymanin (2018) sanoin: ”On ymmärrettävä, että ”leikki on kaikki, leikissä on kaikki. Jotta lapsi voi löytää tämän, on aikuisen ymmärrettävä olla kaikki, eli olla leikki.” 

Kirjoittaja

Enni Hänninen on Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun sosionomiopiskelija ja varhaiskasvatuksen opettajan sijainen. 

Lähteet 

Nyman, H. 2018. Miksi leikki? Hannelandia. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://www.hannelandia.fi/leikki/ [viitattu 25.11.2023]. 

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. 2022. Opetushallitus. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/Varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet_2022_2.pdf [viitattu 25.11.2023].