Kriisistä kriisiin elämisen vaikutukset perheiden talouteen

Kirjoittajat: Hanna-Riikka Ahtiala, Sini Joutjärvi, Noora Niemi ja Karoliina Sorvari

Miten globaalit kriisit, kuten COVID-19-pandemia ja Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan ovat vaikuttaneet erityisesti lapsiperheiden talouteen? Miltä perheiden talous näyttää tällä hetkellä tilastojen valossa ja mitä tulevaisuus mahdollisesti tuo tullessaan?

Globaalit kriisit vaikuttavat lapsiperheiden talouteen ja elämään. Suurimpina kärsijöinä ovat vähävaraiset ja huono-osaiset lapsiperheet. Hiilamon ym. (2022) mukaan viimeaikainen hintojen nousu on nostanut köyhyysastetta 2,5 prosentilla. Ennen COVID-19-pandemiaa Suomessa arvioitiin elävän yli 120 000 lasta vähävaraisissa perheissä, ja määrän arvioidaan nousseen siitä. Osa näistä perheistä tarvitsee apua ruoan ja taloustarvikkeiden ostoon sekä elämän perusasioiden hankkimiseen. (Ahtokivi 2021.)

Toistuvien kriisien aika

Elämme aikaa, jossa ihmiskuntaa koettelee kriisi kriisin perään; COVID-19-pandemia, Ukrainan sota ja viimeisimpänä energiakriisi. Näiden kriisien lisäksi ilmastonmuutos painaa päälle, ja inflaatio on lähtenyt laukalle. Ruoan, polttoaineen ja sähkön hintojen nousun taustalla ovat pitkälti samat syyt.

Matala korkotaso ja COVID-19-pandemian talousvaikutusten hillitsemiseksi ympäri maailmaa käynnistetty elvytyspolitiikka ovat johtaneet raaka-aineiden kysynnän kasvuun, ja samanaikaisesti pandemia on vähentänyt niiden tarjontaa. Kysynnän ja tarjonnan epäsuhta on johtanut hintojen nousuun. Venäjän helmikuussa käynnistämä hyökkäyssota on vaikuttanut haitallisesti erityisesti Euroopassa. Merkittävä osa polttoaineesta ja sähköstä on tuotu Eurooppaan Venäjältä, ja tuonnin vähennyttyä kysynnän ja tarjonnan epäsuhta on pahentunut. Polttoaineiden hinnannousu vaikuttaa suoraan sähkön hintaan, ja polttoaineiden ja sähkön hinnat vaikuttavat suoraan ruoan hintaan kuljetus- ja valmistuskustannusten noustessa.

Kuva: Pixabay.com

Hintojen nousu ja ostovoima

Kriisien myötä ei talouden kehityksestä pystytä tekemään varmoja ennusteita. Sähkön hinnannousun takia tuleva talvi luo kuluttajille paineita pienentää omaa sähkönkulutustaan, ja kulutusta joudutaan säätelemään jopa valtion tasolla. Hyödykkeiden ja energian hinnan arvioitua nopeampi nousu heikentää kotitalouksien ostovoimaa ja vaikuttaa yksilötason kulutustottumuksiin.

COVID-19-pandemian väistyessä palveluiden kulutus lisääntyy, minkä vuoksi yksityinen kulutus hintojen noususta huolimatta kasvaa. Ostovoimaa heikentää myös sosiaalietuuksien hidas kasvu. Myöskään palkat eivät nouse samassa tahdissa.

Velkaantuminen

Suuri osa velkojen määrästä johtuu asuntolainoista. Omistusasumisen ajatellaan tuovan osaltaan vakautta perhe-elämään.   Muita yleisiä velkoja ovat kulutusluotot sekä opinto- ja autolainat. Jotta velkaa myönnetään, joudutaan yleensä osoittamaan maksukyky lainan antajalle. Velanottajalla itsellään on viime kädessä vastuu siitä, että pystyy maksamaan lainan. Työttömyys voi yllättää ja tällöin maksukyky voi vaarantua.  (Takuusäätiö.fi). Globaalit kriisit ovat aiheuttaneet tällaisia maksuvaikeuksia tavallista enemmän myös lapsiperheille.

Tilastot osoittavat lainojen korkotason nousua, mikä johtaa kokonaisuudessaan lainanhoitokulujen kasvuun. Velkaantumistaso on viimeisten vuosien aikana kohonnut, mikä lisää perheiden taloudellista painetta.

Valtion tukitoimet

Hallitus on tehnyt vuodelle 2023 lakiesityksiä pienituloisten perheiden talousmenojen tukemiseen huomioimalla esimerkiksi nousseita asumiskuluja. (Kela 2022). Myös sähkön hinta on huomioitu verotusta helpottamalla. Lisäksi hallitus on tehnyt esityksen sähkötuesta vuodelle 2023.

Joulukuulle 2022 hallitus on tehnyt päätöksen ylimääräisen kertaluontoisen lapsilisän maksamisesta. Lapsiperheiden tukiin on tehty seuraavia lakiesityksiä vuodelle 2023: työttömyysturvaan lapsilisäkorotus, lapsilisän yksinhuoltajakorotus, opintorahan huoltajakorotus ja toimeentulotuen alle 18-vuotiaan perusosan korotus. (Kela 2022.)

Kuva: Pixabay.com

Lopuksi

COVID-19-pandemia kasvatti vähävaraisten suomalaisten lapsiperheiden määrää. Jatkuvat kriisit ovat kurjistaneet perheiden tilanteita edelleen. Kuluttajaliiton (2022) tutkimuksen mukaan 20 % suomalaisista elää jo sellaisessa taloudellisessa ahdingossa, jossa heillä ei ole varaa kustannusten nousuun. Huoli rahojen riittävyydestä aiheuttaa myös psyykkistä kuormitusta.

Tulevaisuus näyttäytyy epävarmana ja pelottavanakin. Vielä ei tiedetä näiden peräkkäisten kriisien vaikutusta lapsiperheiden ja yhteiskuntiemme tulevaisuuteen. Toisaalta tilanteet voivat kääntyä positiiviseen suuntaan nopeastikin. Saarisen (2022) artikkelin mukaan työllisyystilanne ei ole heikentynyt samoin kuin 1990-luvulla. Työllisyysaste on tällä hetkellä noususuunnassa, ja tulevaisuus töiden suhteen näyttää hyvältä.

Ihmiset löytävät vaikeina aikoina voimavaroja läheisistään, ja ihmisten halu auttaa muita on kasvanut. Muiden auttamisen on koettu kriisi- ja häiriötilanteissa auttavan auttajankin jaksamista ja lisäävän voimavaroja. (Valtioneuvosto 2022, 4.)

Kirjoittajat

Hanna-Riikka Ahtiala, Sini Joutjärvi, Noora Niemi ja Karoliina Sorvari ovat Hyvinvoinnin edistämisen YAMK-opiskelijoita, jotka työskentelevät lastensuojelussa, perhetyössä, varhaiskasvatuksessa ja toisella asteella. Blogiteksti on tiivistelmä artikkelista.

Lähteet

Ahtokivi. I. 2021. Korona ajanut lapsiperheitä ahdinkoon – ruoka-avulle kova tarve. www-sivu. Saatavissa:  https://www.verkkouutiset.fi/a/korona-ajanut-lapsiperheita-ahdinkoon-ruoka-avulle-kova-tarve/#6d26ad8f. [viitattu 18.10.2022].  

Hiilamo, A., Korpela, T., Mukkila, S., Mäkinen, L., Ristikari, T & Räsänen, T. 2022. Hintojen nousun vaikutuksia lapsiperheköyhyyteen voidaan lieventää vain vähän lapsilisäjärjestelmän muutoksilla. Kelan tutkimusblogi. www-sivu. Saatavissa: https://tutkimusblogi.kela.fi/arkisto/6774 [viitattu 27.10.2022].

Kela. 2022. Ajankohtaista henkilöasiakkaille. www-sivu. Saatavissa: https://www.kela.fi/ajankohtaista-henkiloasiakkaat [viitattu 20.10.2022]. 

Saarinen, M. 2022. Voiko lama toistua yhtä kauheana kuin 1990-luvulla?. Helsingin Sanomat. Julkaistu 27.7.2022. Päivitetty 29.7.2022 klo 10:01. www-sivu. Saatavissa: https://www.hs.fi/visio/art-2000008952387.html [viitattu 14.11.2022]. 

Takuusäätiö. 2022. Velkaantumisen syyt. www-sivu. Saatavissa:

Velkaantumisen syyt – Takuusäätiö (takuusaatio.fi) [viitattu 4.11.2022].

Valtioneuvosto. 2022. Varautumisosaaminen, yhteisöllisyys ja selkeät toimintasuositukset lisäävät kriisivalmiutta. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://api.hankeikkuna.fi/asiakirjat/2a086d9c-2eef-454c-b430-1a7cc5aff6d9/df72fd3b-a482-4fde-b652-7573b5335a5a/RAPORTTI_20220412130449.pdf [viitattu 14.11.2022].

Miten säilytetään sosiaalialan veto- ja pitovoima?

Kirjoittajat: Kati Klemettilä, Emmi Malin, Mia Roivas, Maarit Viinonen ja Katja Ääpälä

Sosiaaliala on pahassa kriisissä työvoiman riittävyyden suhteen. Kaikki tämän blogitekstin kirjoittajat ovat kokeneet työvoimapulan vaikutuksen omilla työurillaan. Sosiaalialan veto- ja pitovoimaa tulisi kehittää kokonaisuutena huomioiden myös jo alalla työskentelevien näkökulmat. Sosiaalialan imagon tulee olla jatkossakin sellainen, että se houkuttelee uusia tekijöitä alalle.

Kuva: Pixabay.com

Mikä työntekijöitä houkuttaa?

Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentian mukaan palkkasuositus laillistetulle sosionomille, kuntoutuksen ohjaajalle ja geronomille on 3 500 euroa ja vastaavalle ohjaajalle 200 euroa suurempi (Talentia 2021). Palkan tulisi vastata työn vaativuutta. Suositusten mukainen palkkaus nostaa alan arvoa sekä vetovoimaa. Alan veto- ja pitovoimaan vaikuttavat myös muutkin asiat kuin palkkaus.

Palkan lisäksi tärkeitä työhyvinvointia lisääviä ja työpaikan valintaan vaikuttavia tekijöitä ovat työaikojen joustavuus, etätyömahdollisuus ja erilaiset työsuhde-edut. Esimerkkeinä voisi mainita kattavan työterveyshuollon, lounasedut ja työnantajan tarjoaman tuen työntekijän hyvinvoinnin ylläpitämiseksi. Erityisen tärkeä on myös toimiva työnohjaus.

Tulevaisuudessa sosiaalialan veto- ja pitovoiman saavuttamisessa avainasemassa tulevat olemaan työelämän laadun parantaminen ja kehittäminen sekä tehtävärakenteiden uudistaminen.

Hyvä johtaminen saa työntekijät pysymään

Sosiaaliala on tällä hetkellä muutoksessa, organisaatioissa korostuvat muutos- ja tiedolla johtamisen taidot. Esihenkilön tulee arvostaa ja kannustaa työntekijöitä, ja häneltä toivotaan myös substanssiosaamista. Työterveyslaitoksen Krista Pahkin (2017) tiivistää hyvän johtamisen kolmeen k:hon: kysy, kuuntele ja kannusta. Hyvä esihenkilö pyrkii aktiivisesti luomaan avoimen keskustelukulttuurin, jolloin työntekijät uskaltavat tuoda esiin myös epäkohtia ja hankalia asioita. Sillä, miten työntekijät kokevat esihenkilön kuuntelevan, on merkitystä sekä työtyytyväisyyden että organisaation menestymisen kannalta. Pahkin (2017) uskoo, että tulevaisuudessa johtamisesta tulee jaettua ja työnjohdollisesta ajattelusta irtaudutaan: ”tulevaisuuden johtaja on suunnannäyttäjä ja koossapitävä voima”.

Kehittyvä organisaatio osallistaa ja kouluttaa työntekijöitään

Organisaation kehittämisen näkökulmasta muutosten suunnittelussa on hyvä huomioida henkilöstön mukaan ottaminen jo suunnitteluvaiheessa sekä riittävän ajan varaaminen huolelliselle suunnittelulle ja kehittämiselle. Kehittämiseen alusta asti osallistuva henkilöstö ymmärtää taustalla olevat syyt ja perusteet, ja sitä kautta sitoutuu muutokseen.

Sosiaalialan työvoiman riittävyyteen voidaan vastata myös lisäämällä työntekijöiden kouluttautumismahdollisuuksia. Työnantajan koulutusmyönteisyydestä on laaja-alaista hyötyä; työnantaja saa näin tarvitsemaansa osaavaa työvoimaa, ja työntekijä pääsee kehittämään omaa uraansa.

Työn veto- ja pitovoima on lähtökohta työvoiman saatavuudelle

Sosiaalialan työ koetaan merkitykselliseksi. Tämä on voimavara, jonka varaan on hyvä rakentaa, mutta yksistään se ei riitä. Ajattelu tulisi kääntää positiivisten asioiden etsintään: mitä alalla ja työpaikoilla on tarjottavana henkilöstölle? Miten johtaminen palvelisi paremmin arjessa toteutettavaa työtä? Riittävien resurssien turvaaminen mahdollistaa työn tekemisen hyvin, eikä ainoastaan riittävän hyvin. Työn veto- ja pitovoimaa tulee kehittää, sillä se on lähtökohta työvoiman saatavuudelle tulevaisuudessa. (Tevameri 2021, 90–91.) Sosiaalialan imagoa ei ole tarpeellista heikentää tuomalla epäkohtia esiin negatiivisesti, vaikka rakentavaa kritiikkiä on suotava esittää.

Kirjoittajat

Kati Klemettilä, Emmi Malin, Mia Roivas, Maarit Viinonen ja Katja Ääpälä opiskelevat Hyvinvoinnin edistämisen koulutusohjelmassa sosionomi (YAMK) tutkintoa Xamkissa. Kaikilla kirjoittajilla on monipuolista kokemusta eri tehtävistä sosiaalialalla.

Lähteet

Pahkin, K. 2017. Hyvä johtaja kysyy, kuuntelee ja kannustaa. Työterveyslaitos. WWW-dokumentti. Saatavissa: Hyvä johtaja kysyy, kuuntelee ja kannustaa | Työterveyslaitos (ttl.fi) [viitattu 19.10.2022].

Talentia 2021. Sosiaalialan ja varhaiskasvatuksen palkkasuositukset. Saatavissa: https://www.talentia.fi/tyoelamainfo/palkkaus/palkkasuositukset/ [viitattu 16.10.2022].

Tevameri, T. 2021. Katsaus sote-alan työvoimaan. Toimintaympäristön ajankohtaisten muutosten ja pidemmän aikavälin tarkastelua. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö. PDF-dokumentti. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-327-812-7 [viitattu 22.10.2022].

Turvallinen ja hallittu siirtymä hyvinvointialueelle

Kirjoittajat: Miila Anttila, Sara Huttunen ja Anna Vinni

Työntekijän kokema osallisuus vahvistaa resilienssiä ja kykyä selvitä työelämän muutoksista. Osallisuus muutoksessa vahvistaa selviytymiskykyä työssä, lisää vaikuttamisen mahdollisuuksia ja luottamuksen tunnetta.

Kuva: Pixabay.com

Suomen lähihistorian suurimman hallinnollisen muutoksen H-hetki lähestyy: sote-uudistuksen myötä uudet hyvinvointialueet aloittavat toimintansa 1.1.2023. Opiskeluhuollon palvelut siirtyvät kuntien järjestämisvastuulta hyvinvointialueiden toimiksi. Innostuimme tarkastelemaan tulevaa muutosta Kymenlaakson opiskeluhuollon työntekijöiden näkökulmasta. Erityisen kiinnostuneita olimme siitä, millaisia positiivisia vaikutuksia työntekijöiden osallistamisella suunnittelutyöhön voi olla.

Kymenlaaksossa aloitettiin opiskeluhuollon palveluiden yhteiskehittäminen hanketyönä vuoden 2022 alussa. Yhteiskehittämisen tavoitteena on mahdollistaa yhdenvertaiset opiskeluhuollon palvelut kaikille Kymenlaakson oppilaille ja opiskelijoille. Lisäksi pyritään parantamaan palveluiden saatavuutta sekä varmistetaan yhteisöllisen työn säilyminen ensisijaisena opiskeluhuollon muotona. (Opiskeluhuollon uutiskirje 2022.) Erityisesti on pohdittu, mitä kaikkea pitää olla yhteisesti sovittuna ja mitkä asiat tulee olla valmiina, jotta olo olisi turvallinen siirryttäessä tekemään työtä hyvinvointialueella.

Yhteiskehittämisen tueksi on luotu ohjaus- ja projektiryhmät, joissa on määritelty muutostyön tavoitteet, tarpeet ja resurssit sekä arvioitu muutostyön riskit ja laadittu aikataulu kehittämistyölle (Vallenius 2022). Yhteiskehittäminen on ihmisten välistä tavoitteellista yhteistyötä, joka edellyttää tasavertaista osallistumista. Kymenlaakson opiskeluhuollon yhteiskehittämisessä on otettu työntekijät osalliseksi, ja he ovat kokeneet tulleensa kuulluiksi.

Näkemyksemme mukaan työntekijöiden osallisuuden lisääminen yhteiskehittämisessä vahvistaa luottamusta työntekijöiden ja esihenkilöiden välillä. Osallisuuden tavoitteena on antaa työntekijöille vastuuta työn kehittämisestä. Alasoinin (2021, 52) mukaan vahvistamalla henkilöstön osallisuutta uusien asioiden suunnittelussa voidaan lisätä henkilöstön ymmärrystä työnkuvasta osana kokonaisuutta. Osallisuutta lisäämällä voidaan lisätä myös henkilöstön sitoutumista omaan työtehtävään. Vaikutusmahdollisuudet synnyttävät hallinnan tunnetta kehitteillä olevista asioista.

Kehittämistyön ydin on yhdessä tekeminen. Vaativankin haasteen kohtaaminen, ymmärtäminen ja ratkaiseminen onnistuu usein yhdessä. (Järvensivu 2019, 53–54.) Mutta mikä olisi sopiva yhteiskehittämisen muoto asiakkaiden osallisuuden varmistamiseksi? Myös Kymenlaakson yhteiskehittämiseen osallistuvilla ryhmillä on ollut huolta siitä, tulevatko lapset ja perheet kuulluiksi hyvinvointialueiden aloittaessa toimintansa. Unohtuuko opiskeluhuollon asiakkaiden osallisuus organisaatiomuutoksen keskellä?

Työntekijän osallisuus muutoksessa vahvistaa selviytymiskykyä työssä, lisää vaikuttamisen mahdollisuuksia ja luottamuksen tunnetta. Koska asiakaslähtöisyys on opiskeluhuollossa merkityksellinen työtä ohjaava arvo, koemme, että asiakkaiden kuulluksi tuleminen muutostyössä olisi ensiarvoisen tärkeää. Myös Tuurnas ym. (2016, 117) ovat todenneet, että oleellista olisi löytää tasapaino julkisten palveluiden toimintamallien, asiakaslähtöisyyden ja avoimuuden välillä. Näin palveluiden arvo rakentuu asiakkaita varten.

Kirjoittajat

Miila Anttila, koulukuraattori, opiskelija/Hyvinvoinnin edistäminen YAMK,

Sara Huttunen, varhaiskasvatuksen opettaja, opiskelija/Hyvinvoinnin edistäminen YAMK,

Anna Vinni, opiskeluhuollon kuraattori, opiskelija/Hyvinvoinnin edistäminen YAMK

Lähteet

Alasoini, T. 2021. Työntekijöiden muuttuva rooli työelämän kehittämispuheessa. Teoksessa Kettunen, P. (toim.). Työntekijän osallisuus. Mitä se on ja mitä sillä tavoitellaan. Helsinki: Gaudeamus Oy, 38–54.

Järvensivu, T. 2019. Verkostojen johtaminen: opi ja etene yhdessä. Helsinki: Books on Demand.

Opiskeluhuollon uutiskirje. 2022. Kymenlaakson hyvinvointialue. Opiskeluhuolto sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://kymenhva.fi/opiskeluhuolto-sosiaali-ja-terveydenhuollon-uudistuksessa/ [viitattu 12.10.2022].

Tuurnas, S., Kurkela, K. & Rannisto, P. 2016. Osallisuuden monet kasvot. Teoksessa Rannisto, P. & Tienhaara, P. (toim.) Sote-palvelut markkinoilla, tavoitteita, toiveita ja ristiriitoja. Tampere: Tekes, 103–124. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://library.oapen.org/bitstream/handle/20.500.12657/31944/621500.pdf?sequence=1#page=11 [viitattu 9.10.2022].

Vallenius, S. 2022. Opiskeluhuollon kehittäminen. Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskushanke. Muutostyö vuonna 2022. Perhekeskus. PDF-dokumentti.

Avointen ja välityömarkkinoiden yhdistäminen ja sen tarpeellisuus

Kirjoittaja: Teija Bräysy

Työskentelen työvalmentajana ammatillisen kuntoutuksen parissa yksityisen palveluntuottajan palveluksessa. Asiakkaani ovat työikäisiä, ja heillä on työhistoriaa takanaan. Heitä yhdistää osatyökykyisyys, joten heillä on omaan työhönsä aina jokin terveydellinen rajoite – fyysinen tai psyykkinen. Työssäni autan heitä palaamaan takaisin työelämään heidän terveydentilansa mahdollistamiin tehtäviin tai annan valmiuksia palata takaisin avoimille työmarkkinoille. Koen työelämään pääsyn kaikille työikäisille tärkeäksi niin oman kuin yhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta.

Pääministeri Sanna Marinin hallituksen tavoitteena on korottaa työllisyysaste 75 prosenttiin. Tavoite saavutetaan sillä, että lisätään vaikeasti työllistyvien, ikääntyvien, osatyökykyisten, nuorten sekä maahanmuuttajataustaisten osallistumista työmarkkinoille ja helpotetaan heidän työllistymistään. Tavoitteisiin pääseminen vaatii useita ja erilaisia toimenpiteitä. Edellytyksenä kuitenkin on, että työelämä mukautuu ja työn suorittamista joustetaan, jotta ihmiset voivat työskennellä omilla kyvyillään. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2020, 9.)

Kuva: Pixabay.com

Työllistymisen haasteet

Työttömän oma aktiivisuus ei aina riitä työllistymiseen. Alle 30-vuotiaiden nuorten työkokemus voi koostua pelkästään palkattomista harjoitteluista ja työkokeiluista. Heikossa työmarkkina-asemassa olevilla henkilöillä voi olla voimavaroissaan puutteita, jotka näyttäytyvät heidän hyvinvoinnissaan ja toimintakyvyssä ja sitä kautta voivat heijastua työssä pärjäämiseen. Henkilöillä voi olla myös työllistymiseen negatiivisesti vaikuttavaa puutetta osaamisessa, kuten alhainen koulutustausta. Kertyvä työhistoria voi ilman suoritettua tutkintoa jäädä katkonaiseksi ja lyhyeksi. Lisäksi työnhakijoilla voi olla puutteita työnhakutaidoissa sekä kokemattomuutta työllistymisasiakirjojen laadinnassa ja työhaastattelutilanteessa. (SOSTE …, 17–20.)

Sosiaaliturvan ja työvoimapolitiikan tavoitteet

Työttömien kannalta keskeisimmät sosiaaliturvan tavoitteet ovat toimeentulon turvaaminen sekä avoimille työmarkkinoille työllistyminen jo siksi, että työn tekeminen on rahallisesti kannattavaa. Sosiaaliturvan muita tavoitteita ovat sosiaalisen yhteenkuuluvuuden vahvistaminen ja eriarvoisuuden torjuminen ja pienentäminen. (van Gerven 2022, 160.) Työvoimapolitiikassa keskitytään usein vain työmarkkinoihin sekä siellä toimimiseen liittyviin tarpeisiin ja unohdetaan työnhakijan omat tarpeet ja resurssit. Politiikalla pyritään ihmisten nopeaan työllistymiseen. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2020.)

Välityömarkkinoiden rooli

Välityömarkkinat sijaitsevat avointen työmarkkinoiden ja työttömyyden välimaastossa, jossa tuetaan heikossa työmarkkina-asemassa olevia henkilöitä. Erilaisten hankkeiden, sosiaalisten yritysten, säätiöiden, järjestöjen ja työpajojen rooli välityömarkkinoilla on aina ollut merkittävä. Näillä kolmannen sektorin toimijoilla on valtavasti tietoa ja osaamista heikossa työmarkkina-asemassa olevien ihmisten tarpeista. Lisäksi heillä on tietoa vaikeasti työllistyvien, osatyökykyisten, pitkäaikaistyöttömien ja maahanmuuttajien työllisyyspalveluiden ja muiden tukimuotojen tuottamisesta sekä näkemys siitä, mihin tarpeisiin eri toimenpiteillä tulisi pyrkiä. (SOSTE…2019, 4.)

Tavoitteellinen toiminta

Heikossa työmarkkina-asemassa oleville henkilöille, joilla vahvistamisen tarpeita on voimavarojen ja osaamisen puolella, ei TE-palveluilla ole riittävästi tarjolla heidän tarvitsemaansa tukea. TE-palveluiden työmarkkinapalvelut auttavat ihmistä löytämään töitä ja työllistymään, mikä ei niinkään paranna työllistymisedellytyksiä vaan auttaa työllistymisessä. Työllistymisedellytyksien tuki olisi kuitenkin tärkeää juuri välityömarkkinoilla oleville heidän siirtyessä avoimille työmarkkinoille. Onneksi välityömarkkinoilla tarjotaan esimerkiksi yritysyhteistyön kautta räätälöityjäkin työmarkkinapalveluita, joiden lähtökohtana on ihmisten toiminta- ja työkyvyn sekä työelämän vaatimusten yhteensovittaminen. Kun yksilöiden ja yritysten tarpeet huomioidaan ja yhteensovitetaan, saavutetaan pitkäkestoisia työsuhteita. Välityömarkkinoiden rooli yksilön kanssakulkijana kohti avoimia työmarkkinoita on merkittävä, yritysyhteistyön aikana yksilöt itse saavat tarvittavan tuen sekä voimaantuvat saadessaan kuvan omista voimavaroistaan ja osaamisestaan.  Yritykset taas pääsevät käytännössä hyödyntämään välityömarkkinoilla olevien henkilöiden osaamista sekä työpanosta. (SOSTE…2019, 69–81.)

Kuva: Pixabay.com

Kirjoittaja

Kirjoittaja on sosionomi AMK -opiskelija Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa.

Lähteet

Sosiaali- ja terveysministeriö. 2020. Työkykyohjelma 2020–2022: Ohjelma ja hankeopas. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2020:11. PDF-dokumentti. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-9866-7 [viitattu 24.9.2022].

SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry. 2019. VÄLITYÖMARKKINAT JA TARVELÄHTÖISET TYÖLLISYYSPALVELUT. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://www.soste.fi/wp-content/uploads/2020/01/SOSTE-julkaisu-2019-Valityomarkkinat-ja-tarvelahtoiset-tyollisyyspalvelut.pdf [viitattu 24.9.2022].

van Gerven, M., Mesiäislehto, M., Ollonqvist, J., Malava, T., Netta, T. & Saikku, P. 2022. Eri poluilla työllisyyteen: Suomen sosiaaliturvajärjestelmän erityispiirteet ja ongelmakohdat kansainvälisessä vertailussa.  Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:51. E-kirja. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-369-2 [viitattu 27.9.2022].

Yksinasuvien tulevaisuuskuvat

Kirjoittaja: Laura Korkeila

Asun rivitaloyhtiössä, jossa on 13 asuntoa. Näistä viidessä asunnossa asutaan yksin, omani mukaan lukien. Olen heistä ainut, joka elää yksin ilman perhettä. Muilla on aikuistuneet lapset avo- tai avioeron jälkeen ja kaksi elää yksin leskeksi jäämisen seurauksena. Muissa asunnoissa, seitsemässä, asuu pariskunta ja yhdessä huoltaja, jolla on kaksi lasta. Toisin sanoen taloyhtiömme pihalla ei vilise kasapäin lapsiakaan, vaikka perheitä on enemmistö. Taloyhtiömme asuntokunnat kuvastavat hyvin yhteiskuntamme nykytilaa. Lapsia syntyy vähän, mutta yksinasuvia on paljon.

Tilastokeskuksen mukaan yksinasuvia on nyt Suomessa yli 45 % kaikista asuntokunnista. Yli miljoona suomalaista asuu yksin. Nämä lukemat eivät ole pieniä suhteutettuna koko väestöömme. Siltikin yhä edelleen on valloilla käsitys, että yksin asuminen on ihmisen elämässä välivaihe ennen perheellistymistä, avo- tai avioeron jälkeen tai leskeksi jäämisen myötä. Huomattavaa on kuitenkin se, että tämä käsitys on vanhentunut. Yksinasuvien joukossa on iso joukko niitä, joille yksin asuminen on elämäntapa.

Olipa peruste mikä tahansa yksin asumiselle, on yksin asuva täysivaltainen kansalainen joukossamme. Monesti törmään yksinasuvista käsitykseen siitä, että hän on jotenkin erikoinen tai ronkeli. Yksinasuvaa pidetään siis jollain tavoin viallisena, epänormaalina. Hän ei kelpaa puolisoksi tai hän on niin itsenäinen, ettei ota ketään luokseen asumaan. Näitä kommentteja olen saanut itsekin kuulla lukuisia kertoja. Onko kuitenkaan näin? Voisiko kuitenkin olla niin, että kaikkien ihmisten elämän käsikirjoituksessa perhettä tai edes puolisoa ei ole mukana?

Se, miksi suomalainen tyypillisimmillään tarkastelee, yksinasuvan olevan jotenkin erikoinen tai ronkeli, kertoo suomalaisten tarkastelutavasta asioihin. Erikoinen ja ronkeli viittaa ongelmakeskeiseen tarkasteluun. Mitä jos katsoisimme asiaa vähemmän ongelmakeskeisesti, jopa positiivisesti? Mitä hyvää yksin asumisessa on, kun kerran yli miljoona suomalaista tekee sen joka päivä?

Usein sanotaan, että yksinasuva on vapaa. Mistä yksinasuva on vapaa? Yhteisöstä, yhteiskunnasta vai ympäristöstä? Yhteisöjä on muitakin kuin perhe, on naapurit tai ystäväpiiri. Yhteiskunnallisesti katsoen yksinasuvalla on myös veronmaksu-velvollisuus. Sentään vanhanpiian verosta on päästy eroon, luojan kiitos. Yksinasuvalla on tasavertainen velvollisuus ympäristöään kohtaan sen huolehtimisesta ja siistinä pitämisestä. Ilmaan jää siis yhä vaille selkeää vastausta kysymys, mistä yksinasuva on vapaa.  

Yhteiskuntamme nojaa edelleen pitkälti siihen, että perheellistyminen nähdään luonnollisena osana ihmisen elämänkaarta ja poliittiset päätöksenteot perustellaan usein perheiden kautta. Ensi vuonna ovat eduskuntavaalit. Tahtoisin nähdä poliittisten puolueiden uudistuvan ja keskittyvän puheissaan myös meihin yksin-asuviin. Myös meillä on äänivalta, ja meidänkin äänemme on tärkeä.  

Yksinasuvien tulevaisuus on yhteiskunnallisesti tärkeä asia. Onhan meitä yksinasuvia merkittävä osuus kansalaisten joukossa. Opinnäytetyöni tulee tutkimaan yksinasuvien hyvinvoinnin tulevaisuutta ja tulevaisuuskuvia. Tutkimukseni metodologinen tausta on tulevaisuudentutkimuksessa ja aineistokeruumenetelmänä on eläytymismenetelmä. Tutkimukseen osallistuville, tässä tapauksessa yksin-asuville, lähetetään sähköinen Forms-lomake, joka sisältää tutkijan aloittaman kehyskertomuksen. Tutkimukseen vastaajat jatkavat annettua kehyskertomusta omalla kuvailullaan tai tarinallaan. Kehyskertomuksia on tutkimuksessa mukana kaksi, jotka jaetaan tutkimukseen osallistuvien kesken. Kehyskertomukset varioivat siten, että ensimmäinen kertomus käsittelee yksinasuvien positiivista tulevaisuutta ja toinen kertomus yksinasuvien negatiivista tulevaisuutta.  

Tutkimusaineistona tulevat olemaan yksinasuvien kirjoittamat tarinat, joista diskurssi-analyysimenetelmin pyritään löytämään erilaisia diskursseja liittyen yksinasuvien hyvinvoinnin tulevaisuuteen ja tulevaisuuskuviin. Näistä diskursseista on tavoite löytää asioita, jotka antavat eväitä yksinasuviin kohdistuviin yhteiskunnallisiin päätöksiin ja ratkaisuihin. Lisäksi tutkimuksen tarkoituksena on saada esille asioita, jotka liittyvät tulevaisuuden hyvinvointipalveluihin ja niiden kehittämiseen.  

Tutkimus tehdään yhteistyössä Suomen yksinasuvat ry:n kanssa ja opinnäytetyön on tarkoitus valmistua loppuvuodesta 2022. Siihen mennessä on tulevat eduskuntavaalit askeleita lähempänä ja me yksinasuvat odotamme, millaisia poliittisia linjauksia ja yhteiskunnallisia avauksia yksinasuviin liitetään päätöksenteossa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa.  

Tutkimusaineistona tulevat olemaan yksinasuvien kirjoittamat tarinat, joista diskurssianalyysimenetelmin pyritään löytämään erilaisia diskursseja liittyen yksinasuvien hyvinvoinnin tulevaisuuteen ja tulevaisuuskuviin. Näistä diskursseista on tavoite löytää asioita, jotka antavat eväitä yksinasuviin kohdistuviin yhteiskunnallisiin päätöksiin ja ratkaisuihin. Lisäksi tutkimuksen tarkoituksena on saada esille asioita, jotka liittyvät tulevaisuuden hyvinvointipalveluihin ja niiden kehittämiseen.

Kirjoittaja

Kirjoittaja on sosionomi YAMK -opiskelija Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa.

Etsivän nuorisotyöntekijän havaintoja nuorten yksinäisyydestä

Kirjoittaja: Hanna-Riikka Sepponen

Toimin etsivänä nuorisotyöntekijänä Kouvolan kaupungin Nuorisopalveluilla. Arkihavainnoissani sekä kollegoiden kanssa keskusteluissa yksinäisyys valitettavasti näyttelee merkittävää roolia nuorten elämässä. Nuorilla ei välttämättä ole ympärillään sellaisia ihmisiä, joille voisi tai uskaltaisi puhua omista asioista. Kavereita ei ole tai he eivät ole riittävän läheisiä. Myöskään sukulaisia ei haluta kuormittaa oman elämän asioilla. Joillain nuorilla eristäytymisen ja yksinäisyyden malli on saatu lapsuudenkodista. Myös sellaiset nuoret, jotka viettävät aikaa toisten seurassa saattavat kokea ulkopuolisuutta sekä kohtaamattomuutta. (Kouvolan etsivä nuorisotyö 2021.)

Haasteena yksinäisyys ja syrjäytyminen

Valtakunnallisessa käytössä olevassa Sovari – sosiaalisen vahvistumisen mittarissa etsivän nuorisotyön asiakkaina olevat nuoret ja nuoret aikuiset arvioivat palvelun toteutusta ja muutoksia elämäntaidoissaan. Vuoden 2021 Sovari–kysely kokoaa 2 145 nuoren näkemykset etsivästä nuorisotyöstä ja sen vaikutuksista sosiaalisen vahvistumisen näkökulmasta. Tuloksista käy ilmi, että 27 % nuorista on saanut tukea yksinäisyyteen, 26 % tukea kaveri- ja perhesuhteisiin ja 4 % kiusaamiseen liittyen. (Kinnunen 2021.)

Kouvolan etsivän nuorisotyön Sovari-kyselyn tulokset vuodelta 2021 kertovat, että 19 % nuorista on saanut tukea yksinäisyyteen ja 27 % tukea kaveri- ja perhesuhteisiin. Kiusaamiseen liittyvät aiheet eivät viime vuonna nousseet työskentelyyn. (Kinnunen 2021.) Viime vuosi oli ensimmäinen, jolloin yksinäisyyteen liittyvää teemaa kyselyssä käsiteltiin. Tulokset herättävät toiveikkuutta siitä, että etsivässä nuorisotyössä yksinäisyyden teeman parissa työskennellään tosissaan. Miten etsivän nuorisotyön menetelmin nuorten ja nuorten aikuisten yksinäisyyteen voidaan vaikuttaa vielä tehokkaammin?

Etsivän nuorisotyön asiakkailla yksinäisyyden kokemukset ovat yleisempiä kuin samanikäisten nuorten parissa keskimäärin. 15–29-vuotiaat työn, koulutuksen ja harjoittelun ulkopuolella olevat NEET-nuoret kokevat syrjäytymisen olevan ennen kaikkea syrjäytymistä sosiaalisista suhteista. 57 % NEET-nuorista kokee ystävien puutteen syrjäytymisen syyksi. Niiden osuus, joilla ei ole yhtään ystävää, on valtaväestöä suurempi NEET-nuorilla. (Gretschel & Myllyniemi 2017.)

Kohti turvallista vertaisryhmää

Yksinäisyys voi kroonistua. Tällöin siitä muodostuu persoonallisuuspiirre, jonka vuoksi nuori ei kykene hahmottamaan itseään ei-yksinäisenä. Yksinäisyyden tuntemuksia ja sen seurauksia voi olla vaikeaa nähdä itse, jos niihin on tottunut. (Välimäki ym. 2018.) Yksinäisyyden pitkittyessä vaikutukset laajenevat psyykkiseen oireiluun kuten masentuneisuuteen, eristäytyneisyyteen, ahdistuneisuuteen ja itsetuhoisuuteen. Nuoruudessa koettu ulkopuolisuus voi vaikuttaa opiskelu- ja työuralta syrjäytymiseen ja ilmetä viimesijaisten palveluiden lisääntyneenä tarpeena. Näin ollen yksinäisyydellä on yhteiskunnallista turvallisuutta heikentäviä vaikutuksia. (Junttila 2022.)

Tehokkaimpia yksinäisyyden ehkäisyn keinoja ovat sosiaalisten taitojen vahvistaminen ja sosiaalisten mahdollisuuksien lisääminen sekä yhteisöllisyyden vahvistaminen ja kielteisten ajattelumallien käsittely (Junttila 2022).

Etsivä nuorisotyöntekijä on haavoittuvassa asemassa olevien yksinäisten nuorten tuki. Työntekijä luo nuorelle kokemuksia siitä, että hän ei ole yksin asioidensa kanssa. Lisäksi tiivis työskentelysuhde voi vähentää yksinolon kokemusta. Vaikka etsivän nuorisotyön asiakassuhteet voivat olla pitkiä, ne ovat kuitenkin määräaikaisia. Siksi onkin tärkeää tarjota nuorelle mahdollisuuksia kohdata muita nuoria tuetusti ja rakentaa nuorelle positiivisia kokemuksia vertaisryhmässä olosta. Etsivän nuorisotyön painopistettä tulisi mielestäni siirtää enemmän kohdennettuun ryhmätoimintaan ja yhteisöllisten kokemusten tarjoamiseen, yksilötyötä kuitenkaan unohtamatta.

Lähteet

Gretschel, A. & Myllyniemi, S. 2017. Työtä, koulutus- tai harjoittelupaikkaa ilman olevien nuorten käsityksiä tulevaisuudesta, demokratiasta ja julkisista palveluista – Nuorisobarometrin erillisnäyte/aineistonkeruu.  Nuorisotutkimusseura ry. PDF-dokumentti. Päivitetty: 5.12.2017. Saatavissa: https://www.nuorisotutkimusseura.fi/images/hankkeet/nuorisobarometrin-erillisnayte/eriarvoistumistyoryhma_gretschelmyllyniemi_neet_aineistokooste_05122017_nettiin.pdf [viitattu 18.5.2022].

Junttila, N. 2022. Lasten ja nuorten yksinäisyys on lisääntynyt jo pitkään – pandemia on heikentänyt tilannetta entisestään. Blogi. Päivitetty 13.1.2022. Saatavissa: https://www.mustread.fi/artikkelit/lasten-ja-nuorten-yksinaisyys-on-lisaantynyt-jo-pitkaan-pandemia-on-heikentanyt-tilannetta-entisestaan/ [viitattu 18.5.2022].

Kinnunen, R. 2020. Sovari: Etsivän nuorisotyön Sovari 2021 – tulokset: Kouvola. Into – etsivä nuorisotyö ja työpajatoiminta ry. PDF-dokumentti. Päivitetty: 2.5.2022. Saatavissa: https://tpysuomi.sharepoint.com/sites/Sovari/Jaetut%20asiakirjat/Forms/AllItems.aspx?ga=1&id=%2Fsites%2FSovari%2FJaetut%20asiakirjat%2FGeneral%2FSovari%20ENT%202020%2D2021%20tulokset%20organisaatiot%2F132%20Kouvola%2FSovariENT%20TULOS2021%20132%20Kouvola%2Epdf&parent=%2Fsites%2FSovari%2FJaetut%20asiakirjat%2FGeneral%2FSovari%20ENT%202020%2D2021%20tulokset%20organisaatiot%2F132%20Kouvola [viitattu 18.5.2022].

Kouvolan etsivä nuorisotyö. 2021. Nuorten elinolojen raportti 2021: Kouvolan etsivän nuorisotyön havaintoja. PDF-dokumentti. Päivitetty: 4.4.2022. Saatavissa: https://www.nuortenkouvola.fi/wp-content/uploads/sites/4/2022/04/Nuorten-elinolojen-raportti-2021.pdf [viitattu 18.5.2022].

Välimäki, V., Ranta, M., Grönlund, H., Junttila N. & Pessi, A. 2018. Yksin yli opistokaupungissa: opiskelijoiden yksinäisyyskokemukset elämänkulun tutkimusperinteen näkökulmasta. Nuorisotutkimus 36: 3. PDF-dokumentti. Päivitetty: 3.2018. Saatavissa: https://elektra.helsinki.fi/oa/0780-0886/2018/3/yksinyli.pdf [viitattu 18.5.2022].

Kirjoittaja

Kirjoittaja on etsivä nuorisotyöntekijä ja viimeisen vuoden sosionomiopiskelija Xamk Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulusta.

Omistatko velkaa? Ei syytä häpeään

Kirjoittajat: Niina Autio, Jenni Greijula, Niina Heiskanen, Laura Kilpiä

Opiskelemme sosiaalialan YAMK-tutkintoa hyvinvoinnin edistämisen koulutusohjelmassa. Tehtävänä oli kirjoittaa artikkeli aiheesta toimeentulo ja työllisyys. Valitsimme artikkelimme näkökulmaksi velkaantumisen ja siitä aiheutuvan häpeän tunteen. Tämä blogikirjoitus on tiivistelmä artikkelista. Halusimme tuoda esille aiheen, joka koskettaa useita ja josta puhutaan melko vähän.

Maaliskuussa 2020 alkanut koronapandemia aiheutti maailmanlaajuisen terveyskriisin, mutta sen seurauksena tuli myös monia koskettava toimeentulon kriisi. Rajoitusten myötä ihmiset jäivät koteihinsa, ja usealta freelancerilta ja yksinyrittäjältä loppuivat työt. Pandemian myötä myös työttömien määrä kasvoi, ja moni säännöllistä tuloa saava joutui lomautetuksi.

Miksi velkaannumme?

Kokemus köyhyydestä ja rikkaudesta riippuu paljolti siitä, millainen tulotaso ympärillä olevilla ihmisillä on. Jatkuva vertailu naapureihin ja tarve pysyä samassa kulutustahdissa on turhaa. Naapurin hieno autokin voi olla velkarahalla ostettu.

Velkaantumista esiintyy kaikissa tuloluokissa. Velka ei ole aina huono asia, koska se myös mahdollistaa asioita. On hyvä muistaa, että velan määrä tulee suhteuttaa oikein omiin käytettävissä oleviin tuloihin. Lisäksi olisi hyvä olla taloudellista ”puskuria” pahan päivän varalle.

Velkaantuminen ei ole aina oma syy. Se voi aiheutua monista elämäntilanteen muutoksista, esimerkiksi avioerosta, sairastumisesta tai läheisen kuolemasta. Taustalla voi olla erilaisia riippuvuuksia, osaamattomuutta rahankäytössä tai yksinkertaisesti se, että elää yli varojensa.

Nykyisin vain harva kantaa mukanaan käteistä. Nettivaatekaupoissa voi käyttää Visaa, ravintoloissa DinersClub-korttia, ulkomaan reissuilla MasterCardia, huonekalukaupoilla liikkeen omaa korttia, elektroniikkaliikkeessä aktiivirahakorttia ja ruokakaupan Plussakorttiin saa luotto-ominaisuuden. Raha on muuttunut muoviksi, ja velaksi elämisestä on tullut yksi tapa kattaa jokapäiväisiä elinkustannuksia.

Lähde: Word-kuvapankki

Miksi velkaantuminen aiheuttaa häpeää?

Velkaongelmat koetaan häpeällisiksi kenties siksi, että niiden nähdään johtuvan ennen kaikkea velallisen omasta toiminnasta. Kun ihminen menettää oman taloudenhallintansa ja velkaantuu, häpeän tunne saattaa vallata mielen. Häpeä voi tuntua katumuksena, ahdistuksena, kunnianmenetyksenä ja huonommuuden tunteena.

Tilanne haltuun – peliä ei ole menetetty

Kasaantuvatko laskut? Talouden hälytysmerkit voivat näkyä arjessa esimerkiksi jatkuvana eräpäivien siirtämisenä, maksuajan lisäämisenä tai yöunien menettämisenä. Lainaa lyhennetään uudella lainalla, ja lopulta maksuhäiriömerkintöjen ja ulosoton pelko voi johtaa laskujen avaamatta jättämiseen.

Hyvä taloudenhallintataito vaikuttaa oman elämän hallintaan ja itsenäisyyteen, mahdollisuuksiin toteuttaa omia unelmia sekä kykyyn ymmärtää muiden taloudellisia haasteita. Rahan arvostusta, talousosaamista ja taloudenhallintataitoja kannattaa opetella jo pienestä pitäen: oman talouden ymmärtäminen on elämäntaito. Jos olet ajautunut talousvaikeuksiin, on tärkeää puhua asiasta jonkun kanssa. Kaikista talousmurheista voi selvitä.

Kirjoittajat

Niina Autio, Jenni Greijula, Niina Heiskanen ja Laura Kilpiä opiskelevat sosiaalialan YAMK-tutkintoa hyvinvoinnin edistämisen koulutusohjelmassa Xamkissa.

Asiakasturvallisuus sosiaalihuollossa muuttuvassa maailmassa

Kirjoittajat: Elina Koivumäki ja Tuuli Niemelä

Tässä blogissa mietimme asiakasturvallisuutta lastensuojelun sijaishuollossa ja vanhustenhuollossa. Käytämme esimerkkeinä viime vuosina tapahtuneita väkivallan tekoja, jotka koskettavat sosiaalihuoltoa. Olisiko henkilökunta voinut toimia toisin, niin ettei väkivallantekoja olisi tapahtunut Turussa syksyllä 2021 tai Koskelassa 2020?  Työntekijät ovat varmasti joutuneet pohtimaan omaa toimintaansa sekä sitä, olisiko heidän pitänyt jotenkin toimia toisin. Meidän sosiaalihuoltoalan ammattilaisten tulisi olla askeleen edellä asiakasturvallisuudessa, mutta miten?

Valvontaan ja sen kehittämiseen on panostettu viime vuosina. Sosiaalihuollon ammattihenkilöistä annetun lain (26.6.2015/817) avulla on nostettu esille toimintaympäristön kehityshaasteita, kuten henkilöstömitoitukset. Hyvän asiakasturvallisuuden takaamiseksi sosiaalihuollon yksiköissä on työntekijöiden oltava perillä lainsäädännöstä ja eettisistä periaatteista. Työympäristön ja resurssien on myös oltava asianmukaiset. Yksi keskeisin riski lastensuojelutyössä on asiakkaiden määrä suhteessa työntekijöihin, jolloin työntekijä ei ehdi paneutua yksittäisen asiakkaan tilanteeseen. (Välimäki ym. 2021, 184.)

Uuden vanhuspalvelulain myötä voidaan taata, että henkilöstömitoitus toteutuu. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) suorittaa kaksi kertaa vuodessa seurantakyselyn, ja jos mitoitus ei täyty tai kyselyyn ei vastata yksikössä ollenkaan, aluehallintovirasto käynnistää valvonnan kyseiseen yksikköön. YLE uutisoi 9.12.2021, että hallituksen esitys lastensuojelun sosiaalityöntekijöitä kohden olevan asiakasmäärän rajoittamisesta on mennyt läpi (Tanninen 2021). Muutos on tärkeä askel kohti asiakasturvallisuutta.

Lähde: Pixabay.com

Kysyimme 18.10.2021 Aluehallintoviraston ylitarkastaja Jaana Aarniolta sähköpostitse, olisiko hänellä näkemystä samankaltaisuuksista lasten sijaishuollossa ja ikäihmisten itsemääräämisoikeudessa. Hän vastasi seuraavasti: ”Lastensuojelulaissa on selkeämmin määritelty itsemääräämisoikeuden rajoittamisen periaatteet ja toisaalta myös sen edistämisen periaatteet. Ikäihmisiä koskevassa lainsäädännössä näitä ei ole.” (Aarnio 26.10. 2021.)

Koskelan tapauksessa poliisin selvityksen perusteella ketään ei ollut syytä epäillä virkavelvollisuuden rikkomisesta tai muista rikoksista. Lastensuojelun työntekijöiden ja viranhaltijoiden osalta asiassa ei todettu virkavelvollisuuden laiminlyöntiä (Kirsi 2021). Nuoresta oli tehty virka-apupyyntö poliisille. Lastensuojelulaitoksen työntekijät ovat kertoneet, että kyseisenä viikonloppuna yksikön henkilöstöresurssit olivat pienet ja työntekijät kokemattomia. Varahenkilöstöön ei oltu yhteydessä. Nuoren läheisverkostoon oltiin yhteydessä ja häntä yritettiin tavoittaa puhelimitse ja viesteillä. Yksiköllä ei ollut autoa, mikä on voinut vaikuttaa nuoren etsintään. (Kirsi 2021.)

Mediassa käsitellään paljon lastensuojelun sekä ikäihmisten palvelujen epäkohtia, joihin on syytäkin puuttua, mutta paljon on olemassa myös hyviä käytäntöjä.  Kehittämistyö on ottanut usein askelia eteenpäin, kun puutteita asiakasturvallisuudessa on havaittu kentällä. Eri toimialoilla asiakasturvallisuudesta huolehditaan laadukkaasti ja samansuuntaisesti, mutta siitä huolimatta ikäviä asioita voi tapahtua.

Lähteet

Aarnio, J. 2021. Ylitarkastaja. Sähköpostikeskustelu 18.10. – 26.10.2021. Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto.

Kirsi, K. 31.8.2021. Poliisi selvitti: Koulu ja lastensuojelu toimivat lain mukaan ennen 16-vuotiaan surmaa Koskelassa, lastensuojelulaitoksen olosuhteet jännitteiset. www-sivu. Saatavilla: https://yle.fi/uutiset/3-12079020. [viitattu 8.10.2021]

Laki sosiaalihuollon ammattihenkilöistä 26.6.2015/817

Tanninen, J. 9.12.2021. Tampere valmistuu lakimuutokseen: lisää lasten ja nuorten sosiaalityöntekijöitä. www-sivu. Saatavilla: https://yle.fi/uutiset/3-12222092 [viitattu 10.12.2021]

Välimäki, S., Vornanen, R., Vanjusov, H. & Hämäläinen, J. 2021. Asiakasturvallisuus lastensuojelussa. Teoksessa Kurki, T., Jylhä, V. & Kekoni, T. (toim.) Asiakasturvallisuus sosiaali- ja terveysalalla. Tallinna: Gaudeamus Oy. 161–187.

Kirjoittajat

Tuuli Niemelä työskentelee lyhytaikaisessa sijaishuollossa ja Elina Koivumäki palvelupäällikkönä vanhuspalveluissa. Molemmat opiskelevat hyvinvoinnin edistämisen Yamk-tutkintoa Xamk:ssa.

Asiakasturvallisuuden palapeliä kokoamassa

Kirjoittajat: Elina Kataja, Anne Katajamäki, Saija Kettunen ja Sirpa Koistinen

Lähde: mukaellen Pixabay.com

Muuttuva sosiaalityö haastaa jokaista meitä alalla työskentelevää. Ajalle ominainen aivotyön lisääntyminen kuormittaa työntekijöitä ja sen merkitys asiakasturvallisuuteen on keskeinen. Sosiaalityön ajankohtaisista kysymyksistä asiakasturvallisuus on mielestämme tärkeä, koska se liittyy aivan kaikkeen tekemiseemme asiakastyössä. Hyvin johdettu, hyvinvoiva työntekijä edistää asiakasturvallisuuden toteutumista.

Asiakasturvallisuuden haasteita

Työhyvinvointi, asiakasturvallisuus ja johtaminen muodostavat mielenkiintoisen palapelin, jossa jokaisen palan sisältö itsessään on jo runsas. Lisäksi palojen yhteensovittaminen on haastavaa. Asiakas odottaa saavansa turvallista ja oikea-aikaista palvelua tutulta, pitkäaikaiselta työntekijältä. Elämme kuitenkin parhaillaan aikaa, jolloin työntekijän markkinat mahdollistavat työpaikan vaihdokset entistä useammin. Useilla sosiaalityön kentillä, esimerkiksi lastensuojelussa ja vanhustenhuollossa, työntekijöiden vaihtuvuus on suurta. Asiakasturvallisuuden näkökulmasta tilanne on todella haastava.

Sosiaali- ja terveysministeriön (2017, 14) mukaan asiakasturvallisuuden toteutuminen on organisaation johdon ja esimiesten vastuulla. Heidän toiminnallaan luodaan edellytykset asiakasturvallisuuden toteutumiselle. Johtamista haastavat tässä ajassa kiristyvä taloustilanne ja kaiken aikaa lisääntyvä työvoimapula sosiaalialan osaajista.

Työhyvinvoinnin ajan ilmiöitä

Aivotyön käsite, merkitys työhyvinvoinnille ja välillisesti asiakasturvallisuuden toteutumiselle käytännön työssä, on ajankohtainen aihe. Nykyisin työ on suurelta osin kognitiivista työtä eli aivotyötä. Työssä on huomattava ja muistettava asioita, keskityttävä kirjallisiin töihin, ongelmien ratkomiseen, päätösten tekemiseen, tietojen ja taitojen päivittämiseen, ideointiin sekä tietojen välittämiseen eri yhteistyötahojen kesken. Työntekijöitä kuormittavat jatkuvat työn keskeytykset, kiire, töiden pirstaleisuus ja usean asian yhtäaikainen mielessä pitäminen.

Eettinen toiminta edellyttää arvovalintojen tekemistä sekä oikean ja väärän pohdintaa. Työntekijät kuormittuvat tilanteissa, joissa he eivät voi toimia eettisesti kestävällä tavalla tai he huomaavat muiden toimivan epäeettisesti. Usein kiire vaikuttaa tähän kokemukseen, kun koetaan, että työtä ei pystytä tekemään niin hyvin kuin haluttaisiin. Sosiaalialan etiikasta puhuttaessa tarkoitetaan yleensä asiakkaan oikeutta hyvään ja oikeudenmukaiseen kohteluun ja hoitoon. Alan ammattilaisten velvollisuus on huolehtia, että asiakkaan oikeudet toteutuvat. (Fagerström ym. 2016, 63.)

Visiosta käytäntöön

Asiakas- ja potilasturvallisuusstrategiassa 2022–2026 on visioitu Suomen olevan asiakas- ja potilasturvallisuuden mallimaa vuonna 2026 (STM 2021, 16). Asiakasturvallisuutta toteuttamaan tarvitaan hyvinvoivia työntekijöitä. Siihen päästään esihenkilöiden, työntekijöiden ja asiakkaiden tiiviillä yhteistyöllä. Se vaatii myös panostamista johtamiseen, työntekijöiden sitouttamiseen ja työhyvinvoinnista huolehtimiseen.

Asiakasturvallisuuden toteutuminen vaatii paljon arkista puhetta, sisällön tuomista näkyväksi työyhteisöissä ja organisaatioiden omavalvontasuunnitelmissa. Julkisen keskustelun olisi hyvä tuoda esille eroja asiakas- ja potilasturvallisuuden välillä, jolloin asiakasturvallisuus käsitteenä aukeaisi paremmin sekä alan toimijoille että asiakkaille itselleen. Jokainen työntekijä vastaa osaltaan asiakasturvallisuudesta omassa työssään. Vision saavuttamiseen tarvitaan meistä jokaista!

Lähteet

Fagerström, V., Koivikko, A., Rauramo, P. & työryhmä. 2016. Sosiaalialan työsuojelu ja -hyvinvointi. Työturvallisuuskeskus. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://ttk.fi/files/6419/Sosiaalialan_tyosuojelu_ja_-hyvinvointi_26118.pdf [viitattu 5.11.2021].

Sosiaali- ja terveysministeriö. 2021. Asiakas- ja potilasturvallisuusstrategia ja toimeenpanosuunnitelma 2022–2026, luonnos. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://www.lausuntopalvelu.fi/FI/Proposal/Participation?proposalId=7db00982-c893-4e32-bb83-0f2ce1a4181b [viitattu 10.12.2021].

Sosiaali- ja terveysministeriö. 2017. Valtioneuvoston periaatepäätös. Potilas- ja asiakasturvallisuusstrategia 2017–2021. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2017:9. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/80352/09_2017_Potilas-%20ja%20asiakasturvallisuusstrategia%202017-2021_suomi.pdf?sequence=1&isAllowed=y [viitattu 3.10.2021].

Kirjoittajat

Elina Kataja, lastenkodin ohjaaja, Anne Katajamäki, etsivä nuorisotyöntekijä, Saija Kettunen, talous- ja velkaneuvoja ja Sirpa Koistinen, perheneuvoja. Kirjoittajat ovat Xamkin opiskelijoita Hyvinvoinnin edistämisen koulutuksesta (ylempi amk).

Digitaidoista digihyvinvointia työelämään

Kirjoittajat: Anna-Kaisa Husu, Anna Nevalainen ja Saija Salo

Olemme Hyvinvoinnin edistämisen YAMK-opiskelijoita Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa. Tutustuimme digitalisaatioaiheeseen Muuttuva sosiaalityö ja sosiaalinen todellisuus -opintojakson aikana. Työskentelemme kaikki sosiaalialan erilaisissa työympäristöissä. Aihetta tutkiessamme pohdimme, millä tasolla ovat työntekijöiden IT-taidot. Ovatko digitaidot ja digihyvinvointi huomioitu työpaikoilla?

Lähde: Pixabay.com

Yhteiskunnan muuttuminen digiloikan suhteen on ollut valtava. Se haastaa työelämän ja kansalaiset, koska digitaidot vertautuvat kansalaistaitoihin ja ovat nykyään välttämättömiä kaikilla aloilla. Nykyhetken työelämässä korostuvat työntekijän digiosaaminen ja asiakkaiden kohtaaminen digitaalisesti. Työntekijöiden taidot ja asenteet ovat erilaisia digikehityksen edessä.

Valtiovarainministeriön (2021) mukaan digitalisaatio luo puitteet isoille rakenteellisille muutoksille, joita tällä hetkellä yhteiskunnassamme muotoillaan. Tarkoituksena on luoda entistä paremmat ja luotettavammat palveluketjut hyvää elämää ja eri elämäntilanteita varten. Koronan aiheuttaman poikkeustilan siivittämänä monet palvelut ovat joutuneet digitalisoitumaan nopealla aikataululla. Tämä tarkoittaa sitä, että monessa työpaikassa on jouduttu tekemään suuria harppauksia digitalisaation viemiseksi asiakastyöhön. Digihyvinvointi on fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia digilaitteiden ja -palveluiden sisältämässä arjessa. Digihyvinvoiva henkilö osaa käyttää laitteita ja palveluita tavalla, joka tukee osallisuutta ja läheisiä ihmissuhteita. Digihyvinvoiva henkilö ymmärtää myös mahdollisia median aiheuttamia haittavaikutuksia. (Tuhkanen 2020.) Digihyvinvoiva työntekijä ei kuormitu tietotulvasta ja kykenee hallitsemaan kokonaisuuksia.

On tärkeää, ettei työntekijöiden eriarvoistuminen kasva mahdollisten digitaitojen puutteen vuoksi. Digitaitojen puutteesta ja osaamisesta on hyvä puhua avoimesti. Työnantajan tulee motivoida ja kannustaa työntekijöitä digitaitojen päivittämisessä. Tämä tukee sekä omaa, että asiakkaan digihyvinvointia. Työyhteisöissä tulee luoda resursseja taitojen päivittämiselle.

Digi- ja väestötietoviraston (DVV) mukaan digitaitojen oppiminen tulisi integroida kaikkeen koulutukseen tulevaisuudessa. DVV:n ohjeena työntekijöille on, että tarvitaan avointa mieltä muutosten edessä ja kykyä hallita teknostressiä. Tärkeää on osata valita kullekin työn vaatimalle sisällölle sopiva työväline. Digiturvallisuuteen ja tiedonhakuun liittyvät taidot ovat tärkeä huomioida työssä. Medialukutaidot ja lähdekriittisyys ovat olennaisia hallittavia asioita. (Digi- ja väestötietovirasto 2021.)

Työpaikoilla tarvitaan osaamista digitaitojen hallintaan ja digihyvinvoinnin tukemiseen. Työntekijöiden omalla motivaatiolla tähän on merkitystä. Tulevaisuudessa työyhteisöjen tulee panostaa digikehitykseen, työpaikoilla tarvitaan digihyvinvoivia työntekijöitä.

Lähteet

Digitalisaation edistämisen ohjelma. 2021. Www-dokumentti. Saatavissa: https://vm.fi/digitalisaation-edistamisen-ohjelma [viitattu 4.11.2021].    

Digi tuli töihin -nämä ovat työntekijän 5 tärkeintä digitaitoa. 2021. Www-dokumentti. Saatavissa: https://www.sttinfo.fi/tiedote/digi-tuli-toihin-nama-ovat-tyontekijan-5-tarkeinta-digitaitoa?publisherId=3777&releaseId=69917513 [viitattu 4.11.2021],

Tuhkanen, N. 2020. Digihyvinvointi on osa kokonaisvaltaista hyvinvointia. Www-dokumentti. Päivitetty 6.10.2020. Saatavissa: https://read.xamk.fi/2020/kestava-hyvinvointi/digihyvinvointi-on-osa-kokonaisvaltaista-hyvinvointia/ [viitattu 4.11.2021].    

Kirjoittajat

Anna-Kaisa Husu geronomi (AMK), Anna Nevalainen sosionomi (AMK), Saija Salo sosionomi (AMK)

Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun YAMK-opiskelijat