Olemme huolissamme lastensuojelun lapsista ja nuorista

Kirjoittajat: Eerika Hakala, Roosa Mäkeläinen, Veera Partanen ja Jenni Rosvall

Tässä blogissa otamme kantaa lastensuojelulaitoksiin sijoitettujen lasten ja nuorten mielenterveysongelmiin ja niiden hoitamiseen. Teimme aiheesta ruohonjuurisarjakuvan, jolla otamme kantaa taideaktivismin kautta. Ruohonjuurisarjakuvan tärkein tehtävä on välittää tietoa.

Lastensuojelun asiakkailla ilmenevät mielenterveydenongelmat ovat yleistyneet. 13 – 17-vuotiaista sijoitetuista lapsista joka toinen on nuorisopsykiatrian asiakkaana. Viime vuosina psykiatrisen hoidon väheneminen ja sairaanhoitopiirien alhaiset resurssit ovat hankaloittaneet nuorten avun saamista. Nykyään pitkäaikaiset hoitojaksot ovat jäänet lyhyiksi. Lyhyen jakson jälkeen, lasten vakavistakin mielenterveysongelmista huolimatta, heidät lähetetään takaisin lastensuojelulaitokseen. Näin ollen heidän hoitonsa tulee halvemmaksi kuin sairaalassa. Pia Eriksonin mukaan lastensuojelun yksi tärkeimmistä kehittämisen kohteista on lasten mielenterveydenongelmista johtuvan hoidon lisääminen (Laitinen 2021). Sijoitettujen nuorten mielenterveysongelmiin on vaikea saada pitkäaikaista apua, jota monet tarvitsisivat. Psykiatrinen osastohoito ja pitkäaikainen kuntouttava psykiatrinen hoito ovat viime vuosina vähentyneet, ja hoito-osastoja on lakkautettu. (Laitinen 2021.)

Meidän mielestämme lasten ja nuorten mielenterveyden hoitamiseen tulisi panostaa, etenkin lastensuojelunuorten kohdalla, koska yleensä heidän elämässään on tapahtunut isoja asioita, joista olisi hyvä päästä keskustelemaan. Jokainen lapsi ja nuori tulisi ottaa vastaan yksilöinä ja heille pitäisi olla mahdollista tarjota pitkäkestoinen hoitosuhde. Varhaisessa vaiheessa mielenterveysongelmiin puuttumisella ja ennaltaehkäisevällä toiminnalla voitaisiin ehkäistä lasten ja nuorten syrjäytymistä ja yleistä pahaa oloa. Esimerkiksi koulu- ja opiskeluympäristössä ennaltaehkäisevää toimintaa olisi helpoin toteuttaa. Niissä voitaisiin puhua enemmän mielenterveyden tärkeydestä ja antaa arkielämään työkaluja hyvinvoinnin ylläpitämiseen. Koulun lisäksi laitoksissa olisi hyvä muistuttaa myös netin kautta saatavasta avusta, esimerkiksi chat-kanavista, sovelluksista ja mielenterveyspalveluiden puhelinnumeroista.

Ruohonjuurisarjakuva on hyvä taideaktivismimenetelmä, sillä sen tarkoitus on tuoda tietoa sanattomasti, jolloin yhteistä kieltä tai lukutaitoa ei tarvita. Tämän ansioista sarjakuvaa voi hyödyntää monien eri asiakasryhmien kanssa työskenneltäessä, esimerkiksi maahanmuuttajien ja vammaisten kanssa. Huomasimme harjoitteluissamme, kuinka kuvilla on iso merkitys kommunikaatiossa. Esimerkiksi vammaistyössä päivä kuvitetaan asiakkaille, mikä on verrattavissa ruohonjuurisarjakuvaan. Ymmärtääkseen kuvan tarkoitusta, kuvaa ei tarvitse selittää tekstillä. Omassa sarjakuvassamme käytimme paljon tekstiä, joten se ei ole paras mahdollinen esimerkki ruohonjuurisarjakuvasta, mutta sekin soveltuu tiedon välittämiseen ja taideaktivismin esille tuomiseen.

Lähteet

Laitinen, J. 2021. Sijaishuollon lapset eivät aina saa apua mielenterveyden ongelmiin. Talentia. Verkkolehti. Saatavissa: https://www.talentia-lehti.fi/sijaishuollon-lapset-eivat-aina-saa-apua-mielenterveyden-ongelmiin/?fbclid=IwAR2LKePL9mXkCV-zRtzbCZQYxJW6WaWh_CYr8YR1qU0Dmq3NOjaQypcZqXE [viitattu 30.5.2021].

Kirjoittajat

Kirjoittajat Eerika Hakala, Roosa Mäkeläinen, Veera Partanen ja Jenni Rosvall ovat ensimmäisen vuoden sosionomiopiskelijoita Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu XAMK:sta.

Poikien kohtaama hyväksikäyttö ja tiedostamattomat asenteet

Kirjoittaja: Tiina Lepistö

Opettajien harjoittama seksuaalinen ahdistelu ja hyväksikäyttö ovat todellisuutta Suomessakin. Selvitin, millaisia asenteita pojan asemaan uhrina liittyy ja kuinka lapset yleisesti kertovat hyväksikäytön kokemuksistaan.

Anderson ym. (2015) tutkivat koevalamiehistön avulla, onko opettajan ja oppilaan sukupuolella ja iällä vaikutusta siihen, kuinka tuomittavana hyväksikäyttö nähdään. Tämä on tärkeä näkökulma. Näillä ehkä tiedostamattomillakin asenteilla voi olla vaikutusta siihen, kuinka vakavasti hyväksikäyttöön suhtaudutaan, kerrotaanko siitä eteenpäin ja kuinka siitä tuomitaan (Anderson ym. 2015, 1467). Poikien kannalta tulokset olivat huolestuttavia.

Tulokset osoittivat, että mitä vanhemmasta opettajasta ja nuoremmasta oppilaasta oli kyse, sitä tuomittavampana hyväksikäyttöä pidettiin. Tuomittavuutta lisäsi, jos tekijä oli mies ja uhri tyttö. Mitä vanhempi oppilas taas oli kyseessä, sitä enemmän valamiehistö oletti hänen itse halunneen seksiä varsinkin, jos kyseessä oli poika.  Poikaoppilaan kokemaa seksuaalista hyväksikäyttöä ei myöskään pidetty niin vakavana, jos hyväksikäyttäjä oli naisopettaja. Tätä mieltä olivat erityisesti miespuoliset valamiehet, sillä he olettivat poikaoppilaan halunneen seksuaalista kanssakäymistä naisopettajan kanssa. (Anderson ym. 2015, 1449-1450, 1464-1465.)

Onneksi lakeja ei laadita näiden asenteiden pohjalta. Suomen rikoslaissa seksuaalisen hyväksikäytön suojaikäraja on 18 vuotta, jos hyväksikäyttäjä, sukupuolesta riippumatta, on auktoriteettiasemassa uhriin nähden. Siis esimerkiksi opettaja. (Rikoslaki 20. luku, 5§.)

Anderson ym. (2015, 1465) nostivat esiin huolen poikien asemasta. Vähättelevät asenteet seksuaalisen hyväksikäytön vakavuudesta voivat estää poikia kertomasta siitä. Lisäksi asiasta kuuleva ei välttämättä vie asiaa eteenpäin sen vaatimalla vakavuudella varsinkaan, jos tämä kuulija on mies.

Miksi lapsi vaikenee?

Huoli pojista herää myös Hietamäen ym. (2020) tutkimuksessa, jossa tutkittiin tyttöjen ja poikien eroja seksuaalisesta hyväksikäytöstä kertomisessa. Jopa neljäsosa lapsista oli jättänyt kertomatta hyväksikäytöstä kenellekään, ja pojat olivat tässä enemmistönä. Tyttöjä ja poikia yhdisti se, että molemmat jättivät kertomatta hyväksikäytöstä useammin, jos hyväksikäyttäjä oli samaa sukupuolta.

Syiksi vaikenemiselle lapset mainitsivat muun muassa pelkonsa siitä, että ketään ei kiinnostaisi ja he jäisivät vaille apua. Valitettavasti nämä pelot eivät olleet aivan turhia. 25% lapsista kertoi, että heitä ei uskottu, heille suututtiin tai heitä neuvottiin vaikenemaan, kun he yrittivät kertoa kokemuksistaan. Vain noin puolet kertoi saaneensa tukea ja lohdutusta. (Hietamäki ym. 2020, 546, 548-549.)

Huolestuttavaa oli myös se, että vajaa puolet lapsista jätti kertomatta hyväksikäytöstä, koska ei pitänyt asiaa niin vakavana (Hietamäki ym. 2020, 549). Tämä ilmiö voi liittyä myös opettajan ja oppilaan tapaukseen. Furthermore ym. (1993) huomioivat, että nuoret olivat epävarmoja siitä, onko seksuaalinen suhde opettajan ja oppilaan välillä hyväksikäyttöä (Anderson ym. 2015, 1450 mukaan).

Hietamäen ym. (2020, 549) tutkimuksessa ilmeni tuttu asetelma: suurin osa hyväksikäyttöä kokeneista oli tyttöjä, ja tekijät miehiä. Mutta onko tässä koko totuus? Kysymys onkin, kuinka saamme selvitettyä poikien kokeman seksuaalisen häirinnän ja hyväksikäytön todellisen laajuuden, jos asenneilmapiirimme vaientaa heidät.

Lähteet

Anderson, A., Wingrove, T., Fox, P., McLean, K. & Styer, E. 2015. Who is the rotten apple? Mock jurors’ views of teacher-student sexual contact. Journal of interpersonal violence 33, 1449-1471. Pdf-dokumentti. Saatavissa:https://journals-sagepub-com.ezproxy.xamk.fi/doi/pdf/10.1177/0886260515618. [viitattu 30.4.2021]

Hietamäki, J., Husso, M. & Arponen, T. 2020. Tyttöjen ja poikien väliset erot seksuaalisesta hyväksikäytöstä kertomisessa. Yhteiskuntapolitiikka 85, 542-553. Pdf-dokumentti. Saatavissa: https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/140733/YP2005-6_Hietam%c3%a4kiym.pdf?sequence=1&isAllowed=y [viitattu 30.4.2021]

Rikoslaki 19.12.1889/39.

Kirjoittaja

Kirjoittaja Tiina Lepistö on ensimmäisen vuoden sosionomiopiskelija Kaakkois- Suomen ammattikorkeakoulussa.

”Elämän tarkoitus on ikävän karkoitus”

Kirjoittaja: Vesa Tuominen

”Elämän tarkoitus on ikävän karkoitus” riimitteli Martti Syrjä Elämän tarkoitus -laulussa. En tiedä onko kysymys ainoastaan omista varjoistani, mutta ikävän karkoituksesta tulee vääjäämättä mieleen loputon ilonpito ja haasteiden väistely.  En usko, että elämän tarkoitus voi olla pelkkää rillumareitä. Usein pitkälle venähtäneistä ”bakkanaaleista” seuraa laskun aika, joka saattaa tuntua kovin ikävältä. Jotenkin itsestäni tuntuu, että ikävän karkoituksella on lopulta kallis hinta.

Suomalaisessa populaarimusiikissa on ihailtu paikoitellen sellaista rappioasennetta, että ollaan vaan ja annetaan olla. Esimerkiksi Hassisen koneen Rappiolla laulussa todetaan, että ”Rappiolla on hyvä olla”. Tiedä sitten tuostakaan autuudesta ainakaan pidemmän päälle. Mistäpä se elämän tarkoitus sitten löytyy? Muistan lapsuudestani vanhuksien käyttämän hokeman, jossa kehotettiin: ”kärsi, kärsi kirkkaamman kruunun saat”. Hokeman tarkkaa alkuperää en tiedä, mutta tässä ajatusmallissa ei ikävyyksiä väistelty tai karkoitettu, vaan ne koettiin ansioina ja meriitteinä, joista lopulta kärsijä palkitaan.

Mikä elämän tarkoitus on? Filosofi Frank Martela vastaa kysymykseen blogissaan yhdellä lauseella: ”Elämän merkitys on tehdä itselleen merkityksellisiä asioita siten, että tekee itsestään merkityksellisen muille ihmisille” (Martela 2017).

Martela avaa blogissaan itseohjautuvuusteoriaa, jossa tulee esiin onnellisuuden palikat, jotka mahdollistavat edellä mainitun elämän merkityksen. Itseohjautuvuusteoriaa ovat alun perin kehitelleet Ryan ja Desi, joiden ajatuksia on esimerkiksi seuraavassa artikkelissa: Self-Determination Theory and the Facilitation of Intrinsic Motivation, Social Development and Well-Being (Ryan & Deci 2000).

Onnellisuus muodostuu kolmen perustarpeen täyttymisestä. Kolme perustarvetta ovat omaehtoisuus, kyvykkyys ja yhteisöllisyys. Omaehtoisuudessa ihminen ohjautuu sisäisen motivaation kautta tekemisiin, jotka hän kokee itse valituiksi ja joiden hän kokee edistävän itsemääriteltyjä tavoitteita. Kyvykkyyden perustarve täyttyy tehtävissä, jotka vastaavat ihmisen kykyä selviytyä tehtävistä. Martela toteaa kolmanneksi itseohjautuvuusteoriaan sisältyvän sisäisen motivaation perustarpeeksi yhteisöllisyyden. Ihminen ei ole yksin vaan tarvitsee muita ihmisiä, yhteisöä, jotta hän voisi onnelliseksi tulla. (Martela 2014.)

Martela kertoo blogissaan, kuinka Hollannissa on toteutettu erittäin laadukasta kotihoitoa vanhuksille yrityksen kautta, joka hyödyntää työssään itseohjautuvuusteoriaa antaen työntekijöilleen sekä vapautta että vastuuta työn tekemiseen. Hoitotyö on pystytty tekemään paljon aiempaa edullisemmin. Itseohjautuva työ on tehokasta niin taloudellisesti kuin hoidollisestikin. Itseohjautuvat työ vaatii kuitenkin työntekijältä paljon. Martela ennustaakin itseohjautuvien työpaikkojen vallankumousta. (Martela 2015.)

Toimin ohjaajan työssä lastensuojelulaitoksessa ja täydennän ammattitaitoani opiskelemalla sosionomiksi. Martelan juttua lukiessani mietin olisiko itseohjautuvuusteoriassa kuvattujen perustarpeiden täyttäminen merkityksellistä myös ammatillisuudenkin kannalta. Löytäisinkö työlleni syvemmän merkityksen ja motivaation pyrkiessäni täyttämään perustarpeet työssäni? Ehkäpä sitä on syytä ottaa onnellisuuden avaimet omiin käsiin ja lähteä vallankumoukseen mukaan.

Lähteet

Martela, F. 2014. Itseohjautuvuusteoria – Eli onnellisen elämän kolme keskeisintä tekijää. WWW-lähde. Saatavissa: https://frankmartela.fi/2014/04/04/itseohjautuvuusteoria-eli-kolme-vastausta-siihen-mika-tekee-ihmisen-onnelliseksi/ [Viitattu: 16.5.2021].

Martela, F. 2015. Buurtzorg ja itseohjautuvan työn vallankumous: Miten tarjota halvempaa, iloisempaa ja laadukkaampaa hoitoa? WWW-lähde. Saatavissa: https://frankmartela.fi/2015/08/04/buurtzorg-ja-kotihoidon-itseohjautuva-vallankumous-miten-tarjota-halvempaa-iloisempaa-ja-laadukkaampaa-hoitoa/ [Viitattu: 16.5.2021].

Martela, F. 2017. Elämän tarkoitus – Haluatko luennon vai kelpaisiko yhden lauseen vastaus? WWW-lähde. Saatavissa: https://frankmartela.fi/tag/elaman-tarkoitus/ [Viitattu: 16.5.2021].

Ryan R.M. & Deci E.L. 2000. Self-Determination Theory and the Facilitation of Intrinsic Motivation, Social Development, and Well-Being. American Psychologist 55(1), 68 – 78.

Kirjoittaja

Kirjoittaja Vesa Tuominen on ensimmäisen vuoden sosionomiopiskelija Xamkissa.

Kuinka korona on vaikuttanut lastensuojelupalveluihin?

Kirjoittaja: Tanja Äijälä

Korona on vaikuttanut monin eri tavoin lapsiperheiden hyvinvointiin, mutta ennen kaikkea se alkaa näkyä lastensuojelun kentällä. Todellisuudessa oikea tilanne nähdään vasta myöhemmin. Tämä poikkeuksellinen ajanjakso tuottaa useita sosiaalisia vaikutuksia lasten ja perheiden elämään. Selvityksien (Valtioneuvosto 2021) mukaan koronaepidemialla on kielteinen vaikutus erityisesti haavoittuvassa asemassa oleviin lapsiin ja perheisiin. Tästä syystä tulisi tunnistaa ne lapset ja nuoret, joiden hyvinvoinnin turvaaminen vaatii erityisesti panostusta. Vanhemmat ovat myös kuormittuneet poikkeusoloista, jotka lisäävät vanhemmuuden tuen tarvetta. Nämä asiat näkyvät nyt muun muassa lastensuojelun perhetyössä.

Kuinka koronakriisi on vaikuttanut lapsiin, nuoriin ja lapsiperheisiin?

Koronakriisi on vaikuttanut huomattavasti lasten ja nuorten hyvinvointiin ja heidän oikeuksiensa toteutumiseen. Suurin uhka on, että se lisää lasten ja nuorten eriarvoistumista. Nyt tulisi panostaa siihen, että eriarvoisuuden kaventaminen ja yhdenvertaisuuden edistäminen olisi systemaattista ja tavoitteellista. Koronavirus voi aiheuttaa lapsille ahdistusta, turvattomuutta ja epävarmuutta. Erityisesti se on vaikuttanut lasten ja nuorten psyykkiseen kehitykseen varsinkin niillä lapsilla, joilla on jo entuudestaan ollut psyykkistä oireilua. Vakavimpina oireina on ollut eristäytyminen ja itsetuhoisuus. (Valtioneuvosto 2021.)

Perheiden arkea ovat kuormittaneet monenlaiset haasteet, joihin he tarvitsevat tukea ja apua. Perheiden pärjäämisen tueksi tulee tarjota apua ihan arjen asioihin. Lastensuojelupalvelut ovat olleet jo ennen koronaa hyvinkin kuormittuneita eikä tilannetta ole auttanut se, että lasten ja nuorten palveluita on jouduttu siirtämään, supistamaan ja jopa laittamaan tauolle. Kasvokkaista työskentelyä on siirretty etäyhteyksin toteutettavaksi, vaikka lasten kannalta kasvotusten tapahtuvat kohtaamiset ovat todella tärkeitä.

Taloudellinen epävakaus ja toimeentulovaikeudet ovat lisänneet perheiden pahoinvointia ja vaikeuttaneet arjessa selviytymistä. Vaikeudet heijastuvat myös lapsiin, jotka myös kantavat huolta perheen toimeentulosta. Koronakriisi on myös heikentänyt sukupuolten välistä oikeudenmukaisuutta, joka heijastuu nyt erityisesti nuoriin. Jokela (2020) toteaa, että koronakriisi on tuonut entistä selvemmäksi useita tasa-arvon ongelmakohtia. Rajoitustoimenpiteet ovat koetelleet erityisesti nuoria, ulkomaalaistaustaisia ja heikossa työmarkkina-asemassa olevia naisia. Uhkana on ajautua koronan jälkihoidossa lasten ja nuorten tilannetta entisestään heikentäviin taloudellisiin sopeutustoimiin. (Valtioneuvosto 2021.)

Koronakriisin vaikutus lastensuojelunpalveluihin vuonna 2020

Koronakriisi on vaikuttanut eniten palveluiden järjestämiseen sekä saatavuuden ongelmiin samaan aikaan, kun asiakkaiden palveluntarve on kasvanut. Palveluiden alikäyttöäkin esiintyi palvelutarpeen kasvusta huolimatta. Lastensuojeluilmoitukset vaihtelivat alueittain, mutta selkeää oli, että kevät vähensi niitä ja syksyllä ilmoitukset lisääntyivät. Käytännön työskentely muutti muotoaan asiakastyössä ja yhteistyössä eri toimijoiden kanssa sekä digitaalisia palveluita lisättiin. (Väisänen 2021,18–19.)

Kuinka koronakriisi on vaikuttanut lastensuojelun käytännön työhön?

Arjessa korona on vaikuttanut asiakastyöhön sekä yhteistyöhön eri toimijoiden kanssa. Lastensuojelutyö ei ole siirtynyt kokonaan etäyhteyksiin, mutta siitä on muodostunut tärkeä työkalu joissakin tapaamisissa. (Tiili ym. 2020, 3.) Tukiperhetoimintaa vähennettiin eikä vierailuja lastensuojeluyksiköihin sallittu poikkeusaikana (Hietanen & Peltola ym. 2020, 37).

Asiakasperheisiin on oltu yhteydessä ainakin puhelimitse ja tarvittaessa on tehty kotikäyntejä. Asiakassuunnitelmien tarkastuksia on tehty etäyhteyksin tai niitä on siirretty. Kokonaistilanteiden arviointi on heikentynyt, koska myös asiakkaat pelkäävät tartuntaa eivätkä sen vuoksi ole halunneet tavata työntekijää. Tässä on yksi syy, miksi tukitoimien vastaanottaminen on heikentynyt ja myös arvioinnin laatu huonontunut. Kuitenkin poikkeusolot ovat saaneet aikaan myös sen, että lastensuojelun kentällä on alettu innovoida uusia työskentelymuotoja. Perheiden kanssa on järjestetty retkiä, ulkoilua kävelytapaamisten merkeissä ja monenlaista muuta eri toimintaa. (Hietanen & Peltola ym. 2020, 46.)

Koronakriisi jatkuu edelleen, ja nyt ainakin perhetyön kentällä alkaa näkyä vanhempien todellinen väsymys, voimattomuus ja toimettomuus. Asiakkaiksi on tullut juuri niitä haavoittuvassa asemassa olevia lapsiperheitä, jotka nyt todella tarvitsevat apua ihan arjen pyöritykseen ja vanhemmuuden tukemiseen. Aika näyttää, millaisen jälkipyykin koronakriisi aiheuttaa lastensuojelun saralla.

Lähteet

Hietanen-Peltola, M., Vaara, S., Hakulinen, T. & Hastrup, A. 2020. Lasten, nuorten ja perheiden peruspalvelut koronakeväänä 2020. Työpaperi 26/2020. Helsinki: THL.

Jokela, M.2020. THL. Uusi tutkimushanke arvioi koronakriisin vaikutuksia sukupuolten tasa-arvoon Suomessa. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://thl.fi/fi/-/uusi-tutkimushanke-arvioi-koronakriisin-vaikutuksia-sukupuolten-tasa-arvoon-suomessa [viitattu 27.5.2021].

Tiili, A., Paasivirta, A., Kuokkanen, J., Eriksson, P. & Nelimarkka, S. 2020. Koronan vaikutukset lastensuojeluun. Tutkimuksesta tiiviisti 34/2020. Helsinki: THL.

Valtioneuvosto.2021. Valtioneuvoston julkaisuja 2021:2. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriön asettama työryhmä. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162647/VN_2021_2.pdf?sequence=1&isAllowed=y [viitattu 14.5.2021].

Väisänen, A. 2021. Koronakriisin vaikutukset lastensuojelun palveluihin. Tampereen ammattikorkeakoulu. Sosionomin tutkinto-ohjelma. Opinnäytetyö.PDF-dokumentti. Saatavissa: https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/432240/Vaisanen_Anniina.pdf?sequence=3 [viitattu 14.5.2021].

Kirjoittaja

Kirjoittaja Tanja Äijälä on Xamkin sosiaalialan opiskelija.

Näkeekö kukaan kiusaajan kuoren alle?

Kirjoittajat: Riina Aholin  ja Anu Peltola

Blogikirjoituksemme aihe liittyy nuorten hyvinvointiin. Kuluneen talven aikana esiin tulleet nuorten tekemät vakavat väkivalta- ja kiusaamistapaukset ovat koskettaneet meitä paljon. Yleisissä keskusteluissa huomio keskittyy yleensä uhrien kokemuksiin eikä niissä löydy juurikaan tilaa empatialle tekijää tai syytettyä kohtaan. Ihmiset ovat nettikeskusteluissa usein hyvinkin julmia ja valmiita jakamaan tuomioita ajattelematta enempää sitä, mistä nuorten pahoinvointi johtuu. Omassa arjessamme olemme seuranneet läheltä aiheeseen liittyviä tilanteita, ja siksi halusimme kirjoittaa blogitekstin, joka herättelee ajattelemaan näitä tapahtumia erilaisesta näkökulmasta.

Näkeekö kukaan kiusaajan kuoren alle?  

”Paskiainen”

”Ihmishirviö”

”Tollaset tunteettomat siat pitäis hakata.”

”Ei säälitä yhtään, aivan sairas.” 

Yllä muutamia suoria lainauksia viimeaikaisista, vakaviin koulukiusaamis- ja väkivaltatapauksiin liittyvistä nettikeskusteluista. Uutiset näistä nuorten keskuudessa esiintyvistä ilmiöistä ovat olleet pysäyttäviä. Tuntuu käsittämättömälle lukea siitä, mitä kaikkea saattaa tapahtua tavallisena perjantai-iltana samaan aikaan, kun itse istuu sohvalla tyytyväisenä televisiota katsellen.

Miksi kukaan ei tee mitään? 

On sanomattakin selvää, että kiusaamisen tai väkivallan kohteeksi joutuminen aiheuttaa kärsimystä. Uhrien elämässä nämä pitkäaikaiset vaikutukset näkyvät yleensä huonona itsetuntona. Heidän on usein vaikea luottaa toisiin ihmisiin ja solmia siten läheisiä ihmissuhteita. Joillakin kiusaamisen jäljet seuraavat pitkälle aikuisuuteen ilmeten erilaisina fyysisinä ja psyykkisinä reaktioina, kuten paniikkihäiriönä ja ahdistuksena. (Viita-aho 2012, 55–57.) Uhrien tarinoita on koskettavaa lukea, ja heidän kokemuksensa herättävät meissä vahvaa myötätuntoa. Sisältä kumpuaa usein myös vihan tunteita, ja mielen saattaa täyttää pelko ja ahdistus. Tekee mieli huutaa ääneen: eihän tämä voi olla totta! Miksi tällaista tapahtuu? Kiukku nousee pintaan. Apua! Tehkää jotain! Tämän pitää loppua!  

Kuva: Pixabay

Nössöjen kerho 

Oletko koskaan pysähtynyt miettimään, miksi joku kiusaa? Mikä aiheuttaa sen, että nuori käyttäytyy toista kohtaan vahingoittavalla tavalla? Kysymyksiin on haettu vastausta Haarnion ja Hännisen (2019) tutkielmassa ”Jotta en itse joutuisi nössöjen kerhoon”. Tutkielmassa he haastattelivat jo aikuisiän kynnykselle kasvaneita nuoria opiskelijoita, ja kartoittivat koulukiusaajien näkemyksiä oman kiusaamisensa taustalla vaikuttaneista syistä (Haarnio & Hänninen 2019, 7). Tutkielman mukaan kiusaajat nimesivät yleisimmiksi syiksi käyttäytymiselleen ryhmäpaineen ja pelon. Esille nousivat myös ajattelemattomuus, viha, kosto ja paha olo. (Haarnio & Hänninen 2019, 44.) Joskus harmittomasta läpästä voi saada alkunsa vuosia jatkuva kiusaaminen, joka pahimmassa tapauksessa eskaloituu väkivallaksi.  

Puutteet, vaikeudet, heikot taidot 

Väkivallalla tarkoitetaan toisen henkilön henkeen ja terveyteen kohdistuvaa tahallista tekoa.  Nuorten keskuudessa eriasteista väkivaltaa esiintyy yllättävän paljon, sillä karkeasti arvioiden ikäryhmässään noin joka kymmenes nuori käyttää väkivaltaa. (Rytkönen 2013, 20.) Väkivaltainen käytös kertoo yksilön heikoista sosiaalisista taidoista ja puutteellisista kyvyistä hallita negatiivisia tunteita ja mielihaluja. Se kertoo myös vaikeuksista ratkoa ristiriitoja ja saavuttaa yhteiskunnallisia sosiaalisia tavoitteita. (Rytkönen 2013, 22.) 

Minna Rytkönen on tutkinut väitöskirjassaan väkivallan tekoja tehneiden nuorten sosioemotionaalista terveyttä (Rytkönen 2013, 14) valtaosa tutkimuksen nuorista oli elänyt lapsuutensa haavoittavissa oloissa. Heidän sosioemotionaaliset ongelmansa ilmenivät muun muassa vakavina vaikeuksina arkielämän vaatimuksiin ja odotuksiin sopeutumisessa. Lisäksi monen nuoren oli haasteellista olla kanssakäymisissä ikäistensä kanssa. Myös tarkoituksenmukaisella tavalla käyttäytyminen ja tunteiden ilmaiseminen tuotti heille paljon vaikeuksia. (Rytkönen 2013, 98.)

Nuorten elämässä esiintyneistä haavoittavista tekijöistä merkittävimmäksi nousi kotiolojen epävakaus (Rytkönen 2013, 98). Se ilmeni monen nuoren lapsuuden perheessä muun muassa vanhempien runsaana päihteiden käyttönä, vanhempien välisinä ristiriitoina ja väkivaltana. Useat nuoret olivat kohdanneet perheväkivallan lisäksi myös muita traumatisoivia tapahtumia, kuten kaltoinkohtelua ja hylkäämistä. Tutkimuksen nuorilla ilmeni lisäksi keskimääräistä enemmän käytös- ja tarkkaavaisuushäiriöiden piirteitä ja niihin liittyviä mielialavaikeuksia. Tämä sentään ei tullut yllätyksenä, sillä epävakaissa olosuhteissa näiden ominaisuuksien tiedetään vaikuttavan hyvinkin negatiivisesti lasten ja nuorten sosioemotionaaliseen kehitykseen. (Rytkönen 2013, 99.)

Kuka hakkaa ja kiusaa? 

Kiusaajan kuoren alle katsominen voi pelottaa. Eikä ihme, sillä kovalta tuntuvan kuoren alta voi paljastua vahvoja tunteita – vihaa ja pelkoa. Sieltä voi myös hypätä silmille kerta toisensa jälkeen ohitetut inhimilliset tarpeet, kokemukset humalassa riehuvista aikuisista tai vuosia kertynyt kauna elinympäristön aikuisten välinpitämättömyydestä.

Ennen kaikkea kuoren alta löytyy ihminen, elämänsä alkutaipaleella oleva, hätäänsä huutava nuori, joka ei ole saanut apua. Nuori, joka toivoisi tulevansa kuulluksi, ymmärretyksi ja nähdyksi.  

Lähteet

Haarnio, H. & Hänninen, H. 2019. ”Jotten itse joutuisi nössöjen kerhoon”; Koulukiusaamisen syyt ja puuttuminen kiusaajien kertomana. Turun yliopisto. Kasvatustiede. Pro Gradu -tutkielma. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://www.utupub.fi/bitstream/handle/10024/147219/Opiskelija1Haarnio_Hanna_Opiskelija2Hanninen_Heidi_opinnayte.pdf?sequence=1&isAllowed=y  [Viitattu 25.4.2021]

Rytkönen, M. 2013. Kehityskulkuja ja väliintuloja. Ekologinen näkökulma vakavan väkivallanteon tehneiden nuorten sosioemotionaalisen terveyden kehitykseen. Itä-Suomen yliopisto. Terveystieteiden tiedekunta. Väitöskirja. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://erepo.uef.fi/bitstream/handle/123456789/12573/urn_isbn_978-952-61-1174-2.pdf?sequence=1&isAllowed=y  [Viitattu 2.5.2021]

Viita-aho R. 2012. ”Elämän mittainen taakka” Koulukiusattujen kokemuksia kiusaamisen seurauksista aikuisiällä. Lapin yliopisto. Kasvatustieteiden tiedekunta. Pro Gradu -tutkielma. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://lauda.ulapland.fi/bitstream/handle/10024/59733/Viita-aho.Raila.pdf?sequence=1&isAllowed=y  [Viitattu 22.4.2021]

Kirjoittajat

Kirjoittajat Riina Aholin ja Anu Peltola ovat ensimmäisen vuoden sosionomiopiskelijoita Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulusta.

 

Onko uupuminen vanhemmuudessa okei?

Kirjoittajat: Henna Haimi & Elina Vaikkinen

Jaksaminen lasten kanssa on koetuksella varmasti meillä jokaisella ajoittain. Kiireinen arki voi väsyttää. Miljoona asiaa täytyisi saada tehtyä eikä mitään saa aikaiseksi. Mutta mitä on uupuminen? Pienten lasten vanhempina halusimme tarkastella aihetta enemmän.

Vanhempien uupumiseen vaikuttavat erilaiset vanhemmuuteen liittyvät stressitekijät. Stressitekijöitä ovat yleisimmin arkiset asiat, krooniset ja akuutit stressitekijät. Arkisia stressitekijöitä ovat esimerkiksi kodin ja palkkatyön yhdistäminen. Kroonisilla stressitekijöillä tarkoitetaan pidempään jatkuvaa elämää kuormittavaa tekijää, kuten esimerkiksi lapsen kehitysvammaa tai vanhemman masennusta. Akuutit stressitekijät ovat yllättäviä vastoinkäymisiä elämässä, kuten esimerkiksi perheenjäsenen kuolema tai vakava sairastuminen. (Rintala ym. 2019, 10–11.) Ensi- ja turvakotien liitto nostaa keskeisimmiksi uupumiseen vaikuttaviksi asioiksi vanhempien yksinäisyyden sekä vanhemman kokemat vaatimukset vanhemmuutta kohtaan (Ensi- ja turvakotien liitto 2021).

Yksi yleisimpiä syitä vanhempien uupumiselle on yksinäisyys. Yksinäisyydestä johtuvaan uupumiseen on monia, itsestä johtuvia ja johtumattomia syitä. Pienten lasten kanssa pärjääminen voi olla haasteellista ilman tukiverkostoa. Riittämättömyyden ja turvattomuuden tunteet ovat yleisiä eikä välttämättä ole ketään, kenelle purkaa tunteitansa. Tukiverkoston puute voi johtua huonoista perhesuhteista tai pitkistä välimatkoista. Matkustamiseen vaaditaan rahallisia resursseja, joita ei välttämättä ole. Tukiverkosto voi koostua myös iäkkäistä vanhemmista, joilta ei kehdata pyytää apua tai joille ei haluta olla kiitollisuuden velassa. Moni vanhemmista myös arkailee pyytää ulkopuolista apua, esimerkiksi neuvolan kautta saatavaa perhetyötä. (Rantalaiho 2006, 46–77.)

Vanhempien omalla näkemyksellä siitä, millainen on ihannevanhempi, on havaittu olevan merkittävä yhteys vanhempien uupumiseen. Jos vanhemman odotukset ovat korkealla eikä hän koe täyttävänsä omia ihanteitaan, kokee vanhempi voimakkaampaa syyllisyyttä omasta vanhemmuudestaan. (Rintala ym. 2019, 24–27.) Ulkopuolelta tulevat vaatimukset ja paineet vanhemmuuteen ovat kovat. Jokaisen pitäisi muistaa, mikä on vanhemmuuden perimmäinen tarkoitus: turvata lapsen kasvu ja kehitys, ei vertailla omaa vanhemmuuttaan muihin. Armollisuus itseään kohtaan on sallittua, jopa suotavaa, eikä avun pyytäminen ole heikkoutta tai epäonnistumista.

Kun vanhempi voi hyvin, lapsi voi hyvin

Vanhempien uupuminen voi heijastua myös lapsen hyvinvointiin. Lapsi tarvitsee hellyyttä, ymmärrystä ja ennen kaikkea henkisesti läsnä olevaa vanhemmuutta. Vaikka lapset ovatkin aina etusijalla, ei omaa itseään tule unohtaa. Oma aika on todella tärkeää. Jos oma tukiverkosto puuttuu kokonaan tai on lähes olematon, tuntuu että seinät kaatuvat päälle eikä kukaan auta, kannattaa asia ottaa ihan reilusti puheeksi esimerkiksi neuvolassa. Ei tarvitse esittää, että kyllä minä pärjään. Kielteiset vanhemmuuden tunteet ovat sallittuja eikä niitä tarvitse säikähtää.

Tämä on myös hyvä muistutus meille tulevaisuuden ammattilaisille sosiaalialalla. Vanhemman väsymys tulee ottaa vakavasti. Väsymyksellä ja uupumuksella voi olla tuhoisat seuraukset koko perheelle. On tärkeää antaa tukea ennen uupumisen iskemistä. Joskus myös pelkkä kysymys ”mitä sinulle kuuluu” voi riittää.

Lähteet

Ensi- ja turvakotien liitto. 2021. Uupunut vanhempi. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://ensijaturvakotienliitto.fi/vauvaperhe/kun-voimat-on-lopussa/uupunut-vanhempi/ [viitattu 10.3.2021].

Rantalaiho, U-M. 2006. Kun ei tule kuulluksi – lapsiperheiden vanhempien kokemuksia arjesta ja avun tarpeista. Teoksessa Hokkanen, L. & Sauvola, M. (toim.) Puhumattomat paikat – Puheenvuoroja perheestä. Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus. Oulu, 46–77. Saatavissa: http://www.sosiaalikollega.fi/poske/julkaisut/julkaisusarja/Julkaisu_22.pdf [viitattu 19.3.2021].

Rintala, R. & Suominen, J. 2019. Suomalainen ihannevanhempi. Jyväskylän yliopisto. Psykologian laitos. Pro gradu -tutkielma. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/64364/URN%3aNBN%3afi%3ajyu-201906052979.pdf?sequence=1&isAllowed=y [viitattu 10.3.2021].

Kirjoittajat

Kirjoittajat Henna Haimi ja Elina Vaikkinen ovat pienten lasten vanhempia, jotka opiskelevat ensimmäistä kevättä sosionomiksi Xamkissa ja tasapainoilevat perheen, työn ja opiskelun yhdistämisen keskellä.

Kotona vankina – chatista apua matalalla kynnyksellä

Kirjoittajat: Rosa Kemppainen ja Tuuli Koivu

Ajankohtaisia aiheita miettiessämme ensimmäisenä keskustelussamme tuli esille koronavirus ja sen vaikutukset yhteiskuntaan. Esimerkiksi nuorten syrjäytyminen ja vanhusten pakkokaranteeni sekä palveluiden huono saatavuus koronan aikana ovat olleet suuresti esillä valtamediassa. Keskustellessamme karanteenista ja syrjäytymisestä, päädyimme pohtimaan, mikä on tilanne parisuhdeväkivallan suhteen, sillä siitä emme olleet nähneet uutisointia. Mietimme, onko se lisääntynyt kotiin eristäytymisen takia, muun muassa etätöiden sekä lomautusten vuoksi. Tutkiessamme aihetta huomasimme, että chat-palveluiden merkitys on korostunut huomattavasti apua hakiessa.

Chat – matalan kynnyksen väylä

Istun vessassa, ovi lukossa ja itken. Lyönnit satuttavat vartalossani edelleen. Yritän olla mahdollisimman hiljaa ja näkymätön. Etten vaan ärsyttäisi puolisoani enää yhtään enempää. Kaikki oli taas minun syytäni. En tiedä laitoinko väärää ruokaa vai sanoinko jotain väärin. Onnellinen perhe-elämämme loppui kuin seinään puolisoni lomautuksen myötä. Turvallinen kotini on muuttunut vankilaksi, enkä tiedä miten pääsisin pois. Hän vahtii jokaista liikettäni ja jokaista elettäni. Kaikki hänen ahdistuksensa ja stressinsä purkautuu suunnattomalla väkivallalla minua kohtaan. Mitä teen? Kuka voisi auttaa? Mistä saisin voimaa päästä pois tästä vankilasta?”

Yllä oleva teksti on itse kirjoittamamme kuvitteellinen tilanne.

Keväällä 2020 koronaepidemian aikaansaaman poikkeustilan vallitessa asiakasmäärät laskivat turvakodeissa. Tähän ilmiöön saattoi vaikuttaa muun muassa pelko koronatartunnasta sekä vähentyneet sosiaalipalvelut, joiden kautta normaalisti ohjataan asiakkaita turvakoteihin. On myös hyvin paljon mahdollista, että kotona olevan väkivaltaisen kumppanin kontrolloiva käytös vähensi avun hakemisen mahdollisuuksia. Juuri tällainen kontrolloiva väkivalta on auttavien puhelinten, esimerkiksi Nollalinjan, mukaan kasvanut korona-aikana. Myös yhteydenotot auttaviin puhelimiin vähenivät kevään aikana. Yksi syy tähän saattoi olla eristäytyminen koteihin. Puhelimeen ei välttämättä pysty puhumaan väkivallan tekijän ollessa koko ajan kuuloetäisyyden päässä. Chat-palveluiden merkitys kasvoikin suuresti avun hakemisen keinona. Esimerkiksi Ensi- ja turvakotien liiton chat-palvelussa keskusteluja väkivallan uhrien kanssa tammikuussa 2020 oli 44, kun taas vastaava määrä toukokuussa 2020 oli 330. Chat on matalan kynnyksen vaihtoehto avun tarpeeseen. Se on myös helppo ja niin sanotusti äänetön tapa pyytää apua. (Hietamäki ym. 2020, 64–71.)   

Ensi- ja turvakotien liiton chat-palvelu

Kuten edellä mainitsimme, suuri kasvu avun hakemisessa parisuhdeväkivaltaan liittyvissä asioissa tapahtui chat-palvelussa. Vuonna 2019 Ensi- ja turvakotien liiton chattiin yhteydenottoja tehtiin hieman yli tuhat kappaletta, kun taas vuonna 2020 vastaava luku oli yli viisi tuhatta. Perhe- ja lähisuhdeväkivaltatyön asiantuntija Tuulia Kovanen alleviivaa chatin merkitystä myös sen suhteen, että monet yhteyttä ottaneet olivat ensikertalaisia. Suurin osa heistä oli nuoria äitejä, jotka kertomansa mukaan eivät olisi ottaneet yhteyttä muuten kuin chatin kautta. Jo pelkkä keskusteleminen helpotti monen apua hakevan olotilaa. Ensi- ja turvakotien liitto oli valmiudessa heti korona-ajan alusta alkaen. He lisäsivät chatin aukioloja sekä chat-työntekijöiden määrää. (Savelainen 2021.)

Myös Setlementti Tampere ry:n tuottama Nollalinja-palvelu on mukana vastaamassa koronan aiheuttamaan kasvavaan avun tarpeeseen. He ovat avaamassa omaa chat-palveluaan Nollalinjan verkkosivuilla kevään 2021 aikana. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2021.)

Kävimme läpi useita ajankohtaisia lähteitä parisuhdeväkivaltaan liittyen. Niistä kävi selvästi ilmi, että parisuhdeväkivallan määrä on valitettavasti lisääntynyt koronan aikana. Mielestämme on erittäin hyvä, että tarjolla on monia erilaisia keinoja hakea apua. On myös mahtavaa huomata, että näitä erilaisia palveluita kehitetään tarpeiden ja tilanteen mukaan. Tästä hyvänä esimerkkinä on juuri chat-palvelut ja niiden korostunut merkitys avun hakemisessa. 

Lähteet

Hietamäki, J., Peltonen, J. & Haapakangas, K. 2020. Turvallisuus ja lähisuhdeväkivalta. Teoksessa Kestilä, L., Härmä, V. & Rissanen, P. (toim.) Covid-19-epidemian vaikutukset hyvinvointiin, palvelujärjestelmään ja kansantalouteen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen raportti 14/2020, 64–71. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/140661/URN_ISBN_978-952-343-578-0.pdf?sequence=1&isAllowed=y [viitattu 28.4.2021].

Savelainen, M. 2021. Korona mullisti avun hakemisen. Ensi- Ja turvakotien liitto. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://ensijaturvakotienliitto.fi/enska/korona-mullisti-avun-hakemisen/ [viitattu 28.4.2021].

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2021. Nollalinja ottaa chat-palvelun käyttöön kevään aikana – takana puheluiden määrässä mitattuna ennätysvuosi. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://thl.fi/fi/-/nollalinja-ottaa-chat-palvelun-kayttoon-kevaan-aikana-takana-puheluiden-maarassa-mitattuna-ennatysvuosi [viitattu 28.4.2021].

Kirjoittajat

Kirjoittajat Rosa Kemppainen ja Tuuli Koivu ovat ensimmäisen vuoden sosionomiopiskelijoita XAMKissa.

Sosiaalinen media nuorisotyössä

Kirjoittajat: Kia Lahenius ja Sani Saijets

Sosiaalinen media on nykyään osa arkipäiväämme. Erityisesti nuoret käyttävät paljon aikaa sosiaalisessa mediassa ja hyödyntävät sen eri palveluita. Vanhemmat taas pyrkivät sinnittelemään mukana sosiaalisen median muuttuvilla alustoilla. Nuorisotyöntekijät ovat huomanneetkin sosiaalisen median olevan hyvä kanava viestiä nuorten kanssa, koska lähes jokaisella nuorella on oma puhelin ja käytössä edes jokin sosiaalisen median palvelu. 

Eri sosiaalisen median alustojen hyödyntäminen työssä 

Sosiaalinen media kattaa paljon erilaisia keskustelualustoja ja kuvasivustoja. Keskustelualustoilla, kuten esimerkiksi Whatsapp, Twitter, Facebook ja Snapchat, nuorisotyöntekijät pystyvät tavoittamaan nuoria ja perustamaan esimerkiksi erilaisia keskusteluryhmiä. Myös yksityisten viestien lähettäminen juuri tietylle henkilölle onnistuu näiden palveluiden kautta.  Nuorten on usein helpompi kertoa omista asioistaan nuorisotyöntekijälle verkossa kuin kasvokkain (Huotari 2015, 49). Keskustelualustoja voidaan hyödyntää myös erilaisten nuorten tapahtumista tiedottamiseen, kuten työpajat, nuorisoillat, retket, leirit sekä teemapäivät. Kuvasivustoja, kuten Instagram, osa nuorista käyttää päiväkirjamaisesti julkaisemalla lähes päivittäin videoita tai kuvia omasta elämästään. Nuorisotyöntekijät voivat tällöin seurata, mitä nuoren elämässä tapahtuu ja tarjota tarvittaessa erilaisia tukia. 

Sosiaalisen median huonot puolet 

Vaikka sosiaalisella medialla onkin paljon positiivisia vaikutuksia nuorisotyössä, ei ongelmilta voida välttyä. Koska nuoret saattavat ottaa yhteyttä nuorisotyöntekijään mihin aikaan vuorokaudesta tahansa, voi työ- ja vapaa-ajan erottaminen olla vaikeaa (Huotari 2015, 38). Sosiaalisessa mediassa nuorten on helpompaa valehdella omasta tilanteestaan ja jopa esiintyä toisena henkilönä. Koska sosiaalinen media muuttuu jatkuvasti, osa nuorisotyöntekijöistä ei pysy muutoksessa mukana eikä näin ollen pysty hyödyntämään sosiaalista mediaa työssään (Kallio 2015, 63). Koska sosiaalisen media alustat ovat julkisia, osa työntekijöistä kokee tietoturvan olevan heikko. Esimerkiksi nuorten kertomat asiat voivat helpommin levitä eteenpäin ulkopuolisille.   

Lähteet 

Huotari, J. 2015. Etsivä löytää vai löytääkö. Jyväskylän yliopisto. Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos. Pro gradu -työ. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/46509/URN%3aNBN%3afi%3ajyu-201507142579.pdf?sequence=1&isAllowed=y [viitattu 6.5.2021]. 

Kallio, A. 2015. Sosiaalinen media nuorisotyössä. Jyväskylän yliopisto. Tietotekniikan laitos. Pro gradu -työ. PDF-dokumentti. Saatavissa: URN:NBN:fi:jyu-201502111284.pdf [viitattu 6.5.2021]. 

Kirjoittajat

Kirjoittajat Kia Lahenius ja Sani Saijets opiskelevat ensimmäistä vuotta sosionomeiksi Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa. 

Tukiperhe arjen voimavarana

Kirjoittajat: Laura Hemmilä ja Julia Tiihonen

Valitsimme blogin aiheeksi tukiperhetoiminnan sen ajankohtaisuuden ja oman kiinnostuksemme vuoksi. Tukiperhetoiminta on ollut tarpeellista aina, mutta nykyaikana perheiden sosiaaliset verkostot ovat kaventuneet entisestään. Isovanhemmat ja perheille muut tärkeät verkostot voivat olla fyysisesti kaukana tai heitä ei vain ole olemassa. Vanhemmat tarvitsevat normaalissa arjessaan perheen ulkopuolisia ihmissuhteita ja tukea jaksamiseensa. Mikäli ongelmat alkavat kasautua, perheen ulkopuolisen avun tarve on suorastaan välttämätöntä. Tällöin tukiperhetoiminta tarjoaa tarvittavan intervention.

Suomen kaltaisessa hyvinvointivaltiossa perheiden tukena ovat erilaiset palvelut ja tukitoimet, mutta toisinaan apua tarvitaan niin ammattilaisilta kuin välittäviltä kansalaisilta. Lastensuojelun avohuollon tukiperhetoimintaa tuottavat niin ammattilaiset kuin vapaaehtoiset. Lastensuojelua käyttävien perheiden tulee saada heidän tarpeisiinsa vastaavaa tukea oikea-aikaisesti ja riittävästi. (Matilainen 2008, 8.) Tukiperhetoiminnan pääpaino on tarjota hyvän elämän eväitä lapselle vanhempien ja kasvuympäristön merkitystä unohtamatta (Matilainen 2008,13).

Voidaan todeta, että koti punoo yhteen arjen ja hyvinvoinnin. Hyvinvointi liittyy vahvasti myös vuorovaikutukseen ihmisten kanssa, siihen, ketkä koetaan läheisiksi. Tämä koko perheen kattava hyvinvointi sisältää sosiaaliset suhteet, talouden ja mahdollisuuden itsensä toteuttamiseen, jota myös tukiperhetoiminta tukee (Haulivuori 2015, 25). Ideaalitilanteessa, jossa peräänkuulutetaan molempien perheiden hyvinvointia, yhteydenpito perheiden välillä? jatkuu vielä virallisen tukisuhteen loputtua (Matilainen 2008, 38).

Monilta lastensuojelun piirissä olevien perheiden lapsilta puuttuu elämästään isä tai miehen malli, jolloin tukiperheen tarjoama esimerkki tasavertaisista vanhemmista ja lapsista on koettu tärkeäksi (Matilainen 2008,82). Toinen näkökanta perustuu arvomaailman muutokseen terveyden ja hyvinvoinnin näkökulmasta. Monet lastensuojelua käyttävät perheet ovat saaneet tukiperheiltään oppeja ja kannustusta parempiin elintapoihin (Haulivuori 2015, 59). Näitä muutoksia ovat muun muassa arjen rytmittäminen, perheen yhteiset liikunta- ja pelihetket sekä säännölliset ruokailut, joihin sisältyy lämpimät ateriat.

Tukiperhetoiminta antaa lapsille elämän eväitä ja turvallisuuden tunnetta sekä rajoja ja rakkautta. Tämä on syrjäytymisen ennaltaehkäisemisen kannalta erittäin tärkeää, ja tällä pyritään turvaamaan kaikille lapsille ja nuorille tasavertaiset mahdollisuudet selvitä elämässä eteen päin parhaalla mahdollisella tavalla. Konkreettinen esimerkki on saavuttaa toisen asteen tutkinto tukiperheeltä saadun tuen ja mallin avulla. Tukiperheet ovatkin mitä suurimmassa määrin lastensuojelua käyttävien perheiden arjen voimavara.

Lähteet

Haulivuori, K. 2015. ”Vähän erilaista elämää näki” – Tukiperheessä lapsuudessaan käyneiden aikuisten näkemyksiä arvoista tukiperhetoiminnassa. Tampereen yliopisto. Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö. Pro gradu -työ. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/98238/GRADU-1449496008.pdf?sequence=1 [viitattu 4.5.2021]

Matilainen, M. 2008. ”Tärkeä lastensuojelun tukimuoto, jota ei voi hoitaa toisella kädellä” : Jyväskyläläisten lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden näkemyksiä tukiperhetoiminnasta. Jyväskylän yliopisto. Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos. Pro gradu -työ. WWW-dokumentti. Saatavissa: URN:NBN:fi:jyu-201207182100.pdf [viitattu 4.5.2021].

Kirjoittajat

Kirjoittajat Laura Hemmilä ja Julia Tiihonen ovat Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun sosionomiopiskelijoita.

Miten korona vaikuttaa nuorten kasvuun?

Kirjoittajat: Noora Lambert ja Sonja Rapo

Tunteiden avulla luomme elämäämme tavoitteita eli jonkun motivaattorin, joka vie meitä eteenpäin. Järki kertoo meille, miten saavuttaa tavoitteet ja toimia niiden mukaan. Aivomme lähettävät viestin tunnetilasta, joka leviää pikkuhiljaa kehossamme ja voimme tunnistaa sekä sanoittaa tunnetiloja. Tunteet ovat oleellisesti tärkeä osa ihmissuhteitamme sekä sitä, miten luomme uusia suhteita ja ylläpidämme jo olemassa olevia. (Paavola 2020, 14–16.)

Lähdimme Ylen artikkelin (Vähäsarja 2021) innoittamana keskustelemaan tässä blogitekstissä siitä, miten korona tulee vaikuttamaan pienten lasten tunne-elämän kehitykseen tulevaisuudessa. Keskustelumme siirtyi kuitenkin nuorten jaksamiseen ja tunne-elämän kehittymiseen koronan aikana, jota tässä kirjoituksessa käsittelemme.

Positiivisia kokemuksia ja tunne-elämän harjoitteluja

Nuorten olisi erityisen tärkeää saada positiivisia ja turvallisia tunnekokemuksia, jotta heidän tunne-elämänsä voisi kehittyä mahdollisimman myönteiseksi ja tasapainoiseksi. Hyvä kohtaaminen, läsnäolo, hyväksytyksi tuleminen sekä hyvä tunneyhteys läheisiin ovat asioita, jotka tukevat hyvää ja tasapainoista tunnekehitystä nuoruudessa. (Heikkinen & Nieminen 2019, 13–14.) Korkiamäen (2013) mukaan nuorille tärkeimpiä ihmissuhteita ovat omat kaveri- ja ihmissuhteet. Olisi tärkeää, että nuoret pääsisivät harjoittelemaan kognitiivisia, emotionaalisia ja sosiaalisia taitojaan. Taitojen harjoittaminen tukee nuoren itsetunnon ja hyvinvoinnin kasvua ja kehitystä. Ryhmässä toimiessaan nuoret oppivat sosiaalisia taitoja, ja toisiltaan saama tieto tukee kognitiivista kasvua. Luottamus ja tuki ystävien välillä kasvattaa nuoren emotionaalisia taitoja. (Korkiamäki 2013, 43.) Miten käy, jos nuoret eivät pääse harjoittelemaan näitä taitoja yhdessä?

Oleellinen osa nuoruutta on myös aikuisuuteen ja kasvamiseen liittyvien asioiden pohtiminen yhdessä kavereiden kanssa (Korkiamäki 2013, 43). Mihin haen kouluun? Milloin muutan pois kotoa? Mikä on unelma-ammattini? Millainen on unelmataloni? Haluanko aikuisena perhettä? Näitä suuria kysymyksiä pohditaan yhdessä kavereiden kanssa varmasti pitkälle varhaisaikuisuuteen, mutta varsinkin nuoruudessa.

Nuorten uusi arki

Nuorten arki on muuttunut koronan vuoksi monella tavalla ja vaatinut täysin uudenlaiseen tilanteeseen sopeutumista. Monet tärkeät tapahtumat ovat jääneet välistä, kuten vanhojen tanssit, penkkarit ja fuksivuoden tapahtumat. Rajamäen (2021) mukaan suurin osa nuorista luo suhteita hyviin ystäviin, tulevaan puolisoon ja tekevät suuria päätöksiä tulevaisuuden kannalta opintojen ensimmäisinä vuosina. Olennainen osa nuorten itsenäistymistä on yhteenkuuluvuuden tunne perheen ulkopuolisten henkilöiden kanssa.

Muistamme varmasti kaikki nuoruuden jännittävät vaiheet, kuten kotoa pois muuttamisen ja ensimmäisen parisuhteen. Korona vaikuttaa varmasti näihin jokaisen elämään kuuluviin käännekohtiin. Vie varmasti aikaa, että näemme, millä kaikilla tavoilla korona on vaikuttanut nuoriimme. Toivomme, että nuorten pahoinvointiin puututtaisiin tarpeeksi ajoissa sillä, kuten tiedetään, nuorissa on tulevaisuus.

Lähteet

Heikkinen, J., Niemi, A. 2019. Tunteiden kanssa taitavasti- työkalupakki tun-netyöskentelyyn nuorten kanssa. Karelia-ammattikorkeakoulu. Sosiaalialan koulutusohjelma. Opinnäytetyö. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/265317/Heikki-nen_Jenni_Niemi_Antti_2019_12_09.pdf.pdf?sequence=2&isAllowed=y https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/70057 [viitattu 27.4.2021]

Korkiamäki, R. 2013. Kaveria ei jätetä! Sosiaalinen pääoma nuorten vertaissuhteissa. Tampereen yliopisto. Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö. Akateeminen väitöskirja. PDF- dokumentti. Saatavissa: https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/68124/978-951-44-9124-5.pdf?se-quence=1&isAllowed=y [viitattu: 5.5.2021]

Paavola, S., Laaksonen, T. 2020. Sisältä sanoiksi: Tunnekortit teini-ikäisille. Seinäjoen ammattikorkeakoulu. Sosiaali- ja terveysala. Opinnäytetyö. PDF-dokumentti. Saatavissa: www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/352397/Paavola_Sini.pdf?sequence=7&isAllowed=y [viitattu 27.4.2021]

Rajamäki, T. 2021. Asiantuntijat ovat huolissaan nuorista, joihin korona-aika jättää syvän jäljen: ”Miten muutamaa ikäluokkaa on voitu rajoittaa niin paljon”. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000007817792.html [viitattu 10.5.2021]

Vähäsarja, S. 2021. 1-vuotias Kerttu on koko elämänsä nähnyt vieraita vain kaukaa, ja hymytkin jäävät maskien taakse – erikoisella ajalla voi olla hänen kehitykselleen suuri merkitys. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://yle.fi/uutiset/3-11815844  [viitattu 10.5.2021]

Kirjoittajat

Kirjoittajat Noora Lambert ja Sonja Rapo opiskelevat ensimmäistä vuotta Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa (XAMK) sosionomeiksi.