Tag Archives: taideaktivismi

Sarjakuvalla ikääntyneiden avuntarve näkyväksi

Kirjoittajat: Elena Autio, Janna Roos, Henna Toppinen ja Jasmin Utriainen

Suomessa elää yli 70-vuotiaita lähes miljoona, ja monet heistä asuvat kotonaan. Koronaepidemian rajoitustoimet ovat asettaneet kotonaan asuvat ikääntyneet erityisen hankalaan asemaan (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2020). Halusimme taideaktivismin avulla ottaa kantaa ja tuoda näkyväksi ikääntyneiden hankalaa tilannetta korona-aikana.

Keväällä 2020 kunnat suorittivat soittokierroksia kotonaan asuville ikäihmisille. Tarkoituksena oli saada tietoa koronaepidemian vaikutuksista heidän hyvinvointiinsa. Projektin aikana saatiin yhteys puhelimitse 150 000 henkilöön eli suuri osa ikääntyneistä jäi tavoittamatta, eikä heidän tilanteestaan voida todeta mitään. Keskustelut paljastivat, että ikäihmisillä on etenkin koronan aikana paljon huolenaiheita: yksinäisyyden, turvattomuuden ja epävarmuuden kokemuksia sekä huolta läheistensä hyvinvoinnista. (Paunonen 2021.) Lisäksi kuntien kevään arvioiden mukaan kotihoidon käyntejä on jouduttu rajoittamaan koronan vuoksi, ja toimintatapoja on jouduttu muuttamaan: etäkäyntejä on lisätty ja kotikäyntien työntekijöiden määrää on vähennetty (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2020). Kaikki apua tai tukea tarvitsevat eivät ota yhteyttä palveluihin ja avuntarve jää kunnilta “piiloon”. (Paunonen 2021.)

Soittokierros oli hyvin ainutlaatuinen projekti, koska siinä ikääntyneille soitettiin, eikä odotettu ikääntyneiden soittavan ja pyytävän apua itse (Paunonen 2021). On hyvin tärkeää ottaa huomioon kotonaan asuvat ikääntyneet ja selvittää heidän hyvinvointiaan, etenkin koronan aiheuttaman pakollisen eristäytymisen vuoksi. Taideaktivismi on oivallinen tapa tuoda ikääntyneiden piiloon jäänyttä avuntarvetta näkyväksi.

Taideaktivismimenetelmät ovat hyviä vaikuttamisen välineitä. Taide puhuttelee katsojaa ja voi saada ihmiset ajattelemaan asioita uusista näkökulmista. Ruohonjuurisarjakuva on yksi taideaktivismin muoto (ks. Kuva 1). Menetelmä on helppo toteuttaa yksilön ja ryhmän taitotasoon katsomatta eikä se edellytä aiempaa kokemusta sarjakuvien tekemisestä. Sen voi toteuttaa esimerkiksi piirtäen tai tietokoneella hyödyntäen eri sovelluksia. Sarjakuvan aihe valitaan ryhmälle tärkeän teeman mukaan, johon halutaan ottaa kantaa. (Vapalahti 2021.)

Kuva 1. Taideaktivismiprojektin tuotoksena syntynyt ruohonjuurisarjakuva.

Sarjakuvalle tehdään aluksi käsikirjoitus ja päätetään sen hahmoista. Kuvakokoon ja puhekupliin täytyy kiinnittää huomiota ja varmistaa, että kokonaisuus on selkeä ja ymmärrettävä. Sarjakuvalle on taiteen tavoin ominaista, että lukijalla on mahdollisuus erilaisiin tulkintoihin. Lopuksi mietitään, minne sarjakuva kiinnitetään / julkaistaan, jotta ihmiset voivat lukea sen, ja se herättäisi näkyvyyttä ja keskustelua. (Vapalahti 2021.)

Taideaktivismin menetelmistä ruohonjuurisarjakuva voisi soveltua nuorten kanssa työskenneltäessä käytettäväksi. Nuorille digitaalisuus on arkipäivää niin koulussa, kotona kuin vapaa-ajallakin. Ruohonjuurisarjakuvaa tehdessään nuoret pääsevät hyödyntämään digiosaamistaan ja kehittämään taitojaan lisää, minkä vuoksi menetelmä on erityisesti nuorille sopiva. Sarjakuvan avulla nuori voi kuvallisin keinoin kertoa esimerkiksi omista tuntemuksistaan, ottaa kantaa yhteiskunnan epäkohtiin tai itselleen tärkeisiin asioihin. Nuori voi tehdä sarjakuvan yksin, ryhmässä tai yhdessä työntekijän kanssa.

Taideaktivismi on tehokas sosiaalisen vaikuttamisen keino, jolla saadaan korostettua erityisesti heikommassa asemassa olevien ääntä. Sitä voidaan toteuttaa eri keinoin, jolloin jokaista kohderyhmää varten löytyy sopiva vaikuttamisen tapa. Sen avulla saadaan näkyviin yhteiskunnallisia epäkohtia ja herätellään ihmisiä pohtimaan kuinka ongelmia voidaan ratkaista. Taideaktivismin avulla voi oppia tarkastelemaan maailmaa uusista näkökulmista. (Vapalahti 2021.)

Lähteet

Paunonen, T. 2021. Soittokierros tuhansille vanhuksille paljasti korona-ajan käsittämättömän julmuuden: ”Perheelliset ihmiset huutelevat ikääntyneille ulkoilulenkeillä”. Ilta-Sanomat. WWW-dokumentti. Päivitetty 12.2.2021. Saatavissa: https://www.is.fi/kotimaa/art-2000007794692.html [viitattu 1.4.2021].

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2020. Korona on ajanut monet vanhukset hyvin vaikeaan tilanteeseen – asiantuntijat arvioivat epidemian vaikutuksia. WWW-dokumentti. Päivitetty 10.11.2020. Saatavissa: https://thl.fi/fi/-/korona-on-ajanut-monet-vanhukset-hyvin-vaikeaan-tilanteeseen-asiantuntijat-arvioivat-epidemian-vaikutuksia [viitattu 1.4.2021].

Vapalahti, K. 2021. Taide yhteiskunnallisen vaikuttamisen välineenä. Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu. Powerpoint-diasarja. Saatavissa: https://learn.xamk.fi/mod/resource/view.php?id=532302 [viitattu 1.4.2021].

Kirjoittajat

Kirjoittajat ja sarjakuvan taiteilijat Elena Autio, Janna Roos, Henna Toppinen ja Jasmin Utriainen ovat ensimmäisen vuoden sosionomiopiskelijoita Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa, Xamk:ssa.

Taiteen avulla rohkeutta varhaiseen puuttumiseen

Kirjoittajat: Susanna Heikkilä, Milla Hietaranta, Lotta Kokkonen ja Roosa Reinikainen

Otimme taideaktivismikokeilussamme kantaa varhaiseen puuttumiseen ruohonjuurisarjakuvan avulla.  Miksi ongelmiin puuttumista pelätään? Miksi ongelmien annetaan kasvaa ja syventyä ennen kuin niihin puututaan? Miksi on niin helppo asettua vain sivustaseuraajan rooliin?

Tuen tarpeen havaitseminen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa on ensiarvoisen tärkeää, sillä oikeassa hetkessä annettu tuki ehkäisee ongelmien kasautumista, auttaa tehokkaammin ja säästää myös resursseja. Pienikin huoli tulisi osata ottaa puheeksi, eikä saisi tuudittua siihen ajatukseen, että “kyllä joku muu hoitaa, ei ole minun vastuullani”. Ulkopuolisena voi olla myös helppo ajatella, että oma huoli on ylimitoitettua, eikä tuelle ole ehkä mitään tarvetta – mutta sitähän ei todellisuudessa voi tietää ottamatta asiaa esille. Haluamme kannustaa ihmisiä pitämään silmänsä auki ja puuttumaan rohkeasti huolen herätessä.

Mikä on ruohonjuurisarjakuva?

Ruohonjuurisarjakuva on visuaalisesti kerrottu tarina, jolla haetaan muutosta yhteiskuntaan. Sarjakuva on edullinen matalan kynnyksen vaikuttamisen väline, jolla välitetään viesti valitulle kohderyhmälle. Ruohonjuurisarjakuva antaa ihmisille mahdollisuuden itseilmaisuun ja vaikuttamiseen. Sarjakuvan tekijöinä ovat tavalliset ihmiset, eivät taiteilijat. Sarjakuvat ovat yleensä paikallisyhteisöjen tai yhteisöaktivistien tekemiä. Sarjakuvia voi laittaa esille moniin eri paikkoihin, kuten bussipysäkeille tai ilmoitustauluille. (Vapalahti 2021.)

Käytimme taideaktivismikokeilussa sarjakuvan tekemiseen Canva-sovellusta (Kuva 1). Sovellusta pystyy käyttämään tietokoneella tai lataamalla sen puhelimeen sovelluskaupasta. Sovellus on monipuolinen ja helppo käyttää. Sen avulla sarjakuvan tekeminen onnistui hyvin.

Kuva 1. Liisan tarina ruohonjuurisarjakuvana.

Soveltuvuus sosiaalialan asiakastyöhön

Tekemäämme taideaktivismikokeilua eli ruohonjuurisarjakuvaa voisi soveltaa hyvin monikäyttöisesti esimerkiksi harjoittelu- tai työpaikalla. Ruohonjuurisarjakuva voi olla hyvin asiakaslähtöinen ja osallistava keino asiakastyöskentelyssä hyvin moniammatillisesti.

Konkreettisesti ruohonjuurisarjakuvaa voisi työstää asiakkaiden kanssa niin, että he saisivat piirtää paperille esimerkiksi ongelmiaan tai heitä puhuttelevia yhteiskunnan epäkohtia sarjakuvan muotoon, jolloin niitä on helpompi käsitellä. Asiakkaan voi olla myös helpompi tuoda ajatuksiaan ilmi sarjakuvan avulla.

Ruohonjuurisarjakuva sopii välineenä kaikille eri-ikäisille asiakkaille lapsista vanhuksiin, koska ruohonjuurisarjakuvassa ei tarvitse käyttää välttämättä edes sanoja ongelmien ja ajatusten kuvaamiseen. Pelkät yksinkertaiset kuvatkin riittävät herättelemään ajatuksia ja keskustelua. Työntekijän on hyvin helppo käyttää ruohonjuurisarjakuvaa välineenä asiakkaan kanssa.

Ajatuksiamme taideaktivismista sosiaalisessa vaikuttamisessa

Taideaktivismi on tehokas tapa puhutella ihmisiä ja ottaa kantaa ajankohtaisiin asioihin. Taiteen avulla on helppo herättää katselijan huomio ja jättää muistijälki, joka mahdollisesti herättää katselijassa omaa pohdintaa ja kysymyksiä. Esimerkiksi kuva jää helpommin mieleen kuin pelkkä asiasta kirjoittaminen, eikä kuvan katsomiseen kulu myöskään niin paljoa aikaa. Taide on myös luonteva keskustelunaihe, mikä voi avata ihmisten välistä vuorovaikutusta. Yksilötasolla se on oiva tapa avartaa omaa maailmankatsomusta ja luoda mielipiteitä. Taiteen loputtomat mahdollisuudet takaavat, että jokainen voi olla aktivisti juuri omalla tavallaan. Taideaktivismi antaa myös mahdollisuuden vaikuttaa osallistavin keinoin oman ympäristön asioihin (Open ilmasto-opas 2021).

Lähteet

Open ilmasto-opas. 2021. Ilmastonmuutos kuvataiteen opetuksessa. Verkkojulkaisu. Päivitetty 29.3.2021. Saatavissa: Kuvataide | Open ilmasto-opas (openilmasto-opas.fi) [viitattu 16.3.2021].

Vapalahti, K. 2021. Taideaktivismi tietoisuuden ja ajattelun herättäjänä. Parasta Etelä-Savoon hanke. Powerpoint. Päivitetty 29.3.2021. Saatavissa: https://learn.xamk.fi/mod/resource/view.php?id=532302 [viitattu 16.3.2021].

Kirjoittajat

Kirjoittajat Susanna Heikkilä, Milla Hietaranta, Lotta Kokkonen ja Roosa Reinikainen ovat ensimmäisen vuoden sosionomiopiskelijoita Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa Mikkelissä.

Vaikuttamista sarjakuvan voimin

Kirjoittajat: Leena Iskanius, Tanja Hämäläinen, Karoliina Puikkonen ja Annika Seppänen

Saimme ohjaus ja osallisuus -opintojakson aikana tehtäväksemme toteuttaa taideaktivismikokeilun. Ennen taideaktivismikokeilua perehdyimme, millaisia aiheita ja ilmiöitä sosiaalialalla tällä hetkellä käsitellään.

Kokoonnuimme ryhmämme kesken ja luimme Talentia-lehdestä löytyviä artikkeleita. Keskustelimme eri aiheista, jotka tulivat ilmi lukemissamme artikkeleissa, joista valitsimme yhdessä meidän mielestämme ajankohtaisen ja tärkeän aiheen. Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ovat yhteiskunnassamme paljon puhuttuja asioita, joiden edistämiseksi on pyritty tekemään viime vuosina paljon. Aate ihmisten yhdenvertaisuudesta riippumatta esimerkiksi ihonväristä, seksuaalisuudesta, sukupuolesta tai vaikka varallisuudesta, on saanut huomattavan jalansijan.

Aiheen valittuamme päädyimme tekemään siitä sarjakuvan. Selasimme yhdessä valmiita sarjakuvapohjia samalla keskustellen aiheesta ja siitä, kuinka tahdomme tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden tuoda esille sarjakuvan kautta. Päädyimme tuomaan asian esille humoristisella tavalla.

Soveltaminen käytäntöön

Kukaan meistä ei soveltanut taideaktivismimenetelmää harjoittelussaan. Menetelmää voisi soveltaa työelämässä esimerkiksi antamalla valmiin, tyhjän sarjakuvapohjan ja aiheen asiakkaalle. Meidän sanoittama sarjakuva voisi toimia esimerkkinä siitä, kuinka tärkeitä aiheita voi käsitellä luovuuden ja huumorin keinoin. Sarjakuva voi olla täysin tyhjä, jolloin asiakas voi myös piirtää hahmot itse. Tässä voi tulla esiin asiakkaan ajatusmaailmaa myös piirtämisen keinoin. Esimerkiksi se, mitä asiakas pitää erilaisuutena. Vaihtoehtoisesti sarjakuvassa voi olla valmiit hahmot ja puhekuplat, johon yhdessä asiakkaan kanssa voi sanoittaa sarjakuvan.

Toinen soveltamistapa voisi olla, että sarjakuvaa tutkittaisiin yhdessä asiakkaan kanssa. Millä tavoin juoni muuttuisi, jos hahmot vastaisivatkin eri tavoin? Minkä viestin sarjakuva välittää? Menetelmät toimivat sekä yksilöille että ryhmille. Yksi keino käyttää sarjakuvaa ryhmässä on “minuuttisarjakuva”. Yksi sarjakuva siis kiertää koko ryhmällä ja jokaisella on minuutti aikaa täydentää sitä. Valmis sarjakuva esillä ollessaan herättää ajatuksia aiheesta.

Sosiaalinen vaikuttaminen taideaktivismin keinoin

Mielestämme taideaktivismi on todella monipuolinen sekä osallistava tapa vaikuttaa moneen eri asiaan. Taiteen eri lajien kautta pystytään tuomaan esiin kulttuurisia ja sosiaalisia epäkohtia kehittäen samalla kriittistä ja reflektiivistä ajattelua aiheisiin liittyen. Taideaktivismilla voidaan haastaa yksilöitä tarkastelemaan yhteiskunnan epäkohtia sekä tutkimaan ja tunnistamaan mahdollisia vaihtoehtoja, joiden avulla voisimme epäkohtaan tai ongelmaan vaikuttaa. Vaikuttaminen voi myös olla osallistavaa toimintaa, jonka avulla luodaan samalla yhteenkuuluvuuden tunnetta, vähennetään sosiaalista eristyneisyyttä sekä rohkaistaan kansalaisia pohtimaan ja tuomaan omia näkökulmiaan esille. (Laitinen 2017.)

Lähteet

Laitinen, L. 2017. Näkökulmia taiteen ja kulttuurin sosiaalisen hyvinvoinnin vaikutuksista. WWW-dokumentti. Julkaistu 21.10.2017. Saatavissa: https://www.sitra.fi/artikkelit/nakokulmia-taiteen-ja-kulttuurin-sosiaalisen-hyvinvoinnin-vaikutuksiin/ [viitattu 26.5.2021].

Kirjoittajat

Kirjoittajat Leena Iskanius, Tanja Hämäläinen, Karoliina Puikkonen ja Annika Seppänen ovat Xamkin sosionomiopiskelijoita.

Puutu, jos havaitset kiusaamista!

Kirjoittajat: Ansa Haikarainen, Petra Härkönen, Milla Kuronen ja Janette Vihilä

Valitsimme sosionomipintoihimme kuuluvan Ohjaus ja osallisuus -opintojakson taideaktivismitehtävän aiheeksi koulukiusaamisen. Aihe on ollut lähiaikoina paljon puheenaiheena uutisissa. Vaikka koulukiusaamista on aina esiintynyt, tuntuu se olevan nyt paljon enemmän esillä mediassa. Koulukiusaaminen vaikuttaisi nykypäivänä olevan paljon rajumpaa, ja monessa tapauksessa jopa hyvin rikollista toimintaa esim. Koskelan surmatapaus. Nykypäivänä on helppo kiusata esimerkiksi netissä, ja sitä pystyy myös tehdä nimettömästi.

Tiedätkö, mikä lasketaan kiusaamiseksi? Kiusaaminen ei välttämättä kuitenkaan nykyään ole niin näkyvää kuin aikaisemmin, kyseessä voi olla henkinen väkivalta sekä nettikiusaaminen, joka yhdistyy koulumaailmaan. Netissä tapahtuva kiusaaminen ei näy päällepäin, vaan kiusatun tulisi itse mainita ja kertoa asiasta, asia, jota harvoin kiusattu uskaltaa tehdä. Lapset eivät mielellään kerro kiusatuksi joutumisesta koulun henkilökunnalle pelätessään oppilaiden kostoa. Kun koulukiusatuilta on kysytty, kenelle he ovat kertoneet kiusaamisesta, tyypillisin vastaus on: ei kenellekään. Kiusatut oppilaat eivät kovin usein kerro kokemuksistaan edes kotona, koska häpeävät kiusaamisen kohteeksi joutumistaan ja/tai pelkäävät vanhempiensa syyllistävän heitä ja vanhempien ajattelevan, että he ovat itse aiheuttaneet kiusaamisen. (Pörhölä s.a.)

Ryhmämme teki opintojakson oppimistehtävänä ruohonjuurisarjakuvan, jossa näkyy kuinka tulisi ja ei tulisi toimia, kun oppilas kertoo kiusaamisesta (Kuva 1). Ajatuksena on, että kaikkien tulisi puuttua kiusaamiseen eikä koskaan vähätellä kiusatun tuntemuksia. Sarjakuvaa voisi käyttää esimerkiksi julisteena koulujen seinillä, jolloin se olisi muistuttamassa tärkeästä asiasta.

Kuva 1. Vastuu puuttua kiusaamiseen 

Menetelmää voisi soveltaa esittelemällä sitä opettajille ja oppilaille.  Ruohonjuurisarjakuvamme olisi kaikkien nähtävissä koulun tiloissa. Lisäksi on tärkeää saada luotua keskustelua kiusaamisesta, kiusaamiseen puuttumisesta sekä kiusaamisen vaikutuksista. Kiusaamisen tunnistaminen vaatii koulun aikuisilta herkkyyttä lasten sanattoman ja sanallisen viestinnän sekä heidän vuorovaikutussuhteidensa havainnoinnissa. Sekä koulun henkilökunnan että oppilaiden tulee tietää, millaista kiusaaminen ja kiusaamisviestintä voivat olla. Lapsille pitäisi kertoa jo pienestä pitäen, ottaen huomioon lapsen ikä ja ymmärrys ettei muita tule kiusata ja mitä kiusaamisesta voi seurata.

Mielestämme taidelähtöisellä toiminnalla saa enemmän huomiota ja keskustelua aikaiseksi kuin tavanomaisilla “tiedotelappusilla”. Lisäksi taidelähtöiset menetelmät voivat toimia hyvänä muistutuksena julkisissa tiloissa, kuten koulun käytävillä.

Lähteet

Pörhölä, M. Koulukiusaaminen terveystiedon opetuksen haasteena. Opetushallitus. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/koulukiusaaminen-terveystiedon-opetuksen-haasteena [viitattu 7.5.2021]

Kirjoittajat
Kirjoittajat Ansa Haikarainen, Petra Härkönen, Milla Kuronen ja Janette Vihilä ovat Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun ensimmäisen vuoden sosionomiopiskelijoita.