Etsivän nuorisotyöntekijän havaintoja nuorten yksinäisyydestä

Kirjoittaja: Hanna-Riikka Sepponen

Toimin etsivänä nuorisotyöntekijänä Kouvolan kaupungin Nuorisopalveluilla. Arkihavainnoissani sekä kollegoiden kanssa keskusteluissa yksinäisyys valitettavasti näyttelee merkittävää roolia nuorten elämässä. Nuorilla ei välttämättä ole ympärillään sellaisia ihmisiä, joille voisi tai uskaltaisi puhua omista asioista. Kavereita ei ole tai he eivät ole riittävän läheisiä. Myöskään sukulaisia ei haluta kuormittaa oman elämän asioilla. Joillain nuorilla eristäytymisen ja yksinäisyyden malli on saatu lapsuudenkodista. Myös sellaiset nuoret, jotka viettävät aikaa toisten seurassa saattavat kokea ulkopuolisuutta sekä kohtaamattomuutta. (Kouvolan etsivä nuorisotyö 2021.)

Haasteena yksinäisyys ja syrjäytyminen

Valtakunnallisessa käytössä olevassa Sovari – sosiaalisen vahvistumisen mittarissa etsivän nuorisotyön asiakkaina olevat nuoret ja nuoret aikuiset arvioivat palvelun toteutusta ja muutoksia elämäntaidoissaan. Vuoden 2021 Sovari–kysely kokoaa 2 145 nuoren näkemykset etsivästä nuorisotyöstä ja sen vaikutuksista sosiaalisen vahvistumisen näkökulmasta. Tuloksista käy ilmi, että 27 % nuorista on saanut tukea yksinäisyyteen, 26 % tukea kaveri- ja perhesuhteisiin ja 4 % kiusaamiseen liittyen. (Kinnunen 2021.)

Kouvolan etsivän nuorisotyön Sovari-kyselyn tulokset vuodelta 2021 kertovat, että 19 % nuorista on saanut tukea yksinäisyyteen ja 27 % tukea kaveri- ja perhesuhteisiin. Kiusaamiseen liittyvät aiheet eivät viime vuonna nousseet työskentelyyn. (Kinnunen 2021.) Viime vuosi oli ensimmäinen, jolloin yksinäisyyteen liittyvää teemaa kyselyssä käsiteltiin. Tulokset herättävät toiveikkuutta siitä, että etsivässä nuorisotyössä yksinäisyyden teeman parissa työskennellään tosissaan. Miten etsivän nuorisotyön menetelmin nuorten ja nuorten aikuisten yksinäisyyteen voidaan vaikuttaa vielä tehokkaammin?

Etsivän nuorisotyön asiakkailla yksinäisyyden kokemukset ovat yleisempiä kuin samanikäisten nuorten parissa keskimäärin. 15–29-vuotiaat työn, koulutuksen ja harjoittelun ulkopuolella olevat NEET-nuoret kokevat syrjäytymisen olevan ennen kaikkea syrjäytymistä sosiaalisista suhteista. 57 % NEET-nuorista kokee ystävien puutteen syrjäytymisen syyksi. Niiden osuus, joilla ei ole yhtään ystävää, on valtaväestöä suurempi NEET-nuorilla. (Gretschel & Myllyniemi 2017.)

Kohti turvallista vertaisryhmää

Yksinäisyys voi kroonistua. Tällöin siitä muodostuu persoonallisuuspiirre, jonka vuoksi nuori ei kykene hahmottamaan itseään ei-yksinäisenä. Yksinäisyyden tuntemuksia ja sen seurauksia voi olla vaikeaa nähdä itse, jos niihin on tottunut. (Välimäki ym. 2018.) Yksinäisyyden pitkittyessä vaikutukset laajenevat psyykkiseen oireiluun kuten masentuneisuuteen, eristäytyneisyyteen, ahdistuneisuuteen ja itsetuhoisuuteen. Nuoruudessa koettu ulkopuolisuus voi vaikuttaa opiskelu- ja työuralta syrjäytymiseen ja ilmetä viimesijaisten palveluiden lisääntyneenä tarpeena. Näin ollen yksinäisyydellä on yhteiskunnallista turvallisuutta heikentäviä vaikutuksia. (Junttila 2022.)

Tehokkaimpia yksinäisyyden ehkäisyn keinoja ovat sosiaalisten taitojen vahvistaminen ja sosiaalisten mahdollisuuksien lisääminen sekä yhteisöllisyyden vahvistaminen ja kielteisten ajattelumallien käsittely (Junttila 2022).

Etsivä nuorisotyöntekijä on haavoittuvassa asemassa olevien yksinäisten nuorten tuki. Työntekijä luo nuorelle kokemuksia siitä, että hän ei ole yksin asioidensa kanssa. Lisäksi tiivis työskentelysuhde voi vähentää yksinolon kokemusta. Vaikka etsivän nuorisotyön asiakassuhteet voivat olla pitkiä, ne ovat kuitenkin määräaikaisia. Siksi onkin tärkeää tarjota nuorelle mahdollisuuksia kohdata muita nuoria tuetusti ja rakentaa nuorelle positiivisia kokemuksia vertaisryhmässä olosta. Etsivän nuorisotyön painopistettä tulisi mielestäni siirtää enemmän kohdennettuun ryhmätoimintaan ja yhteisöllisten kokemusten tarjoamiseen, yksilötyötä kuitenkaan unohtamatta.

Lähteet

Gretschel, A. & Myllyniemi, S. 2017. Työtä, koulutus- tai harjoittelupaikkaa ilman olevien nuorten käsityksiä tulevaisuudesta, demokratiasta ja julkisista palveluista – Nuorisobarometrin erillisnäyte/aineistonkeruu.  Nuorisotutkimusseura ry. PDF-dokumentti. Päivitetty: 5.12.2017. Saatavissa: https://www.nuorisotutkimusseura.fi/images/hankkeet/nuorisobarometrin-erillisnayte/eriarvoistumistyoryhma_gretschelmyllyniemi_neet_aineistokooste_05122017_nettiin.pdf [viitattu 18.5.2022].

Junttila, N. 2022. Lasten ja nuorten yksinäisyys on lisääntynyt jo pitkään – pandemia on heikentänyt tilannetta entisestään. Blogi. Päivitetty 13.1.2022. Saatavissa: https://www.mustread.fi/artikkelit/lasten-ja-nuorten-yksinaisyys-on-lisaantynyt-jo-pitkaan-pandemia-on-heikentanyt-tilannetta-entisestaan/ [viitattu 18.5.2022].

Kinnunen, R. 2020. Sovari: Etsivän nuorisotyön Sovari 2021 – tulokset: Kouvola. Into – etsivä nuorisotyö ja työpajatoiminta ry. PDF-dokumentti. Päivitetty: 2.5.2022. Saatavissa: https://tpysuomi.sharepoint.com/sites/Sovari/Jaetut%20asiakirjat/Forms/AllItems.aspx?ga=1&id=%2Fsites%2FSovari%2FJaetut%20asiakirjat%2FGeneral%2FSovari%20ENT%202020%2D2021%20tulokset%20organisaatiot%2F132%20Kouvola%2FSovariENT%20TULOS2021%20132%20Kouvola%2Epdf&parent=%2Fsites%2FSovari%2FJaetut%20asiakirjat%2FGeneral%2FSovari%20ENT%202020%2D2021%20tulokset%20organisaatiot%2F132%20Kouvola [viitattu 18.5.2022].

Kouvolan etsivä nuorisotyö. 2021. Nuorten elinolojen raportti 2021: Kouvolan etsivän nuorisotyön havaintoja. PDF-dokumentti. Päivitetty: 4.4.2022. Saatavissa: https://www.nuortenkouvola.fi/wp-content/uploads/sites/4/2022/04/Nuorten-elinolojen-raportti-2021.pdf [viitattu 18.5.2022].

Välimäki, V., Ranta, M., Grönlund, H., Junttila N. & Pessi, A. 2018. Yksin yli opistokaupungissa: opiskelijoiden yksinäisyyskokemukset elämänkulun tutkimusperinteen näkökulmasta. Nuorisotutkimus 36: 3. PDF-dokumentti. Päivitetty: 3.2018. Saatavissa: https://elektra.helsinki.fi/oa/0780-0886/2018/3/yksinyli.pdf [viitattu 18.5.2022].

Kirjoittaja

Kirjoittaja on etsivä nuorisotyöntekijä ja viimeisen vuoden sosionomiopiskelija Xamk Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulusta.

Omistatko velkaa? Ei syytä häpeään

Kirjoittajat: Niina Autio, Jenni Greijula, Niina Heiskanen, Laura Kilpiä

Opiskelemme sosiaalialan YAMK-tutkintoa hyvinvoinnin edistämisen koulutusohjelmassa. Tehtävänä oli kirjoittaa artikkeli aiheesta toimeentulo ja työllisyys. Valitsimme artikkelimme näkökulmaksi velkaantumisen ja siitä aiheutuvan häpeän tunteen. Tämä blogikirjoitus on tiivistelmä artikkelista. Halusimme tuoda esille aiheen, joka koskettaa useita ja josta puhutaan melko vähän.

Maaliskuussa 2020 alkanut koronapandemia aiheutti maailmanlaajuisen terveyskriisin, mutta sen seurauksena tuli myös monia koskettava toimeentulon kriisi. Rajoitusten myötä ihmiset jäivät koteihinsa, ja usealta freelancerilta ja yksinyrittäjältä loppuivat työt. Pandemian myötä myös työttömien määrä kasvoi, ja moni säännöllistä tuloa saava joutui lomautetuksi.

Miksi velkaannumme?

Kokemus köyhyydestä ja rikkaudesta riippuu paljolti siitä, millainen tulotaso ympärillä olevilla ihmisillä on. Jatkuva vertailu naapureihin ja tarve pysyä samassa kulutustahdissa on turhaa. Naapurin hieno autokin voi olla velkarahalla ostettu.

Velkaantumista esiintyy kaikissa tuloluokissa. Velka ei ole aina huono asia, koska se myös mahdollistaa asioita. On hyvä muistaa, että velan määrä tulee suhteuttaa oikein omiin käytettävissä oleviin tuloihin. Lisäksi olisi hyvä olla taloudellista ”puskuria” pahan päivän varalle.

Velkaantuminen ei ole aina oma syy. Se voi aiheutua monista elämäntilanteen muutoksista, esimerkiksi avioerosta, sairastumisesta tai läheisen kuolemasta. Taustalla voi olla erilaisia riippuvuuksia, osaamattomuutta rahankäytössä tai yksinkertaisesti se, että elää yli varojensa.

Nykyisin vain harva kantaa mukanaan käteistä. Nettivaatekaupoissa voi käyttää Visaa, ravintoloissa DinersClub-korttia, ulkomaan reissuilla MasterCardia, huonekalukaupoilla liikkeen omaa korttia, elektroniikkaliikkeessä aktiivirahakorttia ja ruokakaupan Plussakorttiin saa luotto-ominaisuuden. Raha on muuttunut muoviksi, ja velaksi elämisestä on tullut yksi tapa kattaa jokapäiväisiä elinkustannuksia.

Lähde: Word-kuvapankki

Miksi velkaantuminen aiheuttaa häpeää?

Velkaongelmat koetaan häpeällisiksi kenties siksi, että niiden nähdään johtuvan ennen kaikkea velallisen omasta toiminnasta. Kun ihminen menettää oman taloudenhallintansa ja velkaantuu, häpeän tunne saattaa vallata mielen. Häpeä voi tuntua katumuksena, ahdistuksena, kunnianmenetyksenä ja huonommuuden tunteena.

Tilanne haltuun – peliä ei ole menetetty

Kasaantuvatko laskut? Talouden hälytysmerkit voivat näkyä arjessa esimerkiksi jatkuvana eräpäivien siirtämisenä, maksuajan lisäämisenä tai yöunien menettämisenä. Lainaa lyhennetään uudella lainalla, ja lopulta maksuhäiriömerkintöjen ja ulosoton pelko voi johtaa laskujen avaamatta jättämiseen.

Hyvä taloudenhallintataito vaikuttaa oman elämän hallintaan ja itsenäisyyteen, mahdollisuuksiin toteuttaa omia unelmia sekä kykyyn ymmärtää muiden taloudellisia haasteita. Rahan arvostusta, talousosaamista ja taloudenhallintataitoja kannattaa opetella jo pienestä pitäen: oman talouden ymmärtäminen on elämäntaito. Jos olet ajautunut talousvaikeuksiin, on tärkeää puhua asiasta jonkun kanssa. Kaikista talousmurheista voi selvitä.

Kirjoittajat

Niina Autio, Jenni Greijula, Niina Heiskanen ja Laura Kilpiä opiskelevat sosiaalialan YAMK-tutkintoa hyvinvoinnin edistämisen koulutusohjelmassa Xamkissa.

Asiakasturvallisuus sosiaalihuollossa muuttuvassa maailmassa

Kirjoittajat: Elina Koivumäki ja Tuuli Niemelä

Tässä blogissa mietimme asiakasturvallisuutta lastensuojelun sijaishuollossa ja vanhustenhuollossa. Käytämme esimerkkeinä viime vuosina tapahtuneita väkivallan tekoja, jotka koskettavat sosiaalihuoltoa. Olisiko henkilökunta voinut toimia toisin, niin ettei väkivallantekoja olisi tapahtunut Turussa syksyllä 2021 tai Koskelassa 2020?  Työntekijät ovat varmasti joutuneet pohtimaan omaa toimintaansa sekä sitä, olisiko heidän pitänyt jotenkin toimia toisin. Meidän sosiaalihuoltoalan ammattilaisten tulisi olla askeleen edellä asiakasturvallisuudessa, mutta miten?

Valvontaan ja sen kehittämiseen on panostettu viime vuosina. Sosiaalihuollon ammattihenkilöistä annetun lain (26.6.2015/817) avulla on nostettu esille toimintaympäristön kehityshaasteita, kuten henkilöstömitoitukset. Hyvän asiakasturvallisuuden takaamiseksi sosiaalihuollon yksiköissä on työntekijöiden oltava perillä lainsäädännöstä ja eettisistä periaatteista. Työympäristön ja resurssien on myös oltava asianmukaiset. Yksi keskeisin riski lastensuojelutyössä on asiakkaiden määrä suhteessa työntekijöihin, jolloin työntekijä ei ehdi paneutua yksittäisen asiakkaan tilanteeseen. (Välimäki ym. 2021, 184.)

Uuden vanhuspalvelulain myötä voidaan taata, että henkilöstömitoitus toteutuu. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) suorittaa kaksi kertaa vuodessa seurantakyselyn, ja jos mitoitus ei täyty tai kyselyyn ei vastata yksikössä ollenkaan, aluehallintovirasto käynnistää valvonnan kyseiseen yksikköön. YLE uutisoi 9.12.2021, että hallituksen esitys lastensuojelun sosiaalityöntekijöitä kohden olevan asiakasmäärän rajoittamisesta on mennyt läpi (Tanninen 2021). Muutos on tärkeä askel kohti asiakasturvallisuutta.

Lähde: Pixabay.com

Kysyimme 18.10.2021 Aluehallintoviraston ylitarkastaja Jaana Aarniolta sähköpostitse, olisiko hänellä näkemystä samankaltaisuuksista lasten sijaishuollossa ja ikäihmisten itsemääräämisoikeudessa. Hän vastasi seuraavasti: ”Lastensuojelulaissa on selkeämmin määritelty itsemääräämisoikeuden rajoittamisen periaatteet ja toisaalta myös sen edistämisen periaatteet. Ikäihmisiä koskevassa lainsäädännössä näitä ei ole.” (Aarnio 26.10. 2021.)

Koskelan tapauksessa poliisin selvityksen perusteella ketään ei ollut syytä epäillä virkavelvollisuuden rikkomisesta tai muista rikoksista. Lastensuojelun työntekijöiden ja viranhaltijoiden osalta asiassa ei todettu virkavelvollisuuden laiminlyöntiä (Kirsi 2021). Nuoresta oli tehty virka-apupyyntö poliisille. Lastensuojelulaitoksen työntekijät ovat kertoneet, että kyseisenä viikonloppuna yksikön henkilöstöresurssit olivat pienet ja työntekijät kokemattomia. Varahenkilöstöön ei oltu yhteydessä. Nuoren läheisverkostoon oltiin yhteydessä ja häntä yritettiin tavoittaa puhelimitse ja viesteillä. Yksiköllä ei ollut autoa, mikä on voinut vaikuttaa nuoren etsintään. (Kirsi 2021.)

Mediassa käsitellään paljon lastensuojelun sekä ikäihmisten palvelujen epäkohtia, joihin on syytäkin puuttua, mutta paljon on olemassa myös hyviä käytäntöjä.  Kehittämistyö on ottanut usein askelia eteenpäin, kun puutteita asiakasturvallisuudessa on havaittu kentällä. Eri toimialoilla asiakasturvallisuudesta huolehditaan laadukkaasti ja samansuuntaisesti, mutta siitä huolimatta ikäviä asioita voi tapahtua.

Lähteet

Aarnio, J. 2021. Ylitarkastaja. Sähköpostikeskustelu 18.10. – 26.10.2021. Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto.

Kirsi, K. 31.8.2021. Poliisi selvitti: Koulu ja lastensuojelu toimivat lain mukaan ennen 16-vuotiaan surmaa Koskelassa, lastensuojelulaitoksen olosuhteet jännitteiset. www-sivu. Saatavilla: https://yle.fi/uutiset/3-12079020. [viitattu 8.10.2021]

Laki sosiaalihuollon ammattihenkilöistä 26.6.2015/817

Tanninen, J. 9.12.2021. Tampere valmistuu lakimuutokseen: lisää lasten ja nuorten sosiaalityöntekijöitä. www-sivu. Saatavilla: https://yle.fi/uutiset/3-12222092 [viitattu 10.12.2021]

Välimäki, S., Vornanen, R., Vanjusov, H. & Hämäläinen, J. 2021. Asiakasturvallisuus lastensuojelussa. Teoksessa Kurki, T., Jylhä, V. & Kekoni, T. (toim.) Asiakasturvallisuus sosiaali- ja terveysalalla. Tallinna: Gaudeamus Oy. 161–187.

Kirjoittajat

Tuuli Niemelä työskentelee lyhytaikaisessa sijaishuollossa ja Elina Koivumäki palvelupäällikkönä vanhuspalveluissa. Molemmat opiskelevat hyvinvoinnin edistämisen Yamk-tutkintoa Xamk:ssa.

Asiakasturvallisuuden palapeliä kokoamassa

Kirjoittajat: Elina Kataja, Anne Katajamäki, Saija Kettunen ja Sirpa Koistinen

Lähde: mukaellen Pixabay.com

Muuttuva sosiaalityö haastaa jokaista meitä alalla työskentelevää. Ajalle ominainen aivotyön lisääntyminen kuormittaa työntekijöitä ja sen merkitys asiakasturvallisuuteen on keskeinen. Sosiaalityön ajankohtaisista kysymyksistä asiakasturvallisuus on mielestämme tärkeä, koska se liittyy aivan kaikkeen tekemiseemme asiakastyössä. Hyvin johdettu, hyvinvoiva työntekijä edistää asiakasturvallisuuden toteutumista.

Asiakasturvallisuuden haasteita

Työhyvinvointi, asiakasturvallisuus ja johtaminen muodostavat mielenkiintoisen palapelin, jossa jokaisen palan sisältö itsessään on jo runsas. Lisäksi palojen yhteensovittaminen on haastavaa. Asiakas odottaa saavansa turvallista ja oikea-aikaista palvelua tutulta, pitkäaikaiselta työntekijältä. Elämme kuitenkin parhaillaan aikaa, jolloin työntekijän markkinat mahdollistavat työpaikan vaihdokset entistä useammin. Useilla sosiaalityön kentillä, esimerkiksi lastensuojelussa ja vanhustenhuollossa, työntekijöiden vaihtuvuus on suurta. Asiakasturvallisuuden näkökulmasta tilanne on todella haastava.

Sosiaali- ja terveysministeriön (2017, 14) mukaan asiakasturvallisuuden toteutuminen on organisaation johdon ja esimiesten vastuulla. Heidän toiminnallaan luodaan edellytykset asiakasturvallisuuden toteutumiselle. Johtamista haastavat tässä ajassa kiristyvä taloustilanne ja kaiken aikaa lisääntyvä työvoimapula sosiaalialan osaajista.

Työhyvinvoinnin ajan ilmiöitä

Aivotyön käsite, merkitys työhyvinvoinnille ja välillisesti asiakasturvallisuuden toteutumiselle käytännön työssä, on ajankohtainen aihe. Nykyisin työ on suurelta osin kognitiivista työtä eli aivotyötä. Työssä on huomattava ja muistettava asioita, keskityttävä kirjallisiin töihin, ongelmien ratkomiseen, päätösten tekemiseen, tietojen ja taitojen päivittämiseen, ideointiin sekä tietojen välittämiseen eri yhteistyötahojen kesken. Työntekijöitä kuormittavat jatkuvat työn keskeytykset, kiire, töiden pirstaleisuus ja usean asian yhtäaikainen mielessä pitäminen.

Eettinen toiminta edellyttää arvovalintojen tekemistä sekä oikean ja väärän pohdintaa. Työntekijät kuormittuvat tilanteissa, joissa he eivät voi toimia eettisesti kestävällä tavalla tai he huomaavat muiden toimivan epäeettisesti. Usein kiire vaikuttaa tähän kokemukseen, kun koetaan, että työtä ei pystytä tekemään niin hyvin kuin haluttaisiin. Sosiaalialan etiikasta puhuttaessa tarkoitetaan yleensä asiakkaan oikeutta hyvään ja oikeudenmukaiseen kohteluun ja hoitoon. Alan ammattilaisten velvollisuus on huolehtia, että asiakkaan oikeudet toteutuvat. (Fagerström ym. 2016, 63.)

Visiosta käytäntöön

Asiakas- ja potilasturvallisuusstrategiassa 2022–2026 on visioitu Suomen olevan asiakas- ja potilasturvallisuuden mallimaa vuonna 2026 (STM 2021, 16). Asiakasturvallisuutta toteuttamaan tarvitaan hyvinvoivia työntekijöitä. Siihen päästään esihenkilöiden, työntekijöiden ja asiakkaiden tiiviillä yhteistyöllä. Se vaatii myös panostamista johtamiseen, työntekijöiden sitouttamiseen ja työhyvinvoinnista huolehtimiseen.

Asiakasturvallisuuden toteutuminen vaatii paljon arkista puhetta, sisällön tuomista näkyväksi työyhteisöissä ja organisaatioiden omavalvontasuunnitelmissa. Julkisen keskustelun olisi hyvä tuoda esille eroja asiakas- ja potilasturvallisuuden välillä, jolloin asiakasturvallisuus käsitteenä aukeaisi paremmin sekä alan toimijoille että asiakkaille itselleen. Jokainen työntekijä vastaa osaltaan asiakasturvallisuudesta omassa työssään. Vision saavuttamiseen tarvitaan meistä jokaista!

Lähteet

Fagerström, V., Koivikko, A., Rauramo, P. & työryhmä. 2016. Sosiaalialan työsuojelu ja -hyvinvointi. Työturvallisuuskeskus. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://ttk.fi/files/6419/Sosiaalialan_tyosuojelu_ja_-hyvinvointi_26118.pdf [viitattu 5.11.2021].

Sosiaali- ja terveysministeriö. 2021. Asiakas- ja potilasturvallisuusstrategia ja toimeenpanosuunnitelma 2022–2026, luonnos. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://www.lausuntopalvelu.fi/FI/Proposal/Participation?proposalId=7db00982-c893-4e32-bb83-0f2ce1a4181b [viitattu 10.12.2021].

Sosiaali- ja terveysministeriö. 2017. Valtioneuvoston periaatepäätös. Potilas- ja asiakasturvallisuusstrategia 2017–2021. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2017:9. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/80352/09_2017_Potilas-%20ja%20asiakasturvallisuusstrategia%202017-2021_suomi.pdf?sequence=1&isAllowed=y [viitattu 3.10.2021].

Kirjoittajat

Elina Kataja, lastenkodin ohjaaja, Anne Katajamäki, etsivä nuorisotyöntekijä, Saija Kettunen, talous- ja velkaneuvoja ja Sirpa Koistinen, perheneuvoja. Kirjoittajat ovat Xamkin opiskelijoita Hyvinvoinnin edistämisen koulutuksesta (ylempi amk).

Digitaidoista digihyvinvointia työelämään

Kirjoittajat: Anna-Kaisa Husu, Anna Nevalainen ja Saija Salo

Olemme Hyvinvoinnin edistämisen YAMK-opiskelijoita Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa. Tutustuimme digitalisaatioaiheeseen Muuttuva sosiaalityö ja sosiaalinen todellisuus -opintojakson aikana. Työskentelemme kaikki sosiaalialan erilaisissa työympäristöissä. Aihetta tutkiessamme pohdimme, millä tasolla ovat työntekijöiden IT-taidot. Ovatko digitaidot ja digihyvinvointi huomioitu työpaikoilla?

Lähde: Pixabay.com

Yhteiskunnan muuttuminen digiloikan suhteen on ollut valtava. Se haastaa työelämän ja kansalaiset, koska digitaidot vertautuvat kansalaistaitoihin ja ovat nykyään välttämättömiä kaikilla aloilla. Nykyhetken työelämässä korostuvat työntekijän digiosaaminen ja asiakkaiden kohtaaminen digitaalisesti. Työntekijöiden taidot ja asenteet ovat erilaisia digikehityksen edessä.

Valtiovarainministeriön (2021) mukaan digitalisaatio luo puitteet isoille rakenteellisille muutoksille, joita tällä hetkellä yhteiskunnassamme muotoillaan. Tarkoituksena on luoda entistä paremmat ja luotettavammat palveluketjut hyvää elämää ja eri elämäntilanteita varten. Koronan aiheuttaman poikkeustilan siivittämänä monet palvelut ovat joutuneet digitalisoitumaan nopealla aikataululla. Tämä tarkoittaa sitä, että monessa työpaikassa on jouduttu tekemään suuria harppauksia digitalisaation viemiseksi asiakastyöhön. Digihyvinvointi on fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia digilaitteiden ja -palveluiden sisältämässä arjessa. Digihyvinvoiva henkilö osaa käyttää laitteita ja palveluita tavalla, joka tukee osallisuutta ja läheisiä ihmissuhteita. Digihyvinvoiva henkilö ymmärtää myös mahdollisia median aiheuttamia haittavaikutuksia. (Tuhkanen 2020.) Digihyvinvoiva työntekijä ei kuormitu tietotulvasta ja kykenee hallitsemaan kokonaisuuksia.

On tärkeää, ettei työntekijöiden eriarvoistuminen kasva mahdollisten digitaitojen puutteen vuoksi. Digitaitojen puutteesta ja osaamisesta on hyvä puhua avoimesti. Työnantajan tulee motivoida ja kannustaa työntekijöitä digitaitojen päivittämisessä. Tämä tukee sekä omaa, että asiakkaan digihyvinvointia. Työyhteisöissä tulee luoda resursseja taitojen päivittämiselle.

Digi- ja väestötietoviraston (DVV) mukaan digitaitojen oppiminen tulisi integroida kaikkeen koulutukseen tulevaisuudessa. DVV:n ohjeena työntekijöille on, että tarvitaan avointa mieltä muutosten edessä ja kykyä hallita teknostressiä. Tärkeää on osata valita kullekin työn vaatimalle sisällölle sopiva työväline. Digiturvallisuuteen ja tiedonhakuun liittyvät taidot ovat tärkeä huomioida työssä. Medialukutaidot ja lähdekriittisyys ovat olennaisia hallittavia asioita. (Digi- ja väestötietovirasto 2021.)

Työpaikoilla tarvitaan osaamista digitaitojen hallintaan ja digihyvinvoinnin tukemiseen. Työntekijöiden omalla motivaatiolla tähän on merkitystä. Tulevaisuudessa työyhteisöjen tulee panostaa digikehitykseen, työpaikoilla tarvitaan digihyvinvoivia työntekijöitä.

Lähteet

Digitalisaation edistämisen ohjelma. 2021. Www-dokumentti. Saatavissa: https://vm.fi/digitalisaation-edistamisen-ohjelma [viitattu 4.11.2021].    

Digi tuli töihin -nämä ovat työntekijän 5 tärkeintä digitaitoa. 2021. Www-dokumentti. Saatavissa: https://www.sttinfo.fi/tiedote/digi-tuli-toihin-nama-ovat-tyontekijan-5-tarkeinta-digitaitoa?publisherId=3777&releaseId=69917513 [viitattu 4.11.2021],

Tuhkanen, N. 2020. Digihyvinvointi on osa kokonaisvaltaista hyvinvointia. Www-dokumentti. Päivitetty 6.10.2020. Saatavissa: https://read.xamk.fi/2020/kestava-hyvinvointi/digihyvinvointi-on-osa-kokonaisvaltaista-hyvinvointia/ [viitattu 4.11.2021].    

Kirjoittajat

Anna-Kaisa Husu geronomi (AMK), Anna Nevalainen sosionomi (AMK), Saija Salo sosionomi (AMK)

Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun YAMK-opiskelijat

Kannustinloukut huutavat kokonaisratkaisua

Kirjoittajat: Sanna Nevalainen, Mari Nieminen, Maiju Ruonala ja Sami Virtanen


Lähde: Pixabay.com

Tällä hetkellä yhtenä suurimpana Suomen kasvun esteenä nähdään monilla aloilla ja alueilla esiintyvä vakava työvoimapula ja erilaiset työllistymiseen liittyvät haasteet.

Työllistymisen esteistä puhuttaessa syyttävä sormi osoittaa usein paljon puhuttuihin kannustinloukkuihin, joilla tarkoitetaan sitä, että työnteon taloudelliset kannusteet eivät ole riittävät suhteessa sosiaaliturvaan. Perinteiset kannustinloukut voidaan jakaa sen sisällä työttömyys-, tulo- ja byrokratialoukkuihin.

Työttömyysloukussa olevan ei kannata ottaa vastaan tarjottua työtä, sillä työn vastaanottaminen ei paranna elintasoa etuuksien ja tukien tasolle. (Moisio 2020.) Tuloloukkutilanteessa lisäansioista ei jää henkilölle riittävästi käteen verotuksen kiristyessä ja etuuksien pienentyessä. (Moisio 2020.) Byrokratialoukut koostuvat monesta erilaisesta osatekijästä. Niiden eräs piirre on, että ne vievät henkilöltä aikaa, rahaa ja vaativat vaivannäköä asioiden hoitamiseksi. Epävarmuutta syntyy esimerkiksi maksuaikatauluista ja etuuksien määrästä. (Harju ym. 2019, 4.) Perinteisten kannustinloukkujen rinnalla on alettu viime vuosina puhumaan myös informaatioloukuista. Informaatioloukussa oleva henkilö ei ota työtä vastaan puutteellisen tiedon tai tietämyksen vuoksi. (Harju ym. 2019, 5.)

Kannustinloukkujen purkamiseksi on tehty toimenpiteitä 1990-luvulta lähtien. Työn vastaanottamiseen kannustavina toimina on muun muassa verotuksen keinoin madallettu tuloloukkuja ja alennettu varhaiskasvatusmaksuja. Asumistuen ansiotulovähennys vuonna 2015 voidaan myös nähdä keinona vähentää tuloloukkuja. Etuusjärjestelmän muutoksilla on puolestaan lievennetty tulosidonnaisuuksien luomia kannustinloukkuja. (Näätänen 2019; Valtiovarainministeriö 2016, 17.) Lisäksi työttömyysturvalakiin vuonna 2019 tehty muutos sovitellun työttömyysetuuden maksamisen uudenlaisesta jaksotuksesta helpotti osa-aikaisen työn vastaanottamista. Muutoksen jälkeen osa-aikaisen työn vastaanottaminen ei enää viivästytä työttömyysetuuden maksamista. (Työttömyysturvalaki 1290/2002.)

Kokonaisratkaisua kannustinloukuista eroon pääsemiseksi ei ole yrityksistä huolimatta löytynyt. Vaalikausi kerrallaan tehdyt uudistukset ovat jääneet yksittäisiksi toimiksi, jotka ovat entisestään monimutkaistaneet vaiheittain rakentamaamme sosiaaliturvaa.

Löytyisikö kokonaisratkaisu vihdoin ja viimein vuonna 2020 asetetun sosiaaliturvakomitean työskentelyn kautta? Komiteatyön kautta halutaan kokonaisuudistus yksittäisten kannustinloukkujen purkamisen sijaan. Työllä tavoitellaan selkeämpää ja toimivampaa järjestelmää, joka mahdollistaa työnteon ja sosiaaliturvan yhteensovittamisen erilaisissa elämäntilanteissa. (Valtioneuvosto 2019, 157.)

Lähde: Pixabay.com

Tulisiko osana kokonaisratkaisua huomio kiinnittää perinteisten kannustinloukkujen ympärillä pyörimisen sijaan informaatioloukun purkamiseen? Tällöin työllisyyttä voitaisiin parantaa oikeanlaisella informaatiolla työllistymisen kannustimista tai hallinnollisista käytännöistä ilman, että kannustimia tai etuusbyrokratiaa pyritään jatkuvasti muuttamaan (Harju ym. 2019, 5).

Tämä kuitenkin edellyttää päätöksenteon tueksi riittävää tutkimustietoa, jota tällä hetkellä ei ole olemassa. Tämä käy ilmi muun muassa Harjun ym. (2019) julkaisusta, jonka mukaan informaatio- ja byrokratialoukkujen vaikutuksista työllisyyspäätöksiin ei ole olemassa kattavaa tutkimustietoa. Julkaisuun liittyneessä tutkimuskatsauksessa kansainvälisestä tutkimuskirjallisuudesta ei löytynyt yhtään suoraa tutkimusta etuusbyrokratian vaikutuksista työntekopäätöksiin.

Mielenkiintoista on nähdä, millaista tutkimusta informaatioloukun osalta tehdään osana sosiaaliturvauudistusta ja millaisia ratkaisuja sen pohjalta saadaan aikaiseksi. Väestörakenteen negatiivinen muutos, työvoimapula, suuri rakenteellinen työttömyys ja työllisyysasteen nostamisen tarve muodostavat yhdessä sellaisen ongelmakentän, ettei se ratkea pelkästään perinteisten kannustinloukkujen ympärillä pyörimisellä. Uudistuksen tueksi tarvitaan ehdottomasti uutta tutkimusta.

Lähteet

Harju, J., Kanninen, O., Karhunen, H., Kosonen, T., Matikka, T. & Verho, J. 2019. Sosiaali-turvan byrokratialoukut: Suunnitelma satunnaistetusta kenttäkokeesta. Valtioneuvoston kanslia 2019. WWW-dokumentti. Päivitetty 25.2.2019. Saatavissa: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161391/25-2019-Sosiaaliturvan%20byrokra-tialoukut.pdf?sequence=1&isAllowed=y. [viitattu 10.12.2021]

Moisio, P. 2020. Työllisyys ja sosiaaliturva – kannustinloukut aina keskuudessamme. Sosiaali- ja terveysministeriö. WWW- dokumentti. Päivitetty 17.11.2020. Saatavissa: https://stm.fi/-/pasi-moisio-tyollisyys-ja-sosiaaliturva-kannustinloukut-aina-keskuudes-samme. [viitattu 10.12.2021]

Näätänen, A-M. 2019. Kannustinloukkuharhaa purkamassa – Kalevi Sorsa -säätiö. WWW-blogi 25.2.2019. Saatavissa: https://sorsafoundation.fi/kannustinloukkuharhaapurkamassa/ [viitattu 10.12.2021]

Työttömyysturvalaki 30.12.2002/1290

Valtioneuvosto. 2019. Pääministeri Sanna Marinin hallituksen ohjelma 10.12.2019. Osallistava ja osaava Suomi. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://julkaisut.valtioneu-vosto.fi/bitstream/handle/10024/161931/VN_2019_31.pdf?sequence=1&isAllowed=y [viitattu 10.12.2021]

Valtiovarainministeriö. 2016. Kannustinloukut ja alueellinen liikkuminen – työryhmän selvityksiä. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://vm.fi/documents/10623/0/kannustinloukkuty-oryhman-selvitys/288751e8-52d2-4a11-91e8-d5628e5cc0f8 [viitattu 10.12.2021]

Kirjoittajat

Kirjoittajat Nevalainen Sanna, Nieminen Mari, Ruonala Maiju ja Virtanen Sami ovat ensimmäisen vuoden ylemmän ammattikorkeakoulun sosionomiopiskelijoita Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu Xamkista.

Sarjakuvalla ikääntyneiden avuntarve näkyväksi

Kirjoittajat: Elena Autio, Janna Roos, Henna Toppinen ja Jasmin Utriainen

Suomessa elää yli 70-vuotiaita lähes miljoona, ja monet heistä asuvat kotonaan. Koronaepidemian rajoitustoimet ovat asettaneet kotonaan asuvat ikääntyneet erityisen hankalaan asemaan (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2020). Halusimme taideaktivismin avulla ottaa kantaa ja tuoda näkyväksi ikääntyneiden hankalaa tilannetta korona-aikana.

Keväällä 2020 kunnat suorittivat soittokierroksia kotonaan asuville ikäihmisille. Tarkoituksena oli saada tietoa koronaepidemian vaikutuksista heidän hyvinvointiinsa. Projektin aikana saatiin yhteys puhelimitse 150 000 henkilöön eli suuri osa ikääntyneistä jäi tavoittamatta, eikä heidän tilanteestaan voida todeta mitään. Keskustelut paljastivat, että ikäihmisillä on etenkin koronan aikana paljon huolenaiheita: yksinäisyyden, turvattomuuden ja epävarmuuden kokemuksia sekä huolta läheistensä hyvinvoinnista. (Paunonen 2021.) Lisäksi kuntien kevään arvioiden mukaan kotihoidon käyntejä on jouduttu rajoittamaan koronan vuoksi, ja toimintatapoja on jouduttu muuttamaan: etäkäyntejä on lisätty ja kotikäyntien työntekijöiden määrää on vähennetty (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2020). Kaikki apua tai tukea tarvitsevat eivät ota yhteyttä palveluihin ja avuntarve jää kunnilta “piiloon”. (Paunonen 2021.)

Soittokierros oli hyvin ainutlaatuinen projekti, koska siinä ikääntyneille soitettiin, eikä odotettu ikääntyneiden soittavan ja pyytävän apua itse (Paunonen 2021). On hyvin tärkeää ottaa huomioon kotonaan asuvat ikääntyneet ja selvittää heidän hyvinvointiaan, etenkin koronan aiheuttaman pakollisen eristäytymisen vuoksi. Taideaktivismi on oivallinen tapa tuoda ikääntyneiden piiloon jäänyttä avuntarvetta näkyväksi.

Taideaktivismimenetelmät ovat hyviä vaikuttamisen välineitä. Taide puhuttelee katsojaa ja voi saada ihmiset ajattelemaan asioita uusista näkökulmista. Ruohonjuurisarjakuva on yksi taideaktivismin muoto (ks. Kuva 1). Menetelmä on helppo toteuttaa yksilön ja ryhmän taitotasoon katsomatta eikä se edellytä aiempaa kokemusta sarjakuvien tekemisestä. Sen voi toteuttaa esimerkiksi piirtäen tai tietokoneella hyödyntäen eri sovelluksia. Sarjakuvan aihe valitaan ryhmälle tärkeän teeman mukaan, johon halutaan ottaa kantaa. (Vapalahti 2021.)

Kuva 1. Taideaktivismiprojektin tuotoksena syntynyt ruohonjuurisarjakuva.

Sarjakuvalle tehdään aluksi käsikirjoitus ja päätetään sen hahmoista. Kuvakokoon ja puhekupliin täytyy kiinnittää huomiota ja varmistaa, että kokonaisuus on selkeä ja ymmärrettävä. Sarjakuvalle on taiteen tavoin ominaista, että lukijalla on mahdollisuus erilaisiin tulkintoihin. Lopuksi mietitään, minne sarjakuva kiinnitetään / julkaistaan, jotta ihmiset voivat lukea sen, ja se herättäisi näkyvyyttä ja keskustelua. (Vapalahti 2021.)

Taideaktivismin menetelmistä ruohonjuurisarjakuva voisi soveltua nuorten kanssa työskenneltäessä käytettäväksi. Nuorille digitaalisuus on arkipäivää niin koulussa, kotona kuin vapaa-ajallakin. Ruohonjuurisarjakuvaa tehdessään nuoret pääsevät hyödyntämään digiosaamistaan ja kehittämään taitojaan lisää, minkä vuoksi menetelmä on erityisesti nuorille sopiva. Sarjakuvan avulla nuori voi kuvallisin keinoin kertoa esimerkiksi omista tuntemuksistaan, ottaa kantaa yhteiskunnan epäkohtiin tai itselleen tärkeisiin asioihin. Nuori voi tehdä sarjakuvan yksin, ryhmässä tai yhdessä työntekijän kanssa.

Taideaktivismi on tehokas sosiaalisen vaikuttamisen keino, jolla saadaan korostettua erityisesti heikommassa asemassa olevien ääntä. Sitä voidaan toteuttaa eri keinoin, jolloin jokaista kohderyhmää varten löytyy sopiva vaikuttamisen tapa. Sen avulla saadaan näkyviin yhteiskunnallisia epäkohtia ja herätellään ihmisiä pohtimaan kuinka ongelmia voidaan ratkaista. Taideaktivismin avulla voi oppia tarkastelemaan maailmaa uusista näkökulmista. (Vapalahti 2021.)

Lähteet

Paunonen, T. 2021. Soittokierros tuhansille vanhuksille paljasti korona-ajan käsittämättömän julmuuden: ”Perheelliset ihmiset huutelevat ikääntyneille ulkoilulenkeillä”. Ilta-Sanomat. WWW-dokumentti. Päivitetty 12.2.2021. Saatavissa: https://www.is.fi/kotimaa/art-2000007794692.html [viitattu 1.4.2021].

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2020. Korona on ajanut monet vanhukset hyvin vaikeaan tilanteeseen – asiantuntijat arvioivat epidemian vaikutuksia. WWW-dokumentti. Päivitetty 10.11.2020. Saatavissa: https://thl.fi/fi/-/korona-on-ajanut-monet-vanhukset-hyvin-vaikeaan-tilanteeseen-asiantuntijat-arvioivat-epidemian-vaikutuksia [viitattu 1.4.2021].

Vapalahti, K. 2021. Taide yhteiskunnallisen vaikuttamisen välineenä. Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu. Powerpoint-diasarja. Saatavissa: https://learn.xamk.fi/mod/resource/view.php?id=532302 [viitattu 1.4.2021].

Kirjoittajat

Kirjoittajat ja sarjakuvan taiteilijat Elena Autio, Janna Roos, Henna Toppinen ja Jasmin Utriainen ovat ensimmäisen vuoden sosionomiopiskelijoita Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa, Xamk:ssa.

Taiteen avulla rohkeutta varhaiseen puuttumiseen

Kirjoittajat: Susanna Heikkilä, Milla Hietaranta, Lotta Kokkonen ja Roosa Reinikainen

Otimme taideaktivismikokeilussamme kantaa varhaiseen puuttumiseen ruohonjuurisarjakuvan avulla.  Miksi ongelmiin puuttumista pelätään? Miksi ongelmien annetaan kasvaa ja syventyä ennen kuin niihin puututaan? Miksi on niin helppo asettua vain sivustaseuraajan rooliin?

Tuen tarpeen havaitseminen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa on ensiarvoisen tärkeää, sillä oikeassa hetkessä annettu tuki ehkäisee ongelmien kasautumista, auttaa tehokkaammin ja säästää myös resursseja. Pienikin huoli tulisi osata ottaa puheeksi, eikä saisi tuudittua siihen ajatukseen, että “kyllä joku muu hoitaa, ei ole minun vastuullani”. Ulkopuolisena voi olla myös helppo ajatella, että oma huoli on ylimitoitettua, eikä tuelle ole ehkä mitään tarvetta – mutta sitähän ei todellisuudessa voi tietää ottamatta asiaa esille. Haluamme kannustaa ihmisiä pitämään silmänsä auki ja puuttumaan rohkeasti huolen herätessä.

Mikä on ruohonjuurisarjakuva?

Ruohonjuurisarjakuva on visuaalisesti kerrottu tarina, jolla haetaan muutosta yhteiskuntaan. Sarjakuva on edullinen matalan kynnyksen vaikuttamisen väline, jolla välitetään viesti valitulle kohderyhmälle. Ruohonjuurisarjakuva antaa ihmisille mahdollisuuden itseilmaisuun ja vaikuttamiseen. Sarjakuvan tekijöinä ovat tavalliset ihmiset, eivät taiteilijat. Sarjakuvat ovat yleensä paikallisyhteisöjen tai yhteisöaktivistien tekemiä. Sarjakuvia voi laittaa esille moniin eri paikkoihin, kuten bussipysäkeille tai ilmoitustauluille. (Vapalahti 2021.)

Käytimme taideaktivismikokeilussa sarjakuvan tekemiseen Canva-sovellusta (Kuva 1). Sovellusta pystyy käyttämään tietokoneella tai lataamalla sen puhelimeen sovelluskaupasta. Sovellus on monipuolinen ja helppo käyttää. Sen avulla sarjakuvan tekeminen onnistui hyvin.

Kuva 1. Liisan tarina ruohonjuurisarjakuvana.

Soveltuvuus sosiaalialan asiakastyöhön

Tekemäämme taideaktivismikokeilua eli ruohonjuurisarjakuvaa voisi soveltaa hyvin monikäyttöisesti esimerkiksi harjoittelu- tai työpaikalla. Ruohonjuurisarjakuva voi olla hyvin asiakaslähtöinen ja osallistava keino asiakastyöskentelyssä hyvin moniammatillisesti.

Konkreettisesti ruohonjuurisarjakuvaa voisi työstää asiakkaiden kanssa niin, että he saisivat piirtää paperille esimerkiksi ongelmiaan tai heitä puhuttelevia yhteiskunnan epäkohtia sarjakuvan muotoon, jolloin niitä on helpompi käsitellä. Asiakkaan voi olla myös helpompi tuoda ajatuksiaan ilmi sarjakuvan avulla.

Ruohonjuurisarjakuva sopii välineenä kaikille eri-ikäisille asiakkaille lapsista vanhuksiin, koska ruohonjuurisarjakuvassa ei tarvitse käyttää välttämättä edes sanoja ongelmien ja ajatusten kuvaamiseen. Pelkät yksinkertaiset kuvatkin riittävät herättelemään ajatuksia ja keskustelua. Työntekijän on hyvin helppo käyttää ruohonjuurisarjakuvaa välineenä asiakkaan kanssa.

Ajatuksiamme taideaktivismista sosiaalisessa vaikuttamisessa

Taideaktivismi on tehokas tapa puhutella ihmisiä ja ottaa kantaa ajankohtaisiin asioihin. Taiteen avulla on helppo herättää katselijan huomio ja jättää muistijälki, joka mahdollisesti herättää katselijassa omaa pohdintaa ja kysymyksiä. Esimerkiksi kuva jää helpommin mieleen kuin pelkkä asiasta kirjoittaminen, eikä kuvan katsomiseen kulu myöskään niin paljoa aikaa. Taide on myös luonteva keskustelunaihe, mikä voi avata ihmisten välistä vuorovaikutusta. Yksilötasolla se on oiva tapa avartaa omaa maailmankatsomusta ja luoda mielipiteitä. Taiteen loputtomat mahdollisuudet takaavat, että jokainen voi olla aktivisti juuri omalla tavallaan. Taideaktivismi antaa myös mahdollisuuden vaikuttaa osallistavin keinoin oman ympäristön asioihin (Open ilmasto-opas 2021).

Lähteet

Open ilmasto-opas. 2021. Ilmastonmuutos kuvataiteen opetuksessa. Verkkojulkaisu. Päivitetty 29.3.2021. Saatavissa: Kuvataide | Open ilmasto-opas (openilmasto-opas.fi) [viitattu 16.3.2021].

Vapalahti, K. 2021. Taideaktivismi tietoisuuden ja ajattelun herättäjänä. Parasta Etelä-Savoon hanke. Powerpoint. Päivitetty 29.3.2021. Saatavissa: https://learn.xamk.fi/mod/resource/view.php?id=532302 [viitattu 16.3.2021].

Kirjoittajat

Kirjoittajat Susanna Heikkilä, Milla Hietaranta, Lotta Kokkonen ja Roosa Reinikainen ovat ensimmäisen vuoden sosionomiopiskelijoita Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa Mikkelissä.

Vaikuttamista sarjakuvan voimin

Kirjoittajat: Leena Iskanius, Tanja Hämäläinen, Karoliina Puikkonen ja Annika Seppänen

Saimme ohjaus ja osallisuus -opintojakson aikana tehtäväksemme toteuttaa taideaktivismikokeilun. Ennen taideaktivismikokeilua perehdyimme, millaisia aiheita ja ilmiöitä sosiaalialalla tällä hetkellä käsitellään.

Kokoonnuimme ryhmämme kesken ja luimme Talentia-lehdestä löytyviä artikkeleita. Keskustelimme eri aiheista, jotka tulivat ilmi lukemissamme artikkeleissa, joista valitsimme yhdessä meidän mielestämme ajankohtaisen ja tärkeän aiheen. Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ovat yhteiskunnassamme paljon puhuttuja asioita, joiden edistämiseksi on pyritty tekemään viime vuosina paljon. Aate ihmisten yhdenvertaisuudesta riippumatta esimerkiksi ihonväristä, seksuaalisuudesta, sukupuolesta tai vaikka varallisuudesta, on saanut huomattavan jalansijan.

Aiheen valittuamme päädyimme tekemään siitä sarjakuvan. Selasimme yhdessä valmiita sarjakuvapohjia samalla keskustellen aiheesta ja siitä, kuinka tahdomme tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden tuoda esille sarjakuvan kautta. Päädyimme tuomaan asian esille humoristisella tavalla.

Soveltaminen käytäntöön

Kukaan meistä ei soveltanut taideaktivismimenetelmää harjoittelussaan. Menetelmää voisi soveltaa työelämässä esimerkiksi antamalla valmiin, tyhjän sarjakuvapohjan ja aiheen asiakkaalle. Meidän sanoittama sarjakuva voisi toimia esimerkkinä siitä, kuinka tärkeitä aiheita voi käsitellä luovuuden ja huumorin keinoin. Sarjakuva voi olla täysin tyhjä, jolloin asiakas voi myös piirtää hahmot itse. Tässä voi tulla esiin asiakkaan ajatusmaailmaa myös piirtämisen keinoin. Esimerkiksi se, mitä asiakas pitää erilaisuutena. Vaihtoehtoisesti sarjakuvassa voi olla valmiit hahmot ja puhekuplat, johon yhdessä asiakkaan kanssa voi sanoittaa sarjakuvan.

Toinen soveltamistapa voisi olla, että sarjakuvaa tutkittaisiin yhdessä asiakkaan kanssa. Millä tavoin juoni muuttuisi, jos hahmot vastaisivatkin eri tavoin? Minkä viestin sarjakuva välittää? Menetelmät toimivat sekä yksilöille että ryhmille. Yksi keino käyttää sarjakuvaa ryhmässä on “minuuttisarjakuva”. Yksi sarjakuva siis kiertää koko ryhmällä ja jokaisella on minuutti aikaa täydentää sitä. Valmis sarjakuva esillä ollessaan herättää ajatuksia aiheesta.

Sosiaalinen vaikuttaminen taideaktivismin keinoin

Mielestämme taideaktivismi on todella monipuolinen sekä osallistava tapa vaikuttaa moneen eri asiaan. Taiteen eri lajien kautta pystytään tuomaan esiin kulttuurisia ja sosiaalisia epäkohtia kehittäen samalla kriittistä ja reflektiivistä ajattelua aiheisiin liittyen. Taideaktivismilla voidaan haastaa yksilöitä tarkastelemaan yhteiskunnan epäkohtia sekä tutkimaan ja tunnistamaan mahdollisia vaihtoehtoja, joiden avulla voisimme epäkohtaan tai ongelmaan vaikuttaa. Vaikuttaminen voi myös olla osallistavaa toimintaa, jonka avulla luodaan samalla yhteenkuuluvuuden tunnetta, vähennetään sosiaalista eristyneisyyttä sekä rohkaistaan kansalaisia pohtimaan ja tuomaan omia näkökulmiaan esille. (Laitinen 2017.)

Lähteet

Laitinen, L. 2017. Näkökulmia taiteen ja kulttuurin sosiaalisen hyvinvoinnin vaikutuksista. WWW-dokumentti. Julkaistu 21.10.2017. Saatavissa: https://www.sitra.fi/artikkelit/nakokulmia-taiteen-ja-kulttuurin-sosiaalisen-hyvinvoinnin-vaikutuksiin/ [viitattu 26.5.2021].

Kirjoittajat

Kirjoittajat Leena Iskanius, Tanja Hämäläinen, Karoliina Puikkonen ja Annika Seppänen ovat Xamkin sosionomiopiskelijoita.

Olemme huolissamme lastensuojelun lapsista ja nuorista

Kirjoittajat: Eerika Hakala, Roosa Mäkeläinen, Veera Partanen ja Jenni Rosvall

Tässä blogissa otamme kantaa lastensuojelulaitoksiin sijoitettujen lasten ja nuorten mielenterveysongelmiin ja niiden hoitamiseen. Teimme aiheesta ruohonjuurisarjakuvan, jolla otamme kantaa taideaktivismin kautta. Ruohonjuurisarjakuvan tärkein tehtävä on välittää tietoa.

Lastensuojelun asiakkailla ilmenevät mielenterveydenongelmat ovat yleistyneet. 13 – 17-vuotiaista sijoitetuista lapsista joka toinen on nuorisopsykiatrian asiakkaana. Viime vuosina psykiatrisen hoidon väheneminen ja sairaanhoitopiirien alhaiset resurssit ovat hankaloittaneet nuorten avun saamista. Nykyään pitkäaikaiset hoitojaksot ovat jäänet lyhyiksi. Lyhyen jakson jälkeen, lasten vakavistakin mielenterveysongelmista huolimatta, heidät lähetetään takaisin lastensuojelulaitokseen. Näin ollen heidän hoitonsa tulee halvemmaksi kuin sairaalassa. Pia Eriksonin mukaan lastensuojelun yksi tärkeimmistä kehittämisen kohteista on lasten mielenterveydenongelmista johtuvan hoidon lisääminen (Laitinen 2021). Sijoitettujen nuorten mielenterveysongelmiin on vaikea saada pitkäaikaista apua, jota monet tarvitsisivat. Psykiatrinen osastohoito ja pitkäaikainen kuntouttava psykiatrinen hoito ovat viime vuosina vähentyneet, ja hoito-osastoja on lakkautettu. (Laitinen 2021.)

Meidän mielestämme lasten ja nuorten mielenterveyden hoitamiseen tulisi panostaa, etenkin lastensuojelunuorten kohdalla, koska yleensä heidän elämässään on tapahtunut isoja asioita, joista olisi hyvä päästä keskustelemaan. Jokainen lapsi ja nuori tulisi ottaa vastaan yksilöinä ja heille pitäisi olla mahdollista tarjota pitkäkestoinen hoitosuhde. Varhaisessa vaiheessa mielenterveysongelmiin puuttumisella ja ennaltaehkäisevällä toiminnalla voitaisiin ehkäistä lasten ja nuorten syrjäytymistä ja yleistä pahaa oloa. Esimerkiksi koulu- ja opiskeluympäristössä ennaltaehkäisevää toimintaa olisi helpoin toteuttaa. Niissä voitaisiin puhua enemmän mielenterveyden tärkeydestä ja antaa arkielämään työkaluja hyvinvoinnin ylläpitämiseen. Koulun lisäksi laitoksissa olisi hyvä muistuttaa myös netin kautta saatavasta avusta, esimerkiksi chat-kanavista, sovelluksista ja mielenterveyspalveluiden puhelinnumeroista.

Ruohonjuurisarjakuva on hyvä taideaktivismimenetelmä, sillä sen tarkoitus on tuoda tietoa sanattomasti, jolloin yhteistä kieltä tai lukutaitoa ei tarvita. Tämän ansioista sarjakuvaa voi hyödyntää monien eri asiakasryhmien kanssa työskenneltäessä, esimerkiksi maahanmuuttajien ja vammaisten kanssa. Huomasimme harjoitteluissamme, kuinka kuvilla on iso merkitys kommunikaatiossa. Esimerkiksi vammaistyössä päivä kuvitetaan asiakkaille, mikä on verrattavissa ruohonjuurisarjakuvaan. Ymmärtääkseen kuvan tarkoitusta, kuvaa ei tarvitse selittää tekstillä. Omassa sarjakuvassamme käytimme paljon tekstiä, joten se ei ole paras mahdollinen esimerkki ruohonjuurisarjakuvasta, mutta sekin soveltuu tiedon välittämiseen ja taideaktivismin esille tuomiseen.

Lähteet

Laitinen, J. 2021. Sijaishuollon lapset eivät aina saa apua mielenterveyden ongelmiin. Talentia. Verkkolehti. Saatavissa: https://www.talentia-lehti.fi/sijaishuollon-lapset-eivat-aina-saa-apua-mielenterveyden-ongelmiin/?fbclid=IwAR2LKePL9mXkCV-zRtzbCZQYxJW6WaWh_CYr8YR1qU0Dmq3NOjaQypcZqXE [viitattu 30.5.2021].

Kirjoittajat

Kirjoittajat Eerika Hakala, Roosa Mäkeläinen, Veera Partanen ja Jenni Rosvall ovat ensimmäisen vuoden sosionomiopiskelijoita Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu XAMK:sta.