Monthly Archives: joulukuu 2023

Perhe- ja lähisuhdeväkivaltatyö koronapandemian jälkeisessä Suomessa ja lasten sekä nuorten kokema perheväkivalta

Kirjoittaja: Tero Korhonen

Pureudun kirjoituksessani aiheeseen, jonka ääreen meidän jokaisen tulisi pysähtyä ja jonka tärkeys meidän tulisi tiedostaa, erityisesti koronakriisin, heikon valtakunnallisen talouden ja globaalien kriisien keskellä. Maailmalta kumpuava epävakaus aiheuttaa epävakautta myös Suomessa, mikä puolestaan heijastuu kotitalouksiin asti. Ennen tätä olemme selvinneet juuri koronapandemiasta, joka sulki ihmiset koteihinsa ja eristi vanhukset perheistään. Jo koronan alussa spekuloitiin, mitä seurauksia järeillä toimilla voisi olla mm. mielenterveydellisesti, päihteiden käytön ja perheväkivallan esiintyvyyteen. Lisäksi heikko taloustilanne, uhkaava työttömyys ja valtion taholta monet kiristykset toimeentulossa ajavat perheitä ja yksilöitä epätoivoon. Miten tämä vaikuttaa perhe- ja lähisuhdeväkivaltaan ja sen hoitoon sekä näkyvyyteen Suomessa?

Perhe- ja lähisuhdeväkivalta Suomessa

Suomi on yhdessä muiden pohjoismaiden kanssa eurooppalaisittain kärjessä perhe- ja lähisuhdeväkivallassa. Korona-aikana vuonna 2020 tilastollisesti lähisuhdeväkivalta näytti vähentyneen edellisvuoteen verrattuna (Haapakangas ym. 2022). Kuitenkin turvakodeissa tehdyn kyselytutkimuksen ” Koronaepidemian vaikutukset lähisuhdeväkivaltaan ja avun saamiseen (KOVÄ)-tutkimuksen mukaan lähisuhdeväkivalta oli lisääntynyt erityisesti kontrolloivan väkivallan muodossa. On kontrolloitu, luotu omia sääntöjä, käytetty fyysistä väkivaltaa ja eristetty koronan varjolla. Se, miksi tämä ei ole näkynyt tilastollisesti, on voinut johtua myös siitä, että uhreja on estetty käyttämästä sosiaali- ja terveyspalveluita. (Kestilä ym. 2022, 54)

Tilastokeskuksen artikkelin ” Viranomaisten tietoon tulleet avopuolison tekemät perheväkivaltatapaukset lisääntyivät 21,2 % vuonna 2022” mukaan edellisvuonna tapahtuneissa perheväkivaltatapauksissa on tilastoitu 11800 uhria, joka on 7,9 % edellisvuotta enemmän (Tilastokeskus 2023).

Perhe- ja lähisuhdeväkivaltatyö Suomessa

Vuonna 2015 Suomi allekirjoitti ns. Istanbulin sopimuksen, joka on Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemiseksi ja torjumiseksi. Sopimuksesta on ollut paljon apua niin ennaltaehkäisevän työn kannalta, mutta myös ilmiön tuomisessa kansalliseen keskusteluun. (STM 2022, 7.) Tämän lisäksi valtioneuvosto hyväksyi vuonna 2020 naisiin kohdistuvan väkivallan torjuntaohjelman vuosille 2020–2023. Tästä on uusi torjuntaohjelma laadittu vuosille 2022–2025. (Pietiläinen 2022.)

Istanbulin sopimus synnytti ”Istanbulin sopimuksen toimeenpanosuunnitelman”, jonka täytäntöön panoa mm. kansainvälinen ja riippumaton asiantuntijaryhmä GREVIO sekä kansallinen NAPE valvovat. Toimeenpanosuunnitelmasta on lähtenyt jo jatkokausi liikkeelle vuosiksi 2022–2025. (STM 2022, 7.)

Ennaltaehkäisevää toimintaa ja puuttumista on parannettu 2020-luvulla huomattavasti mm. lisäämällä viranomaisten koulutusta, viemällä koulutusta perusopetukseen, luomalla koulutuksia sosiaalitoimessa, rikosseuraamuslaitokselle ja vankiloihin, opetuksessa ja terveydenhuollossa työskenteleville sekä ylläpitämällä auttavia puhelinlinjoja. Myös työskentelyyn uhrien kanssa on panostettu lisäämällä turvakoteja sekä SERI-tukikeskuksia sekä luomalla matalan kynnyksen palveluita. (STM 2022, 24.)

Edelleen kolmas sektori on iso palveluiden ja avun tuottaja Suomessa ja hankkeiden kautta uhreja sekä väkivallantekijöitä pyritään auttamaan. Esimerkkinä hankkeista on Turvallisille raiteille -hanke, joka on Ensi- ja turvakotiliiton koordinoima hanke. Hankkeen tarkoituksena on auttaa perhe- ja lähisuhdeväkivallan uhreja, mutta myös auttaa väkivallan tekijää kuntoutumaan (Ensi- ja turvakotien liitto 2023)

Lasten ja nuorten kokema perhe- ja lähisuhdeväkivalta

Vuonna 2022 tehtyjen tutkimusten ja kyselyiden mukaan tietoisuus lapsiin kohdistetun henkisen ja fyysisen väkivallan haitallisuudesta näyttäisi olevan heikentynyt, mikä on voinut osaltaan johtaa varsinkin henkisen väkivallan lisääntymiseen kodeissa. Siinä, missä kuritusväkivalta on vähentynyt, ovat yksittäiset vakavan fyysisen väkivallan muodot lisääntyneet. Pojat kokevat väkivaltaa tyttöjä useammin. Koronapandemian vaikutusta toimeentuloon sekä kuormitusta perheissä arvioidaan osasyyksi lisääntyneeseen väkivaltaan. Onneksi asiaan on kiinnitetty paljon huomiota usealla kentällä ja tilanteeseen haetaan muutosta. (Mielityinen ym. 2023, 114–115.) Voidaankin kysyä kaiken tämän keskellä, mitä vielä voisimme väkivallan lopettamisen eteen tehdä.

Kirjoittaja

Tero Korhonen on sosionomiopiskelija Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa.

Lähteet

Ensi- ja turvakotien liitto. 2023. Turvallisille raiteille-hanke (2020–2023). WWW-dokumentti. Saatavissa: https://ensijaturvakotienliitto.fi/violary/kehittamistyo/turvallisille-raiteille-hanke-2020-2023/ [viitattu 30.11.2023].

Haapakangas, K., Näsi, M. & Pietiläinen, M. 2022. Lisääntyikö lähisuhdeväkivalta korona-aikana? Tieto & Trendit – Asiantuntija-artikkelit ja ajankohtaisblogit. Tilastokeskus. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://www.stat.fi/tietotrendit/artikkelit/2022/lisaantyiko-lahisuhdevakivalta-korona-aikana/ [viitattu 30.11.2023].

Kestilä, L., Kapiainen, S., Mesiäislehto, M. & Rissanen, P (toim.) 2022. Covid-19-epidemian vaikutukset hyvinvointiin, palvelujärjestelmään ja kansantalouteen – Asiantuntija-arvio, kevät 2022. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen julkaisuja 2022:4. E-kirja. Saatavissa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-865-1 [viitattu 30.11.2023].

Mielityinen, L., Hautamäki, S., Hakala, V., Fagerlund. M. & Ellonen, N. 2023. Lasten ja nuorten väkivaltakokemukset 2022 – Määrät, piirteet ja niiden muutokset 1988–2022. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2023:5. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. E-kirja. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-7158-5 [viitattu 30.11.2023].

Pietiläinen, M. 2022. Väkivallasta tarvitaan tilastotietoa eri näkökulmista. Tieto & Trendit – Asiantuntija-artikkelit ja ajankohtaisblogit. Tilastokeskus. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://www.stat.fi/tietotrendit/artikkelit/2022/vakivallasta-tarvitaan-tilastotietoa-eri-nakokulmista/ [viitattu: 30.11.2023].

STM. 2022. Istanbulin sopimuksen toimeenpanosuunnitelma vuosille 2022–2025. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2022:7. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. E-kirja. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-8659-6 [viitattu 30.11.2023].

Tilastokeskus. 2023. Viranomaisten tietoon tulleet avopuolison tekemät perheväkivaltatapaukset lisääntyivät 21,2 % vuonna 2022. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://stat.fi/julkaisu/cl8lc4yhfm4e60dukctz741r7 [viitattu 30.11.2023].

Leikkipedagogisen työotteen edut varhaiskasvatuksessa

Kirjoittaja: Enni Hänninen

Valitsin aiheekseni leikkipedagogisen työotteen edut varhaiskasvatuksessa, koska mikä lasten arjessa olisi tärkeämpää kuin leikkiminen. Leikin merkitys lapsen elämässä muodollisten toimintojen ohella voi hyvin helposti unohtua. On tärkeä palauttaa mieleen se, millä tavalla lapsi luontaisesti oppii. Leikkipedagogisen työotteen avulla oppimisesta tehdään lapselle hauskaa, ja se tapahtuu lapselle luontaisella tavalla eli leikkien. Aikuinen voi olla leikissä eri roolissa riippuen siitä, millaisen roolin leikki aikuiselta vaatii. 

Hanne Nyman (2018) kirjoittaa sivullaan siitä, kuinka leikki voimauttaa sekä lasta että aikuista. Tämän voisi ajatella olevan yksi keskeinen tekijä leikkipedagogisen työotteen eduista. Iloitseminen ja onnistumisen kokemukset antavat paljon lapselle ja kasvattajalle. Tällainen työmuoto tukee lämpimän vuorovaikutussuhteen kehittymistä.  

Oppii kuin huomaamattaan 

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (2022) jo itsessään määrittävät leikin keskeiseksi toimintatavaksi varhaiskasvatuksessa. Voidaan siis todeta, että leikin avulla lapsen elämään voidaan tuoda monipuolisesti kaikki vasun osa-alueet. Nyman (2018) korostaa kotileikin merkitystä, sillä sen avulla lapsella on mahdollisuus jäljentää aikuisen tekemistä ja tällä tavalla oppia arjen perusasioita. Oppiminen tapahtuu kuin vahingossa ilman pakottavaa ponnistelua tai aikuisen välitöntä ohjausta. 

Jos pysähdytään miettimään varhaiskasvatuksen pedagogista toimintaa, ajattelen, että lapset saavat ilon ja oppimisen kokemuksia enemmän leikkimisestä kuin erikseen järjestetystä ohjatusta toiminnasta. Ohjattu toiminta on usein aikuislähtöistä ja -johtoista, jollei lapsia ole aidosti kuunneltu ja aiheita heidän viesteistään poimittu. 

Leikin avulla lapsen on mahdollista ilmaista itseään. Pieni lapsi ilmaisee itseään itkulla, naurulla ja sanattomilla viesteillä. Jo hyvin pienen lapsen kanssa voidaan oppia leikissä uusia asioita. Vauvaikäisen kanssa on mahdollista leikkiä hassutteluleikkejä, jotka tukevat kehitystä lämpimän vuorovaikutussuhteen siivittämänä. 

Mikä meille on tärkeää?

Varhaiskasvatuksen työntekijöiden on tärkeää tarkastella omaa toimintaansa ja pohtia, mikä on lapsille aidosti merkityksellistä. Vaikka varhaiskasvatussuunnitelmaa (2022) on pidettävä aina ohjaavana asiakirjana, voidaan sitä soveltaa jokaiselle lapselle sopivaksi. Jos leikkiminen tuntuu kasvattajasta haastavalta, on hyvä pysähtyä myös sen äärelle. Leikkimistä voidaan harjoitella, sillä niinhän lapsetkin tekevät, opettelevat uutta. Siinä ollaankin sitten uuden oppimisen äärellä kaikki. 

Turvallisuus on oleellinen osa varhaiskasvatuksen arkea. Turvallisuuteen kuuluu lapsella myös se, että hän kokee kuuluvansa osaksi yhteisöään. Leikin avulla lasten yhteisöllisyyttä voidaan vahvistaa. Kasvattajan ollessa osa leikkiä, voi hän tukea lasten keskinäistä vuorovaikutusta. Tässä taas yksi leikissä oppimisen esimerkki. 

Varhaiskasvatuksen pedagoginen suunta tulevaisuudessa

Haluan itse olla varhaiskasvattaja, joka osaa tarkastella omaa toimintaansa eri näkökulmista. Leikkipedagogiikka on ollut aiempina vuosikymmeninä niin sanotusti normi, ja muutos toimintakeskeisyyteen on tapahtunut erilaisten muutosten myötä ajan saatossa. Onneksi suunta leikin merkityksen korostamiseen on palannut. Lapsen oppimisen taival on pitkä ja lapsen kasvu yhteiskunnan jäseneksi monivaiheinen. On tärkeää, että lapsen annetaan leikkiä niin kauan kuin lapsesta se luontevalle tuntuu. Ja toivottavasti myös jokainen aikuinen joskus muistaa sisällään olevan lapsen, joka toisinaan voi herätä ja kaivata jälleen leikkimään.  

Hanne Nymanin (2018) sanoin: ”On ymmärrettävä, että ”leikki on kaikki, leikissä on kaikki. Jotta lapsi voi löytää tämän, on aikuisen ymmärrettävä olla kaikki, eli olla leikki.” 

Kirjoittaja

Enni Hänninen on Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun sosionomiopiskelija ja varhaiskasvatuksen opettajan sijainen. 

Lähteet 

Nyman, H. 2018. Miksi leikki? Hannelandia. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://www.hannelandia.fi/leikki/ [viitattu 25.11.2023]. 

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. 2022. Opetushallitus. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/Varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet_2022_2.pdf [viitattu 25.11.2023].