Kirjoittajat: Ansa Haikarainen, Petra Härkönen, Milla Kuronen ja Janette Vihilä

Valitsimme sosionomipintoihimme kuuluvan Ohjaus ja osallisuus -opintojakson taideaktivismitehtävän aiheeksi koulukiusaamisen. Aihe on ollut lähiaikoina paljon puheenaiheena uutisissa. Vaikka koulukiusaamista on aina esiintynyt, tuntuu se olevan nyt paljon enemmän esillä mediassa. Koulukiusaaminen vaikuttaisi nykypäivänä olevan paljon rajumpaa, ja monessa tapauksessa jopa hyvin rikollista toimintaa esim. Koskelan surmatapaus. Nykypäivänä on helppo kiusata esimerkiksi netissä, ja sitä pystyy myös tehdä nimettömästi.

Tiedätkö, mikä lasketaan kiusaamiseksi? Kiusaaminen ei välttämättä kuitenkaan nykyään ole niin näkyvää kuin aikaisemmin, kyseessä voi olla henkinen väkivalta sekä nettikiusaaminen, joka yhdistyy koulumaailmaan. Netissä tapahtuva kiusaaminen ei näy päällepäin, vaan kiusatun tulisi itse mainita ja kertoa asiasta, asia, jota harvoin kiusattu uskaltaa tehdä. Lapset eivät mielellään kerro kiusatuksi joutumisesta koulun henkilökunnalle pelätessään oppilaiden kostoa. Kun koulukiusatuilta on kysytty, kenelle he ovat kertoneet kiusaamisesta, tyypillisin vastaus on: ei kenellekään. Kiusatut oppilaat eivät kovin usein kerro kokemuksistaan edes kotona, koska häpeävät kiusaamisen kohteeksi joutumistaan ja/tai pelkäävät vanhempiensa syyllistävän heitä ja vanhempien ajattelevan, että he ovat itse aiheuttaneet kiusaamisen. (Pörhölä s.a.)

Ryhmämme teki opintojakson oppimistehtävänä ruohonjuurisarjakuvan, jossa näkyy kuinka tulisi ja ei tulisi toimia, kun oppilas kertoo kiusaamisesta (Kuva 1). Ajatuksena on, että kaikkien tulisi puuttua kiusaamiseen eikä koskaan vähätellä kiusatun tuntemuksia. Sarjakuvaa voisi käyttää esimerkiksi julisteena koulujen seinillä, jolloin se olisi muistuttamassa tärkeästä asiasta.

Kuva 1. Vastuu puuttua kiusaamiseen 

Menetelmää voisi soveltaa esittelemällä sitä opettajille ja oppilaille.  Ruohonjuurisarjakuvamme olisi kaikkien nähtävissä koulun tiloissa. Lisäksi on tärkeää saada luotua keskustelua kiusaamisesta, kiusaamiseen puuttumisesta sekä kiusaamisen vaikutuksista. Kiusaamisen tunnistaminen vaatii koulun aikuisilta herkkyyttä lasten sanattoman ja sanallisen viestinnän sekä heidän vuorovaikutussuhteidensa havainnoinnissa. Sekä koulun henkilökunnan että oppilaiden tulee tietää, millaista kiusaaminen ja kiusaamisviestintä voivat olla. Lapsille pitäisi kertoa jo pienestä pitäen, ottaen huomioon lapsen ikä ja ymmärrys ettei muita tule kiusata ja mitä kiusaamisesta voi seurata.

Mielestämme taidelähtöisellä toiminnalla saa enemmän huomiota ja keskustelua aikaiseksi kuin tavanomaisilla “tiedotelappusilla”. Lisäksi taidelähtöiset menetelmät voivat toimia hyvänä muistutuksena julkisissa tiloissa, kuten koulun käytävillä.

Lähteet

Pörhölä, M. Koulukiusaaminen terveystiedon opetuksen haasteena. Opetushallitus. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/koulukiusaaminen-terveystiedon-opetuksen-haasteena [viitattu 7.5.2021]

Kirjoittajat
Kirjoittajat Ansa Haikarainen, Petra Härkönen, Milla Kuronen ja Janette Vihilä ovat Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun ensimmäisen vuoden sosionomiopiskelijoita.