Tag Archives: yhteisöllisyys

Yhteisöllisyys kouluyhteisön voimavarana: Tuki, turva ja yhteistyö oppilaiden hyvinvoinnin edistämisessä

Kirjoittaja: Meri Halonen

Kirjoitan tästä aiheesta, koska kouluyhteisön hyvinvointi ja oppilaiden kouluviihtyvyys ovat olennaisia tekijöitä oppilaiden kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille ja koulun ilmapiirille. Yhteisöllisyys ja tuki muodostavat perustan oppilaiden sitoutumiselle kouluun ja oppimiseen, ja niiden merkitys kouluyhteisön ilmapiirille ja oppilaiden hyvinvoinnille on kiistaton. Tässä kirjoituksessa tarkastelen yhteisöllisen hyvinvointityön merkitystä kouluympäristössä sekä keskeisiä tekijöitä, jotka vaikuttavat oppilaiden kouluviihtyvyyteen ja koulun ilmapiiriin. Lisäksi pyrin korostamaan tarvetta jatkuvalle kehitystyölle ja yhteisöllisen tuen vahvistamiselle kouluyhteisössä, jotta voimme luoda entistä parempia ja turvallisempia oppimisympäristöjä kaikille oppilaille.

Kouluilmapiiri

Kouluyhteisön yhteistyölliset ponnistelut ovat olennaisia koulun ilmapiirin ja oppilaiden kouluviihtyvyyden edistämisessä. Tämä näkökulma korostaa, että koulun hyvinvointityö ei ole vain sääntöjen noudattamista, vaan syvempää yhteisön rakentamista ja toinen toistemme tukemista. Yhteisöllisyys on avainasemassa koulun ilmapiirin luomisessa. Kun oppilaat kokevat yhteenkuuluvuutta ja hyväksyntää, heidän on helpompi sitoutua kouluun ja oppimiseen. Tämä edellyttää toimivia rakenteita ja aikuisten läsnäoloa, jotta oppilaiden osallisuus ja vaikuttaminen arjen tapahtumiin ovat mahdollisia. ”Osallisuus on kokemus kuulumisesta ja kiinnittymisestä, arvostuksesta ja vaikutusmahdollisuuksista kouluympäristössä. Se on myös oppilaiden mahdollisuutta ilmaista mielipiteitään ja näkemyksiään.” (Sergejeff 2023.)


Tuki ja turva oppilaiden hyvinvoinnille koulussa

Tuki ja turva ovat keskeisiä tekijöitä oppilaiden hyvinvoinnille koulussa. Aikuisten rooli on luoda turvallinen ilmapiiri, jossa oppilaat voivat ilmaista itseään avoimesti ja saada tarvittaessa apua erilaisiin tilanteisiin. Lisäksi tunne- ja vuorovaikutustaitojen opettaminen osana kouluarkea voi edistää oppilaiden keskinäistä ymmärrystä ja ryhmädynamiikan positiivista kehitystä. Tämä on koulun johdon ja henkilöstön näkemys, joka on todettu Sitouttavan kouluyhteistyön arvioinnin väliraportissa. Paljon puhutaan yhteisistä tavoitteista, jokaisen oppilaan hyvinvoinnin tukemiseen, tarvitaan jatkuvaa kehitystyötä. Mutta pysähdytäänkö aidosti kuuntelemaan oppilaita, heidän näkemyksiään kokemuksia yhteisöllisyyden kokemuksen lisäämiseksi? Kommunikaation parantaminen, oppilaiden osallisuuden lisääminen ja henkilökunnan koulutuksen ja resurssien lisääminen ovat avainasemassa, jotta voimme tarjota oppilaillemme entistä parempaa tukea. Mutta miten tähän päästään? Uskaltakaa antaa oppilaille päätäntävaltaa yhteisöllisessä työssä ja selvittäkää, mitä oppilaat haluavat. Innovoikaa uudenalisia toimintatapoja, jotka eivät ole aikuisjohtoisia.

Uhkia yhteisöllisen hyvinvointityön laiminlyönnille

Uhkia, jotka liittyvät yhteisöllisen hyvinvointityön laiminlyöntiin, ei pidä aliarvioida. Puutteellinen tuki ja heikko yhteisöllisyys voivat johtaa vakaviin ongelmiin, kuten kiusaamiseen ja syrjäytymiseen. Siksi on tärkeää jatkaa yhteisöllisen hyvinvointityön kehittämistä ja panostaa sen vahvistamiseen kouluyhteisössämme. Vaikka yhteisöllinen hyvinvointityö ei ole vielä täydellistä, se on askel oikeaan suuntaan. Jatkamalla tätä työtä yhdessä ja kuuntelemalla oppilaiden ääntä voimme rakentaa entistä parempaa ja turvallisempaa kouluyhteisöä.

Kriittinen pohdinta ja kehitysehdotukset

Vaikka yhteisöllisyys ja tuki muodostavat vahvan perustan oppilaiden hyvinvoinnille koulussa, on tärkeää tunnistaa, että nämä tekijät eivät ole itsestäänselvyyksiä. Yhteisöllisen hyvinvointityön laiminlyönti voi aiheuttaa vakavia seurauksia, kuten kiusaamista ja syrjäytymistä, mikä korostaa tarvetta jatkuvasti kehittää kouluyhteisön tukijärjestelmiä. Yksi merkittävä kehityskohde on varhaisen tunnistamisen ja intervention vahvistaminen. Koulun henkilökunnan tulee olla valmiina tunnistamaan mahdolliset ongelmatilanteet ja tarjoamaan asianmukaista tukea oppilaille, jotka sitä tarvitsevat. Tämä voi vaatia lisäkoulutusta ja resurssien kohdentamista varhaisen tuen järjestelmiin. Lisäksi on tärkeää panostaa oppilaiden osallisuuden ja vaikuttamismahdollisuuksien lisäämiseen kouluyhteisössä. Aktiivinen osallistuminen päätöksentekoon ja koulun toiminnan suunnitteluun voi lisätä oppilaiden sitoutumista ja tunteen siitä, että heidän äänensä kuuluu. Kouluyhteisön tulee myös jatkuvasti arvioida ja päivittää hyvinvointityön käytäntöjä ja strategioita vastaamaan muuttuvia tarpeita ja haasteita. Tämä edellyttää avointa ja jatkuvaa keskustelua kouluyhteisön jäsenten välillä sekä valmiutta sopeutua uusiin olosuhteisiin ja haasteisiin. Yhteisöllisen hyvinvointityön kehittämisen tavoitteena tulisi olla entistä turvallisemman, osallistavamman ja tukevamman oppimisympäristön luominen kaikille oppilaille. Tämä edellyttää sitoutumista ja yhteistyötä kaikilta kouluyhteisön jäseniltä sekä jatkuvaa pyrkimystä parantaa ja kehittää käytäntöjä oppilaiden parhaaksi.

Kirjoittaja

Kirjoittaja Meri Halonen on sosionomiopiskelija Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa, yhteisöpedagogi, lastensuojelutyön asiantuntija ja kohta viittä vaille valmis sosionomi. Innostun kehittämisestä ja uusien toimintamallien kokeiluista. Yrityksen ja erehdyksen kautta löydetään varmasti aidosti toimivia ratkaisuja.

Lähteet

Markkanen E-L., Rumpu N., Saarinen J., Hyvärinen N., Henriksson P., Lantela L., Lumme M., Paalasmaa J., Palmu I., Palmu M. 2022.  Sitouttavan kouluyhteistyön arviointi. Arvioinnin väliraportti. Saatavilla:  Sitouttavan kouluyhteisötyön arviointi – arvioinnin väliraportti | Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (Karvi) Viitattu: [2.5.2024].

Sergejeff J. (toim.) 2023. Yhteisellä koulutiellä: Käsikirja perusopetuksen oppilaiden läsnäolon tukemiseen ja poissaolojen vähentämiseen. Saatavilla: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-924-0  Viitattu: [2.5.2024].

Senioreiden yhteisöllinen asuminen

Kirjoittaja: Maria Vanhatalo

Kuva: Pixabay.com

Ikäihmisten asumisen muoto on ollut ajankohtaista ennen, se on sitä nyt ja on myös tulevaisuudessa. Viime vuosikymmeninä siihen on jouduttu mielestäni kiinnittämään huomiota enemmän, sillä yhteisöllinen asuminen omien aikuisten lasten ja lastenlasten kanssa on vähentynyt lasten muuttaessa aikuistuttuaan omiin koteihin ja esimerkiksi maalta kaupunkiin. Ikääntyneet vanhemmat ovatkin jääneet useimmin asumaan puolisonsa kanssa tai yksin.  Ikäihmisten hyvinvoinnille ja toimintakyvyn säilymiselle on keskeinen vaikutus asuinoloilla, asuinympäristöllä sekä sosiaalisilla suhteilla (Asuminen ja ympäristö s.a.).

Yhteisöllinen asuminen

Ihmisen jokapäiväisessä elämässä koti on tärkeä asia, ja iäkkäistä ihmisistä suurin osa haluaa mahdollisimman pitkään asua kotona. Asuminen vuokralla yhteisöllisen asumisen yksikössä on yksi ratkaisu siihen. Yhteisöllisellä asumisella tarkoitetaan omaa huonetta tai asuntoa, joka on välimuoto omasta kodista ja ympärivuorokautisesta hoivasta. Käytettävissä on myös oleskeluun ja seurusteluun yhteisiä tiloja, joissa voi tavata muita asukkaita. Yhteisöllisessä asumisessa on mahdollisuus tukipalveluihin tai kotihoitoon tarvittaessa, siinä voidaan asua myös ilman palveluja. Palvelut ovat asukkaalle maksullisia ja maksu määräytyy käytettyjen palveluiden sekä bruttotulojen mukaan. Tarjolla olevia palveluita ovat mm. terveyden- ja sairaanhoito, siivous, vaatteiden huolto sekä turvapalvelut. Yhteisöllinen asuminen painottuu yhteisöllisyyteen. (Yhteisöllinen asuminen s.a..)

Kuva: Pixabay.com

Yhteisöllisyys ja yhteisöllinen elämäntapa

Palin (2022) kertoo tutkielmassaan, että mielekästä toimintaa ja yhteenkuuluvuuden tunnetta voidaan rakentaa helposti yhteisöllisellä toiminnalla isollekin ryhmälle. Ikääntyneen toimintakykyä voidaan ylläpitää tai jopa parantaa sosiaalisilla kontakteilla joissain määrin, lisäksi arjen mielekkyys paranee yhteisöllisyydellä. Arjen rytmitys, sosiaalisuuden tukeminen sekä toimintakyvyn ylläpitäminen paranevat yhteisöllisellä toiminnalla.

Helsingin Arabianrannassa on yhteisöllinen talo, 70 asukkaan kerrostalo nimeltään Loppukiri. Sen tarkoituksena on aktiivisuuden mahdollistaminen sekä ikääntyneiden asukkaiden sosiaalinen kanssakäyminen. Asukkaat pysyvät virkeinä aktiivisen elämän sekä tarpeellisuuden tunteen avulla ja näin hoivavaihe myös lyhenee.  (Gruborovics 2013, 5.) Mielestäni on tärkeää, että ikäihmisten elämässä säilyisi aktiivisuus sekä tunne siitä, että he ovat tarpeellisia. Monelle ikäihmiselle työelämästä pois jääminen saattaa olla kriisi, ja he saattavat tuntea itsensä ulkopuoliseksi ja tarpeettomaksi. Tämmöinen yhteisöasuminen voi ehkäistä edellä mainittuja ajatuksia.

Gruborovics (2013, 11) kertoo, että Loppukirissä yhteisö on toiminnallista. Saman katon alla asuvat asukkaat jakavat talon arjen työt sekä kokoontuvat ruokapöydän ääreen yhdessä me-hengen ja yhteenkuuluvuuden tunteen jakaen ja sitä nostattaen. Toiminnallisen yhteisön Loppukiristä tekevät yhdessäolo ja yhdessä tekeminen.

Yhteisöllisessä Senioritalo Loppukirissä tehtyjen haastattelujen perusteella yhteisöllisyys ilmenee nimenomaan arjen toiminnoissa. Työnteko, naapuriapu ja yhteisruokailu ovat tärkeimpiä teemoja arjessa. Työnteko tuo haastateltavien mukaan elämään rytmiä ja tarkoitusta sekä jäsentää elämää. Sosiaalisen turvallisuuden kannalta naapuriapu on tärkeää ja sitä onkin harjoiteltu yhteisössä. Naapuriavulla ei kuitenkaan tarkoiteta sitä, että asukkaat ryhtyisivät omaishoitajiksi toisilleen, vaan siitä vastuu on yhteiskunnalla. Yhteisöllisyyden ytimenä sekä kantavana teemana koetaan yhteisruokailut. Sosiaalista turvallisuutta tuo myös nämä päivittäin tapahtuvat kohtaamiset ruokailun merkeissä. (Gruborovics 2013.)

Kuva: Pixabay.com

Lähteet

Asuminen ja ympäristö. S.a. Ikäinstituutti. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://www.ikainstituutti.fi/asuminen-ja-ymparisto/ [viitattu 20.11.2023].

Gruborovics, E. 2013. Yhdessä jaettu. Yhteisöllinen elämäntapa senioritalo Loppukirissä. Jyv’skylän yliopisto. Historian ja etnologian laitos. Etnologian pro gradu -tutkielma. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/42695/URN%3aNBN%3afi%3ajyu-201312182835.pdf?sequence=1&isAllowed=y [viitattu 20.11.2023].

Palin, S. 2022. Yhteisöllisyys ikääntyneen arjessa. Tampereen yliopisto. Yhteiskuntatieteiden tiedekunta. Pro gradu -tutkielma. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/142425/PalinSusanna.pdf?sequence=2&isAllowed=y [viitattu 20.11.2023].

Yhteisöllinen asuminen. S.a. Soite. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://soite.fi/palvelut-ja-yhteys/ikaihmisten-palvelut/yhteisollinen_asuminen/  [viitattu 20.11.2023].

Kirjoittaja

Kirjoittaja on Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun sosionomiopiskelija.