Elina Aaltonen, Emmi Paavilainen, Raisa Mänttäri ja Taija Nykänen
Elämme eriarvoisessa Suomessa, jossa alueet kamppailevat erilaisten haasteiden kanssa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden järjestämisessä. Jokaisella on oikeus saada tarvitsemansa palvelut yhdenvertaisesti asuinkunnan tilanteesta riippumatta.
Olemme sosiaalialan (YAMK)-opiskelijoita Xamkista, ja kirjoitimme opinnoissamme artikkelin palvelusetelin käytöstä sosiaali- ja terveysalalla. Se sai meidät kiinnostumaan sekä huolestumaan palvelusetelin tulevaisuudesta Sanna Marinin hallitusohjelmassa.
2020-luvulla sote-uudistuksen yhtenä kärkenä on perustaa Suomeen laaja-alaisia sosiaali- ja terveyskeskuksia. 18 hyvinvointialuetta tuottavat palvelut pääosin julkisina palveluina, ja yksityiset toimijat sekä kolmas sektori täydentävät niitä.
Marinin hallituksen ohjelmassa sanotaan, että palvelusetelilaki jää voimaan, ja se on tarkoitus uudistaa jatkossa erikseen. Mutta mitä tämä uudistus oikeasti tarkoittaa? Sen tiedämme ainakin, että palvelusetelin käyttömahdollisuuksiin on kaavailtu tiukennuksia lailla.
Juha Sipilän hallituksen sote-uudistuksessa oli tarkoitus avata terveyspalvelut kilpailulle, jolloin yksityinen sektori olisi saanut aiempaa isomman roolin sote-palveluissa valinnanvapauden myötä. Sote-uudistus kuitenkin epäonnistui, ja nyt lausuntokierroksella olevassa Marinin hallituksen sote-lakiuudistuksessa valinnanvapaus on hylätty. Voiko maakunnilla ja tulevilla hyvinvointialueilla olla niin suurta palvelukapasiteettia, että se riittää varmasti kattamaan sosiaali- ja terveydenhuollon? Vaikka Marinin hallituksen esityksessä aiotaan säilyttää palvelusetelin käyttömahdollisuus, on siihen tulossa tiukennuksia, ja suunta on selvästi julkisten palveluiden puoleen. (Valtioneuvosto 2020.)
Jos yksityiset toimijat kokevat julkisen puolen liian vahvana kilpailijana ja he joutuvat ahtaalle tiukentuneen lainsäädännön vuoksi, onko heillä mahdollisuutta tarjota palvelujaan myös tulevaisuudessa? Voimmeko ajautua tilanteeseen, jossa yksityinen ja kolmas sektori eivät enää täydennäkään julkisia palveluja? Mitä teemme, jos jonot kasvavat räjähdysmäisesti, eikä meillä ole yksityisiä toimijoita, jotka ottaisivat palvelusetelimme vastaan?
Kuntakyselyn mukaan palvelusetelillä tuotettu sote-palvelu oli noin 20 prosenttia edullisempaa kuin kuntien oma tuotanto. Palvelusetelin höytyjä kuntalaisille olivat palvelujen saatavuuden paraneminen, valinnanvapauden ja joustavuuden lisääntyminen, sekä palvelun saaminen nopeammin. Palvelusetelin myötä palvelutuotannon koettiin monipuolistuneen. Palveluseteli lisää yritysten määrää ja alueen elinvoimaa. Sen nähdään lisäävän yritysten kehitysmahdollisuuksia ja -halua. (Palveluseteli – Tehoa ja joustoa 2015.) Jos palvelusetelin käytön on havaittu tuovan näin suuria hyötyjä koko alueelle, miksi sen käyttömahdollisuutta ei haluta lisätä entisestään, vaan toimitaan jopa päinvastoin? Miksi palvelusetelin käyttöä rajoitetaan lailla aiempaa tiukemmin? Onko siinä ajateltu kuntalaisten etua vai jotain muuta?
Lähteet
Valtioneuvosto. 2020. Hallitus on tehnyt muutoksia sote-uudistuksen lakiesitysluonnokseen lausuntokierroksen perusteella. Päivitetty 13.10.2020. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://valtioneuvosto.fi/-/1271139/hallitus-on-tehnyt-muutoksia-sote-uudistuksen-lakiesitysluonnokseen-lausuntokierroksen-perusteella [Viitattu 1.12.2020].
Palveluseteli – Tehoa ja joustoa. 2015. Suomen yrittäjät. Päivitetty 1.12.2015. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://www.yrittajat.fi/sites/default/files/palveluseteli_tehoa_ja_joustoa2015_1.pdf [Viitattu 1.12.2020].
Kirjoittajat
Elina Aaltonen, Emmi Paavilainen, Raisa Mänttäri ja Taija Nykänen
Sosiaalialan YAMK-opiskelijat