Tag Archives: onnellisuus

Kokevatko työikäisetkin yksinäisyyttä?

Kirjoittaja: Nelli Nieminen

Nuorten syrjäytymistä ja yliopisto-opiskelijoiden kokemaa yksinäisyyttä on tutkittu suhteellisen paljon. Sen sijaan työelämässä olevat aikuiset yksinäisyyden osalta on jätetty tutkimuksen ulkopuolelle. (Hyttinen & Valkonen 2018, 26.) Varsinkin korona-aikana ja sen jälkeen monet eri ikäryhmät ovat kokeneet yksinäisyyttä ja sosiaalista irrallisuutta. Joka kymmenes suomalainen aikuinen tuntee itsensä usein yksinäiseksi (Hyttinen & Valkonen 2018, 27). Se tuntuu suhteellisen suurelta määrältä työyhteisöjämme ajatellen. Jos yksinäisyys kestää pitkään, elinajanodote alenee, syrjäytymisriski lisääntyy sekä masennuksen ja sydänsairauksien riski lisääntyy (Murto ym. 2017, Hyttisen & Valkosen 2018, 27 mukaan). Aikuisten yksinäisyys on senkin takia vakavaa, että se saattaa siirtyä sukupolvelta toiselle (Hyttinen & Valkonen 2018, 27).

Parisuhde ja yksinäisyys

Kinnunen & Kontula (2021) tutkivat parisuhteettomien naisten ja miesten onnellisuuteen vaikuttavia tekijöitä, muun muassa yksinäisyyden kokemusta. Heidän tuloksistaan nähtiin, että parisuhteettomat naiset ovat keskimäärin onnellisempia kuin parisuhteettomat miehet. Näiden naisten onnellisuus on vahvasti yhteydessä vähäiseen koettuun yksinäisyyteen. (Kinnunen & Kontula 2021, 141.)

Voisi kuvitella, että yksi läheisimmistä ihmissuhteista, parisuhde, takaisi yksinäisyyden puuttumisen. Kuinka ollakaan, parisuhteenkaan yksinäisyys ei olekaan pelkästään fyysistä, vaan yleensä subjektiivinen kokemus, vaikka sitä kannattelisivat ja pitäisivät yhdessä fyysiset tai ulkoiset asiat kuten lapset. Usein syyt yksinäisyydelle parisuhteessa tulevat ilmi eron myötä. Työikäisillä ja ruuhkavuosissa elävillä esimerkiksi työ saattaa tulla parisuhdetta tärkeämmäksi, jolloin kumppani voi tuntea itsensä yksinäiseksi. (Kontula & Saari 2016, 129.)

Yksinäisyyttä kolmella tasolla

Sekä yhteiskunnassa, yhteisöissä että yksilöllisellä tasolla yksinäisyys haastaa (Hyttinen & Valkonen 2018, 27). Grönlund & Falk (2016) käsittelevät järjestöjen toimintaa yksinäisyyden kohtaamiseksi näillä kolmella tasolla toiminnan painottuessa yleensä enemmän viimeiseen tasoon. Yksilöille tarjottava tuki, taidot ja toiminta kohdistuvat yksilön sosiaalisten taitojen ja itsetuntemuksen opettelemiseen. Heille halutaan antaa välineitä, joilla vähentää yksinäisyyttä ja tukea henkilön omaa toimijuutta.

Yhteisöllisyyden muodostumista taas pyritään helpottamaan avaamalla järjestöjen ovet kohtaamispaikoiksi. Tämä helpottaa osallistumista toisten samassa tilanteessa olevien tapaamiseen, vaikkakin se edellyttää henkilön omaa aktiivisuutta, jota epäilen, että monillakaan yksinäisillä luonnostaan olisi. Yhteiskunnan tasolla pyritään vaikuttamaan valistuksen kautta, sosiaalisten taitojen opettamisella sekä rakenteelliseen yksinäisyyteen vaikuttamisella laajemmin. Halutaan kouluttaa yksinäisten parissa työskenteleviä henkilöitä, kuten ryhmänohjaajia. (Grönlund & Falk 2016, 201, 203.)

Joskus yksinäisyyteen vaikuttaminen voi olla hyvin yksinkertaiselta kuulostava asia, kuten toisen henkilön hyväksyminen ja kunnioittaminen sekä vuorovaikutuksessa oleminen ja mielenterveyden edistäminen (Rehnbäck 2013, 41), mutta toisinaan sitä voi olla vaikea käytännössä toteuttaa. Vaikka aikuiset löytäisivätkin jostain säännöllisen ryhmän, jossa käydä ja löytäisivät aikaa sille, sekään ei takaa, että ryhmässä syntyisi pidempiaikaisia ryhmän ulkopuolisia ihmissuhteita.

Varsinkin tässä ikäryhmässä ehkä oletetaan, että suurimmalla osalla työikäisistä olisi jo vakiintuneet ihmissuhteet. Vaikka ihmissuhteita olisikin, iso elämänmuutos voi aiheuttaa sen, että ainakin tilapäisesti ihmissuhteet vähenevät ja yksinäisyys lisääntyy. Toki elämänmuutos voi hyvällä tuurilla aiheuttaa myös päinvastaisen reaktion eli ihmissuhteet lisääntyvät. Kuitenkin aikuisena on yleensä aina vaikeampi solmia uusia suhteita kuin nuorempana.

Lähteet

Grönlund, H. & Falk, H. 2016. Kolmas sektori ja yksinäisyyden vähentäminen. Teoksessa Saari, J. (toim.) Yksinäisten Suomi. Helsinki: Gaudeamus. E-kirja. [viitattu 15.5.2023].

Hyttinen, S. & Valkonen, T. 2018. Yksinäisten työikäisten vuorovaikutussuhteet. Teoksessa Koponen, J., Kokkonen, L., Kostiainen, E. & Virtanen, I. A. (toim.) Prologi: puheviestinnän vuosikirja 2018. Jyväskylä: Prologos ry, 26–42. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/60977/prologi2018kaikkisivut.pdf?sequence=1&isAllowed=y [viitattu 15.5.2023].

Kinnunen, A. & Kontula, O. 2021. Suhteetonta elämää – parisuhteettomien onnellisuustekijät. Janus 4, 141–159. Verkkolehti. Saatavissa: https://doi.org/10.30668/janus.89473 [viitattu 15.5.2023].

Kontula, O. & Saari, J. 2016. Yksinäisyys parisuhteessa. Teoksessa Saari, J. (toim.) Yksinäisten Suomi. Helsinki: Gaudeamus. E-kirja. [viitattu 15.5.2023].

Rehnbäck, I. 2013. Aikuisten yksinäisyyden kokemukset mielenterveyden edistämisen haasteena. Diak pohjoinen, Oulu. Terveyden edistämisen koulutusohjelma. YAMK opinnäytetyö. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2013052310304 [viitattu 15.5.2023].

Kirjoittaja

Nelli-Maaria Nieminen on sosionomiopiskelija Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa.

”Elämän tarkoitus on ikävän karkoitus”

Kirjoittaja: Vesa Tuominen

”Elämän tarkoitus on ikävän karkoitus” riimitteli Martti Syrjä Elämän tarkoitus -laulussa. En tiedä onko kysymys ainoastaan omista varjoistani, mutta ikävän karkoituksesta tulee vääjäämättä mieleen loputon ilonpito ja haasteiden väistely.  En usko, että elämän tarkoitus voi olla pelkkää rillumareitä. Usein pitkälle venähtäneistä ”bakkanaaleista” seuraa laskun aika, joka saattaa tuntua kovin ikävältä. Jotenkin itsestäni tuntuu, että ikävän karkoituksella on lopulta kallis hinta.

Suomalaisessa populaarimusiikissa on ihailtu paikoitellen sellaista rappioasennetta, että ollaan vaan ja annetaan olla. Esimerkiksi Hassisen koneen Rappiolla laulussa todetaan, että ”Rappiolla on hyvä olla”. Tiedä sitten tuostakaan autuudesta ainakaan pidemmän päälle. Mistäpä se elämän tarkoitus sitten löytyy? Muistan lapsuudestani vanhuksien käyttämän hokeman, jossa kehotettiin: ”kärsi, kärsi kirkkaamman kruunun saat”. Hokeman tarkkaa alkuperää en tiedä, mutta tässä ajatusmallissa ei ikävyyksiä väistelty tai karkoitettu, vaan ne koettiin ansioina ja meriitteinä, joista lopulta kärsijä palkitaan.

Mikä elämän tarkoitus on? Filosofi Frank Martela vastaa kysymykseen blogissaan yhdellä lauseella: ”Elämän merkitys on tehdä itselleen merkityksellisiä asioita siten, että tekee itsestään merkityksellisen muille ihmisille” (Martela 2017).

Martela avaa blogissaan itseohjautuvuusteoriaa, jossa tulee esiin onnellisuuden palikat, jotka mahdollistavat edellä mainitun elämän merkityksen. Itseohjautuvuusteoriaa ovat alun perin kehitelleet Ryan ja Desi, joiden ajatuksia on esimerkiksi seuraavassa artikkelissa: Self-Determination Theory and the Facilitation of Intrinsic Motivation, Social Development and Well-Being (Ryan & Deci 2000).

Onnellisuus muodostuu kolmen perustarpeen täyttymisestä. Kolme perustarvetta ovat omaehtoisuus, kyvykkyys ja yhteisöllisyys. Omaehtoisuudessa ihminen ohjautuu sisäisen motivaation kautta tekemisiin, jotka hän kokee itse valituiksi ja joiden hän kokee edistävän itsemääriteltyjä tavoitteita. Kyvykkyyden perustarve täyttyy tehtävissä, jotka vastaavat ihmisen kykyä selviytyä tehtävistä. Martela toteaa kolmanneksi itseohjautuvuusteoriaan sisältyvän sisäisen motivaation perustarpeeksi yhteisöllisyyden. Ihminen ei ole yksin vaan tarvitsee muita ihmisiä, yhteisöä, jotta hän voisi onnelliseksi tulla. (Martela 2014.)

Martela kertoo blogissaan, kuinka Hollannissa on toteutettu erittäin laadukasta kotihoitoa vanhuksille yrityksen kautta, joka hyödyntää työssään itseohjautuvuusteoriaa antaen työntekijöilleen sekä vapautta että vastuuta työn tekemiseen. Hoitotyö on pystytty tekemään paljon aiempaa edullisemmin. Itseohjautuva työ on tehokasta niin taloudellisesti kuin hoidollisestikin. Itseohjautuvat työ vaatii kuitenkin työntekijältä paljon. Martela ennustaakin itseohjautuvien työpaikkojen vallankumousta. (Martela 2015.)

Toimin ohjaajan työssä lastensuojelulaitoksessa ja täydennän ammattitaitoani opiskelemalla sosionomiksi. Martelan juttua lukiessani mietin olisiko itseohjautuvuusteoriassa kuvattujen perustarpeiden täyttäminen merkityksellistä myös ammatillisuudenkin kannalta. Löytäisinkö työlleni syvemmän merkityksen ja motivaation pyrkiessäni täyttämään perustarpeet työssäni? Ehkäpä sitä on syytä ottaa onnellisuuden avaimet omiin käsiin ja lähteä vallankumoukseen mukaan.

Lähteet

Martela, F. 2014. Itseohjautuvuusteoria – Eli onnellisen elämän kolme keskeisintä tekijää. WWW-lähde. Saatavissa: https://frankmartela.fi/2014/04/04/itseohjautuvuusteoria-eli-kolme-vastausta-siihen-mika-tekee-ihmisen-onnelliseksi/ [Viitattu: 16.5.2021].

Martela, F. 2015. Buurtzorg ja itseohjautuvan työn vallankumous: Miten tarjota halvempaa, iloisempaa ja laadukkaampaa hoitoa? WWW-lähde. Saatavissa: https://frankmartela.fi/2015/08/04/buurtzorg-ja-kotihoidon-itseohjautuva-vallankumous-miten-tarjota-halvempaa-iloisempaa-ja-laadukkaampaa-hoitoa/ [Viitattu: 16.5.2021].

Martela, F. 2017. Elämän tarkoitus – Haluatko luennon vai kelpaisiko yhden lauseen vastaus? WWW-lähde. Saatavissa: https://frankmartela.fi/tag/elaman-tarkoitus/ [Viitattu: 16.5.2021].

Ryan R.M. & Deci E.L. 2000. Self-Determination Theory and the Facilitation of Intrinsic Motivation, Social Development, and Well-Being. American Psychologist 55(1), 68 – 78.

Kirjoittaja

Kirjoittaja Vesa Tuominen on ensimmäisen vuoden sosionomiopiskelija Xamkissa.