Tag Archives: kiusaaminen

Näkeekö kukaan kiusaajan kuoren alle?

Kirjoittajat: Riina Aholin  ja Anu Peltola

Blogikirjoituksemme aihe liittyy nuorten hyvinvointiin. Kuluneen talven aikana esiin tulleet nuorten tekemät vakavat väkivalta- ja kiusaamistapaukset ovat koskettaneet meitä paljon. Yleisissä keskusteluissa huomio keskittyy yleensä uhrien kokemuksiin eikä niissä löydy juurikaan tilaa empatialle tekijää tai syytettyä kohtaan. Ihmiset ovat nettikeskusteluissa usein hyvinkin julmia ja valmiita jakamaan tuomioita ajattelematta enempää sitä, mistä nuorten pahoinvointi johtuu. Omassa arjessamme olemme seuranneet läheltä aiheeseen liittyviä tilanteita, ja siksi halusimme kirjoittaa blogitekstin, joka herättelee ajattelemaan näitä tapahtumia erilaisesta näkökulmasta.

Näkeekö kukaan kiusaajan kuoren alle?  

”Paskiainen”

”Ihmishirviö”

”Tollaset tunteettomat siat pitäis hakata.”

”Ei säälitä yhtään, aivan sairas.” 

Yllä muutamia suoria lainauksia viimeaikaisista, vakaviin koulukiusaamis- ja väkivaltatapauksiin liittyvistä nettikeskusteluista. Uutiset näistä nuorten keskuudessa esiintyvistä ilmiöistä ovat olleet pysäyttäviä. Tuntuu käsittämättömälle lukea siitä, mitä kaikkea saattaa tapahtua tavallisena perjantai-iltana samaan aikaan, kun itse istuu sohvalla tyytyväisenä televisiota katsellen.

Miksi kukaan ei tee mitään? 

On sanomattakin selvää, että kiusaamisen tai väkivallan kohteeksi joutuminen aiheuttaa kärsimystä. Uhrien elämässä nämä pitkäaikaiset vaikutukset näkyvät yleensä huonona itsetuntona. Heidän on usein vaikea luottaa toisiin ihmisiin ja solmia siten läheisiä ihmissuhteita. Joillakin kiusaamisen jäljet seuraavat pitkälle aikuisuuteen ilmeten erilaisina fyysisinä ja psyykkisinä reaktioina, kuten paniikkihäiriönä ja ahdistuksena. (Viita-aho 2012, 55–57.) Uhrien tarinoita on koskettavaa lukea, ja heidän kokemuksensa herättävät meissä vahvaa myötätuntoa. Sisältä kumpuaa usein myös vihan tunteita, ja mielen saattaa täyttää pelko ja ahdistus. Tekee mieli huutaa ääneen: eihän tämä voi olla totta! Miksi tällaista tapahtuu? Kiukku nousee pintaan. Apua! Tehkää jotain! Tämän pitää loppua!  

Kuva: Pixabay

Nössöjen kerho 

Oletko koskaan pysähtynyt miettimään, miksi joku kiusaa? Mikä aiheuttaa sen, että nuori käyttäytyy toista kohtaan vahingoittavalla tavalla? Kysymyksiin on haettu vastausta Haarnion ja Hännisen (2019) tutkielmassa ”Jotta en itse joutuisi nössöjen kerhoon”. Tutkielmassa he haastattelivat jo aikuisiän kynnykselle kasvaneita nuoria opiskelijoita, ja kartoittivat koulukiusaajien näkemyksiä oman kiusaamisensa taustalla vaikuttaneista syistä (Haarnio & Hänninen 2019, 7). Tutkielman mukaan kiusaajat nimesivät yleisimmiksi syiksi käyttäytymiselleen ryhmäpaineen ja pelon. Esille nousivat myös ajattelemattomuus, viha, kosto ja paha olo. (Haarnio & Hänninen 2019, 44.) Joskus harmittomasta läpästä voi saada alkunsa vuosia jatkuva kiusaaminen, joka pahimmassa tapauksessa eskaloituu väkivallaksi.  

Puutteet, vaikeudet, heikot taidot 

Väkivallalla tarkoitetaan toisen henkilön henkeen ja terveyteen kohdistuvaa tahallista tekoa.  Nuorten keskuudessa eriasteista väkivaltaa esiintyy yllättävän paljon, sillä karkeasti arvioiden ikäryhmässään noin joka kymmenes nuori käyttää väkivaltaa. (Rytkönen 2013, 20.) Väkivaltainen käytös kertoo yksilön heikoista sosiaalisista taidoista ja puutteellisista kyvyistä hallita negatiivisia tunteita ja mielihaluja. Se kertoo myös vaikeuksista ratkoa ristiriitoja ja saavuttaa yhteiskunnallisia sosiaalisia tavoitteita. (Rytkönen 2013, 22.) 

Minna Rytkönen on tutkinut väitöskirjassaan väkivallan tekoja tehneiden nuorten sosioemotionaalista terveyttä (Rytkönen 2013, 14) valtaosa tutkimuksen nuorista oli elänyt lapsuutensa haavoittavissa oloissa. Heidän sosioemotionaaliset ongelmansa ilmenivät muun muassa vakavina vaikeuksina arkielämän vaatimuksiin ja odotuksiin sopeutumisessa. Lisäksi monen nuoren oli haasteellista olla kanssakäymisissä ikäistensä kanssa. Myös tarkoituksenmukaisella tavalla käyttäytyminen ja tunteiden ilmaiseminen tuotti heille paljon vaikeuksia. (Rytkönen 2013, 98.)

Nuorten elämässä esiintyneistä haavoittavista tekijöistä merkittävimmäksi nousi kotiolojen epävakaus (Rytkönen 2013, 98). Se ilmeni monen nuoren lapsuuden perheessä muun muassa vanhempien runsaana päihteiden käyttönä, vanhempien välisinä ristiriitoina ja väkivaltana. Useat nuoret olivat kohdanneet perheväkivallan lisäksi myös muita traumatisoivia tapahtumia, kuten kaltoinkohtelua ja hylkäämistä. Tutkimuksen nuorilla ilmeni lisäksi keskimääräistä enemmän käytös- ja tarkkaavaisuushäiriöiden piirteitä ja niihin liittyviä mielialavaikeuksia. Tämä sentään ei tullut yllätyksenä, sillä epävakaissa olosuhteissa näiden ominaisuuksien tiedetään vaikuttavan hyvinkin negatiivisesti lasten ja nuorten sosioemotionaaliseen kehitykseen. (Rytkönen 2013, 99.)

Kuka hakkaa ja kiusaa? 

Kiusaajan kuoren alle katsominen voi pelottaa. Eikä ihme, sillä kovalta tuntuvan kuoren alta voi paljastua vahvoja tunteita – vihaa ja pelkoa. Sieltä voi myös hypätä silmille kerta toisensa jälkeen ohitetut inhimilliset tarpeet, kokemukset humalassa riehuvista aikuisista tai vuosia kertynyt kauna elinympäristön aikuisten välinpitämättömyydestä.

Ennen kaikkea kuoren alta löytyy ihminen, elämänsä alkutaipaleella oleva, hätäänsä huutava nuori, joka ei ole saanut apua. Nuori, joka toivoisi tulevansa kuulluksi, ymmärretyksi ja nähdyksi.  

Lähteet

Haarnio, H. & Hänninen, H. 2019. ”Jotten itse joutuisi nössöjen kerhoon”; Koulukiusaamisen syyt ja puuttuminen kiusaajien kertomana. Turun yliopisto. Kasvatustiede. Pro Gradu -tutkielma. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://www.utupub.fi/bitstream/handle/10024/147219/Opiskelija1Haarnio_Hanna_Opiskelija2Hanninen_Heidi_opinnayte.pdf?sequence=1&isAllowed=y  [Viitattu 25.4.2021]

Rytkönen, M. 2013. Kehityskulkuja ja väliintuloja. Ekologinen näkökulma vakavan väkivallanteon tehneiden nuorten sosioemotionaalisen terveyden kehitykseen. Itä-Suomen yliopisto. Terveystieteiden tiedekunta. Väitöskirja. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://erepo.uef.fi/bitstream/handle/123456789/12573/urn_isbn_978-952-61-1174-2.pdf?sequence=1&isAllowed=y  [Viitattu 2.5.2021]

Viita-aho R. 2012. ”Elämän mittainen taakka” Koulukiusattujen kokemuksia kiusaamisen seurauksista aikuisiällä. Lapin yliopisto. Kasvatustieteiden tiedekunta. Pro Gradu -tutkielma. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://lauda.ulapland.fi/bitstream/handle/10024/59733/Viita-aho.Raila.pdf?sequence=1&isAllowed=y  [Viitattu 22.4.2021]

Kirjoittajat

Kirjoittajat Riina Aholin ja Anu Peltola ovat ensimmäisen vuoden sosionomiopiskelijoita Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulusta.

 

Puutu, jos havaitset kiusaamista!

Kirjoittajat: Ansa Haikarainen, Petra Härkönen, Milla Kuronen ja Janette Vihilä

Valitsimme sosionomipintoihimme kuuluvan Ohjaus ja osallisuus -opintojakson taideaktivismitehtävän aiheeksi koulukiusaamisen. Aihe on ollut lähiaikoina paljon puheenaiheena uutisissa. Vaikka koulukiusaamista on aina esiintynyt, tuntuu se olevan nyt paljon enemmän esillä mediassa. Koulukiusaaminen vaikuttaisi nykypäivänä olevan paljon rajumpaa, ja monessa tapauksessa jopa hyvin rikollista toimintaa esim. Koskelan surmatapaus. Nykypäivänä on helppo kiusata esimerkiksi netissä, ja sitä pystyy myös tehdä nimettömästi.

Tiedätkö, mikä lasketaan kiusaamiseksi? Kiusaaminen ei välttämättä kuitenkaan nykyään ole niin näkyvää kuin aikaisemmin, kyseessä voi olla henkinen väkivalta sekä nettikiusaaminen, joka yhdistyy koulumaailmaan. Netissä tapahtuva kiusaaminen ei näy päällepäin, vaan kiusatun tulisi itse mainita ja kertoa asiasta, asia, jota harvoin kiusattu uskaltaa tehdä. Lapset eivät mielellään kerro kiusatuksi joutumisesta koulun henkilökunnalle pelätessään oppilaiden kostoa. Kun koulukiusatuilta on kysytty, kenelle he ovat kertoneet kiusaamisesta, tyypillisin vastaus on: ei kenellekään. Kiusatut oppilaat eivät kovin usein kerro kokemuksistaan edes kotona, koska häpeävät kiusaamisen kohteeksi joutumistaan ja/tai pelkäävät vanhempiensa syyllistävän heitä ja vanhempien ajattelevan, että he ovat itse aiheuttaneet kiusaamisen. (Pörhölä s.a.)

Ryhmämme teki opintojakson oppimistehtävänä ruohonjuurisarjakuvan, jossa näkyy kuinka tulisi ja ei tulisi toimia, kun oppilas kertoo kiusaamisesta (Kuva 1). Ajatuksena on, että kaikkien tulisi puuttua kiusaamiseen eikä koskaan vähätellä kiusatun tuntemuksia. Sarjakuvaa voisi käyttää esimerkiksi julisteena koulujen seinillä, jolloin se olisi muistuttamassa tärkeästä asiasta.

Kuva 1. Vastuu puuttua kiusaamiseen 

Menetelmää voisi soveltaa esittelemällä sitä opettajille ja oppilaille.  Ruohonjuurisarjakuvamme olisi kaikkien nähtävissä koulun tiloissa. Lisäksi on tärkeää saada luotua keskustelua kiusaamisesta, kiusaamiseen puuttumisesta sekä kiusaamisen vaikutuksista. Kiusaamisen tunnistaminen vaatii koulun aikuisilta herkkyyttä lasten sanattoman ja sanallisen viestinnän sekä heidän vuorovaikutussuhteidensa havainnoinnissa. Sekä koulun henkilökunnan että oppilaiden tulee tietää, millaista kiusaaminen ja kiusaamisviestintä voivat olla. Lapsille pitäisi kertoa jo pienestä pitäen, ottaen huomioon lapsen ikä ja ymmärrys ettei muita tule kiusata ja mitä kiusaamisesta voi seurata.

Mielestämme taidelähtöisellä toiminnalla saa enemmän huomiota ja keskustelua aikaiseksi kuin tavanomaisilla “tiedotelappusilla”. Lisäksi taidelähtöiset menetelmät voivat toimia hyvänä muistutuksena julkisissa tiloissa, kuten koulun käytävillä.

Lähteet

Pörhölä, M. Koulukiusaaminen terveystiedon opetuksen haasteena. Opetushallitus. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/koulukiusaaminen-terveystiedon-opetuksen-haasteena [viitattu 7.5.2021]

Kirjoittajat
Kirjoittajat Ansa Haikarainen, Petra Härkönen, Milla Kuronen ja Janette Vihilä ovat Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun ensimmäisen vuoden sosionomiopiskelijoita.

Tilastojen kertomaa koulukiusaamisesta ja -väkivallasta Itä-Suomessa

Johanna Hirvonen

Julkiseen keskusteluun nousee säännöllisesti uutinen kouluissa tapahtuneista fyysisen väkivallan teoista. Viimeisten viikkojen aikana on uutisoitu useita lasten koulussa kohtaamia väkivallantekoja. Lähdin selvittämään, mitä tilastojen valossa tiedämme itäsuomalaisten lasten ja nuorten koulussa kohtaamastaan kiusaamisesta ja väkivallasta. Valtakunnallinen Kouluterveyskysely on yksi tietolähde, jonka avulla saa hahmoteltua tilannekuvaa Itä-Suomen kolmen maakunnan Etelä-Savon, Pohjois- Karjalan ja Pohjois-Savon osalta. Tässä kirjoituksessa teen näkyväksi tilastojen kertomaa koulukiusaamisesta ja -väkivallasta Itä-Suomessa.

Joka toinen vuosi toteutettava Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) julkaisema valtakunnallinen Kouluterveyskysely tuottaa laaja-alaisesti tietoa perusopetuksen (4., 5., 8. ja 9. luokkia käyvät lapset ja nuoret) ja toisen asteen opiskelijoiden hyvinvoinnista. Viimeisin Kouluterveyskysely on vuodelta 2019. Kyselyyn vastasi yli 250 000 lasta ja nuorta, ja kysely tavoitti 70 – 82 prosenttia eri luokka-asteiden lapsista / nuorista (THL 2019a).

Viimeaikaiset esimerkit koulukiusaamisesta ja -väkivallasta ovat nousseet esiin juuri perusopetuksen piiristä. Rajasin siksi tarkastelun erityisesti 8. – 9. -luokkalaisiin sekä 4. – 5. -luokkalaisiin lapsiin ja nuoriin.

Kielteisiä kehityssuuntia

Koulukiusaaminen ja -väkivalta on luokka- ja kouluyhteisön piirissä tapahtuvaa, joten ilmiön ymmärtämiseksi on tärkeää tunnistaa myös lasten ja nuorten kouluhyvinvointiin laajemminkin kytkeytyviä tekijöitä. Yksi Kouluterveyskyselyn osoittama kielteinen kehityssuunta näyttää olevan yhteisöllisyyden kokemuksen heikkeneminen. Tämä näkyy sekä Itä-Suomen alueellisissa tuloksissa että koko maan tasolla.

Vuoden 2017 kouluterveyskyselyssä 65 % vastanneista 8.–9. -luokkalaisista koki olevansa tärkeä osa luokkayhteisöä. Vuonna 2019 näin kokevien osuus oli laskenut 54 %:iin. Asiaa toisin päin kysyttäessä Itä-Suomessa oli eniten muihin alueisiin verrattuna heitä, jotka eivät kokeneet olevansa tärkeä osa luokka- ja kouluyhteisöä (13 % vuoden 2019 kyselyssä).

Toinen kielteinen kehityssuunta vuosien 2017 ja 2019 välillä näyttää Kouluterveyskyselyn mukaan olevan yksinäisyyden kokemus, joka on hieman (vajaa 2 %) lisääntynyt kaikilla alueilla maassamme. Kyselyyn vastanneista 8.–9. -luokkalaisista 10 % koki itsensä yksinäiseksi melko usein tai jatkuvasti. Tämän tuloksen kanssa linjassa on noin 9 %:n osuus heitä, joilla ei ole yhtään läheistä ystävää. Nuoremmista 4.–5. -luokkalaisista 3 % koki itsensä usein yksinäiseksi vuoden 2019 kyselyssä.

Myönteistä kehitystäkin löytyy

Tuloksista välittyy myös myönteistä kehitystä. Koulukiusattuna vähintään kerran viikossa ilmoitti vuonna 2019 olleen 6 % vastanneista 8.–9. -luokkalaisista. Kaikissa Itä-Suomen maakunnissa on tultu hienoisesti (2 %) alas sitten vuoden 2006–2007 lukemista. Useita kertoja viikossa tapahtuvasta kiusaamisesta raportoi 3 % vastanneista 8.–9. -luokkalaisista. Nuoremmilla 4.–5. -luokkalaisilla useita kertoja viikossa tapahtuva kiusaaminen näytti olevan vanhempia koululaisia yleisempää (7 % vuoden 2019 kyselyssä).

Heidän osuus, jotka eivät olleet kokeneet lainkaan kiusaamista lukukauden aikana, oli 8.–9. -luokkalaisten kohdalla noussut lähes 10 % -yksikköä vuosien 2006–2007 ja 2019 välillä (65 % vs. 74 %).  

Millaista koulukiusaaminen ja -väkivalta on?

Kiusaaminen on monimuotoista, vaikka erityisesti fyysistä terveyttä ja henkeä uhkaavat väkivallan muodot nostavat aiheen otsikoihin. Kiusaamisen näkyvä osa on erimuotoista fyysistä väkivaltaa ja vahingontekoa, mutta kiusaaminen toteutuu samalla hyvin monella tapaa (Taulukko 1).

Kiusaamisen ilmenemismuotojen tarkastelu Kouluterveyskyselyn pohjalta osoitti kiusaamisen sukupuolittuneisuuden. Lyöminen, potkiminen ja töniminen kohdentui enemmän poikiin kuin tyttöihin (esiintymisen yleisyys kiusaamista kokeneilla/kiusaamiseen osallistuneilla pojilla 31 %, tytöillä 15 % vuonna 2017). Myös rahan tai tavaran vieminen ja tavaran rikkominen oli pojilla tyttöjä useammin esiintyvä kiusaamisen muoto (19 % kiusaamista kokeneilla/kiusaamiseen osallistuneilla pojilla, 14 % tytöillä vuonna 2017), kuten myös uhkaileminen tai pakottaminen.

Kännykän tai internetin kautta tapahtuva kiusaaminen oli yleisempi kiusaamisen muoto tyttöjen kohdalla poikiin verrattuna (33 % kiusaamista kokeneilla/kiusaamiseen osallistuneilla tytöillä, 23 % pojilla vuonna 2017). Nimittely, naurunalaiseksi tekeminen ja kiusoittelu oli niin ikään tytöillä yleisempää (72 % kiusaamista kokeneilla/kiusaamiseen osallistuneilla tytöillä, 65 % kiusaamista kokeneilla pojilla vuonna 2017). Tyttöjen kohdalla esiintyy myös selkeästi enemmän ulos sulkemista ja kaveriporukan ulkopuolelle jättämistä (60 % kiusaamista kokeneilla/kiusaamiseen osallistuneilla tytöillä, 36 % pojilla vuonna 2017) sekä valheiden levittämistä (49 % kiusaamista kokeneilla/kiusaamiseen osallistuneilla tytöillä, 33 % pojilla vuonna 2017).

Taulukko 1. Kouluterveyskyselyn tuottama tieto kiusaamisen muodoista (tiedot koottu THL:n tilastokuution pohjalta: THL 2019b)

*Niiden vastanneiden osuus, jotka ilmoittaneet olleensa kiusaajana tai kiusattuna osallisena kiusaamisessa lukukauden aikana.

** T: vastausten perusteella yleisempää tytöillä kuin pojilla. P: vastausten perusteella yleisempää pojilla kuin tytöillä.

Tulosten synnytettävä toimintaa, ei väistelyä

Lapsuudessa koetulla kiusaamisella voi olla pitkällisiä kielteisiä vaikutuksia, kuten masennusta, ahdistuneisuutta, käytöshäiriöitä, tarkkaavuuden ja keskittymisen ongelmia (ks. esim. Singham ym. 2017). Vaikka heidän osuus, jotka eivät ole kokeneet kiusaamista, on viimeisen vuosikymmenen aikana kasvanut, koulukiusaamiseen ja -väkivaltaan ei voi jättää reagoimatta viittaamalla kiusaamisen vähäisyyteen tai vähenemiseen tilastollisten tutkimustulosten valossa. Koulukiusaaminen ja -väkivalta on ilmiö, jossa pientenkin lukujen alle kätkeytyy suurta inhimillistä hätää, pelkoa ja ahdistusta. Luvut osoittavat myös, että kiusaaminen ja väkivalta koulussa on ilmiönä läsnä.

Kouluterveyskyselyn tuottamat tulokset herättävät pohtimaan, miten me aikuiset saamme napattua kiinni kiusaamisen eri muodoista. Kuten Kouluterveyskyselyn tulokset osoittivat, kiusaaminen on hyvin monimuotoista. Puuttuminen fyysiseen väkivaltaan on pieni osa kiusaamiseen puuttumista, vaikkakin välttämätöntä vahingollisen ja vaarallisen vahingoittamisen välttämiseksi. Samalla täytyy luoda ja ottaa käyttöön keinoja, joilla katkaistaan ja ehkäistään ennalta sellaista kiusaamista ja väkivaltaa, joka ei näyttäydy silmiemme edessä koulun arjessa. Erityisesti tyttöjen kohdalla kiusaamisen pirullista logiikkaa osoittaa toiminta, joka ei ole näkyvää – lapsi tai nuori jätetään ryhmän ulkopuolelle, häneen ei reagoida, hänelle ei puhuta, hän lakkaa olemasta ympäristölleen.

Koulukiusaamisen ja -väkivallan kitkeminen on periksiantamatonta, pitkällistä työtä, jossa käytössä on sekä välittömän reagoinnin työkaluja, että kouluyhteisöä vahvistavia työtapoja. Turvallisen, luottamusta herättävän luokka- ja kouluyhteisön luominen ja vaaliminen vastaa talon perustusten rakentamista; se on pohjatyötä hyvinvoivan kouluyhteisön rakentumiselle. Koulukiusaamisen ja -väkivallan kitkeminen ei voi olla vain reagointia ja puuttumista räikeisiin ja näkyviin väkivallan tekoihin, jolloin kiusatun jaksaminen ja selviytyminen ovat jo äärimmäisellä rajalla. Lapsen oikeus turvallisuuteen toteutuu aktiivisella, jatkuvalla toiminnalla, ei itsestään.

”Sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin asianmukaisiin lainsäädännöllisiin, hallinnollisiin, sosiaalisiin ja koulutuksellisiin toimiin suojellakseen lasta kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, vahingoittamiselta ja pahoinpitelyltä, laiminlyönniltä tai välinpitämättömältä tai huonolta kohtelulta tai hyväksikäytöltä.” (Lapsen oikeuksien sopimus, LOS 19 artikla)

Lähteet

Singham T., Viding, E., Schoeler, T., Arseneault, L., Ronald, A., Cecil C. M., McCrory, E., Rijsdijk, F., Pingault J-P. 2017. Concurrent and Longitudinal Contribution of Exposure to Bullying in Childhood to Mental Health The Role of Vulnerability and Resilience. JAMA Psychiatry. 2017;74(11):1112 – 1119.

THL. 2019a. Lasten ja nuorten hyvinvointi – Kouluterveyskysely 2019. Tilastoraportti 33 / 2019. WWW-julkaisu: https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/138562/Tilastoraportti_33_Kouluterveyskysely.pdf?sequence=2&isAllowed=y.

THL. 2019b. Kouluterveyskyselyn aikasarjat 2006 – 2019. Tilastokuutio. WWW-julkaisu: https://sampo.thl.fi/pivot/prod/fi/ktk/ktk1/fact_ktk_ktk1?row=199385L&column=area-87869.&column=time-403056.&column=161293L&column=gender-143993&fo=1.

Yleissopimus lapsen oikeuksista SopS 59/1991.

Kirjoittaja

Johanna Hirvonen, yliopettaja, sosiaaliala Xamk, projektiasiantuntija SOSRAKE-osaamisverkosto -hanke