Kirjoittaja: Vesa Tuominen
”Elämän tarkoitus on ikävän karkoitus” riimitteli Martti Syrjä Elämän tarkoitus -laulussa. En tiedä onko kysymys ainoastaan omista varjoistani, mutta ikävän karkoituksesta tulee vääjäämättä mieleen loputon ilonpito ja haasteiden väistely. En usko, että elämän tarkoitus voi olla pelkkää rillumareitä. Usein pitkälle venähtäneistä ”bakkanaaleista” seuraa laskun aika, joka saattaa tuntua kovin ikävältä. Jotenkin itsestäni tuntuu, että ikävän karkoituksella on lopulta kallis hinta.
Suomalaisessa populaarimusiikissa on ihailtu paikoitellen sellaista rappioasennetta, että ollaan vaan ja annetaan olla. Esimerkiksi Hassisen koneen Rappiolla laulussa todetaan, että ”Rappiolla on hyvä olla”. Tiedä sitten tuostakaan autuudesta ainakaan pidemmän päälle. Mistäpä se elämän tarkoitus sitten löytyy? Muistan lapsuudestani vanhuksien käyttämän hokeman, jossa kehotettiin: ”kärsi, kärsi kirkkaamman kruunun saat”. Hokeman tarkkaa alkuperää en tiedä, mutta tässä ajatusmallissa ei ikävyyksiä väistelty tai karkoitettu, vaan ne koettiin ansioina ja meriitteinä, joista lopulta kärsijä palkitaan.
Mikä elämän tarkoitus on? Filosofi Frank Martela vastaa kysymykseen blogissaan yhdellä lauseella: ”Elämän merkitys on tehdä itselleen merkityksellisiä asioita siten, että tekee itsestään merkityksellisen muille ihmisille” (Martela 2017).
Martela avaa blogissaan itseohjautuvuusteoriaa, jossa tulee esiin onnellisuuden palikat, jotka mahdollistavat edellä mainitun elämän merkityksen. Itseohjautuvuusteoriaa ovat alun perin kehitelleet Ryan ja Desi, joiden ajatuksia on esimerkiksi seuraavassa artikkelissa: Self-Determination Theory and the Facilitation of Intrinsic Motivation, Social Development and Well-Being (Ryan & Deci 2000).
Onnellisuus muodostuu kolmen perustarpeen täyttymisestä. Kolme perustarvetta ovat omaehtoisuus, kyvykkyys ja yhteisöllisyys. Omaehtoisuudessa ihminen ohjautuu sisäisen motivaation kautta tekemisiin, jotka hän kokee itse valituiksi ja joiden hän kokee edistävän itsemääriteltyjä tavoitteita. Kyvykkyyden perustarve täyttyy tehtävissä, jotka vastaavat ihmisen kykyä selviytyä tehtävistä. Martela toteaa kolmanneksi itseohjautuvuusteoriaan sisältyvän sisäisen motivaation perustarpeeksi yhteisöllisyyden. Ihminen ei ole yksin vaan tarvitsee muita ihmisiä, yhteisöä, jotta hän voisi onnelliseksi tulla. (Martela 2014.)
Martela kertoo blogissaan, kuinka Hollannissa on toteutettu erittäin laadukasta kotihoitoa vanhuksille yrityksen kautta, joka hyödyntää työssään itseohjautuvuusteoriaa antaen työntekijöilleen sekä vapautta että vastuuta työn tekemiseen. Hoitotyö on pystytty tekemään paljon aiempaa edullisemmin. Itseohjautuva työ on tehokasta niin taloudellisesti kuin hoidollisestikin. Itseohjautuvat työ vaatii kuitenkin työntekijältä paljon. Martela ennustaakin itseohjautuvien työpaikkojen vallankumousta. (Martela 2015.)
Toimin ohjaajan työssä lastensuojelulaitoksessa ja täydennän ammattitaitoani opiskelemalla sosionomiksi. Martelan juttua lukiessani mietin olisiko itseohjautuvuusteoriassa kuvattujen perustarpeiden täyttäminen merkityksellistä myös ammatillisuudenkin kannalta. Löytäisinkö työlleni syvemmän merkityksen ja motivaation pyrkiessäni täyttämään perustarpeet työssäni? Ehkäpä sitä on syytä ottaa onnellisuuden avaimet omiin käsiin ja lähteä vallankumoukseen mukaan.
Lähteet
Martela, F. 2014. Itseohjautuvuusteoria – Eli onnellisen elämän kolme keskeisintä tekijää. WWW-lähde. Saatavissa: https://frankmartela.fi/2014/04/04/itseohjautuvuusteoria-eli-kolme-vastausta-siihen-mika-tekee-ihmisen-onnelliseksi/ [Viitattu: 16.5.2021].
Martela, F. 2015. Buurtzorg ja itseohjautuvan työn vallankumous: Miten tarjota halvempaa, iloisempaa ja laadukkaampaa hoitoa? WWW-lähde. Saatavissa: https://frankmartela.fi/2015/08/04/buurtzorg-ja-kotihoidon-itseohjautuva-vallankumous-miten-tarjota-halvempaa-iloisempaa-ja-laadukkaampaa-hoitoa/ [Viitattu: 16.5.2021].
Martela, F. 2017. Elämän tarkoitus – Haluatko luennon vai kelpaisiko yhden lauseen vastaus? WWW-lähde. Saatavissa: https://frankmartela.fi/tag/elaman-tarkoitus/ [Viitattu: 16.5.2021].
Ryan R.M. & Deci E.L. 2000. Self-Determination Theory and the Facilitation of Intrinsic Motivation, Social Development, and Well-Being. American Psychologist 55(1), 68 – 78.
Kirjoittaja
Kirjoittaja Vesa Tuominen on ensimmäisen vuoden sosionomiopiskelija Xamkissa.