Kirjoittaja: Jenni Jäske
Joka kolmas ikääntyneistä on kohdannut lähisuhdeväkivaltaa. Aiheesta puhutaan hyvin vähän vielä nykyäänkin. Aiheeseen liittyy syyllisyyden, pelon ja häpeän tunteita. Se estää iäkkäitä kertomasta kaltoinkohtelusta ja hakemasta apua. Aiheen nostaminen yleiseen keskusteluun voi madaltaa kynnystä hakea apua. Myös tietoisuus lisääntyy puhumalla. Lait velvoittavat avun tarjoamiseen väkivallan uhreille. (Takkula-Heikkinen, Mäkiranta & Vesala 2019, 2-5.)
Seuraava runo on otettu sivulta Radikaalia mielenterveyttä ja runon nimi on pyyntöjä:
”Voinko minä kutsua sinua traumaksi?
Sinä muodoton, hämärästä
selkärankaan syöksyvä sinä.
Saanko vielä olla rikki,
hapuileva, arka?
Saanko ottaa sinut syliini ja muovailla?
Saanko kertoa sinut?
Saanko kertoa sinut
nimeltä mainiten, voiko se nimi
olla trauma, ovatko minun asiani
menneet kylliksi päin vittua onko tämä kipu todellista
Saanko päästää sinusta irti?”
kirjoitti: varhain [Sadanne]
(Lähde: Radikaalia mielenterveyttä 2019)
Tunnista väkivalta
Väkivallan tunnistaminen ja avun tarjoaminen on erityisen tärkeää. Viitteitä väkivallasta voi antaa fyysiset näkyvät vammat, kuten mustelmat ja ruhjeet. Väkivallan uhrin käytös voi myös muuttua äkillisesti iloisesta apaattiseen. (THL 2021.) Väkivallan uhrin oloa saattaa helpottaa tieto, ettei ole yksin. Tehdään väkivallasta aihe, josta voidaan puhua. Madalletaan kynnystä hakea apua ilman häpeän ja syyllisyyden tunnetta.
Pohdintaa koronan vaikutuksesta väkivaltaan
Koronan myötä kaikki palvelut ja kohtaamispaikat ovat olleet kiinni. Elinympäristö on rajautunut hyvin pieneksi. Ennen koronaa harrastukset ja ystävät saattoivat täyttää päivän. Koronan aikana kodista on poistuttu vain käymään pikaisesti kaupassa ja ehkä lenkillä. Lähisuhdeväkivallan uhreille korona-aika on varmasti ollut rankkaa. Kotoa ei pääse pois kuten ennen. Lisäksi palvelut ovat saattaneet siirtyä etäpalveluihin, jolloin väkivallan vaara on vaikeammin havaittavissa. Koronan myötä yksinäisyys on voinut lisääntyä. Paljon tapahtuu suljettujen ovien takana, jonne meillä ei ole pääsyä rajoitusten myötä.
Kuinka saada apua toisen huomaamatta?
Sosiaalisessa mediassa on levinnyt väkivallan uhrien hätäviesti. Hätäviesti leviää nyt myös Suomessa (Kaksplus 2021). Hätäviesti viitotaan kädellä. Kyseessä on signal for help -käsimerkki. Käsimerkistä voi olla apua, jos toinen osapuoli ymmärtää sen ja hälyttää apua paikalle. Käsimerkin hyödyt ovat siinä, että se on huomaamaton tehdä. Väkivaltainen läheinen saattaa kontrolloida viestejä ja puheluita sekä tarkistaa ne. Käsimerkillä voit pyytää apua huomaamattomasti esim. videopuhelussa tai postimieheltä. Hätäviesti kädellä tehdään seuraavasti:
- Avaa kämmen
- Paina peukalo kämmentä vasten
- Laske loput neljä sormea peukalon päälle.
(Canadian women’s foundation. n.d.)
Pohdintaa
Iäkkäiden väkivalta on vakava asia. Ei kukaan halua kohdata väkivaltaa nuorena eikä vanhana. Sen takia olisi erityisen tärkeää huomata merkit mahdollisesta väkivallasta ja ottaa asia puheeksi sekä ilmoittaa asiasta. Syyllisyyden ja häpeän tunteita voidaan vähentää ymmärtämällä ja kuuntelemalla. Ole siis läsnä, kuuntele ja kerro, ettei vika ole väkivallan uhrissa. Tärkeää on ohjata avun piiriin ja mahdollisiin vertaistukiryhmiin. Vertaistuen avulla väkivallan uhrit saavat mahdollisuuden ymmärtää, ettei vika ole heissä ja oppivat taas arvostamaan itseään. Vertaistukiryhmissä saa myös neuvoja, kuinka asiasta päästä yli, vaikka väkivallan arvet eivät katoa koskaan.
Mielestäni on erityisen tärkeää, että tietous signal for help -käsimerkistä on levinnyt, koska se voi olla ainoa keino pyytää apua huomaamattomasti. Tietouden lisääntyessä on tietenkin vaara, että väkivallan tekijä ymmärtää käsimerkin myös, mikä vaikeuttaa avun pyytämistä ja saamista. Siitä huolimatta käsimerkin plussat ovat sen huomaamattomuus ja helppous. Sen pystyy tekemään myös salaa.
Loppusanat
Tunnista ja toimi. Eli tunnista väkivalta ja toimi sen lopettamiseksi tai sen ehkäisemiseksi. Tavoitteeni kirjoituksellani on muistuttaa, että väkivaltaa voivat kokea kaikki ikään, kokoon, väriin tai vammaan katsomatta. Ikävä kyllä työssäni muistisairaiden kanssa näen väkivaltaa lähes päivittäin, kun asukkaat haukkuvat ja huitovat toisiaan. Työntekijänä saa olla koko ajan valppaana, jotta väkivaltaisia tilanteita syntyisi mahdollisimman vähän. Ikävä kyllä kaikkea ei voi nähdä, mutta kaikki tekevät parhaansa, jotta ketään ei satu henkisesti eikä fyysisesti. Toivon jokaiselta rohkeutta ottaa väkivalta puheeksi. Niin kauan kuin aihe on tabu, aiheesta puhutaan vähän ja avun hakemisen kynnys pysyy korkeana.
Lähteet
Canadian Women’s foundation. N.d. Signal for help. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://canadianwomen.org/signal-for-help/ [viitattu 23.4.2021]
Kaksplus. 2021. Pelastaisiko käsimerkki uhkaavasta tilanteesta? WWW-dokumentti. Saatavissa: https://kaksplus.fi/perhe/kasvatus/signal-for-help-kasimerkki-leviaa-nyt-myos-suomessa/. [viitattu 17.5.2021]
Radikaalia mielenterveyttä. 2019. Pyyntöjä-runo. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://radikaaliamielenterveytta.blog/2019/06/14/pyyntoja-runo/ [viitattu 23.4.2021]
Takkula-Heikkinen, K., Mäkiranta, T. & Vesala, R. 2019. Älä ohita vanhuksen kaltoinkohtelua. Diakonia-ammattikorkeakoulu. Sosiaali- ja terveysalan koulutusohjelma. Opinnäytetyö. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/263360/Takkula-Heikkinen_Kristiina.pdf?sequence=2&isAllowed=y [viitattu 23.4.2021]
THL. 2021. Lähisuhdeväkivallan tunnistaminen. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://thl.fi/fi/web/ikaantyminen/hyvinvointia-vanhuuteen/lahisuhdevakivallan-tunnistaminen [viitattu 23.4.2021]
Kirjoittaja
Kirjoittaja Jenni Jäske on Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun ensimmäisen vuoden sosionomiopiskelija sekä lähihoitaja vanhusten parissa.