Mitä osallisuus on? Osallisuus on kuulumista ja kuulluksi tulemista. Osallisuudessa korostuu oikeus saada tietoa itseä koskevista asioista sekä mahdollisuudesta ilmaista mielipiteensä niistä ja siten päästä vaikuttamaan omiin asioihin. Osallisuus ei ole ulkoapäin tuotettu rakenne, vaan yksilön tunne voimaantumisesta ja valtaistumisesta, tasavertaisesta toimijuudesta ja oman asiantuntijuuden hyväksymisestä ja hyödyntämisestä.
Palveluihin osallistuminen ja vaikuttaminen on palvelun käyttäjien oikeus ja osallistumisen edistäminen on palvelunjärjestäjien ja -tuottajien velvollisuus. Lainsäädännössä osallisuudesta säädetään useassa eri laissa. Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista velvoittaa ottamaan huomioon asiakkaan toivomukset, mielipiteet ja itsemääräämisoikeuden. Hallintolaissa säädetään asiakkaan kuulemisesta ennen häntä koskevan päätöksen tekemistä. Laissa potilaan asemasta ja oikeuksista puhutaan potilaan tiedonsaatioikeudesta ja itsemääräämisoikeudesta. Ammattilaisen velvollisuus on edistää asiakkaan osallisuutta. Muistammeko ja huomioimmeko tämän riittävästi arkityössä?
Keinoja osallisuuden edistämiseksi
Palveluärjestelmät pyrkivät edistämään asiakkaan osallisuuden toteutumista esimerkiksi seuraavilla tavoilla
Asiakkaan osallisuuden kannalta olennaista on asiakkaan ja ammattilaisen välinen yhteistyösuhde. Hyvä ja toimiva yhteistyösuhde on edellytys muutoksen mahdollisuuteen asiakkaan tilanteessa. Ammattilaisen aito halu auttaa asiakasta luo asiakkaalle tunteen osallisuudesta ja kannustaa luottamaan omiin kykyihinsä muutoksen aikaansaamiseksi. Tämä tuottaa asiakkaalle tunteen ihmisarvon ja yksilöllisyyden kunnioituksesta. Asiakasosallisuus vaatii ammattilaisen ymmärryksen syntymistä siitä mitä osallisuus on, sekä ajattelutavan muutosta, resursointia ja aikaa. Ydin on siinä, että ammattilainen oppii antamaan tilaa asiakkaalle sanoittaa omia kokemuksiaan.
Milloin viimeksi kysyit asiakkaaltasi hänen osallisuuden kokemuksesta?
Vihtari 2019. ”On totuttu siihen, et on tietty valta-asema, ja nyt tää ajatus muuttuukin ihan toiseksi”: Sosiaali ja terveydenhuollon johdon ja esimiesten kokemuksia asiakasosallisuudesta. Pro-Gradu tutkielma. WWW-julkaisu: https://osuva.uwasa.fi/handle/10024/10004
Olemme työssämme kohdanneet ilman palveluita pärjääviä kotona asuvia ikääntyviä, jotka kokevat kuitenkin voimakasta turvattomuutta ja yksinäisyyttä nykyisessä asumismuodossaan. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ATH-tutkimuksen mukaan noin 10 prosenttia yli 65-vuotiaista tuntee itsensä yksinäiseksi melko usein tai jatkuvasti. Voimakas yksinäisyyden tunne aiheuttaa turvattomuutta.
Pitkään jatkuessaan yksinäisyys heikentää fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista toimintakykyä aiheuttaen sairastumisia, avun tarvetta sekä eristäytymistä, lisäten myös laitoshoitoon joutumisen riskiä.
Vuoden 2017 lopulla ikääntyneiden määrä Suomen väestöstä ylitti puolen miljoonan rajan. Määrän kasvaessa ja eliniän noustessa yhä useamman odotetaan pärjäävän kotona aiempaa pidempään. Kotona asumisen tukemiseen on otettu kantaa myös lainsäädännössä; sekä vanhuspalvelulaki että sosiaalihuoltolaki ohjaavat kuntaa toteuttamaan hoito ja huolenpito ensisijaisesti kotiin annettavilla palveluilla sekä muilla sosiaali- ja terveydenhuollon palveluilla.
Kaikista yli 75-vuotiaista yli 93 prosenttia asuu kotona ja heistä pieni osa tarvitsee kotihoidon palveluita. Vuoden 2017 lopulla säännöllisen kotihoidon piiriin kuului vajaa 57 000 ikäihmistä. Kymenlaaksossa väestö ikääntyy muuta maata nopeammin ja laitosasumisen määrä on suurempaa kuin muualla Suomessa. Tähän Kymenlaakson sosiaali- ja terveyspalveluiden kuntayhtymä, Kymsote, hakee muutosta karsimalla radikaalisti ikääntyneiden tavallista ja tehostettua palveluasumista. Kymenlaaksossa on jo joitakin yhteisöllisempiä yksityisiä senioritaloja, mutta tämän lisäksi kehitetään uutta asumispalvelua, tuettua asumista. Sen avulla pyritään ehkäisemään muita haasteita, kuten vähentämään turvattomuudesta ja yksinäisyydestä johtuvaa terveydenhuollon kuormitusta sekä parantamaan asiakkaiden ohjautumista tarpeiden mukaisiin palveluihin.
Yhteisöllisen sekä monisukupolvisen asumisen avulla voidaan lisätä ikääntyneiden toimintakykyä, osallisuutta ja turvallisuuden tunnetta.
Tämä todettiin myös Setlementtiasunnot sekä Setlementtiasumisoikeus Oy:lle vuonna 2016 tehdyssä tutkimuksessa, jonka mukaan yhteisöllinen asuminen vähentää ikääntyneiden palvelutarvetta. Taloyhteisön sekä asumiskoordinaattorin tuottaman hyödyn yhteiskunnalle arvioitiin olevan vähintään 1,3 miljoonaa euroa vuosittain. Ilmarisen Asuminen ja yhteisöllisyys–tutkimuksessa yhteisöllinen asuminen asumisratkaisuna kiinnosti yli 30 prosenttia vastaajista. Yhteisöllisessä asumisessa kiinnosti erityisesti apu arkeen, kohtuullinen hinta ja seura.
Suomessa yhteisöasumista on kehitetty muun muassa pääkaupunkiseudulla. Vuonna 2013 valmistunutta Helsingin Maltaa pidetään yhteisöasumisen tienraivaajana. Kymmenkerroksinen talo on asukkaiden omatoiminen ryhmärakennushanke, jonka pinta-alasta valtaosa on yhteisiä tiloja. Talossa on 61 asuntoa, 121 asukasta ja perheitä sukupolvittain. Siellä valmistetaan kolme kertaa viikossa ruokaa yhteiskeittiössä 60 hengelle. Lapsiperheet ja eläkeläiset ruokailevat yhdessä. Yksi uusimmista yhteisöllisen asumisen ratkaisuista on Vantaalla SATO: n Studio vuokrakoti, josta löytyy 68 avaran yksiön lisäksi viihtyisät oleskelutilat, terassi ja sauna. Lisäksi Oulussa ja Kuopiossa Kotikatu365- omistusasunnot tarjoavat vierashuoneen käyttöön tarvittaessa, aamulenkkiä lähiluonnossa ja peli-iltoja yhteisessä olohuoneessa. Arkea ja hyvinvointia tukevat lähipalvelut ja yhteiskäyttöiset välineet. Eli parempaa elämänlaatua, sujuvaa arkea ja hyvinvointia sekä halutessaan yhdessäoloa muiden asukkaiden kanssa. Kymenlaaksossa aloitetaan tuetun asumisen kokeilu Haminan Veteraanikodissa ja Virkkulankylässä.
Asuinalueiden yhteisöllisyyden tukeminen sekä yhteisöllinen asuminen lisäävät ikääntyneen hyvinvointia, elämänlaatua, sosiaalisia kontakteja ja aktiivisuutta. Yhteisöllisyyttä edistävä toiminta vahvistaa ikääntyneiden osallisuutta elinympäristössään. Tämän päivän yhteisöllisellä asumisella halutaan vastata 2020-luvun ihmisen tarpeisiin. Oma koti on jokaiselle tärkeä, mutta lisäksi ikääntyneet toivovat kohtaamisia muiden kanssa sekä palveluiden saatavuutta.
Muuttuvassa maailmassa erilaiset asumisvaihtoehdot ovat tervetulleita ja jopa välttämättömiä -taloudellisesti, ekologisesti sekä sosiaalisesti.
Kirjoittajat
Ithawi Heidi, Kujala Emma, Lonka Minna, Mansnerus Ann-Christin ja Mussalo Mia
Lähteet
Health City Finland. Elämäsi sijoitus – Paljon enemmän kuin oma koti -Kotikatu 365. Onko uusi kotisi kaksio kuntosalilla? Saatavissa: https://www.kotikatu365.fi/ [viitattu 10.11.2020].
Pitkälä, K., Routasalo, P., Savikko, N. & Tilvis, R. 2006. Ikääntyneiden turvattomuus ja sen yhteys yksinäisyyden kokemiseen. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti, 43(3). Saatavissa: https://journal.fi/sla/article/view/1896 [viitattu 8.11.2020].
Routasalo, P. 2010. Yksinäisyys ja eristäytyminen. Teoksessa Geriatria, toim. Tilvis, R., Pitkälä, K., Strandberg, T., Sulkava, R. & Viitanen, M. Helsinki: Duodecim. 2., uudistettu painos.
Sosiaali- ja terveysministeriö. 2020. Kansallinen ikäohjelma vuoteen 2030. Tavoitteena ikäkyvykäs Suomi. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2020:31. Helsinki. Saatavissa: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/162462 [viitattu 8.11.2020].
Sotkanet.fi. 2020. Itsensä yksinäiseksi tuntevien osuus (%), 65 vuotta täyttäneet (ind. 4286). Tulostaulukko. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Saatavissa: https://sotkanet.fi/sotkanet/fi/metadata/indicators/4286 [viitattu 8.11.2020].
Digitalisaatio on viime vuosikymmenen aikana tullut myös sosiaali- ja terveyspalveluihin. Monet palvelut sekä erilaisten tukimuotojen hakemukset ovat siirtyneet suurelta osalta sähköisille alustoille. Ikääntyvälle väestölle tämä tuottaa usein haasteita. Vallin Ikäteknologiakeskuksen vuonna 2017 tekemän sähköisen asioinnin selvityksen mukaan 65-74 vuotiaista ihmisistä 74% oli käyttänyt internettiä ja 75-89 vuotiaista vain 31%. Puoli miljoonaa ikäihmistä on tämän tutkimuksen mukaan digiyhteiskunnan ulkopuolella. Syitä tähän ovat digitaitojen puuttumisen lisäksi taloudellinen tilanne ja vaadittavien laitteiden puuttuminen. Ikääntyneet asuvat myös usein haja-asutusalueella, jossa tietoliikenneyhteydetkin voivat olla haaste. Myös fyysiset rajoitteet, kuten näkövamma, tuovat haasteita digipalveluiden käyttöön.
Ikäteknologiakeskuksen tutkimuksen mukaan niistä ikääntyneistä, jotka käyttivät internetiä, suurin osa sai käyttöön apua läheisiltään. Tutkimuksen mukaan 83% ikääntyneistä toivoi, että digiopastus tapahtuisi asiakkaan omassa kodissa ja asiakkaan omalla laitteella. Haasteita syntyy varsinkin, jos ikääntyneellä ei ole läheisiä, jotka auttaisivat häntä palveluiden käyttämisessä.
Ratkaisuna tähän ongelmaan Kymsotella on Ikäopastin -palvelu, jonka kautta kotiin on mahdollista saada palvelutarpeen arvio. Palvelutarpeen arviossa asiakasohjaaja kartoittaa ikääntyneen tuen ja avun tarvetta. Asiakasohjaaja tiedottaa myös erilaisista etuuksista ja avustaa hakemusten, myös sähköisessä muodossa olevien, täyttämisessä. Lisäksi valtakunnallinen Digituki-hanke on käynnissä myös Kymenlaaksossa. Hankkeen tavoitteena on löytää ne asukkaat, joita uhkaa digisyrjäytyminen ja tarjoaa heille tukea ja opastusta digipalveluiden käytössä.
Kirjoittajat:
Rantanen Susanne, Mäenpää Merja, Pelmola Sanna ja Paavola Annukka
Lähteet:
Harkoma K, 2017. Ikäihmiset ja sähköinen asiointi. Vallin Ikäteknologiakeskus.
Sosiaalisesti ja eettisesti kestävä palveluohjaus on Xamkin asiakas – ja palveluohjauksen erikoistumiskoulutuksen blogi, jonka tarkoituksena on tehdä asiakas – ja palveluohjauksen sosiaalisia ja eettisiä kysymyksiä näkyviksi sekä herättää keskustelua asiakas – ja palveluohjauksen merkityksestä.
Ammattilaisina kohtaamme työssä yhä useammin erilaisia eettisiä ongelmatilanteita, jolloin joudumme punnitsemaan yhteiskunnallisia arvoja sekä niiden suhdetta työn arvoihin ja eettisiin periaatteisiin. Jotta asiakas – ja palveluohjaus voi toteutua sosiaalisesti ja eettisesti kestävällä tavalla, vaatii se vahvaa eettistä harkintaa sekä eettisesti kestävää päätöksentekoa.
Vuonna 2020 erikoistumiskoulutusta toteutetaan yhtäaikaisesti 21 ammattikorkeakoulun kanssa. Xamkin asiakas – ja palveluohjauksen erikoistumiskoulutuksen yhteyshenkilöt ovat Ann-Mari Sippu (ann-mari.sippu@xamk.fi), Anna-Kaarina Anntolainen (anna-kaarina.anttolainen@xamk.fi)
Tauno Tallaaja on taas päivystyksessä; epämääräisiä rintatuntemuksia ja hengenahdistusta, syytä näille ei löydy. Tuttu mies, käy noin kerran kuussa. Taunoa jututtaessa esiin nousee jonkinlainen yksinäisyys ja aloitekyvyttömyys, puoliso on kuollut ja Taunolta tuntuu hävinneen mukana myös osa itsestä ja tekemisen meininki. Periaatteessa täysin toimintakykykyinen mies ja hyvinä päivinä onnistuu kaikessa itse. Huonot päivät vievät päivystykseen ja asiat jäävät hoitamatta. Tauno ei täytä kotihoidon eikä palveluasumisen kriteereitä, hän haluaa asua omassa kodissaan, jonka ovat vaimonsa kanssa rakentaneet. Taunon tarve olisi tukihenkilö, joka kannustaisi, viettäisi aikaa ja tekisi yhdessä. Tuettua asumista omaan kotiin ei ikääntyneille ole saatavilla. Yksityiseltä voi käyntejä ostaa, jos rahaa on. Mitä tarjota Taunolle, liikaa vai liian vähän?
Sosiaalihuoltolain mukaan asiakkaan etua arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota siihen, miten eri toimintatavat ja ratkaisut parhaiten turvaavat asiakkaan tarpeisiin nähden oikea-aikaisen, oikeanlaisen ja riittävän tuen. Arviointia tehtäessä on kunnioitettava asiakkaan itsemääräämisoikeutta ja otettava huomioon hänen toiveensa, mielipiteensä ja yksilölliset tarpeensa. Ikääntyneen väestön palvelutarpeen selvitystä tehtäessä on lisäksi noudatettava, mitä vanhuspalvelulaissa säädetään. Sosiaalipalveluja on järjestettävä tueksi jokapäiväisestä elämästä selviytymiseen ja asumiseen liittyvään tuen tarpeeseen. Kotiin annettavat palvelut ovat ensisijaisia suhteessa palveluihin, jotka edellyttävät muuttamista. Vanhuspalvelulain tavoitteena on parantaa iäkkään henkilön mahdollisuutta saada laadukkaita sosiaali- ja terveyspalveluja sekä ohjausta muiden tarjolla olevien palvelujen käyttöön yksilöllisten tarpeittensa mukaisesti ja riittävän ajoissa silloin, kun hänen heikentynyt toimintakykynsä sitä edellyttää.
Länsimainen yhteiskunta vanhenee kovalla vauhdilla. Sosiaali- ja terveysalan eettisen neuvottelukunnan mukaan sosiaali- ja terveysalan toiminnan perustana ovat ihmisarvon ja ihmisen kunnioittaminen, johon sisältyvät ihmisen perusoikeudet, ihmisoikeudet, itsemääräämisoikeus ja valinnanvapaus. Yhteiskunnan voimavaroja tarvitaan yhä enenevässä määrin vanhusten hoitoon. Tämä herättää paljon pohdintaa ja kysymyksiä, joissa etiikalla ja moraalilla on tärkeä rooli. Eettisyyden tulee toteutua sosiaali- ja terveydenhuollon päätöksenteon kaikilla tasoilla. Etiikan ja talouden välille syntyy jännite, koska toimintaan kohdennettujen määrärahojen tulee olla realistisessa suhteessa toiminnan vaatimuksien kanssa. Vanhustyön käytäntö ja työn eettiset vaatimukset ovat usein ristiriidassa toistensa kanssa ja ihmisyys saattaa vaarantua. Jokaisella vanhuksella on oikeus saada tarvitsemaansa hoitoa, valinnanvapaus sekä oikeus itsenäisiin päätöksiin omasta elämästään ja hyvinvoinnistaan. Palveluohjaus on asiakkaan tarpeiden, lainsäädännön, mutta myös hallinnollisten ja taloudellisten rajausten ja vielä palvelujärjestelmävalikosta löytyvien mahdollisuuksien yhteen sovittamista.
Asiakas tarvitsee tuettua asumista kotiin, mutta tällaista palvelua ei ole saatavana. Joudumme miettimään olemassa olevia palveluita ja valitsemaan jonkin niistä. Palvelu voi olla liian raskas, jolloin se ei tue asiakkaan olemassa olevaa toimintakykyä ja siitä tulee yhteiskunnalle turhia kustannuksia. Palvelu voi myös edellyttää muita toimenpiteitä esim. muuttoa tuetun asumisen yksikköön, johon palvelu on saatavissa. Tällöin asiakkaalle syntyy usein turhia kustannuksia ja vaivaa, koska palvelu voitaisiin tuottaa myös kotiin. Työntekijän tehtävänä on viedä aktiivisesti tietoa tarvittavista palveluista organisaation johdolle. Kotiin tuotettava ikääntyneiden tuettu asuminen on palveluna halvempaa ja asiakasystävällisempää kuin raskaammat palvelut.
Kirjoittajat:
Rinne Tuula, Silvennoinen Mira, Sormunen Teija, Viljakainen Piia, Ylkänen Pia
Lähteet:
Helminen, J. (2017). Yhdessä tekeminen monialaisuuden ja moniammatillisuuden syventäjänä. (14-31). Teoksessa Helminen, J. (toim.) Asiakkaan moniammatillinen ohjaus sosiaali- ja terveydenhuollossa. Keuruu: Otavan Kirjapaino Oy.
Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista 28.12.2012/980. Saatavissa: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2012/20120980. [viitattu 22.10.2020]
