Amsterdamiin kokoontui huhtikuun alussa kansainv\u00e4linen joukko v\u00e4kivallattoman vastarinnan periaatteisiin nojaavan systeemisen vanhemmuusty\u00f6n asiantuntijoita. Koolla kansainv\u00e4lisess\u00e4, kahdeksannessa NVR-konfererenssissa oli 450 asiantuntijaa viidest\u00e4toista eri maasta: psykoterapeutteja, perhepalveluissa toimivia ty\u00f6ntekij\u00f6it\u00e4, tutkijoita ja kokemusasiantuntijoita.<\/p>\n\n\n\n
Non violent resistance<\/strong> -l\u00e4hestymistavan ydinajatus on yksinkertainen: v\u00e4kivaltaa ja alistusta pit\u00e4\u00e4 vastustaa kaikissa muodoissaan ja kaikkien ihmisten on voitava el\u00e4\u00e4 turvassa alistukselta, uhkailulta ja v\u00e4kivallalta. V\u00e4kivallan eri muotojen vastustamisen tulee toteutua v\u00e4kivallattomasti. Filosofia on lainattu Martin Luther Kingilt\u00e4<\/strong> ja Mahatma Gandhilta<\/strong>, ja sit\u00e4 on alettu soveltaa lasten, nuorten ja perheiden kanssa teht\u00e4v\u00e4ss\u00e4 ty\u00f6ss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Vaikka idea ihmisoikeusliikkeiden ideoiden soveltamisesta psykososiaaliseen ty\u00f6skentelyyn perheiden kanssa voi tuntua ensi alkuun \u201dluovalta\u201d, on NVR-liike ehtinyt noin kolmenkymmenen vuoden historiansa aikana luoda l\u00e4hestymistavalle vankan tutkimusperustan. Kyse ei ole ideologiasta, vaan tutkituista ty\u00f6k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ist\u00e4, joilla on jo pitk\u00e4 perinne.<\/p>\n\n\n\n Haim Omer<\/strong> on Tel Avivin yliopistossa ty\u00f6skennellyt professori, joka aloitti NVR-l\u00e4hestymistavan kehitt\u00e4misen ja tutkimisen noin 30 vuotta sitten. Omerin mukaan v\u00e4kivallan vastustamisessa keskeist\u00e4 perheiss\u00e4 on rohkeus. Se ei kuitenkaan ole yksitt\u00e4isen vanhemman tai ammattilaisen ominaisuus, vaan asenne, jota luodaan ja joka vahvistuu yhteis\u00f6llisen tuen avulla. V\u00e4kivaltaa ei siis kannata vastustaa yksin, onpa kyse poliittisesta sorrosta, parisuhdev\u00e4kivallasta tai lapsen v\u00e4kivaltaisesta k\u00e4yt\u00f6ksest\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Omer painottaa vanhempien n\u00e4kemist\u00e4 asiakkaina silloinkin kun halutaan tukea tai hoitaa lasta. Omerin analyysi on, ett\u00e4 palveluj\u00e4rjestelm\u00e4t l\u00e4hes kaikkialla suhtautuvat vanhempiin usein l\u00e4ht\u00f6kohtaisen ep\u00e4luuloisesti. Omer mukaan kyseess\u00e4 on haitallinen ajattelun vinouma,\u201danti-parent bias\u201d.T\u00e4llainen vinouma tulee purkaa ottamalla kaikissa lasten ja nuorten palveluissa vakavasti vanhempien k\u00e4rsimykset, tavoitteet, tarpeet, toiveet ja arvot. Omerin teesi on, ett\u00e4 kun vanhemman tarpeisiin vastataan, vanhempi kykenee vastaamaan lapsensa tarpeisiin. Ammattilaisten suurimpana virheen\u00e4 Omer pit\u00e4\u00e4 ammattilaisten piiloagendaa, eli asennetta, jossa ammattilainen on tiet\u00e4vin\u00e4\u00e4n, mik\u00e4 lasta ja perhett\u00e4 auttaa. Omer kannustaa ajattelemaan, ett\u00e4 silloinkin kun vanhempi toimii ep\u00e4tarkoituksenmukaisesti lapsensa kanssa, h\u00e4nen motiivinsa on useimmiten hyv\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Omer haastaa ammattilaisia my\u00f6s \u201detsim\u00e4\u00e4n is\u00e4t\u201d. H\u00e4n kehottaa ammattilaisia konkreettisesti puhumaan isille ja kutsumaan heit\u00e4 mukaan. Omer pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s t\u00e4rke\u00e4n\u00e4 ett\u00e4 ammattilaiset pohtivat kielenk\u00e4ytt\u00f6\u00e4\u00e4n. On t\u00e4rke\u00e4\u00e4 puhua \u201dis\u00e4kielt\u00e4\u201d ja yleisemminkin \u201dvanhemman kielt\u00e4\u201d eli konkreettista, k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6nl\u00e4heist\u00e4 arjen kielt\u00e4, joka kytkeytyy vanhemmille t\u00e4rkeisiin tavoitteisiin. Omer puhui my\u00f6s vanhemmuuden keinulaudasta, eli ilmi\u00f6st\u00e4, jossa vanhempien roolit voivat polarisoitua nuoren rajattoman tai v\u00e4kivaltaisen k\u00e4yt\u00f6ksen \u00e4\u00e4rell\u00e4: kun toinen vanhempi korostaa my\u00f6t\u00e4tuntoa ja l\u00e4mp\u00f6\u00e4, voi toinen kokea, ett\u00e4 h\u00e4n on ainoa, joka huolehtii rajoista ja p\u00e4invastoin. Ty\u00f6ntekij\u00e4n teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 on t\u00e4ll\u00f6in tasapainottaa keinulautaa siten, ett\u00e4 kumpikaan vanhempi ei j\u00e4\u00e4 hyvine tarkoitusperineen yksin, vaan h\u00e4nen hyv\u00e4 tarkoituksensa tunnistetaan. N\u00e4in polarisoituneet taktiikat vaikeissa tilanteissa voivat alkaa tasapainottumaan.<\/p>\n\n\n\n Oleellista ja nykyk\u00e4yt\u00e4nt\u00f6ihin n\u00e4hden poikkeavaa NVR-l\u00e4hestymistavassa on yhteis\u00f6n tuen vahva korostaminen. Kun kyseess\u00e4 on nuoren v\u00e4kivaltainen tai muu tuhoisa k\u00e4yt\u00f6s, vanhempia on tuettava etsim\u00e4\u00e4n konkreettisia tukijoita. Ei riit\u00e4, ett\u00e4 ammattilaiset tukevat vanhempia. Vanhemmille on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 etsi\u00e4 tukijoita yhdess\u00e4 heid\u00e4n kanssaan ep\u00e4virallisesta verkostosta, sukulaisista, yst\u00e4vist\u00e4 ja naapureista. T\u00e4h\u00e4n vanhemmat tarvitsevat joskus paljon ammattilaisten rohkaisua, koska perheiss\u00e4 koetut vaikeudet tuntuvat monista vanhemmista h\u00e4pe\u00e4llisilt\u00e4 ja kynnys tuenpyyt\u00e4miseen on korkea.<\/p>\n\n\n\n NVR:n muutosteoria on systeeminen: kun vanhempi saa tukea yhteis\u00f6lt\u00e4 ja oppii vahvistamaan samaan aikaan sek\u00e4 rajoja yhteytt\u00e4\u00e4n lapseen, lapsen oireilu ja k\u00e4yt\u00f6s alkaa v\u00e4het\u00e4. Lapsen k\u00e4yt\u00f6ksen muutosta ei kuitenkaan nosteta ainoaksi tavoitteeksi ty\u00f6skentelyss\u00e4. Lapsen tai nuoren kuulumisen, yhteyden ja arvokkuuden kokemus on aina tavoitteena NVR-l\u00e4hestymistavassa, mutta arvokkaaksi ajatellaan sekin, ett\u00e4 vanhempi vahvistuu ja h\u00e4nen avuttomuuden kokemuksensa v\u00e4henee.<\/p>\n\n\n\n NVR-l\u00e4hestymistapa alkoi nuorten rajattoman ja v\u00e4kivaltaisen k\u00e4yt\u00f6ksen vastustamisesta. Ilmi\u00f6, jota ensimm\u00e4iseksi asetuttiin vastustamaan, oli CPVA (child to parent violence). My\u00f6hemmin on kehitetty tapoja vaikuttaa my\u00f6s moniin muihin lasten ja nuorten k\u00e4yt\u00f6ksen ongelmiin tai muihin vaikeuksiin, kuten ahdistuneisuuteen tai esimerkiksi itsemurhariskin kohtaamiseen. Yalen yliopiston professori Eli Lebowitz<\/strong> on kehitt\u00e4nyt SPACE-l\u00e4hestymistapaa lasten ja nuorten ahdistuksen hoitoon. L\u00e4ht\u00f6kohtana on, ett\u00e4 lapsen ahdistuneisuus on suhdeperustainen ilmi\u00f6 ja vanhemman pyrkimys tukea auttaa ahdistunutta lasta voi vanhemman huolestuneisuuden vuoksi ei-aiotusti muuntua haitalliseksi mukautumiseksi lapsen ahdistukseen. Ahdistusoireisiin mukautuva, huolestunut vanhempi tulee l\u00e4hett\u00e4neeksi Leibowitzin mukaan lapselle tai nuorelle v\u00e4\u00e4r\u00e4nlaista viesti\u00e4, jonka ydin on: \u201dSinulla on t\u00e4llainen sairaus enk\u00e4 usko sinun selvi\u00e4v\u00e4n siit\u00e4 kovin hyvin.\u201d H\u00e4n vertaa viesti\u00e4 tilanteeseen, jossa lapsella on esimerkiksi diabetes ja jossa vanhempi viestitt\u00e4isi: \u201dSinulla on diabetes, mutta en usko ett\u00e4 selvi\u00e4t siit\u00e4\u201d. T\u00e4llaisen huolestuneen ja pessimistisen viestin sijaan vanhempaa on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 tukea siten, ett\u00e4 h\u00e4nen viestins\u00e4 lapselle on toivoa luova: \u201dSinulla on vaikeaa mutta uskon sinun selvi\u00e4v\u00e4n t\u00e4st\u00e4.\u201d<\/p>\n\n\n\n Hollantilainen systeeminen terapeutti Kathelijne van Dongen<\/strong> kertoi konferenssissa kehitt\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n ty\u00f6tavasta, jossa sairaalaan itsemurhayrityksen j\u00e4lkeen p\u00e4\u00e4tyneit\u00e4 nuoria ja heid\u00e4n perheit\u00e4\u00e4n tuetaan NVR-l\u00e4hestymistapaa soveltamalla. Itsemurhariskiss\u00e4 olevien nuorten umpikujaan p\u00e4\u00e4tymisen ja yksin\u00e4isyyden sek\u00e4 vanhempien pelon ja avuttomuuden kokemuksiin vastataan l\u00e4hestymistavassa NVR-vanhempainryhm\u00e4toiminnan avulla. Toiminnan ytimess\u00e4 on ankkuroida vanhemmat kiinni vahvaan sosiaaliseen tukeen vaikean tilanteen \u00e4\u00e4rell\u00e4, tarjota sosiaalista tukea ja validaatiota vanhempien kokemuksille, luoda mahdollisuus kokemusten jakamiseen toisten vanhempien kanssa sek\u00e4 tarjota vanhemmille k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisi\u00e4 tapoja toimia nuoren kanssa.<\/p>\n\n\n\n Ty\u00f6skentelytavan my\u00f6t\u00e4 vanhempien avuttomuus v\u00e4henee, toiveikkuus vahvistuu, kuormittuneisuuden kokemus v\u00e4henee, kontakti nuoreen paranee ja perheen ihmissuhteet alkavat korjaantua. Vanhempia ohjataan mm. kehitt\u00e4m\u00e4\u00e4n v\u00e4litt\u00e4mist\u00e4 ilmaisevia rituaaleja ja jatkamaan niit\u00e4 riippumatta siit\u00e4, miten nuori niihin vastaa. Konferenssissa esiintynyt is\u00e4 kertoi, kuinka oli joka ilta koputtanut tytt\u00e4rens\u00e4 ovelle ja tarjonnut h\u00e4nelle teet\u00e4 ja keksi\u00e4 saaden aina vastaukseksi: \u201dMene pois!\u201d. Er\u00e4\u00e4n\u00e4 iltana is\u00e4 kuitenkin tuli ovelle my\u00f6h\u00e4ss\u00e4, jolloin oven takaa kuului: \u201dOlet my\u00f6h\u00e4ss\u00e4\u2026rakastan sinua.\u201d<\/p>\n\n\n\n V\u00e4kivallaton vastarinta voi kuulostaa suomalaisittain joiltakin osin vieraalta, vaikka tuttuja piirteit\u00e4kin varmasti monet tunnistavat. H\u00e4t\u00e4isen arvion pohjalta vanhempien ottaminen n\u00e4in vakavasti<\/em> voi tuntua esimerkiksi lastensuojelussa ohittamattoman lapsikeskeisen ty\u00f6otteen vastaiselta. Tarkemmin katsottuna l\u00e4hestymistavassa on kuitenkin elementtej\u00e4, joita kannattaa tutkia tarkemmin my\u00f6s meill\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Suomessa NVR ottaa ensiaskeleitaan. Psykoterapeutti ja sosiaality\u00f6ntekij\u00e4 Katarina Fagerstr\u00f6m<\/strong> on pilotoinut NVR-vanhempainryhm\u00e4toimintaa osana Tulevaisuuden lastensuojeluhanketta ja on parhaillaan k\u00e4ynnist\u00e4m\u00e4ss\u00e4 uutta ryhm\u00e4\u00e4 Helsingin lastensuojelussa. Katarina Fagerstr\u00f6m ja P\u00e4ivi Petrelius<\/strong> (t\u00e4m\u00e4n blogin kirjoittaja) kouluttavat parhaillaan Siun soten hyvinvointialueella lastensuojelun avo- ja sijaishuollon ty\u00f6ntekij\u00f6it\u00e4 l\u00e4hestymistapaan ja prosessia seurataan opinn\u00e4ytety\u00f6n avulla. Koulutus on osa Turvaverkkoja nuorten tulevaisuuteen -hankekokonaisuutta. Kansainv\u00e4lisesti l\u00e4hestyistapaa on sovellettu sek\u00e4 lastensuojelun ett\u00e4 terveydenhuollon piiriss\u00e4. Lastensuojelussa on NVR-tutkimustakin esimerkiksi l\u00e4hestymistavan soveltamisesta sijaishuollossa. <\/p>\n\n\n\n Vanhemmuusty\u00f6h\u00f6n tarvitaan uusia keinoja ja NVR on siihen lupaava, systeeminen l\u00e4hestymistapa.<\/p>\n\n\n\n Kirjoittaja: P\u00e4ivi Petrelius<\/strong>, yliopettaja, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu, systeemisen ty\u00f6otteen kouluttaja, ty\u00f6nohjaaja<\/strong><\/p>\n\n\n\n L\u00e4hteen\u00e4 ovat Amsterdamissa 4-5.4.2025 pidetyn kansainv\u00e4lisen NVR-konferenssin esitykset. Artikkelin kuvassa ovat konferenssiin Suomesta osallistuneet perhepsykoterapeutti Katarina Fagersr\u00f6m, nuorisopsykiatrian erikoisl\u00e4\u00e4k\u00e4ri ja kouluttaja Pekka Aarninsalo sek\u00e4 yliopettaja P\u00e4ivi Petrelius Xamkista.<\/p>\n\n\n\n Lis\u00e4tietoa l\u00e4hestymistavasta:<\/p>\n\n\n\nLasta auttava vanhemman rohkeus rakentuu yhteis\u00f6n tuella<\/strong><\/h3>\n\n\n\n
Yhteis\u00f6n tarjoama tuki vanhemmille on vanhemmuusty\u00f6n kivijalka<\/strong><\/h3>\n\n\n\n
NVR ja nuoren ahdistuneisuus<\/strong><\/h3>\n\n\n\n
NVR-vanhempainryhm\u00e4t ja nuoren itsemurhariski<\/strong><\/h3>\n\n\n\n
NVR ja suomalainen vanhemmuusty\u00f6<\/strong><\/h3>\n\n\n\n