Olen toiminut lastensuojelun tutkimushankkeessa (FITFUTURA) tutkijana ja pilottitiimien työnohjaajana noin puolen vuoden ajan. Pohdin tässä blogissa palautetietoisen työskentelyn reunaehtoja ja soveltamista lastensuojelutyössä.

Palautetietoinen työskentely (FIT, feedback informed treatment) viittaa työtapaan, jossa ammattilainen kerää osana asiakastyön kohtaamisia rutiininomaisesti palautetta asiakkaan ja ammattilaisen yhteistyösuhteesta sekä pyytää asiakasta arvioimaan omaa hyvinvointiaan ja sen kehitystä.

Työotteen tueksi on kehitetty erityisiä työvälineitä, ORS- ja SRS-asteikot, joista puhutaan myös FIT-mittareina. Nämä asteikot ovat tutkittuja ja terapeuttisessa työskentelyssä jo pitkään käytössä olleita työvälineitä.

Palautetietoisen työskentelyn mahdollisuuksia ja ja FIT-mittareiden tuomista osaksi lastensuojelun asiakastyötä tutkitaan parhaillaan hankkeessamme. Lastensuojelu on terapiakontekstia huomattavasti haastavampi ympäristö vuorovaikutukseen perustuvalle muutostyölle. Toimivan yhteistyösuhteen ja asiakkaan osallisuuden vahvistaminen ovat kuitenkin niin perustavia tavoitteita myös lastensuojelutyössä, että palautetietoisen työskentelyn soveltuvuutta lastensuojeluun on katsottu tarpeelliseksi kehittää ja tutkia.

Palautetietoinen työskentely asiakkaan tiedon esiin kutsujana

Palautetietoiseen työskentelyyn sitoutuminen lastensuojelussa vaatii työntekijöiltä paljon. Tärkeä elementti työskentelyotteessa on tietoinen ja säännöllinen tilan luominen  asiakkaan kokemuksille osana asiakastyötä.

Arki lastensuojelussa on kiireistä. Tekemistä ja hoidettavia asioita on paljon ja uuden rutiinin ottaminen mukaan työhön voi olla haastavaa. Oman haasteensa tuo lastensuojelun ja erilaisten arkisten tilanteiden ja hetkien monimuotoisuus. Myös erilaiset lastensuojelun asiakkuuteen liittyvät jännitteet on tärkeää huomioida. Palautetietoisen työskentelyotteen kehittäminen vaativassa maastossa edellyttää mm. näiden arjen haasteiden aktiivista pohtimista ja ratkaisujen etsimistä. Sekä johdon edustajia, tiimejä että yksittäisiä ammattilaisia tarvitaan etsimään ratkaisuja siihen, miten asiakkaan kokemustiedolle ja palautteelle kaikesta huolimatta voidaan rakentaa uudenlaista dialogista tilaa.  Ammattilaiset tarvitsevat myös turvallista tilaa voidakseen ottaa vastaan ja jakaa esimerkiksi omien työkavereidensa kanssa asiakkaalta saatua palautetta. Palaute on parhaimmillaan upea mahdollisuus oppia asiakkailta lisää toimivasta työskentelystä – jokaisessa tapaamisessa.

Asiakkaan kokemus itsestään voi muuttua

Parhaimmillaan palautetietoiseen työskentelyyn sitoutuminen voi liikauttaa asiakkaan kokemusta lastensuojelun asiakkuudesta merkittävästi: kun asiakkaalta kysytään uudenlaisia kysymyksiä uudella tavalla, hänen kokemuksensa itsestään voi muuttua. Häneltä ei kysytä enää vain tietoja, joita asiantuntija ja ammattilainen tarvitsevat päätöksentekonsa ja arviointinsa tueksi, vaan häneltä kysytään hänen kokemuksistaan tavalla, joka voi synnyttää uusia oivalluksia ja saada aikaan uudenlaista arvokkuuden kokemusta: Minulta kysytään, minun tietoni on tärkeää!

Palautetietoisen työskentelyn kenties tärkein anti suhdeperustaiselle muutostyölle onkin entistä vahvempi sitoutuminen siihen, että asiakasta kutsutaan reflektioon omaa elämäänsä ja yhteistyösuhdetta koskien. Näin työtapa voi parhaimmillaan aidosti voimaannuttaa ja valtaistaa asiakasta ja antaa hänelle entistä vahvemman aseman omaan elämäänsä ja lastensuojelun työskentelyyn vaikuttajana.  

Palautetietoiset työvälineet edistävät osallisuutta dialogisissa käsissä

Palautetietoisen työskentelyn tueksi luodut työvälineet näyttävät mittareilta ja niistä puhutaankin FIT-mittareina. Tämä voi olla lastensuojelulle ja sosiaalityölle laajemminkin jossain määrin uutta ja hämmentävääkin. Vuorovaikutukseen luottavassa työssä erilaiset lomakkeet ja lippulappuset voidaan kokea vuorovaikutusta häiritsevänä. Näihin ”lippulappusiin” on kuitenkin ujutettu erityistä viisautta myös vuorovaikutuksen näkökulmasta. Kun FIT-mittarit ymmärretään oikein, ja niitä käytetään asiakkaan ääntä esiin kutsuvina ja hänelle tilaa luovina reflektion apuvälineinä, saattaa vuorovaikutus ja luottamus syventyä yllättävällä tavalla.

ORS-asteikon avulla asiakasta pyydetään ottamaan kantaa omaan hyvinvointiinsa neljällä elämänalueella, yksilöllisesti, läheisten ihmissuhteiden osalta, sosiaalisesti ja yleisesti. SRS-asteikon avulla asiakas pääsee kertomaan, millainen kokemus hänellä on juuri toteutuneesta kohtaamisesta ammattilaisen kanssa. SRS:n avulla kysytään kokiko asiakas tulleensa kuulluksi, olivatko keskustelun tavoite ja aiheet hänen mielestään tärkeitä, tuntuiko työtapa sopivalta ja oliko tapaaminen asiakkaan mielestä yleisesti hyvä. Molemmat asteikot ovat visuaalisia mittareita. Mittareita ne ovat siinä mielessä, että ne tuottavat asiakkaan kokemuksista numeeriset arviot. Numeerisen arvion merkitys on siinä, että se mahdollistaa muutoksen seurannan kun kohtaamisia on useita ja työskentely on prosessimaista. Muutosta seurataan merkitsemällä yksittäisissä kohtaamisissa saadut ORS- ja SRS-pisteet viivadiagrammiin. Yksittäisissä kohtaamistilanteissa merkittävintä on se, millaista keskustelua mittareiden käyttö virittää.Diagrammin avulla työntekijä ja asiakas voivat työskentelyn eri vaiheissa katsoa, millaisia arvioita asiakkaan hyvinvoinnissa ja yhteistyöhön liittyvissä kokemuksissa on yhteisen matkan eri kohdissa syntynyt. Niitä voidaan reflektoida myös jälkikäteen, jolloin syntyy taas uusi yhteisen reflektion ja dialogin mahdollisuus.

Mittarit kutsuvat asiakasta reflektioon ja dialogiin

Mittarit, joita palautetietoisen työskentelyn tueksi on kehittty, eivät kerro lopullista ja ainoaa ”totuutta” asiakkaan hyvinvoinnista eivätkä yhteistyösuhteestakaan. Mittarit kutsuvat kertomaan kokemuksesta ja kertominen on aina sidoksissa kontekstiin. Asiakkaan uskallus kertoa aidoista kokemuksistaan on kytköksissä monenlaisiin tekijöihin sekä asiakkaan elämässä, asiakasprosessissa että itse kohtaamistilanteissa. Merkityksellistä on kuitenkin, että mittareihin sisältyvät reflektiiviset kysymykset luovat tilaa sille, että asiakas pääsee tässä ja nyt kertomaan omasta voinnistaan ja yhteistyökokemuksestaan. Riippumatta siitä, millaiseen ja miten ”aitoon” keskusteluun asiakas, lapsi tai vanhempi tilanteessa antautuu, on arvokasta, että asiakkaalta kysytään. Mittarinkäyttötilanteisiin vaikuttaa osaltaan dialogisen tilan rakentuminen: asetunko vuorovaikutukseen ja kysynkö niin, että asiaakkalle syntyy luottamusta ja halu kertoa aidosti kokemuksistaan. Lastensuojelussa luottamuksen syntyminen on monesta kiinni ja voi ottaa aikaa.

Se, mitä asiakas vastaa mittareiden äärellä ja millaisiin keskusteluihin hän hyvinvointiaan ja yhteistyötä arvioidessaan lähtee, vaihtelee monista syistä johtuen. Mittareiden käyttötilanteet vaativat lastensuojelun ammattilaisilta herkkyyttä ja dialogista asennetta. Mittareiden äärellä syntyneen tiedon käsittely  vaatii monipuolista  reflektointia. Tärkeää, ja lapsen suojelutehtävää palvelevaa voi olla se, että vanhat työntekijä-asiakas -asetelmat voivat uudistua uudenlaisen työtavan myötä. Näin voi myös rakentua uudenlaisia mahdollisuuksia saada esiin lasten, nuorten ja heidän läheistensä tietoa ja kokemuksia. Asiakas, niin lapsi, nuori kuin vanhempikin, voi alkaa kokea enemmän tasavertaisuutta työntekijän kanssa. Näin voi syntyä myös uudenlaisia mahdollisuuksia vahvistaa lapsen turvallisuutta, hyvinvointia ja osallisuutta.

Tutkimushanke etsii ymmärrystä palautetietoisen työskentelyn ”suojelupotentiaalista”

Oleellista palautetietoista työskentelyä tutkivassa hankkeessa on pohtia kaikkea tätä, luoda yhdessä ammattilaisten kanssa ymmärrystä siitä, millä tavalla ja millä ehdoilla tällainen työtapa auttaa suojelemaan lasta.  Meitä kiinnostaa, voiko palautetietoinen työtapa osaltaan vahvistaa myös systeemistä työotetta vahvistamalla siihen kuuluvia dialogisuuden, reflektiivisyyden ja jatkuvan oppimisen periaatteita. Yhdessä lastensuojelun ammattilaisten kanssa etsimme reittejä palautetietoisuuden ja samalla osallisuuden lisäämiseen, vaikka maasto onkin kompleksinen.

Blogin kirjoittaja, Päivi Petrelius toimii työnohjaajana palautetietoista työotetta tutkivassa, Itä-Suomen yliopiston, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun ja kolmen hyvinvointialueen yhteisessä FITFUTURA-hankkeessa.

FITFUTURA – Lasta suojelevien yhteistoiminnallisten prosessien vahvistaminen palautetietoisen arvioinnin avulla – UEFConnect