Ulkomailla syödessä helpoin tapa on aina mennä ravintolaan ja tilata annos – tämä on toiminut toistaiseksi Kiinassa aivan hyvin. Kieli asettaa tässäkin reunaehdot ja kuvat annoksista ruokalistalla tai ravintolan seinällä auttavat. Tosin silloinkin voi tapahtua erehdyksiä. Kun luulin tilanneeni noodeleita luonnonsienillä lisukkeena olikin kananjalka, heltta ja kaikki sisäelimet. Noodelit söin loppu jäi lautaselle. Toki tällainen tilanne on harvinainen mutta osoittaa että liian reteäksi ei kannata heittäytyä. 

• 

• 

Tämän kokemuksen jatkeena olimme varovaisempia kun viime viikonloppuna kävimme Wangfujing-kadulla joka on vanha ostoskatu mutta turistien keskuudessa tunnetaan yksi sivuosa jossa myydään mm elävänä käristettyä skorpioneja, liskoja, ym. nilviäisiä. Eli menimme paikalle vatsa täynnä ja rajotuimme vain valokuvaamaan ja ihmettelemään.

Omassa työyhteisössä on tapana ajoittain kokoontua syömään koko tutkimusryhmän kera (kysessä on siis Bjutin arkkitehtuurin ja ympäristöteknologian laitos, erikoistumisalue veden tuotanto ja jäteveden käsittely, n. 30 M.Sc. ja Ph.D. opiskelijaa ja proffat), ja saimmekin kutsun vaimoni kanssa tällaiselle päivälliselle. Luin myöhemmin että tila oli järjestetty aivan perinteisen tradition mukaan eli ruokailijat olivat useassa 10-12 hengen pyöreässä pöydässä, ja emäntä ja kunniavieraat eli me olimme keskimmäisen pöydän keskellä. Tuolla myös kerrottiin mitä mikäkin ruokalaji oli. Astiat kiersivät ympäri pöytää ja kukin otti lautaselleen mitä halusi. Myöhemmin luin että lautaselle ei saa jättää mitään mutta toisaalta emennän velvollisuus on kasata lisää ruokaa vieraille jos annos hupenee. Kyseessä on siis insinöörimäisittäin ilmaistuna monimuuttujaoptimointi – sinun tulee syödä sopivan hitaasti ja ajoittaa viimeiset suupalat aivan loppuun!

Kirjoitan vielä hieman ruoka- ainesten hankinnasta. Varminta on tehdä ruoka tuoreista raaka-aineista koska ne tunnistaa ulkonäöltä, tomaatti on tomaatti ja kukkakaali on kukkakaali. Pakattujen tuotteiden kohdalla ei aina tiedä mitä saa vaikka kuinka yrittäisi kääntää tekstejä. Kotimme keittiössä ei ole uunia mutta olemme oppineet tekemään ruoan kattilassa höyryttämällä ja kaasuhellalla paistamalla. Reseptejä joutuu myös muuttamaan kotimaisista koska kaikkia raaka-aineita ei yksinkertaisesti saa – toisaalta täällä on monia vihanneksia jotka ovat täysin uusia tuttavuuksia. Esimerkkinä lohikäärmehedelmä, joka on maultaan hedelmän ja vihanneksen väliltä – mieto ja hieman makea.